Kissa pöydälle
Nyt pitäisi oikeasti HIFK-organisaation tehdä täysin raa'an kliinisiä päätelmiä ilman mitään tunnesiteitä ja lapsenuskoa:
1) KJ:n valinta HIFK:n valmentajaksi on osoittautunut virheeksi. Rankka asia myöntää, myös meikäläiselle, sillä menin samaan miinaan. Olisin itsekin palkannut KJ:n. Mutta hyvä organisaatio osaa myöntää virheet ja katsoa eteenpäin. Ja isot pinnat kuitenkin -niin oudolta kuin kuulostaakin- KJ:n valinnasta. Jos ei mitään kokeile, ei mitään saakaan. Päätä pystyyn vaan, jossain on huippuvalmentaja, joka osaa käsitellä HIFK:ta. Nyt ei onneksi kuitenkaan lähdetty kauteen Kuitusella ja Rindellillä.
2) KJ:n seuraajaa ensi kaudeksi tulisi kartoittaa täyttä päätä. Mielestäni muita kotimaisia ehdokkaita ei ole kuin Raimo Summanen. Liki -snif- kyynel silmässä lueskelin eilen (kiitokset veli Johannekselle!) hänen kirjaansa "Meidän päivä", jonka luin edellisen kerran silloin kun se ilmestyi. Näin Raato muistelee HIFK-aikaansa: "Olimme ehdollistaneet pelaajat omaksumaan HIFK:n tavan esiintyä: aina energisesti, miehekkäästi ja uhmakkaalla kehonkielellä. Meille sattui ylilyöntejäkin, mutta pahinta on jos joukkue on ilmeeltään passiivinen, pelaa sukat jalassa. En halunnut nähdä flegmaattista ja antautuneen oloista joukkuetta. Mitä tahansa tapahtuikin, siltä pelaaja ei saanut koskaan näyttää. Itse tuloksellakaan ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että antaa kaikkensa" Tämä sellaisenaan kelpaa meikäläiselle työpaikkahakemukseksi.
3) Jos Summasta ei kerta kaikkiaan saada, haluaisin nähdä HIFK:ssa -edelleen kuulostaa omituiselta- ulkomaisen valmentajan. Tai sanotaanko mieluummin ulkopuolisen valmentajan. Tiedän, että olen itse puhunut ulkomaalaisvalmentajia vastaan muistaen kuitenkin poikkeuksena Sheddenin. Mielestäni nimenomaan HIFK:n suhteen mikään normaali ei päde. HIFK on ongelmineen ja kliseineen aivan liian tunnettu nippu suomalaisten valmentajien keskuudessa. Tänne haluaa oikeasti ihan jokainen, niin koojiikin. Mutta kyllä joukkue kaipaisi sittenkin selkeän ulkopuolista näkemystä eli valmentajaa, joka tulee kehiin ilman kokemuspintaa The Brändin edesottamuksista kotimaisessa liigassamme. Hän ottaisi HIFK:n vaan joukkueena.
4) KJ on tehnyt parhaansa ja hän tietää itsekin epäonnistuneensa. En usko, että asioista keskusteleminen niiden omalla nimellä on hänelle ongelma. Täksi kaudeksi ei kannata hankkia ketään poppaukkoa ja välikauden palokuntamiestä. Mikäli HIFK nyt käsittelisi asioita oikeasti avoimin silmin, mahdollisimman rehellisesti ja ilman kyräilyä säilyttäen kuitenkin kunnioituksensa KJ:n suuntaan, tilanne voisi ratketa rauhanomaisesti. Tällöin KJ voisi lähteä heti, kun jatkaja pystyy homman ottamaan. Muussa tapauksessa tehdään tästä kaudesta niin hyvä kuin pystytään, mutta sen verran HIFK:n pitäisi käyttää isännän otteita, että ainakin Raution paikalle tuodaan ns. munaa. Joukkueen henkinen valmistaminen otteluihin on täysin yksiselitteisesti valmentajan homma, sitä ei voi sysätä pelaajille ja syytellä heitä, vaikka kuinka mieli tekisi. Ja tätä ei KJ osaa. Se on vaan myönnettävä.
Mikään ylläolevista asioista ei ole kiva, kevyt tai toivottu. Luotin lujasti Jaloseen, mutta olen nähnyt häneltä nyt riittävästi hänen huonointa tasoaan ja mua huolestuttaa jo senkin takia, että en usko HIFK:n pystyvän hankkimaan pelaajamarkkinoilta vielä ensi kaudeksikaan KJ:n näköistä joukkuetta. Joten HIFK:n on ihan järkisyistä katsottava tilannetta joukkueen kannalta: hankitaan valmentaja, jolle tämä materiaali sopii. Summanen puhuu kirjassaan myös hienosti siitä, kuinka hän oivalsi vasta 2000-luvulla valmentaa pelaajia heidän vahvuuksiensa kautta. Sitä ennen hän oli yrittänyt pelkästään paikata hyvien pelaajien heikkouksia. Esimerkkinä Summanen käytti Calounia. Valmentaja voi siis joko yrittää täyttää tyhjiä astioita tai sitten hän voisi luoda katsauksen niihin täysiin astioihin, joita on jo hallussa ja keskittyä ottamaan niistä parhaan irti.