Mainos

Karmein ruoka, jota olet elämäsi aikana leipäläpeesi pistellyt

  • 99 460
  • 564
Thaimaassa tuli maistettua paikallisten herkkua, rasvassa käristettyjä torakoita sekä joitakin toukkia. Voin kertoa, ettei tarvitse enään syödä, ajatuskin oksettaa.

Suattaapi olla, ettei mene montaakaan vuosikymmentä kun punaisen lihan hinta nousee maailmassa niin korkealle, että länsimaissakin erilaiset sirkat, toukat ja hyönteiset ovat ihan normi arkiruokaa. En ole itse maistanut, mutta sirkat on kuulemma vähän kuin chipsejä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Suattaapi olla, ettei mene montaakaan vuosikymmentä kun punaisen lihan hinta nousee maailmassa niin korkealle, että länsimaissakin erilaiset sirkat, toukat ja hyönteiset ovat ihan normi arkiruokaa. En ole itse maistanut, mutta sirkat on kuulemma vähän kuin chipsejä.

Jossain vaiheessa lienee pakko siirtyä Soylent Greeniin. Saapa nähdä, kuinka moni kieltäytyisi ennakkoluuloisesti siitä. Grilli-iltoisin voisi ottaa ronskisti pitkää kinkkua.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Jossain vaiheessa lienee pakko siirtyä Soylent Greeniin. Saapa nähdä, kuinka moni kieltäytyisi ennakkoluuloisesti siitä. Grilli-iltoisin voisi ottaa ronskisti pitkää kinkkua.
Soylent Green on niin 70-lukulainen ajatus; nykyään joku voisi kirjoittaa dystopiaromaanin ihmisravinnoksi teurastettavista, tehotuotannon optimoinnin ja voiton maksimoinnin nimissä kärsimään luoduista, hormoneja täyteen ahdetuista broilereista, jotka tallovat ja nokkivat lajikumppaninsa elävältä kykenemättä itsekään kunnolla liikkumaan äärimmäisen ahtaissa lattiatiloissa, jotka ovat täynnä paskaa. Eiku.

Täydennän siis omaa listaani välistävetäjä-päivittäistavarakauppojen 0,99 euron "jalosteilla". Broilerin syömisen lopetin onneksi jo vuosia sitten.
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Maksalaatikko. Ensimmäistä kertaa maistaessani ala-asteella ei mennyt millään alas, ei mene vieläkään. Muuta karmeaa ei juuri nyt tule mieleen. Katkaravuista en myöskään erityisemmin pidä, mutta ei taida olla maksalaatikon "voittanutta."
 

Mats Bedö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TrailBlazers, HIFK, Bruins & Raiders
Kylla portugalilainen ruoka on varsin pahaa. Varmasti joukossa on herkkujakin, mutta noin niin kuin yleisesti se on aika ala-arviosta.

Toinen, taallapain varsinkin vaikuttava ruoka on ehdottomasti Taco Bell:in paaaashka. Kerran kavin kokeilemassa ja huh huh. Sanoinkin myyjalle tiskin taakse, etta "Ja ihmiset oikeen syo tata?"
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Toistaiseksi muistan kieltäytyneeni vain yhdestä ruoka-aineesta ja se on talkkuna. Kaikenlaista ihan oikeasti eksoottista on tullut syötyä, mutta tuo kitalakeen tarttuva kipsilevyn pääraaka-aine on jotain aivan ylimaallisen kuvottavaa.

Tämä vähän särähti silmään ketjua lukiessani. Talkkuna itsessään pelkiltään ei tietenkään ole hyvää, mutta minusta esimerkiksi piimä+talkkuna+mustikkahillo combo(eli klassinen talkkunavelli) keittolautaselle sopivasti sotkettuna on hyvää. Kai siitä jotain pahoja leivoksia saa jotenkin väsättyä, vai syötettiinkö pikku Polvipetterille lapsena talkkunaa pelkiltään?
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Pakko sanoa, että yksi elävimmistä muistoistani lapsuudesta on se, kun äiti teki verilettuja. Ruokakaupasta ostettiin siis ihan verta muovipulloissa, en nyt muista että oliko se sian vai naudan verta. Siitä sitten äitini kokkaili sellaiset veriletut että oksat pois, ja pikku-Kisapuisto katseli silmät ymmyrkäisinä kun verta kaadettiin pannulle.

Saakohan muuten nykyään enää ruokakaupoissa edes myydä verta?
Verta löytyy ihan markettien pakastealtaasta. Ohuet, pitsireunaiset voissa rapeaksi paistetut veriletut... Ei voi, eikä kannata edes verrata kumisiin eineslettuihin.

Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata? Toinen kokeilemisen arvoinen perinneherkku olisi skottilaisten suosima haggis, jossa lampaan mahalaukkuun survotaan ryynejä ja teurasjätteiksikin kutsuttuja komponentteja. On kuulemma yllättävän hyvää ja muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan ihan kotimaista ryynäriä, joka valmistetaankin pitkälti samoista ainesosista.
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo. Susijengi. LAL. UTA. SoJy.
Merimakkara kirkkaassa haaleassa liemessä Taiwanissa jotain 10v sitten. Oli kuulemma suuri herkku ja kun asiakas tarjosi niin pakko oli pistellä. Onneksi kuulin vasta jälkeenpäin että Se on eläin, ei kasvi/vihannes.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata?

Itse en ole maistanut, mutta kaverilla oli polttareissa yhtenä tehtävänä vetää tuota lättyyn, ja hieman pettyneitä oltiin muun polttariporukan kanssa lopputulokseen. Haju oli oikeasti aivan jäätävä, enkä itse olisi todenäköisesti saanut tuota alas, mutta ei se ko. kaverille mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tuottanut, vaikka ei toki selvästikään hyvältäkään maistunut. Lähinnä valitteli, että loppupäivästä röyhtäisyt toivat surströmmingin maun aina takaisin suuhun.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Sisäelimet näyttävät olevan aika yleinen "karmein ruoka" - niinhän se minullakin... naudan vatsalaukku.

Lapsuudessani ja nuoruudessani kotini ruokapöytään kuuluivat kuitenkin olennaisesti myös tavalliset sisäelimet, maksa, sydän, munuaiset ja kielikin, luultavasti jo hintansakin puolesta. Liekö tuo yksi vaikutin, jonka takia niitä valmistan ja syön edelleen.
Yksi suosikkiruokani on edelleen maksapalasta itse leikattu ja paistettu pihvi hieman roséeksi sisältä jätettynä haudutetun sipulin, puolukkasurvoksen sekä pottumuusin kera ja juomaksi vahva punaviini - helppoa, yksinkertaista, halpaa ja hyvää...
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata?

Ainakin Turun seudulla löytyy ihan tavallisista Prismoista/Cittareista. Olen muutaman kerran hypistellyt, mutta en uskaltanut kätkeä ostoskärryihin.
 

Obloquy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bluesit, ManUtd, Jets
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa. Saakohan tuota mistään päin Pirkanmaata?
On maistettu useaankin otteeseen. Pahaahan tuo on kaikilla mittapuilla, mutta menee kuitenkin suht vaivatta alas ilman oksennusrefleksiä.

Ainakin pari vuotta sitten kun ostin tavaraa saksalaisten juhannusvieraitten iloksi, sai sitä Stockmannilta. Tampereella ilmeisesti on Stockmann, joten sieltä päin lähtisin ensiksi etsimään. Purkin avaamista kannattaa sitten mielikuvaharjoitella ensiksi vaikkapa youtuben opetusvideoiden avustuksella...
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mites ketjussa jo mainittu surströmming. Onko kukaan uskalikko oikeasti maistanut? Mieli tekisi kerran kokeilla maistaa tai ainakin olla paikalla, kun purkki aukeaa.

Surströmming on ihan SAIRAAN HYVÄÄ! Yllätyin kerran, kun Ruotsin puolella kokeilin. Oikein hävetti, kun teki koko ajan mieli hakea lisää. Eipä ole omiin silmiin sattunut Suomen puolella kyseistä herkkua. Kertokaa toki, jos joku kauppaketju niitä myy, niin mielelläni testaan.

Lisäys:

meinas unohtua, että kammottavinta, mitä tulee mieleen on pohjanmaalla maistettua veripalttua valkokastikkeen kera. Pthyi sentäs!
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kaalikääryleet eivät ala-asteella maistuneet, ei todellakaan. Ja mielenkiintoinen huomio oli se, että moni muukaan ei niistä tykännyt. Tämä trauma on vieläkin olemassa, enkä nytkään niitä söisi vaikka ilmaiseksi tarjottaisiin iso ateria..
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Jos ainoat kokemukset pizzoista olisivat Saarioisten roiskeläpät, onko oikeutettua sanoa, että pizzaa ei ikimaailmassa laittaisi leipäläpeensä?

Tulee vaan mieleen, kun lukee teidän traumojanne kouluruuasta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sisäelimet näyttävät olevan aika yleinen "karmein ruoka" - niinhän se minullakin... naudan vatsalaukku.
No ei ne nyt välttämättä karmeita ole. Edinburghissa rohkaistuin maistamaan haggista ja se oli aivan erilaista kuin odotin. Ennakkoon ajatus lampaan vatsalaukusta joka on täytetty muilla sisuskaluilla on toki kerrassaan yököttävä, mutta ruoka paljastuikin pieneksi silpuksi hakatuksi ja ruskistetuksi ruoaksi joka tarjoiltiin sellaisessa keossa perunamuusin ja turnipsin kera. Se vatsalaukku ei ole mukana ruoassa, siellä vain kypsennetään ruoka. Itse haggis maistui hiukan maksalaatikolta ja lihamurekkeelta, seassa oli runsaasti sipulia ja mustapippuria. Itse asiassa se voimakas pippurisuus teki siinä sen miksi, sitä oli vaikeaa syödä. Maku oli ihan ok loppujen lopuksi.

Voisin syödä toistekin haggista, tosin vain paikan päällä Skotlannissa.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Nyt tulee mieleen eräs olutjuusto, joka taisi olla jossain ranskan alpeilla tehty todellinen spesiaali pökelä. Ensinnäkin se haju. Haju oli kuin joku olisi oksentanut kaljansa hikisen sukan sisään ja jättänyt sen sukan muutamaksi päiväksi auringonpaisteeseen. Minusta juustot ei edes haise niin pahalle, mutta tämä kimpale haisi. Makukin oli aikas paha. Ei iskenyt ei.

Noin yleisesti kaikki muu menee. Täälläkin on monet pistänyt inhokki listallensa mitä ihanimpia harkkuja.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Kaikkea on tullut syötyä; sisäelimiä vähän joka muodossa - noita kun syödään ulkomailla paljon, friteerattuja heinäsirkkoja (tai jotain ötököitä ne olivat) Guatemalassa, surströmmingiä jne. Eikä mulla ole ollut ongelmia noiden nielemisessä. Paskinta ikinä on ollut Leningradissa hotellissa tarjottu joku "lihasoosi", jossa oli niin eltaantunut rasvan maku ja jotain rasvaisia könttejä, että jäi syömättä.

Kotoisista ruoista kaikki uppoaa, mutta siskonmakkarasoppa ja porkkanalaatikko ovat sapuskoja, joita yritän välttää.
 

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
Lidliin oli tullut myyntiin joku uusi marjakiisseli, jota siellä en ollut aikaisemmin nähnyt. Kiisseleitä kun tulee syötyä omista marjoista tehtynä ja välillä kaupastakin ostettuna niin oli pakko kokeilla. Sellainen iso korkea purkki.

Vastaavaa paskaa en ole ennen kokenut. Ihan järkyttävän paksua huttua, johon oli saatu sekaan hieman kirsikkaa...mikään muu ei sitten maistunutkaan. Ydinlaskeumakaan tuskin tekee kiisseliä tuon näköiseksi ja makuiseksi...
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Jos ainoat kokemukset pizzoista olisivat Saarioisten roiskeläpät, onko oikeutettua sanoa, että pizzaa ei ikimaailmassa laittaisi leipäläpeensä?

Tulee vaan mieleen, kun lukee teidän traumojanne kouluruuasta.

Kouluruoat ovat monta lasta traumatisoineet sellaisille ruoka-aineille, jotka voivat myöhemmin paljastua suuriksi herkuiksi. Kouluruoka on nykyisin usein mössöä massaa, jota ei edes tehdä koulun keittiössä vaan raahataan jostain laitoskeittiöstä. Tähän kun yhdistää ainakin minun ala-asteeni tiettyjen opettajien tavan pakottaa oppilaat syömään ruokaa väkisin kuvotuksen tuolle puolen (ja joskus oksennuksen tuolle puolen), niin ei ihme, että kynnys maistaa samoja ruokia aikuisena on suuri.

Pätee kyllä moneen muuhunkin asiaan, kuten koululiikuntaan. Niin ahdistavasta paskasta on monesti kyse, että halu liikkua tyssää jo nuorena. Oma koulun uimaopetukseni sisälsi sekä minulla että muilla hukkumisen tunnetta ja hukkumiskokemuksia, minutkin nakattiin altaaseen väkisin täysin uimataidottomana ja jostain syystä en maagisesti osannutkaan muuttua uimataitoiseksi vaan vajosin kohti pohjaa, josta minut kiskottiin hiuksista pinnalle. Eikä tämä ollut edes opetuksen pahimmasta päästä. Siinä menikin sitten 10 vuotta ennen kuin menin vapaaehtoisesti uimaan ja uimahalliin saamani opetuksen jälkeen. Meni ainakin opetus perille, eli hyvin opettivat kuolemanpelon ja uimavesien keskinäisen kytköksen.

En yhtään ihmettele ruokafobioita, jos ihmiset ovat joutuneet märehtimään jo oksentamaansa ruokaa takaisin mulkun opettajan pitäessä kiinni ja pakottaen syömään.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kouluruoat ovat monta lasta traumatisoineet sellaisille ruoka-aineille, jotka voivat myöhemmin paljastua suuriksi herkuiksi. Kouluruoka on nykyisin usein mössöä massaa, jota ei edes tehdä koulun keittiössä vaan raahataan jostain laitoskeittiöstä. Tähän kun yhdistää ainakin minun ala-asteeni tiettyjen opettajien tavan pakottaa oppilaat syömään ruokaa väkisin kuvotuksen tuolle puolen (ja joskus oksennuksen tuolle puolen), niin ei ihme, että kynnys maistaa samoja ruokia aikuisena on suuri.
Minulla oli onneksi hieno kouluaika siinä mielessä, että kouluruoka oli lähes poikkeuksetta hyvää, parhaimmillaan jopa erinomaista. Asuin pienellä maalaispaikkakunnalla, jonka syrjäkylän pikkuruisella ala-asteella oma keittäjä väsäsi ruoat itse. Siihenkin aikaan toki käytettiin puolivalmisteita ja eineksiä, mutta arvelen että todella vähän nykyisiin ruokaloihin verrattuna. Kumiperuna oli täysin tuntematon käsite, sillä oppilaille tarjottiin ainoastaan hyvälaatuisia paikallisten tuottajien kasvattamia ja lehmänpaskalla ravittuja kuoriperunoita.

Ehkä olin myös keskimääräistä helpompi ruokittava, sillä minulla oli aika vähän inhokkiruokia, ja mitään ruoka-allergioita ei tietenkään ollut. Maksalaatikkoa inhosin, veripalttua samoin, kesäkeitto meni pitkin hampain alas, ja keittäjän oma italiankeittoresepti ei ollut mieleen. Suunnilleen kaikki muu kelpasi suurella mielihalulla.

Hyvänä muistona jäi mieleen, että oppilaita kuunneltiin ruokalistaa suunniteltaessa jo tuolloin, yli 30 vuotta sitten. Edellä mainituista inhokeistani veripalttu ja italiankeitto pudotettiin jo minun kouluvuosinani pois. Veripalttua oli kuulemma tarjottu keittolan perustamisesta lähtien, ja sitä oli aina suorastaan vihattu. Ehkä 80-luvun lähestyessä aika oli kypsä noinkin uhkarohkealle ratkaisulle, jossa ruokailijankin mielipiteellä on merkitystä.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Näitä koulutraumoja kun lukee, niin arvostan taas vähän enemmän ala-astettani. Kyseessä kun oli pieni kyläkoulu, jossa keittäjä teki kaikki ruoat sille n. 60 oppilaan joukolle. Eli mistään keskuskeittiöltä ei tullut ikinä mitään sapuskoja. Varmasti köksä jotain mutkia oikaisi, mutta kuitenkin ruoka oli aivan eri planeetalta sen hötön kanssa, jota isommissa kunnan kouluissa ruoaksi kutsuttiin.

Noista veriletuista, niin ovat kyllä varsin hyvää einettä. Oli tuolla kyseisellä ala-asteella muuten yksi suurimmista suosikeista oppilaiden keskuudessa. Tai oikeastaan kai kyseessä oli jonkunlainen veripannukakku, uunipakeissa kun tuota valmistettiin. Ai että se oli hyvää. Ja ilmeisesti jonkunmoisena erikoisuutena me saimme tuon kanssa mansikkahilloa, mikä oli ei-meidän-koululaisille suurikin ihmetys, kun muualla tuota tarjottiin puolukkasurvoksen kera.

-edit-

Jaa, olen näköjään viitisen vuotta sitten tarinoinutkin tässä ketjussa ko. ala-asteesta.
 
Viimeksi muokattu:

ditrim

Jäsen
Vorschmack

Hyi jotain silliä tai anjovista lihan ja sipulin seassa! Kerran maistoin ja kauheata oli. Kaikkea ei vaan voi laittaa sekaisin vaikka ihan hyviä aineksia erikseen ovatkin.

Aika paskaa on myös erilaiset kukkakaalit ja kaalikeitokset sekä -väännökset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös