Kapitalismi – hidaste vai edellytys ihmiskunnan kehitykselle?

[rpeez]

Vaikken olekaan @Jupa niin haluan sanoa, että mielestäni tuo liittyy siihen ettei tietyn rahamäärän jälkeen ihminen juuri tule onnellisemmaksi rahamäärän kasvaessa. Silloin on varaa etsiä lisä merkitystä elämäänsä ja investoida muihin tärkeisiin asioihin, joilla voi parantaa yhteistä hyvää. Toki yhteisen hyvän tekemiseenkin pitää olla jonkinlainen intohimo. Tällaisista ihmisistä mieleen tulee ensimmäiseksi Ilkka Herlin, ja öljy-yhtiö (!) St1 moguli Mika Anttonen.

 

[Jupa]

Aika mielenkiintoinen huomio. Mitä kaikkea arvelet tuollaisen käytöksen taustalla olevan?

Kun sulla on Maslowin tarvehierarkian mukaiset alemmat palikat kunnossa, sua alkaa kiinnostaa merkitys ja impact enemmän kuin ROIn maksimointi ja pikavoittojen kalastelu.

 

[Jupa]

Vaikken olekaan @Jupa niin haluan sanoa, että mielestäni tuo liittyy siihen ettei tietyn rahamäärän jälkeen ihminen juuri tule onnellisemmaksi rahamäärän kasvaessa. Silloin on varaa etsiä lisä merkitystä elämäänsä ja investoida muihin tärkeisiin asioihin, joilla voi parantaa yhteistä hyvää. Toki yhteisen hyvän tekemiseenkin pitää olla jonkinlainen intohimo. Tällaisista ihmisistä mieleen tulee ensimmäiseksi Ilkka Herlin, ja öljy-yhtiö (!) St1 moguli Mika Anttonen.

Juurikin näin.

Esimerkkejä riittää. Suomalaisesta bisnesenkelikentästä löytyy kymmenittäin hyviä esimerkkejä.

 

[kehveli]

Voin myöntää, että mietin omia sijoituksiani lähinnä tuoton kautta. Mitä tulee vastuullisuuteen, uskon "luonnonvalinnan" hoitavan asioita oikeaan suuntaan. En näe kuvaamaasi asiaa mitenkään ongelmana, maailma muuttuu koko ajan.

Yritykset, jotka ei ole vastuullisia eivät menesty tulevaisuudessa, koska esimerkiksi ilmastolait ja ihmisten tarve tehdä oikein ohjaavat kysyntää.

Hyvä esimerkki on Neste joka panostaa myös puhtaampiin polttoaineisiin, vielä toki tulosta tulee perinteisistä öljyistä, mutta asiat muuttuu ajan kanssa. Minulla on vähän Nesteen osakkeita, mutta en menetä yöuniani jos rahaa tulee öljynmyynnistäkin. Korostan tässä mikä tuntuu osingon arvostelijoilta unohtuvan, on se että sijoitus on myös iso riski. Osinko on hyttysenpaska jos osakkeen arvo putoaa vaikka 30%. Osingot ei ole palkkaan verrattava automaattinen rahalähde. High risk niin on oltava myös high reward.

Toinen esimerkki luonnonvalinnasta on rahastot, jotka panostaa tuulivoimaan. Ne on luultavasti ihan hyviä sijoituskohteita myös pelkästään rahan ahneille. Ehkä.

Oikeastaan ei tule heti mieleen suomalaisia isoja yrityksiä jotka ovat eettisesti sietämättömiä tänä päivänä, mielestäni useimmat pyrkivät vastuullisuuteen, koska se on järkevää ihan bisneksenkin kannalta. Ja jos osingot harmittaa, aina voi ostaa osakkeita itse ja mennä yhtiökokoukseen valittamaan omistajan ominaisuudessa.

Jäin edelleen miettimään asiaa tuon viimeisen kappaleen tiimoilta. Valtava enemmistö ihmisistä on varmasti samaa mieltä kanssasi siitä, että suomalaisten suurten yritysten joukosta ei eettisesti täysin sietämättömiä tapauksia juuri löydy. Kysymysmerkki itselläni lähinnä siinä, että miten tuon sietämättömän rajan vetää? Kuinka paljon oikeasti perehdytään niidenkään yritysten toimintaan joihin sijoittaa? Kuinka todenmukainen on julkisuuskuva, jonka mukaan yritystä arvioidaan?

Tänä aamuna huomasin tuon uutisen:

WWF: Isot suomalaisyritykset eivät täysin ymmärrä luontovaikutuksiaan

WWF: Isot suomalaisyritykset eivät täysin ymmärrä luontovaikutuksiaan

yle.fi

Kyseessä tosin enemmänkin WWF:n tekemä raportti, kuin varsinainen uutinen, mutta itse olen taipuvainen olemaan WWF:n tavoin pettyneellä kannalla raportin taustalla olevan kyselyn tuloksista. Vaikka suomalaiset yritykset eivät varmastikaan ole mitään absoluuttisia pahan ilmentymiä sijoittajille, on mielestäni silti perusteltua olla huolissaan siitä kuinka paljon niiden sisällä on tahtotilaa puuttua erinäisiin ongelmiin.

Absoluuttisesta pahasta vielä sen verran, että vaikka suomalaisten yritysten julkisuuskuva on sangen hyvä sijoittajien silmissä, voi joku nähdä yritykset toisenlaisessakin valossa. Esimerkiksi UPM:n sellutehdas Uruguayssa herätti muistaakseni aika paljon pahaa verta paikallisten asukkaiden keskuudessa. Heille UPM saattaa edelleen olla suuri kirosana.

 

[rpeez]

Jäin edelleen miettimään asiaa tuon viimeisen kappaleen tiimoilta. Valtava enemmistö ihmisistä on varmasti samaa mieltä kanssasi siitä, että suomalaisten suurten yritysten joukosta ei eettisesti täysin sietämättömiä tapauksia juuri löydy. Kysymysmerkki itselläni lähinnä siinä, että miten tuon sietämättömän rajan vetää? Kuinka paljon oikeasti perehdytään niidenkään yritysten toimintaan joihin sijoittaa? Kuinka todenmukainen on julkisuuskuva, jonka mukaan yritystä arvioidaan?

Tänä aamuna huomasin tuon uutisen:

WWF: Isot suomalaisyritykset eivät täysin ymmärrä luontovaikutuksiaan

WWF: Isot suomalaisyritykset eivät täysin ymmärrä luontovaikutuksiaan

yle.fi

Kyseessä tosin enemmänkin WWF:n tekemä raportti, kuin varsinainen uutinen, mutta itse olen taipuvainen olemaan WWF:n tavoin pettyneellä kannalla raportin taustalla olevan kyselyn tuloksista. Vaikka suomalaiset yritykset eivät varmastikaan ole mitään absoluuttisia pahan ilmentymiä sijoittajille, on mielestäni silti perusteltua olla huolissaan siitä kuinka paljon niiden sisällä on tahtotilaa puuttua erinäisiin ongelmiin.

Absoluuttisesta pahasta vielä sen verran, että vaikka suomalaisten yritysten julkisuuskuva on sangen hyvä sijoittajien silmissä, voi joku nähdä yritykset toisenlaisessakin valossa. Esimerkiksi UPM:n sellutehdas Uruguayssa herätti muistaakseni aika paljon pahaa verta paikallisten asukkaiden keskuudessa. Heille UPM saattaa edelleen olla suuri kirosana.

Huoli on ihan ymmärrettävä, koska onhan yrityksen päätehtävä kuitenkin tehdä rahaa omistajilleen. Jos katsoo sijoittajakeskustelupalstoja, siellä puhutaan pääasiassa rahasta.

Mutta täytyy muistaa, että yrityskin on oikeasti joukko ihmisiä, joilla on samat periaatteet kuin yksilöinäkin. Oma mutu ja käsitys on, että ison yrityksen vastuullisuus on vähintään keskiarvo ihmisistä boostattuna johdon korostuksilla vihreistä arvoista. Tahtotilaa on kunhan se ei maksa liikaa. Joskus eettisyys on ihan luonnollistakin, eli voi mainostaa tuotetta siitä että kuluttaa vähemmän sähköä kuin edellinen versio, se on ostajalle rahaa käyttökuluissa.

 

[kehveli]

Huoli on ihan ymmärrettävä, koska onhan yrityksen päätehtävä kuitenkin tehdä rahaa omistajilleen. Jos katsoo sijoittajakeskustelupalstoja, siellä puhutaan pääasiassa rahasta.

Mutta täytyy muistaa, että yrityskin on oikeasti joukko ihmisiä, joilla on samat periaatteet kuin yksilöinäkin. Oma mutu ja käsitys on, että ison yrityksen vastuullisuus on vähintään keskiarvo ihmisistä boostattuna johdon korostuksilla vihreistä arvoista. Tahtotilaa on kunhan se ei maksa liikaa. Joskus eettisyys on ihan luonnollistakin, eli voi mainostaa tuotetta siitä että kuluttaa vähemmän sähköä kuin edellinen versio, se on ostajalle rahaa käyttökuluissa.

Luettuani tuon alla olevan raportin jäi siitä päällimmäisenä mieleen tunne, että toimia / säätelyä kaivataan valtiolta ja kuluttajalta, ei sijoittajilta. Sijoittajat ovat kuitenkin jokseenkin oleellinen osa mahdollistamassa osakeyritysten toimintaa.

Eikö myös sijoittajien intressit valvoa yritysten toimintatapoja paranisi, jos sijoittajien henkilökohtaista vastuuta myös osakeyhtiöissä kasvatettaisiin? Osakeyhtiölaki mahdollistaa kuitenkin tällä hetkellä sijoittajalle selkeästi yksityishenkilöä helpomman aseman mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Jotta kapitalismi toimisi ihmiskunnan kehittäjänä luontoystävällisempään suuntaan, mikä mielestäni olisi edellytys tulevaisuudelle yleensä, tekisi mieleni kyllä muuttaa osakeyhtiölakia niin, että osakkeenomistaja voitaisiin tietyissä tapauksissa todeta olevan vastuussa myös henkilökohtaisella omaisuudellaan omistamansa yrityksen toimista.

Tuo näkemykseni on kyllä ennenkin yritetty ampua täällä alas, mutta vielä en ole kuullut mitään sellaisia perusteluita, jotka olisivat saaneet mieleni muuttumaan. Syy voi olla tottakai omassa jääräpäisyydessänikin, johon kukaan / mikään ei voi vaikuttaa, mutta aina saa yrittää :)

Raportti: Markkinat ovat sokeita ympäristön heikkenemiselle – siksi luonnolle pitää Suomessakin asettaa hintalappu

Metsä- ja maatalous ovat päävastuullisia luontokadosta maassamme. Luonnonsuojelu ja kasvisruoka auttaisivat luontoa elpymään.

yle.fi

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jotta kapitalismi toimisi ihmiskunnan kehittäjänä luontoystävällisempään suuntaan, mikä mielestäni olisi edellytys tulevaisuudelle yleensä, tekisi mieleni kyllä muuttaa osakeyhtiölakia niin, että osakkeenomistaja voitaisiin tietyissä tapauksissa todeta olevan vastuussa myös henkilökohtaisella omaisuudellaan omistamansa yrityksen toimista.

Tuo näkemykseni on kyllä ennenkin yritetty ampua täällä alas, mutta vielä en ole kuullut mitään sellaisia perusteluita, jotka olisivat saaneet mieleni muuttumaan. Syy voi olla tottakai omassa jääräpäisyydessänikin, johon kukaan / mikään ei voi vaikuttaa, mutta aina saa yrittää :)

On kyllä radikaalin totalitaristinen fantasia. Muutama kysymys olisi:

Minkä eron tekisit ehdottamassasi mallissa jossakin kuvitteellisessa korvaustapauksessa seuraavien eri omistajien korvausvastuiden välillä, jos omistuksen kohteena olevan yrityksen operatiivisen johdon toimesta on toteutettu jokin korvattavaksi määrättävä teko:

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistus yrityksestä luokkaa strateginen, omistusosuus suoraan osakkeina noin 10 %, ja omistuksen arvo noin 500 miljoonaa euroa

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistus yrityksestä vähemmän kuin taktinen, omistusosuus suorina osakkeina mitätön, ja omistuksen arvo siinä 500 000 euron hujakoilla

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistaa rahastojen kautta vaihtelevasti ajankohdasta riippuen "jonkin verran" tai "vähän enemmän", riippuu eri tahojen ylläpitämien rahastojen sisällöstä

- varakas yksityishenkilö, varat satoja miljoonia, joka omistaa luokkaa 2 % yhtiöstä, ja omistuksen arvo on noin 100 miljoonaa euroa

- varakas yksityishenkilö, varat satoja miljoonia, joka omistaa rippeitä yhtiöstä, ja omistuksen arvo on noin 100 000 euroa

- ns. tuulitakkisijoittaja, varat luokkaa "oma pikkufirma ja talo, puolisen tusinaa velatonta sijoitusasuntoa, muita arvo-osuusomistuksia noin miljoonalla, käteistä tai likvidiä muuta varallisuutta puoli miljoonaa", omistaa yhtiöstä suorina osakeomistuksina 20 000 euron edestä

- ns. tuulitakkisijoittaja, varat luokkaa "melkein maksettu ok-talo, peritty kesämökki ja muutama kymppitonni käteistä", ainoat suorat osakeomistukset tässä yhtiössä, niiden arvo noin 20 000 euroa

Tuossa nyt muutama samaa yhtiötä joko suorina osakeomistuksina tai rahastojen kautta omistava taho muutamine perustietoineen. Jaetaanko korvausvastuu omistusten suhteessa, vai varallisuuden suhteessa, vai molempia jotenkin painottaen? Mitä eroa on sillä, omistaako yhtiötä suoraan vaiko rahastojen kautta?

Entä millaisen eron tekisit omistuksen ajankohdan suhteen? Onko sillä eroa, onko omistusta ollut vahingon syntymisen aikana, tai jollakin tietyllä hetkellä kalenterivuoden aikana (yhtiökokous tms.), vai jääkö mustapekka käteen vain sillä hetkellä, kun tuomio langetetaan? Vai onko sekään oikea hetki? Pitääkö tuomioistuimen määrätä jokin hetki, jonka mukaan omistajiksi merkittyjen omistajien on kannettava vastuunsa? Entä kansainvälinen omistus, millä velvoitetaan kiinalainen pääomasijoittaja maksamaan ehdottamasi suomalaisen totalitaaris-kommunistisen lainsäädännön mukaisia korvauksia?

Millä ratkaisisit pääomien joukkopakenemisen ongelman tilanteessa, jolloin kuvailemasi lainsäädäntö astuisi voimaan? Kuinka yhteensopivaksi arvelet ehdotuksesi esimerkiksi rahoitusmarkkinoita koskevan EU-tason lainsäädännön kanssa

 

[kehveli]

On kyllä radikaalin totalitaristinen fantasia. Muutama kysymys olisi:

Minkä eron tekisit ehdottamassasi mallissa jossakin kuvitteellisessa korvaustapauksessa seuraavien eri omistajien korvausvastuiden välillä, jos omistuksen kohteena olevan yrityksen operatiivisen johdon toimesta on toteutettu jokin korvattavaksi määrättävä teko:

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistus yrityksestä luokkaa strateginen, omistusosuus suoraan osakkeina noin 10 %, ja omistuksen arvo noin 500 miljoonaa euroa

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistus yrityksestä vähemmän kuin taktinen, omistusosuus suorina osakkeina mitätön, ja omistuksen arvo siinä 500 000 euron hujakoilla

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistaa rahastojen kautta vaihtelevasti ajankohdasta riippuen "jonkin verran" tai "vähän enemmän", riippuu eri tahojen ylläpitämien rahastojen sisällöstä

- varakas yksityishenkilö, varat satoja miljoonia, joka omistaa luokkaa 2 % yhtiöstä, ja omistuksen arvo on noin 100 miljoonaa euroa

- varakas yksityishenkilö, varat satoja miljoonia, joka omistaa rippeitä yhtiöstä, ja omistuksen arvo on noin 100 000 euroa

- ns. tuulitakkisijoittaja, varat luokkaa "oma pikkufirma ja talo, puolisen tusinaa velatonta sijoitusasuntoa, muita arvo-osuusomistuksia noin miljoonalla, käteistä tai likvidiä muuta varallisuutta puoli miljoonaa", omistaa yhtiöstä suorina osakeomistuksina 20 000 euron edestä

- ns. tuulitakkisijoittaja, varat luokkaa "melkein maksettu ok-talo, peritty kesämökki ja muutama kymppitonni käteistä", ainoat suorat osakeomistukset tässä yhtiössä, niiden arvo noin 20 000 euroa

Tuossa nyt muutama samaa yhtiötä joko suorina osakeomistuksina tai rahastojen kautta omistava taho muutamine perustietoineen. Jaetaanko korvausvastuu omistusten suhteessa, vai varallisuuden suhteessa, vai molempia jotenkin painottaen? Mitä eroa on sillä, omistaako yhtiötä suoraan vaiko rahastojen kautta?

Entä millaisen eron tekisit omistuksen ajankohdan suhteen? Onko sillä eroa, onko omistusta ollut vahingon syntymisen aikana, tai jollakin tietyllä hetkellä kalenterivuoden aikana (yhtiökokous tms.), vai jääkö mustapekka käteen vain sillä hetkellä, kun tuomio langetetaan? Vai onko sekään oikea hetki? Pitääkö tuomioistuimen määrätä jokin hetki, jonka mukaan omistajiksi merkittyjen omistajien on kannettava vastuunsa? Entä kansainvälinen omistus, millä velvoitetaan kiinalainen pääomasijoittaja maksamaan ehdottamasi suomalaisen totalitaaris-kommunistisen lainsäädännön mukaisia korvauksia?

Millä ratkaisisit pääomien joukkopakenemisen ongelman tilanteessa, jolloin kuvailemasi lainsäädäntö astuisi voimaan? Kuinka yhteensopivaksi arvelet ehdotuksesi esimerkiksi rahoitusmarkkinoita koskevan EU-tason lainsäädännön kanssa

Mielestäni ehdotukseni vaatisi hemmetinmoista remonttia maailmanlaajuisesti, joka olisi ihan aiheellistakin.

Korvausvelvoite niillä osakkeenomistajilla, joilla osakkeita vahingon sattuessa. Mitenkäs jos osakkeenomistaja olisi jo menehtynyt? Perikunnan mukaan vetäminen saattaisi olla aika raaka veto?

Korvausvelvoite omistusten mukaan.

edit.
Mutta en oleta, että tätä uudistusta toteutettaisiin minun sanelemallani tavalla.

 

[Kampitus]

Jotta kapitalismi toimisi ihmiskunnan kehittäjänä luontoystävällisempään suuntaan, mikä mielestäni olisi edellytys tulevaisuudelle yleensä, tekisi mieleni kyllä muuttaa osakeyhtiölakia niin, että osakkeenomistaja voitaisiin tietyissä tapauksissa todeta olevan vastuussa myös henkilökohtaisella omaisuudellaan omistamansa yrityksen toimista.

Tuo näkemykseni on kyllä ennenkin yritetty ampua täällä alas, mutta vielä en ole kuullut mitään sellaisia perusteluita, jotka olisivat saaneet mieleni muuttumaan. Syy voi olla tottakai omassa jääräpäisyydessänikin, johon kukaan / mikään ei voi vaikuttaa, mutta aina saa yrittää :)

Itse näkisin ongelmallisena osakeyhtiölain muuttamisen sellaiseen suuntaan, jossa vastuu yhtiön toimista voisi jollain tavalla valua osakkeenomistajille. Tämä on edellyttäisi ensinnäkin vahingonkorvausvastuun käsitteiden uudelleen läpivalaisua. Mikäli tässä taas halutaan viitata insolvenssioikeudellisiin seuraamuksiin, maksukyvyttömyyden kohdatessa, on sekin mielestäni ongelmallinen. Se että osakkeenomistajan riski rajautuu hänen sijoittamaansa summaan on ollut lähtökohtaisesti yksi keskeisistä syistä osakeyhtiön syntymiselle yhtiömuotona. Osakeyhtiö on monelta osin kapitalisen yhteiskunnan kruununjalokivi, joka mahdollistaa innovaatioiden tuotteistamisen. Kynnys sijoittaa yhtiöön tietämättä sijoituksen riskimaksimia nousisi äärettömän korkealla. Vertauskuvaa voi hakea esimerkiksi vertaamalla nykyisiä kotimaisia yhtiömuotoja keskenään ja tutkimalla miten pääomia voidaan kerätä yritystoiminnan rahoittamiseksi.


Näin yleisesti olen itse päätynyt lopputulemaan, jossa kapitalismi on ajautunut vastatuuleen, mutta sen korvaamista jollain toisella järjestelmällä on vaikea nähdä. Nykyinen järjestelmä on ihan hyvin korvattavissa. Raha ja tuottavuus toimii lopulta ajureina kohtuu hyvin. Yksi keskeisistä ongelmista on, ettei esimerkiksi päästöille ole vielä saatu konkreettista hintaa. Kun päästökauppa toimisi tehokkaasti, olisi meillä pooli joka myy päästöoikeuksia niitä tarvitseville. Näitä päästöoikeuksia saisi kaupata vaan ne, jotka oikeasti pystyvät päästöjä myös sitomaan vastaavan määrän. Nykyinen päästökauppahan ei sinällään perustu mihinkään, vaan EU tasolla oikeuksia on määrä x ja ne oikeudet EU luo käytännössä tyhjästä. Näissä ongelmaksi muodostuu kuitenkin poliittinen yhteisymmärrys siitä miten näitä pitäisi laskea. Suomen metsäkeskustelussakin on ollut esillä laskentakaavoja ihan laidasta laitaan.

Helpompi tie olisi tietenkin järjestää asia verotuksen kautta, mutta verotuksessakin päästölle luotaisiinkin keinotekoisesti jokin arvo. Edellä mainitussa saataisiin ihan selkeästi aikaan joku hiilipörssi jossa esim. Suomen metsänomistajat saisi myydä metsiin perustuvan sidontamäärän edestä oikeuksia per vuosi. Tämä kannustaisi yrityksiä vähäpäästöisiin ratkaisuihin, sillä sitä kannattavampaa toiminta olisi, mitä vähemmän pitäisi oikeuksia ostaa. En väitä että moinen järjestelmä voisi toimia, sillä se on paljon laskentamallin varassa. Mielestäni logiikka on kuitenkin nykyistä päästökauppaa parempi.

Näin yleisesti saastuttamisella on siis ollut tähän asti liian pieni hinta jos hintaa ollenkaan. Vihreistä arvoista on kuitenkin muodostunut jonkinlainen lisäarvo kuluttajan silmissä ja kuluttajan valinnat tottakai ohjaavat yritystoimintaa myös. Tämä ei kuitenkaan vielä yksin riitä.

Noin yleisesti saastuttamisella on siis ollut liian halpa hinta. Polttoaineiden ja energian hintojen raju nousu yleisestikin on jotain sellaista mikä motivoi miettimään kulutusta. Mutta nämä ovat vain osa kakkua.

Lyhykäisyydessään en siis näe osakeyhtiölain olevan jarruna siihen, ettei kapitalismi voisi kulkea ympäristöystävällisempään suuntaan. Suurempana ongelmana näen sen, ettei sillä kaikkien parjaamalla saastuttamisella ole lopulta vielä tarpeeksi kovaa hintaa yhteiskuntajärjestelmässä.

 

[Cobol]

Korvausvelvoite omistusten mukaan.

Vai niin. Typerimmät päätökset koko Suomea koskien on tehty valtion omistuosuutta käyttäneiden poliitikkojen toimesta, jotka eivät itse omista lainkaan yhtiötä. Esimerkiksi karmea Rosatomin ydinvoimala Pyhäjoelle tai NS2 hanke.

Länsimaissa valtio on usein mukana isoissa hankkeissa. Saksassa ja Suomessa itäyhteistyöllä on aiheutettu suurta vahinkoa ja myös saatu suuri joukko ihmisiä luulemaan, että itäyhteistyö on terveellistä ja meidän etujemme mukaista ja ettei Venäjä ole todellinen uhka. Vihreää siirtymää on vaikeutettu nimenomaan valtioiden toimesta mm. venäläisen kaasun ja öljyn avulla.

Marin totesi aika hyvin. Jos Euroopassa olisi myönnetty Baltian maiden ja Puolan olevan oikeassa Venäjän suhteen ja reagoitu 2014 kunnolla, Venäjä ei olisi hyökännyt 2022 Ukrainaan.

Minusta meidän kannattaisi keskittyä laittamaan politiikkaa vihdoin kohdalleen. Ensimmäinen asia on antaa Ukrainalle sellaiset aseet, joilla Ukraina voittaa Venäjän. Venäjä on uhka niin kauan kun se on nykymuotoisena olemassa. Tässä näen kapitalismin suurimman haasteen lähiaikoina.

 

[kehveli]

Vai niin. Typerimmät päätökset koko Suomea koskien on tehty valtion omistuosuutta käyttäneiden poliitikkojen toimesta, jotka eivät itse omista lainkaan yhtiötä. Esimerkiksi karmea Rosatomin ydinvoimala Pyhäjoelle tai NS2 hanke.

Länsimaissa valtio on usein mukana isoissa hankkeissa. Saksassa ja Suomessa itäyhteistyöllä on aiheutettu suurta vahinkoa ja myös saatu suuri joukko ihmisiä luulemaan, että itäyhteistyö on terveellistä ja meidän etujemme mukaista ja ettei Venäjä ole todellinen uhka. Vihreää siirtymää on vaikeutettu nimenomaan valtioiden toimesta mm. venäläisen kaasun ja öljyn avulla.

Marin totesi aika hyvin. Jos Euroopassa olisi myönnetty Baltian maiden ja Puolan olevan oikeassa Venäjän suhteen ja reagoitu 2014 kunnolla, Venäjä ei olisi hyökännyt 2022 Ukrainaan.

Minusta meidän kannattaisi keskittyä laittamaan politiikkaa vihdoin kohdalleen. Ensimmäinen asia on antaa Ukrainalle sellaiset aseet, joilla Ukraina voittaa Venäjän. Venäjä on uhka niin kauan kun se on nykymuotoisena olemassa. Tässä näen kapitalismin suurimman haasteen lähiaikoina.

En ole erimieltä.

Sijoittajien lisäksi myös äänestäjien, poliitikkojen ja kuluttajien tulisi miettiä tekojaan tarkemmin ja kantaa niistä vastuu.

 

[kehveli]

On kyllä radikaalin totalitaristinen fantasia. Muutama kysymys olisi:

Minkä eron tekisit ehdottamassasi mallissa jossakin kuvitteellisessa korvaustapauksessa seuraavien eri omistajien korvausvastuiden välillä, jos omistuksen kohteena olevan yrityksen operatiivisen johdon toimesta on toteutettu jokin korvattavaksi määrättävä teko:

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistus yrityksestä luokkaa strateginen, omistusosuus suoraan osakkeina noin 10 %, ja omistuksen arvo noin 500 miljoonaa euroa

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistus yrityksestä vähemmän kuin taktinen, omistusosuus suorina osakkeina mitätön, ja omistuksen arvo siinä 500 000 euron hujakoilla

- suuri institutionaalinen omistaja, varat miljardiluokkaa, omistaa rahastojen kautta vaihtelevasti ajankohdasta riippuen "jonkin verran" tai "vähän enemmän", riippuu eri tahojen ylläpitämien rahastojen sisällöstä

- varakas yksityishenkilö, varat satoja miljoonia, joka omistaa luokkaa 2 % yhtiöstä, ja omistuksen arvo on noin 100 miljoonaa euroa

- varakas yksityishenkilö, varat satoja miljoonia, joka omistaa rippeitä yhtiöstä, ja omistuksen arvo on noin 100 000 euroa

- ns. tuulitakkisijoittaja, varat luokkaa "oma pikkufirma ja talo, puolisen tusinaa velatonta sijoitusasuntoa, muita arvo-osuusomistuksia noin miljoonalla, käteistä tai likvidiä muuta varallisuutta puoli miljoonaa", omistaa yhtiöstä suorina osakeomistuksina 20 000 euron edestä

- ns. tuulitakkisijoittaja, varat luokkaa "melkein maksettu ok-talo, peritty kesämökki ja muutama kymppitonni käteistä", ainoat suorat osakeomistukset tässä yhtiössä, niiden arvo noin 20 000 euroa

Tuossa nyt muutama samaa yhtiötä joko suorina osakeomistuksina tai rahastojen kautta omistava taho muutamine perustietoineen. Jaetaanko korvausvastuu omistusten suhteessa, vai varallisuuden suhteessa, vai molempia jotenkin painottaen? Mitä eroa on sillä, omistaako yhtiötä suoraan vaiko rahastojen kautta?

Entä millaisen eron tekisit omistuksen ajankohdan suhteen? Onko sillä eroa, onko omistusta ollut vahingon syntymisen aikana, tai jollakin tietyllä hetkellä kalenterivuoden aikana (yhtiökokous tms.), vai jääkö mustapekka käteen vain sillä hetkellä, kun tuomio langetetaan? Vai onko sekään oikea hetki? Pitääkö tuomioistuimen määrätä jokin hetki, jonka mukaan omistajiksi merkittyjen omistajien on kannettava vastuunsa? Entä kansainvälinen omistus, millä velvoitetaan kiinalainen pääomasijoittaja maksamaan ehdottamasi suomalaisen totalitaaris-kommunistisen lainsäädännön mukaisia korvauksia?

Millä ratkaisisit pääomien joukkopakenemisen ongelman tilanteessa, jolloin kuvailemasi lainsäädäntö astuisi voimaan? Kuinka yhteensopivaksi arvelet ehdotuksesi esimerkiksi rahoitusmarkkinoita koskevan EU-tason lainsäädännön kanssa

Olet muuten ennenkin keskittynyt lähinnä siihen kuinka vaikea tuo haaveilemani uudistus olisi toteuttaa, et siihen miksi nykyinen käytäntö on parempi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Jos nykyinen järjestelmä on kyetty luomaan, on sitä myös mahdollista muuttaa. Olisko se helppoa? Ei takuulla. Onko pahimpia ympäristökatastrofeja helppo korjata? Ei.

Muitakin instrumentteja ympäristökatastrofien torjumiseen tottakai löytyy ja ovat varmasti helpompia ja nopeampia, mutta ovatko varmasti riittäviä? Entä miksi jättää asiat puolitiehen? Olet mielestäni muuallakin korostanut yksilön vastuuta elämästään, miksi se ei voisi ulottua myös sijoituksiin?

 

[Cobol]

En ole erimieltä.

Sijoittajien lisäksi myös äänestäjien, poliitikkojen ja kuluttajien tulisi miettiä tekojaan tarkemmin ja kantaa niistä vastuu.

Osakkaiden vastuun merkittävän lisäämisen sijasta vastuuta tulisi ehkä pohtia uudelleen yhtiön operatiivisen johdon ja hallituksen osalta. Jo nyt moni toimi - kuten vaikkapa luonnon pilaaminen jätteillä - on sanktioitu ja seuraamukset voivat olla kalliitakin. Mutta monesta asiasta operatiivinen johto pääsee ehkä liian helpolla ja sama pätee hallitukseen. Ympäristölupa voi mahdollistaa raja-arvojen ylitykset ja niinpä jokin yritys käyttää raja-arvojen ylitystä normaalina liiketoimintanaan jne.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olet muuten ennenkin keskittynyt lähinnä siihen kuinka vaikea tuo haaveilemani uudistus olisi toteuttaa, et siihen miksi nykyinen käytäntö on parempi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Olet esittänyt saman ehdottoman toteutuskelvottoman ajatuksen ennenkin, joten olemme kumpikin toisella kierroksella asian kanssa, eli siltä osin samalla viivalla. Olen perustellut toteutuskelvottomuutta aiemmin, ja nyt esittänyt taas joitakin kysymyksiä ehdotukseesi liittyen, saamatta niihin edelleenkään kovin pitkälle mietittyjä vastauksia. On vielä paljon muitakin vastauksia vaativia kysymyksiä, joita ehdotukseesi liittyen tulisi ratkaista, ennen kuin ehdotusta implementoinnista voisi edes alustavasti ryhtyä muotoilemaan. Ei niistä sen enempää, koska et sinäkään ole jalostanut tai perustellut ehdotustasi ensimmäisen kierroksen jälkeen yhtään enempää. Edellä jo @Cobol aiheellisesti totesikin ehdotuksestasi, että kannattaa mieluummin keskittyä toisenlaisiin toimenpiteisiin.

Yksilön vastuu ja riski toteutuu sijoituksissa jo nyt. Se kohdistuu erittäin oikeudenmukaisesti siihen sijoituksen määrään, jolla yksilö (tai organisaatio) omistaa sijoituskohdetta.

On huomattavasti ehdottamaasi mallia helpompaa keskittyä siihen, miten esimerkiksi verotuksen ja esimerkiksi energian käyttöön ja päästöjen ja jäteainekseen syntymiseen sidottujen sanktioiden ja porkkanoiden avulla voidaan vaikuttaa taloudellisten toimijoiden toimintatapojen muutoksiin. Tässäkin mallissa on hankaluutena se, että laajasti kansainvälistä lainsäädäntöä, globaalista puhumattakaan, on erittäin vaikea edistää millään järkevällä aikavälillä, kansallista kylläkin, mutta tämä on täysin yhteistä sinunkin ehdotuksesi kanssa. Paitsi siltä osin, että sinun ehdotuksesi on absoluuttinen no go minkään valtion kansallisen lainsäädännön näkökulmasta.

Mielestäni ehdotukseni vaatisi hemmetinmoista remonttia maailmanlaajuisesti, joka olisi ihan aiheellistakin.

Korvausvelvoite niillä osakkeenomistajilla, joilla osakkeita vahingon sattuessa. Mitenkäs jos osakkeenomistaja olisi jo menehtynyt? Perikunnan mukaan vetäminen saattaisi olla aika raaka veto?

Korvausvelvoite omistusten mukaan.

edit.
Mutta en oleta, että tätä uudistusta toteutettaisiin minun sanelemallani tavalla.

Korvausvelvoitteen syntymisen ”aikaleimasta” vielä sen verran, että sen määrittäminen olisi usein kiistanalaista. Mahdollisten ympäristövahinkojen syntymisen aikajanaa saattaa joissakin tapauksissa olla pitkä, jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Pitäisi mahdollisesti määrittää oikeusteitse jokin hetki tai aikaväli, jonka sisällä yritystä omistaneilta ryhdyttäisiin karhuamaan jotakin. Yritysten omistajien kompositio kun voi vaihdella eri aikoina suurestikin.

Ei tästä tämän enempää, mutta tämäkin esimerkki kuvastaa osaltaan ehdotukseesi liittyvää kompleksista lainsäädännöllistä suursavottaa. Tietysti jonkinlaisessa globaalissa yksin- tai harvainvaltaan perustuvassa totalitarismissa voitaisiin päättää mitä hyvänsä radikaalia ja hulvatonta ”hyvässä tarkoituksessa” miettimättä sen enempää itse toteutustapaa ja varsinkaan seurauksia, mutta siinä pisteessä ihmiskunnalla olisi mahdollisesti käsillä loppulaukan aika muistakin kuin ilmastonmuutokseen liittyvistä syistä.

 

[kehveli]

Olet esittänyt saman ehdottoman toteutuskelvottoman ajatuksen ennenkin, joten olemme kumpikin toisella kierroksella asian kanssa, eli siltä osin samalla viivalla. Olen perustellut toteutuskelvottomuutta aiemmin, ja nyt esittänyt taas joitakin kysymyksiä ehdotukseesi liittyen, saamatta niihin edelleenkään kovin pitkälle mietittyjä vastauksia. On vielä paljon muitakin vastauksia vaativia kysymyksiä, joita ehdotukseesi liittyen tulisi ratkaista, ennen kuin ehdotusta implementoinnista voisi edes alustavasti ryhtyä muotoilemaan. Ei niistä sen enempää, koska et sinäkään ole jalostanut tai perustellut ehdotustasi ensimmäisen kierroksen jälkeen yhtään enempää. Edellä jo @Cobol aiheellisesti totesikin ehdotuksestasi, että kannattaa mieluummin keskittyä toisenlaisiin toimenpiteisiin.

Yksilön vastuu ja riski toteutuu sijoituksissa jo nyt. Se kohdistuu erittäin oikeudenmukaisesti siihen sijoituksen määrään, jolla yksilö (tai organisaatio) omistaa sijoituskohdetta.

On huomattavasti ehdottamaasi mallia helpompaa keskittyä siihen, miten esimerkiksi verotuksen ja esimerkiksi energian käyttöön ja päästöjen ja jäteainekseen syntymiseen sidottujen sanktioiden ja porkkanoiden avulla voidaan vaikuttaa taloudellisten toimijoiden toimintatapojen muutoksiin. Tässäkin mallissa on hankaluutena se, että laajasti kansainvälistä lainsäädäntöä, globaalista puhumattakaan, on erittäin vaikea edistää millään järkevällä aikavälillä, kansallista kylläkin, mutta tämä on täysin yhteistä sinunkin ehdotuksesi kanssa. Paitsi siltä osin, että sinun ehdotuksesi on absoluuttinen no go minkään valtion kansallisen lainsäädännön näkökulmasta.



Korvausvelvoitteen syntymisen ”aikaleimasta” vielä sen verran, että sen määrittäminen olisi usein kiistanalaista. Mahdollisten ympäristövahinkojen syntymisen aikajanaa saattaa joissakin tapauksissa olla pitkä, jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Pitäisi mahdollisesti määrittää oikeusteitse jokin hetki tai aikaväli, jonka sisällä yritystä omistaneilta ryhdyttäisiin karhuamaan jotakin. Yritysten omistajien kompositio kun voi vaihdella eri aikoina suurestikin.

Ei tästä tämän enempää, mutta tämäkin esimerkki kuvastaa osaltaan ehdotukseesi liittyvää kompleksista lainsäädännöllistä suursavottaa. Tietysti jonkinlaisessa globaalissa yksin- tai harvainvaltaan perustuvassa totalitarismissa voitaisiin päättää mitä hyvänsä radikaalia ja hulvatonta ”hyvässä tarkoituksessa” miettimättä sen enempää itse toteutustapaa ja varsinkaan seurauksia, mutta siinä pisteessä ihmiskunnalla olisi mahdollisesti käsillä loppulaukan aika muistakin kuin ilmastonmuutokseen liittyvistä syistä.

Suurilta osin olen kyllä samaa mieltä nimimerkkien @Kampitus ja @Cobol tekstien kanssa, ja sinunkin viesteistäsi voin täysin allekirjoittaa monet luettelemasi hankaluudet, kuten viimeksikin.

Mutta vieläkään et kyllä saa minua millään tavoin vakuuttuneeksi siitä, miksi tuo sijoittajan vastuun kasvattaminen tulevaisuudessa olisi huono asia. Monet toimet ovat helpompia, ja niihin tuleekin pyrkiä ensin, mutta syinä siihen, miksi sijoittajan vastuun kasvattaminen olisi virhe, esität edelleen vain sen toteuttamiseen liittyviä hankaluuksia, joista siis olen samaa mieltä.

Aiemmista teksteistä poimin vastuun kasvattamisen huonoina puolina, en hankaluuksina, lähinnä vaikeuden saada rahoitus kasaan hankkeissa, joissa jonkinlaiset suuremmat riskit voisivat konkretisoitua. Tuo todennäköisesti voisi hidastaa teknologian kehitystä, mutta en kyllä osaa olla täysin varma, että se olisi ainoastaan huono asia...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suurilta osin olen kyllä samaa mieltä nimimerkkien @Kampitus ja @Cobol tekstien kanssa, ja sinunkin viesteistäsi voin täysin allekirjoittaa monet luettelemasi hankaluudet, kuten viimeksikin.

Mutta vieläkään et kyllä saa minua millään tavoin vakuuttuneeksi siitä, miksi tuo sijoittajan vastuun kasvattaminen tulevaisuudessa olisi huono asia. Monet toimet ovat helpompia, ja niihin tuleekin pyrkiä ensin, mutta syinä siihen, miksi sijoittajan vastuun kasvattaminen olisi virhe, esität edelleen vain sen toteuttamiseen liittyviä hankaluuksia, joista siis olen samaa mieltä.

Aiemmista teksteistä poimin vastuun kasvattamisen huonoina puolina, en hankaluuksina, lähinnä vaikeuden saada rahoitus kasaan hankkeissa, joissa jonkinlaiset suuremmat riskit voisivat konkretisoitua. Tuo todennäköisesti voisi hidastaa teknologian kehitystä, mutta en kyllä osaa olla täysin varma, että se olisi ainoastaan huono asia...

Eiköhän se ole siinä tapauksessa parempi, että käärit hihat ylös. Kannattaa ryhtyä edistämään asiaa suuremmilla foorumeilla, jos olet noin varma ehdotuksesi hyödyllisyydestä ja potentiaalista. Älä suotta anna vanhojen palstajäärien viljelemien perustelujen masentaa, rohkeasti vaan eteenpäin kohti globaalia ja omistuksen rajat ylittävää omistajan vahinkovastuuta.

Kuten muissakin isoissa hankkeissa, kannattaa asettaa muutamia välitavoitteita ennen lopullisen ratkaisun syntymistä. Yksi alkupään välitavoite voisi olla se, että hankit kannatusta ehdotuksellesi, ainakin jossakin muodossa, jolloin teitä on useampia saman asian äärellä. Minä en osaa lämmetä ideallesi, mutta josko jotkut muut sitten.

Mieti varmuuden vuoksi ideallesi vaihtoehtoisia tai edes rinnakkaisia lähestymistapoja, jotka nekin voisivat edistää vastaavia tavoitteita. Tuossa @Cobol jotain jo muotoilikin. Maailmaa voi onneksi koettaa parantaa useammallakin tavalla.

 

[kehveli]

Eiköhän se ole siinä tapauksessa parempi, että käärit hihat ylös. Kannattaa ryhtyä edistämään asiaa suuremmilla foorumeilla, jos olet noin varma ehdotuksesi hyödyllisyydestä ja potentiaalista. Älä suotta anna vanhojen palstajäärien viljelemien perustelujen masentaa, rohkeasti vaan eteenpäin kohti globaalia ja omistuksen rajat ylittävää omistajan vahinkovastuuta.

Kuten muissakin isoissa hankkeissa, kannattaa asettaa muutamia välitavoitteita ennen lopullisen ratkaisun syntymistä. Yksi alkupään välitavoite voisi olla se, että hankit kannatusta ehdotuksellesi, ainakin jossakin muodossa, jolloin teitä on useampia saman asian äärellä. Minä en osaa lämmetä ideallesi, mutta josko jotkut muut sitten.

Mieti varmuuden vuoksi ideallesi vaihtoehtoisia tai edes rinnakkaisia lähestymistapoja, jotka nekin voisivat edistää vastaavia tavoitteita. Tuossa @Cobol jotain jo muotoilikin. Maailmaa voi onneksi koettaa parantaa useammallakin tavalla.

Älä nyt vielä anna periksi ylipuhumiseni suhteen. Kyllä minä perusteluja kuuntelen ja topakasta vastauksestasi päättelisin sinulla olevan aiheesta vankat mielipiteet.

Jumituit vain aluksi noihin hankaluuksiin toteutuksessa ym. joista olen hyvin tietoinen ja kanssasi samaa mieltä. Se mikä minua kiinnostaa toisen semi-vanhan palstajäärän kirjoituksissa on teoreettiset syyt sille miksi myös sijoittajan vastuuta ei tulisi lisätä esimerkiksi mainitsemallani tavalla, ei se miksi se on niin vaikeaa (niitä syitä pystyn luettelemaan itsekin).

Aiemminhan tuli jo mainittua, että rahoituksen saaminen tiettyihin hankkeisiin voisi hidastua. Tämän voi mielestäni nähdä sekä hyvänä, että huonona asiana? Mitä muita ongelmia sijoittajan vastuun kasvattamisessa?

 

[Byvajet]

Lainaan Redditin viestiä.

Ranskassa joka viides on masentunut, Saksassa 31 % väestöstä on vähintään yksi mielenterveysdiagnoosi, Britanniassa 3 ja 4-vuotiaita lapsia on viety psykiatriseen hoitoon, joka viidennellä espanjalaisella on mielenterveysongelma, Yhdysvallat on pulassa mielenterveysongelmien kanssa, Kanada jatkaa tuttua trendiä.

Osan ongelmien kasvusta selittää häpeän hälveneminen. Ihmiset uskaltavat hakea herkemmin apua, mikä näkyy tilastoissa.

Osa taas selittynee diagnosoinnin arkipäiväistymisellä. Osa lääkäreistä tyrkyttää masennusdiagnoosia silloinkin, kun ihminen itse ei koe itseään masentuneeksi.

Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää kulttuurin muutoksella, vaan nykymaailma mitä ilmeisimmin kuormittaa ihmistä liikaa. Selitystä mielenterveysongelmiin ei voi löytää yhdestä tai kahdesta muuttujasta, vaan niihin vaikuttaa kilpailuyhteiskunnan vaatima jatkuva ponnistelu, epävarmuus ja stressi.

Tämän päälle tulee some, joka itsessään aiheuttaa ihmisissä passiivisuutta, levottomuutta, ärtymystä ja muita kielteisiä tunteita ja samalla vähentää mielenterveysongelmia ehkäisevää liikuntaa ja kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja.

Vastaus otsikon kysymykseen. Hidaste inhimilliselle hyvinvoinnille. Toivon ongelmaan ratkaisua tekoälystä. Kun riittävästi työpaikkoja katoaa, sen jälkeen loppuvat tekosyyt, joiden mukaan maailman vaurautta ei voi jakaa reilummin. Kun riittävästi ihmisiä putoaa tyhjän päälle, muutos kohti ihmislähtöisyyttä toteutuu. Nyt maailma pyörii rahalähtöisesti. Ei sen pakko olisi. Rahalähtöisyys on pelkästään meille uskoteltu valhe, jolle on olemassa vaihtoehtoja.

 

[kehveli]

Lainaan Redditin viestiä.



Osan ongelmien kasvusta selittää häpeän hälveneminen. Ihmiset uskaltavat hakea herkemmin apua, mikä näkyy tilastoissa.

Osa taas selittynee diagnosoinnin arkipäiväistymisellä. Osa lääkäreistä tyrkyttää masennusdiagnoosia silloinkin, kun ihminen itse ei koe itseään masentuneeksi.

Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää kulttuurin muutoksella, vaan nykymaailma mitä ilmeisimmin kuormittaa ihmistä liikaa. Selitystä mielenterveysongelmiin ei voi löytää yhdestä tai kahdesta muuttujasta, vaan niihin vaikuttaa kilpailuyhteiskunnan vaatima jatkuva ponnistelu, epävarmuus ja stressi.

Tämän päälle tulee some, joka itsessään aiheuttaa ihmisissä passiivisuutta, levottomuutta, ärtymystä ja muita kielteisiä tunteita ja samalla vähentää mielenterveysongelmia ehkäisevää liikuntaa ja kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja.

Vastaus otsikon kysymykseen. Hidaste inhimilliselle hyvinvoinnille. Toivon ongelmaan ratkaisua tekoälystä. Kun riittävästi työpaikkoja katoaa, sen jälkeen loppuvat tekosyyt, joiden mukaan maailman vaurautta ei voi jakaa reilummin. Kun riittävästi ihmisiä putoaa tyhjän päälle, muutos kohti ihmislähtöisyyttä toteutuu. Nyt maailma pyörii rahalähtöisesti. Ei sen pakko olisi. Rahalähtöisyys on pelkästään meille uskoteltu valhe, jolle on olemassa vaihtoehtoja.

Muuten ei vastaansanomista, mutta tekoälyn roolista paremman huomisen rakentamisessa en saa ihan kiinni.

 

[Zeic]

Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää kulttuurin muutoksella, vaan nykymaailma mitä ilmeisimmin kuormittaa ihmistä liikaa. Selitystä mielenterveysongelmiin ei voi löytää yhdestä tai kahdesta muuttujasta, vaan niihin vaikuttaa kilpailuyhteiskunnan vaatima jatkuva ponnistelu, epävarmuus ja stressi.

Tämän päälle tulee some, joka itsessään aiheuttaa ihmisissä passiivisuutta, levottomuutta, ärtymystä ja muita kielteisiä tunteita ja samalla vähentää mielenterveysongelmia ehkäisevää liikuntaa ja kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja.

Nykymaailma kuormittaa ihmistä vähemmän mitä aiemmin. Aiemmin kuormitus oli enemmän fyysistä, mutta nykyään henkistä. Fyysisen kuormituksen katoaminen on se minusta tässä se suurempi ongelma. Ihmisellä täytyy itsellä olla sen verran itsekuria että rasittaa itseään fyysisesti. Olen IT-alalla töissä ja huomaan että urheilen yleensä enemmän normaalissa arjessa mitä loma-aikoina. Luulen että se johtuu siitä että istumista sisältävä ja henkisesti kuormittava työ synnyttää tarpeen vastapainolle. Ilman urheilemista tai ulkoilemista seinät alkavat kaatua päälle.

Näkisin että kapitalismin kontribuutio masennukseen on se että se on tehnyt elämästä liian helppoa. Roger Waters teki 1992 teemalevyn Amused to Death siitä kuinka ihmiset viihdyttävät itsensä kuoliaiksi television äärellä. Televisio on pientä siiven verrattuna millainen some ja streamauspalvelut ovat tällä hetkellä. Niissä on se vika että ihminen on itse vain passiivinen toimija. Se on etsii suurinta mahdollista viihdenautintoa ei tee lopulta onnelliseksi. Tarvitaan aitoja kokemuksia ja tuntemusta siitä että on virtuoosi jossakin.

Somen suhteen olet jokseenkin oikeassa. Maailman viisaimmat ihmiset on palkattu niihin yhtiöihin käyttämään kaikki psykologiset kikat joilla ihmiset saavat viettämään enemmmän aikaa palvelujen parissa. Tähän käytetään myös tekoälyä, joka vie savannilta peräisin olevia ihmisaivoja miten lystää. Tässä kohtaa kapitalismi kritiikki on myös perusteltua sillä some yhtiöitä olisi täysin mahdollista reguloida niin että ihmisille jää enemmän aikaa muuhun. Tätä Johann Hari ehdottaa kirjassa kadonnut keskittymiskyky lääkkeeksi ongelmaan. Digitaaliset karkit, tykkäykset, retwiitit ja muut vastaavat ovat niin voimakkaita, että ne pahimmillaan saavat normaalin elämän tuntumaan tyhjältä. Et saa tykkäyksiä siitä jos keität kaurapuuroa tai siivoat saunan. Asiat vain tapahtuvat.

Some myös tekee ihmiset kateellisiksi. Tärkeämpää mitä absoluuttinen hyvinvointi on se miksi se koetaan.
Instagrammissa kaikki esittävät elämänsä täydellistä elämää ja maailma on täysin verkottunut niin on vaikea
välttää vertaamasta itseään muihin. Aiemmin vertasit naapureihin ja ehkä joihinkin tuntemiisi sukulaisiin ja ihmisiin. Nyt sinun verrokkisi on koko maailma. Aina löytyy joka asiassa se joka on parempi ja kauniimpi.

Edellisessä kappaleessa mainittu vertailu koskee työntekijää myös kompetenssi vaateen kautta oikeastikin. On tottakin että ihmisten pitää moneen ammattiin olla todella kouluttautuneita ollakseen hyväksi yhteiskunnalle. Rima nousee. Jos siihen vaateeseen ei pysty vastaamaan on tuntee epäilemättä itsensä herkästi masentuneeksi.

Esimerkiksi Kiinan hallitus pakottaa Tiktokin olemaan tarjolla kiinalaisille lapsille vain kymmeneen asti illalla. Lapsille myös näytetään luovuutta ruokkivaa sisältöä. Joka videon välillä on pieni paussi joka auttaa katkaisemaan katselu putken. Sen sijaan länsimaisille lapsille ei tällaista rajoitusta ole.

Kapitalismi nostaa elintasoa valtavasti, mutta kohonnut elintaso saa ihmiset masentuneiksi on hyvä kysymys.
Ehkä lyhyesti syy on se että se tekee ihmiset liian passiivisiksi. Pelkkä kapitalismin syyttäminen on kuitenkin
liian yksioikoista.

 

[adolf]

Näillä matkoilla se aina jotenkin tulee mieleen, että onko tässä kulutusjuhlassa oikeasti mitään järkeä? Vähän isompien kaupunkien keskustoihin, kun menee pyörimään, niin tuolla se aina iskee silmille. Ihmisiä on kuin pipoa, ja kauppaa toisensa perään myymässä kaikenlaista tuotetta, joista lähes kaikkien tarpeellisuutta voisi hetkeksi pysähtyä kyseenalaistamaan. Ihmiset haluavat poseerata siellä parhaimmissaan, ja ottaa Instagramiin virtuaalia tykkäyksiä heruttavia kuvia ihmisiltä, joita eivät edes tunne.

Mutta kuinka moni tuolla on kuitenkaan onnellinen?

Ja minä olen kuitenkin matkustanut vain Euroopassa. Lontoo on ainut todellinen suurkaupunki, jossa olen käynyt Tämä sama absurdius on vielä aivan omalla levelillään Aasiassa.

Kun on tämä ilmastonmuutos ja ihmisiä aivan käsittämätön määrä. Maailma hukkuu kaikkeen siihen krääsään, mitä me tuotetaan.

 

[Valkoinen Intiaani]

Näillä matkoilla se aina jotenkin tulee mieleen, että onko tässä kulutusjuhlassa oikeasti mitään järkeä? Vähän isompien kaupunkien keskustoihin, kun menee pyörimään, niin tuolla se aina iskee silmille. Ihmisiä on kuin pipoa, ja kauppaa toisensa perään myymässä kaikenlaista tuotetta, joista lähes kaikkien tarpeellisuutta voisi hetkeksi pysähtyä kyseenalaistamaan. Ihmiset haluavat poseerata siellä parhaimmissaan, ja ottaa Instagramiin virtuaalia tykkäyksiä heruttavia kuvia ihmisiltä, joita eivät edes tunne.

Mutta kuinka moni tuolla on kuitenkaan onnellinen?

Ja minä olen kuitenkin matkustanut vain Euroopassa. Lontoo on ainut todellinen suurkaupunki, jossa olen käynyt Tämä sama absurdius on vielä aivan omalla levelillään Aasiassa.

Kun on tämä ilmastonmuutos ja ihmisiä aivan käsittämätön määrä. Maailma hukkuu kaikkeen siihen krääsään, mitä me tuotetaan.

Eihän tässä kulutusjuhlassa mitään järkeä olekaan, tosin sen ääneen sanominen luetaan tietyissä piireissä automaattisesti kommunismiksi. Ihmisen oman hyvinvointinsa edistämiseksi keksimästä vaihdon välineestä on tullut taloususkovaisille niin tärkeä asia että ihmiskunnan ainoan elinympäristön raiskaaminen on sen rinnalla pikkujuttu. Raha on hei tärkeetä.

Suomi on tässä ihan vakavasti otettava mallimaa, suurimmalla osalla väestöstä on kaikkea yltäkylläisesti. On asunnot, autot, veneet ja kesämökit. Siihen päälle pari ulkomaanmatkaa vuodessa mutta eihän se riitä. Tämä on liian vähän ja suurin osa porukasta valittaa milloin mistäkin täysin triviaalista asiasta, vaikkapa yle-verosta paremman puutteessa.

Talouskasvun pysäyttämiseen meillä ei ole varaa, ainoan elinplaneettamme elinolosuhteiden tuhoamiseen meillä on varaa. Velaksi ei voi loputtomiin elää, paitsi että luonnovarojen suhteen ilmeisesti voi. Kaikki keksitään kyllä. Absurdia tosiaan.

 

[godspeed]

Onhan se nyt jonkinlainen hidaste, jos ei enää välttämättä pääse edes sängystä vaan ruoka pitää kantaa sinne. Tietysti tässä voidaan kehitellä robotteja, jotka kantaa sen ruoan, joten myös kehitystä tapahtuu samalla.

 

[Byvajet]

Eihän tässä kulutusjuhlassa mitään järkeä olekaan, tosin sen ääneen sanominen luetaan tietyissä piireissä automaattisesti kommunismiksi.

Hesarin juttu maalaa tulevaisuudesta lohdutonta kuvaa. Ei kulu enää kauan siihen, kun yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnustetaan, että nykyinen talousjärjestelmä johtaa ympäristötuhoon. Samaan hengenvetoon kuitenkin todetaan, että mitään ei voida tehdä, minkä jälkeen julkisessa puheessa aletaan käsitellä ympäristönsuojelun sijaan oman edun puolustamista.

Kun toivo globaalista yhteistyöstä katoaa ja kansat ja alueet asettuvat toisiaan vastaan, tuho vain kiihtyy. Omaa etua puolustettaessa ainoaksi kiinnostavaksi asiaksi muodostuu taloudellinen hyvinvointi. Sillä ei ole väliä, miten likaisesti se tuotetaan.

Ihmiskunta on siirtynyt uusavuttomuuden tilaan. Olemme vähän kuin toimeentulotukiasiakas, joka ei pysty näkemään oman näivettyneen tilanteensa ulkopuolelle ja korjaamaan ahdinkoaan.

Meillä olisi ymmärrys, resurssit ja tekniikka korjata tilanne, mutta erilaisten valtasuhteiden ja oman edun ajamisen vuoksi se ei onnistu.

Omaa etua puolustettaessa myös ihmisarvo murenee. Jos maailmaan esimerkiksi syntyy ruokakriisejä, emme varmasti ole valmiita jakamaan ruokaa tasapuolisesti kaikille, vaikka se johtaisi suureen kärsimykseen ja ihmisten kuolemiin. Kapitalistiseen ajatteluun on kirjoitettu vahvana oletus, että välinpitämättömyydellä saa tappaa. Moraalittomuus on siinä täysin hyväksyttyä, kunhan syyllisyys vain jakautuu niin suurelle joukolle, ettei väärin tekeviä pystytä yksilöimään.

Ilmastokokous | Eurooppaa uhkaa ennennäkemätön kuumuus, Suomea tuhoeläinten aalto

Osa Euroopasta aavikoituu jo. Suomeen ilmastonmuutos tuo muun muassa tuhoeläimiä. Lämpenemisennätyksiä rikotaan yhä tiiviimmällä tahdilla.

www.hs.fi

 

[#7]

Hesarin juttu maalaa tulevaisuudesta lohdutonta kuvaa. Ei kulu enää kauan siihen, kun yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnustetaan, että nykyinen talousjärjestelmä johtaa ympäristötuhoon. Samaan hengenvetoon kuitenkin todetaan, että mitään ei voida tehdä, minkä jälkeen julkisessa puheessa aletaan käsitellä ympäristönsuojelun sijaan oman edun puolustamista.

Kun toivo globaalista yhteistyöstä katoaa ja kansat ja alueet asettuvat toisiaan vastaan, tuho vain kiihtyy. Omaa etua puolustettaessa ainoaksi kiinnostavaksi asiaksi muodostuu taloudellinen hyvinvointi. Sillä ei ole väliä, miten likaisesti se tuotetaan.

Ihmiskunta on siirtynyt uusavuttomuuden tilaan. Olemme vähän kuin toimeentulotukiasiakas, joka ei pysty näkemään oman näivettyneen tilanteensa ulkopuolelle ja korjaamaan ahdinkoaan.

Meillä olisi ymmärrys, resurssit ja tekniikka korjata tilanne, mutta erilaisten valtasuhteiden ja oman edun ajamisen vuoksi se ei onnistu.

Omaa etua puolustettaessa myös ihmisarvo murenee. Jos maailmaan esimerkiksi syntyy ruokakriisejä, emme varmasti ole valmiita jakamaan ruokaa tasapuolisesti kaikille, vaikka se johtaisi suureen kärsimykseen ja ihmisten kuolemiin. Kapitalistiseen ajatteluun on kirjoitettu vahvana oletus, että välinpitämättömyydellä saa tappaa. Moraalittomuus on siinä täysin hyväksyttyä, kunhan syyllisyys vain jakautuu niin suurelle joukolle, ettei väärin tekeviä pystytä yksilöimään.

Ilmastokokous | Eurooppaa uhkaa ennennäkemätön kuumuus, Suomea tuhoeläinten aalto

Osa Euroopasta aavikoituu jo. Suomeen ilmastonmuutos tuo muun muassa tuhoeläimiä. Lämpenemisennätyksiä rikotaan yhä tiiviimmällä tahdilla.

www.hs.fi

Syytät väärin perustein kapitalismia, sillä siihen ei ole sisäänrakennettu minkäänlaista välttämättömyyttä luonnonvarojen tai ympäristön tuhoamiseen. Järjestelmää toki käytetään myös väärin, mutta vika on käyttäjässä.

Ihminen on älykkäimmilläänkin melko tyhmä ja lyhytnäköinen. Lajin säilymisen kannalta olennaista olisi, että pystyisimme käynnistämään murrosiän, jossa kehittyisimme ymmärtämään ja hallitsemaan niitä viettejä, jotka toimintaamme ohjaavat. Keskiverto ihminen haluaa tiettyjä juttuja, mutta ei pysähdy ajattelemaan, miksi haluaa ja mitä seuraamuksia halujen tavoittelemisella on. Ihmisen ego on ollut tärkeä työkalu selviytymisen kannalta, mutta nyt pitäisi kasvaa sen yli. Mitään suurempia merkkejä tällaiseen kehitykseen pyrkimisestä ei ole näkösällä, itse asiassa ennemmin taantumista.

Siksi uskon, että kapitalismi nimenomaan tarjoaa parhaan mahdollisuuden selviytyä. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen siirtyy pikkuhiljaa kulutusvalintoihin, ja kapitalistinen järjestelmä tarjoaa palkintojen vuoksi motivaation kehittää ratkaisuja. Kapitalismi on realistisen ihmiskuvansa vuoksi hyvä järjestelmä, mutta tarvitsee tulevaisuutta varten rinnalleen paremmat ihanteet. Emme ole lajina kehittyneet vielä kypsiksi utopioihin. Siksi olennaista olisi keksiä, kuinka aivojemme palkitsemiskeskus opetettaisiin reagoimaan aineettomiin arvoihin.