Olet esittänyt saman ehdottoman toteutuskelvottoman ajatuksen ennenkin, joten olemme kumpikin toisella kierroksella asian kanssa, eli siltä osin samalla viivalla. Olen perustellut toteutuskelvottomuutta aiemmin, ja nyt esittänyt taas joitakin kysymyksiä ehdotukseesi liittyen, saamatta niihin edelleenkään kovin pitkälle mietittyjä vastauksia. On vielä paljon muitakin vastauksia vaativia kysymyksiä, joita ehdotukseesi liittyen tulisi ratkaista, ennen kuin ehdotusta implementoinnista voisi edes alustavasti ryhtyä muotoilemaan. Ei niistä sen enempää, koska et sinäkään ole jalostanut tai perustellut ehdotustasi ensimmäisen kierroksen jälkeen yhtään enempää. Edellä jo
@Cobol aiheellisesti totesikin ehdotuksestasi, että kannattaa mieluummin keskittyä toisenlaisiin toimenpiteisiin.
Yksilön vastuu ja riski toteutuu sijoituksissa jo nyt. Se kohdistuu erittäin oikeudenmukaisesti siihen sijoituksen määrään, jolla yksilö (tai organisaatio) omistaa sijoituskohdetta.
On huomattavasti ehdottamaasi mallia helpompaa keskittyä siihen, miten esimerkiksi verotuksen ja esimerkiksi energian käyttöön ja päästöjen ja jäteainekseen syntymiseen sidottujen sanktioiden ja porkkanoiden avulla voidaan vaikuttaa taloudellisten toimijoiden toimintatapojen muutoksiin. Tässäkin mallissa on hankaluutena se, että laajasti kansainvälistä lainsäädäntöä, globaalista puhumattakaan, on erittäin vaikea edistää millään järkevällä aikavälillä, kansallista kylläkin, mutta tämä on täysin yhteistä sinunkin ehdotuksesi kanssa. Paitsi siltä osin, että sinun ehdotuksesi on absoluuttinen no go minkään valtion kansallisen lainsäädännön näkökulmasta.
Korvausvelvoitteen syntymisen ”aikaleimasta” vielä sen verran, että sen määrittäminen olisi usein kiistanalaista. Mahdollisten ympäristövahinkojen syntymisen aikajanaa saattaa joissakin tapauksissa olla pitkä, jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Pitäisi mahdollisesti määrittää oikeusteitse jokin hetki tai aikaväli, jonka sisällä yritystä omistaneilta ryhdyttäisiin karhuamaan jotakin. Yritysten omistajien kompositio kun voi vaihdella eri aikoina suurestikin.
Ei tästä tämän enempää, mutta tämäkin esimerkki kuvastaa osaltaan ehdotukseesi liittyvää kompleksista lainsäädännöllistä suursavottaa. Tietysti jonkinlaisessa globaalissa yksin- tai harvainvaltaan perustuvassa totalitarismissa voitaisiin päättää mitä hyvänsä radikaalia ja hulvatonta ”hyvässä tarkoituksessa” miettimättä sen enempää itse toteutustapaa ja varsinkaan seurauksia, mutta siinä pisteessä ihmiskunnalla olisi mahdollisesti käsillä loppulaukan aika muistakin kuin ilmastonmuutokseen liittyvistä syistä.