Thaimaassa tuli maistettua paikallisten herkkua, rasvassa käristettyjä torakoita sekä joitakin toukkia. Voin kertoa, ettei tarvitse enään syödä, ajatuskin oksettaa.
Suattaapi olla, ettei mene montaakaan vuosikymmentä kun punaisen lihan hinta nousee maailmassa niin korkealle, että länsimaissakin erilaiset sirkat, toukat ja hyönteiset ovat ihan normi arkiruokaa. En ole itse maistanut, mutta sirkat on kuulemma vähän kuin chipsejä.
Soylent Green on niin 70-lukulainen ajatus; nykyään joku voisi kirjoittaa dystopiaromaanin ihmisravinnoksi teurastettavista, tehotuotannon optimoinnin ja voiton maksimoinnin nimissä kärsimään luoduista, hormoneja täyteen ahdetuista broilereista, jotka tallovat ja nokkivat lajikumppaninsa elävältä kykenemättä itsekään kunnolla liikkumaan äärimmäisen ahtaissa lattiatiloissa, jotka ovat täynnä paskaa. Eiku.Jossain vaiheessa lienee pakko siirtyä Soylent Greeniin. Saapa nähdä, kuinka moni kieltäytyisi ennakkoluuloisesti siitä. Grilli-iltoisin voisi ottaa ronskisti pitkää kinkkua.
Toistaiseksi muistan kieltäytyneeni vain yhdestä ruoka-aineesta ja se on talkkuna. Kaikenlaista ihan oikeasti eksoottista on tullut syötyä, mutta tuo kitalakeen tarttuva kipsilevyn pääraaka-aine on jotain aivan ylimaallisen kuvottavaa.
Verta löytyy ihan markettien pakastealtaasta. Ohuet, pitsireunaiset voissa rapeaksi paistetut veriletut... Ei voi, eikä kannata edes verrata kumisiin eineslettuihin.Pakko sanoa, että yksi elävimmistä muistoistani lapsuudesta on se, kun äiti teki verilettuja. Ruokakaupasta ostettiin siis ihan verta muovipulloissa, en nyt muista että oliko se sian vai naudan verta. Siitä sitten äitini kokkaili sellaiset veriletut että oksat pois, ja pikku-Kisapuisto katseli silmät ymmyrkäisinä kun verta kaadettiin pannulle.
Saakohan muuten nykyään enää ruokakaupoissa edes myydä verta?
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata?
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata?
On maistettu useaankin otteeseen. Pahaahan tuo on kaikilla mittapuilla, mutta menee kuitenkin suht vaivatta alas ilman oksennusrefleksiä.Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata?
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa.
No ei ne nyt välttämättä karmeita ole. Edinburghissa rohkaistuin maistamaan haggista ja se oli aivan erilaista kuin odotin. Ennakkoon ajatus lampaan vatsalaukusta joka on täytetty muilla sisuskaluilla on toki kerrassaan yököttävä, mutta ruoka paljastuikin pieneksi silpuksi hakatuksi ja ruskistetuksi ruoaksi joka tarjoiltiin sellaisessa keossa perunamuusin ja turnipsin kera. Se vatsalaukku ei ole mukana ruoassa, siellä vain kypsennetään ruoka. Itse haggis maistui hiukan maksalaatikolta ja lihamurekkeelta, seassa oli runsaasti sipulia ja mustapippuria. Itse asiassa se voimakas pippurisuus teki siinä sen miksi, sitä oli vaikeaa syödä. Maku oli ihan ok loppujen lopuksi.Sisäelimet näyttävät olevan aika yleinen "karmein ruoka" - niinhän se minullakin... naudan vatsalaukku.
Jos ainoat kokemukset pizzoista olisivat Saarioisten roiskeläpät, onko oikeutettua sanoa, että pizzaa ei ikimaailmassa laittaisi leipäläpeensä?
Tulee vaan mieleen, kun lukee teidän traumojanne kouluruuasta.
Minulla oli onneksi hieno kouluaika siinä mielessä, että kouluruoka oli lähes poikkeuksetta hyvää, parhaimmillaan jopa erinomaista. Asuin pienellä maalaispaikkakunnalla, jonka syrjäkylän pikkuruisella ala-asteella oma keittäjä väsäsi ruoat itse. Siihenkin aikaan toki käytettiin puolivalmisteita ja eineksiä, mutta arvelen että todella vähän nykyisiin ruokaloihin verrattuna. Kumiperuna oli täysin tuntematon käsite, sillä oppilaille tarjottiin ainoastaan hyvälaatuisia paikallisten tuottajien kasvattamia ja lehmänpaskalla ravittuja kuoriperunoita.Kouluruoat ovat monta lasta traumatisoineet sellaisille ruoka-aineille, jotka voivat myöhemmin paljastua suuriksi herkuiksi. Kouluruoka on nykyisin usein mössöä massaa, jota ei edes tehdä koulun keittiössä vaan raahataan jostain laitoskeittiöstä. Tähän kun yhdistää ainakin minun ala-asteeni tiettyjen opettajien tavan pakottaa oppilaat syömään ruokaa väkisin kuvotuksen tuolle puolen (ja joskus oksennuksen tuolle puolen), niin ei ihme, että kynnys maistaa samoja ruokia aikuisena on suuri.