Mainos

Kalsarikänniketju

  • 5 314 443
  • 66 778

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Käyttikselle: Nostalgiakanavalla ei kai näytettäisi Suomen Tietoviisasta, eihän? Lähetkö paariin?
No siinä ohjelmassa on kyllä niin seisahtaneen eteerinen tunnelma, että sitä voisi näyttää, vaikka onkin 1990-luvun tuote. Kolmosvisat myös. Tietokilpailut alkoivat mennä pilalle vasta noiden jälkeen, kun hapatus saavutti ne. Ehkä se 1990-luvun alun lama piti vielä jotakin rotia elämässä.

Kyllä en paariin lähde. Aivan hirvettää ajatus moisesta. Katto voisi romahtaa niskaan hetkenä minä hyvänsä. Silmät ulko-oven suuntaan pitäisi tähyillä, kun sieltähän voi tulla joku summittainen hullu ja ampua kaikki. Aivan varmasti just nyt tällaisia on tapahtumassa. Ilmasuojaan!
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Vuonna 1991 olin kunnan ilmaisella punttisalilla. Siellä oli radio ja radiosta soi Värttinän kappale. Minä olin penkkipunnertamassa ja juuri kun oli kokooni nähden isot painot ylläni, niin paikallinen kylähullu sanoi kesken biisin, isohkoon ääneen tupisten: Kuulostaa ihan Gary Mooren biisiltä.

Minulla tipahtivat siinä kohtaa painot rinnuksille ja varmistaja sai nostella painot ylös. Kyllä se 72,5 kg sitten jossain kohtaa meni.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Silmät ulko-oven suuntaan pitäisi tähyillä, kun sieltähän voi tulla joku summittainen hullu ja ampua kaikki. Aivan varmasti just nyt tällaisia on tapahtumassa. Ilmasuojaan!

Koskaan ei ihminen voi olla liian varovainen. Muistanet laittaa kypärän päähäsi ja turvavyön kiinni, kun asetut siihen keinutuoliin.

En lähe miekään paariin tänään, taidan riuhtoa normikalsarit täällä mökillä nytten.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Koskaan ei ihminen voi olla liian varovainen. Muistanet laittaa kypärän päähäsi ja turvavyön kiinni, kun asetut siihen keinutuoliin.
Kai nyt oletus on tuo. Myös turvatyyny on tässä keinutuolissa. Jahka tietty kallistuskulma ylittyy, niin turvatyyny laukeaa.

Ei se kannata paariin mennä. Humpuukia moinen. Mutta aina oppii. Eilen lähdin baariin, niin jätin kämpille kännykän, lompakon ja kävelin kohteisiin. Eipä unohdu tai tipahda mitään minnekään. Viisikymppinen mukaan ja menoksi. Pohjina mäyris.
 
Viimeksi muokattu:

npc

Jäsen
Nyt kun on käynyt - kuten luultavasti kymmenille tuhansille muille tapauksille, että tuli otettua lomat tähän kun luuli seuraavansa kannattamansa jääkiekkojoukkueen finaalipelejä, mutta tapahtuma on poistunut ohjelmistosta raa'an play-off -käytännön seurauksena - tulee sitten juotua syvällä sohvan syövereissä näitä selkä vääränä haettuja kaljarasioita.

Kaiken järjen mukaan nyt pitäisi viettää aikaa jossain muussa asusteessa kuin alushousussa. Näkisin itseni tummassa puvussa, valkoinen paita, skraga, vähän kuin joku niistä Reservoir-koirista, jotkuu paremmat nappikset ku lenkkarit; tamperelaisen hotellin parvekkeella, tukka vähän hulmuaisi elokuvamaisesti kun siristävillä silmillä katselisin itsevarmasti horisonttiin yli kaupungin skailainin: Me voitetaan huomenna... Me voitetaan huomenna...

Toki seuraavana päivänä kun ei olisi sinappisilla asusteilla, yhdellä kengällä hyppien, päässyt Hakaniemen pyhättöön sisään, matkalaukut hävittäneenä liftaisi Lappeenrantaan, joisi vielä vähän jotain kaljakeissejä jostain eteisestä, heiluisi huoneessa kuin Charlie Sheenin isukki Ilmestyskirja nyttin alussa, kävisi lyygan sivuilla, joisi ja nauraisi, itkisi ja vetäisi perinteisen tuokion peilin edessä tuijottaen ja hokien että mä en oo mä, ei tää näin oo. Kuka sä luulet olevas? Ja sit naama vääntyisi äänettömään kouristeluun jonka peittäisi käsillään. Lopulta luultavasti tippuisi sikiöasentoon eteiseen ja ulvoisi 4 minuuttia.

Joskus sitten kun ne kaljat olis juotu, kävis uudestaan siellä Liigan sivuilla ja katsoisi miten olisi pelit mennyt.

Ja nyt ku ei ole lätkää, tätyy epäromanttisesti vaan tissutella nää lavat tästä.

Ps. Tuossa mainitsin että BB:tä rupesin kattelee. Joo, Päivä 6 tai 7, ei pysty enää. Hyvää vappua vaan kaikille.

Edit: Tuossa puhutaan Hakaniemen pyhätöstä. Saattaa olla kumminkin Hakametsä, jota tuossa haetaan takaa.
 

Buddha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhjäntoimittajan sijaisnäyttelijä Nybondas.
Sori hei.

Mut uskon kyllä ihan oikeesti et tää viel lähtee tästä.

Ammattilaisilla se alku vie aikaa. Kalsaritkin on vielä puhtaat parin bissen jälkeen.

Viikon ränni, niin alkaa luonnistumaan. Älä luovu toivosta ( enkä tarkoita poikaystävääsi ) , kyllä se siitä vielä.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Ei huolta.

Kyllä täällä sedät neuvoo, kuinka siitä asiapitoisesta, kieliopillisesti oikein muotoillusta ja kenties sisältöä ja uutta annettavaakin omaavasta kirjoitustyylistä pääsee eroon.

On teitä nähty ennenkin...
 

Ignoramus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menneisyyden Pallo
Oli känni sitten kuinka kova tahansa, niin kyllähän sitä voi silti ihminen venyä vaikka minkälaiseen (kielioppia näennäisesti noudattavaan) runoiluun.

Muistan kuinka joitakin vuosia sitten olin vetänyt salmaria ja viskiä sekaisin, ja jalat olivat jo pettämässä alta, kun rupesin laittamaan eräälle nuorelle naiselle romanttista viestiä.
Monta kertaa sain kirjoittaessa korjata sepustustani, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen ja olin valmis pistämään viestin eteenpäin.

Myöhemmin tuli selvinpäin ihmeteltyä, kuinka hyvää tekstiä pystyin siinäkin tilassa suoltamaan (ja näppäilemään). Viestin saanut nainen oli myös otettu ja muistan kuinka hän kehui vuodatustani "ihanaksi".

Ikävä kyllä kyseinen horo oli siihen aikaan varattu, joten haaskasin totaalisesti aikaani sillä miljoonan promillen diipadaapalla.
 

npc

Jäsen
Oli känni sitten kuinka kova tahansa, niin kyllähän sitä voi silti ihminen venyä vaikka minkälaiseen (kielioppia näennäisesti noudattavaan) runoiluun.
Näin se on. Parille jonnelle tuossa tuulikaapissa vaan vähän pahoittelin tilannetta et sori hei, koska tuntuivat olevan niin sfääreissä ja valaistuneita viikon parin ränniensä kanssa eivätkä bonganneet yhtään kielioppivirhettä pseudo-oikeinkirjoitus-spektaakkelista. Se on ku pari ajatusviivaa ja puolipistettä tunkee virkkeisiin niin ollaan ku Hopo.

Muistan kuinka joitakin vuosia sitten olin vetänyt salmaria ja viskiä sekaisin, ja jalat olivat jo pettämässä alta, kun rupesin laittamaan eräälle nuorelle naiselle romanttista viestiä.
Monta kertaa sain kirjoittaessa korjata sepustustani, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen ja olin valmis pistämään viestin eteenpäin.

Myöhemmin tuli selvinpäin ihmeteltyä, kuinka hyvää tekstiä pystyin siinäkin tilassa suoltamaan (ja näppäilemään). Viestin saanut nainen oli myös otettu ja muistan kuinka hän kehui vuodatustani "ihanaksi".

Ikävä kyllä kyseinen horo oli siihen aikaan varattu, joten haaskasin totaalisesti aikaani sillä miljoonan promillen diipadaapalla.
Kuulostaa tutulta tämä kuvio. Uskon motivaatiotekijöiden olevan avainnippeli tässä: joskus tuhraa takataskun ruutupaperille ties mitä elämän viisauksia valomerkin aikaan, joista ei saa mitään tolkkua niinku evö, mutta autapas jos olet jollekin ihastuksellesi laittamassa viestiä, tulos on hyvinkin uskottava ja huumorintäytteinen pikkutuhma filosofinen yöviesti - eiku, noh, sanotaan että parhaimmillaan on ollut osuviakin viestejä. Ne viestit joita ei ole saanut edes lähetetyksi ovat olleet sitten osastoa et ei vittu mut jipii, ei ole lähtenyt! Huokasee helpotuksesta, deletoi viestin ja menee pariksi päiväksi peiton alle noustakseen sitten ylös kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.

Moi vaan kaikille jotka ovat tällä valaistuksen äärilaidan tiellä!
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
No perhana, joskus vuosia sitten sain kuningasidean ryhtyä kirjoittamaan varsinaista menestysnovellia kunnon mäiskeessä. Nyt emme puhu sellaisesta oivalluksen tunteesta, jonka satunnainen kirjoittaja kokee parin valkoviinilasillisen nostattamassa luomispuuskassa. Tässä oli kyse katatonisessa humalatilassa kohdatusta kirjailijaminästä, jonka olin hukannut jo ammoin, ainiaaksi. Näin ainakin olin kuvitellut.

Ilahtuneena tästä yllättävästä jälleennäkemisestä ryhdyin oitis hommiin. Sormet iskivät näppäimistöä kömpelösti mutta päämäärätietoisesti, ja väliin hörpitty gintonic pieksi ajatusta yhä railakkaampaan vaakakierteeseen. Viimeiset kappaleet olivat työn ja tuskan takana, mutta sain kuin sainkin luonnoksen valmiiksi ennen lopullista uupumusta. Tallensin tuotoksen levylle ja ryömin höyhensaaristoon.

Meni useampi päivä ennen kuin muistin palata törpöttelyillan aikaisiin tuotoksiini. Jokin sekava muistikuva oli, ainakin siitä tunteesta että nyt on jumaliste kirjoitettu jotakin aivan lyömätöntä.

Kiintolevyn kätköistä paljastui tarina jäniksestä, majavasta ja EU-tukitarkastajasta. Siinä ei tapahtunut oikeastaan mitään olennaista, paitsi että jänikseltä vietiin tukiaiset. Kirjoitusvirheitä oli riittävästi. En tehnyt jatko-osaa.
 

kalkkifredi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Trump 2016, IFK, Jerry Springer, Veronica
Mä olen kanssa kirjoittanut jurrissa käsiksen sarjakuvanovelliin. Nyt olen sen käsiksen luonnosvaihetta alkanut työstämään - myös jurrissa. Luultavasti, jos meinaan sen proggiksen loppuun viedä, niin ne oikeat sivut täytyy tehdä selvinpäin, kun en osaa piirtää jurrissa, soittaminen jurrissa onnistuu varsin mukavasti, mutta piirtäminen ei.

Siinä tarinassa suljetaan peltipaja ja yksi sen työntekijöistä ajautuu juopottelemaan työttömyyden johdosta. Sitten eräänä iltana, kun se on kotiutumassa baarista, se näkee kaksi miestä piekesemässä koditonta narkkia ja menee linkkuveitsen kanssa väliin. Ne kaikki kolme lähtee paikalta pakoon ja maahan jää verinen nippu papereita, joista selviää, että se peltipajan omistaja on myynyt maaomistuksensa venäläisille. Jatkossa myös selviää, että koko kunnan maa-alue on myyty venäläisille, jotka aikovat rakentaa sinne maailman suurimman ostoskeskuksen.
Se koditon narkki tietää tästä kaiken ja yhdessä sen työttömän kaiffarin kanssa ne lähtee selvittämään tätä keissiä, jonka aikana kaupunginjohtaja ja peltipajan omistaja kuolee kummatkin. Lopulta se vyyhti paljastuu niin laajaksi verkostoksi, että sen kavaluuden paljastamisen parhaaksi keinoksi osoittautuu materiaalin myyminen Iltatabletti -nimiselle lehdelle, jonka toimitus ei vaadi ainetodisteita jutun julkaisuun.

Välissä aina vilahtaa mysteerimies, jonka nimi on Igor. Kukaan ei oikeastaan tiedä siitä mitään paitsi sen, että se asuu Lohjalla, jonne ei ole sisään- eikä ulospääsyä ja Igor tietää kaikesta kaiken. Se on vähän samanlainen kaiffa kuin Smoking Man oli X-Filesissa - paitsi, että Igor ei tupakoi.
 
Ei jumalauta. Vietettiin poikain kanssa herrasmiesten iltaa nautiskellen hyvästä ruuasta ja juomasta. Ensimmäinen sammui pari tuntia sitten vessan lattialle, toinen hetki sitten sänkyyn. Kolmas hajoitti olohuoneen ikkunan kun koitti avata parvekkeen ovea. Ei onneksi loukannut itseään ja nukkuu nyt tyytyväisenä sohvalla. Mitä vittua nyt taas.

Pitäsköhän tässä avata vielä kalja ja keittää kahvit?
 

npc

Jäsen
Ei jumalauta. Vietettiin poikain kanssa herrasmiesten iltaa nautiskellen hyvästä ruuasta ja juomasta. Ensimmäinen sammui pari tuntia sitten vessan lattialle, toinen hetki sitten sänkyyn. Kolmas hajoitti olohuoneen ikkunan kun koitti avata parvekkeen ovea. Ei onneksi loukannut itseään ja nukkuu nyt tyytyväisenä sohvalla. Mitä vittua nyt taas.

Pitäsköhän tässä avata vielä kalja ja keittää kahvit?
Boliviassako ootte? (suosikkijoukkueesta päättelen, tosin tulevaisuuden kulttuuriantropologit on iha et mitä? ku olet varmaan tuhannessa vuodessa vaihtanut allekirjoitustasi ja suosikkijoukkuettasi). Kyllä ihmeessä sitten kahvit. Eiku ota sittekin se kalja.
--
Kalkkifrendiltä liian hyvää matskuu vapaaseen eetteriin. Tajua tuhota viestisi heti aamulla tai hae patentti. Muutoin näet parin vuoden kuluttua draamajännärin jossa bruuswillis potkii jotain työttömii Kaisaniemenpuistossa hitsausnaamari päässään ludwigmaisen taustamusiikin soidessa ja tupakan savun leijaillessa linssiin.

Edit: Tosin, otapa nyt näistä harkimonybondaskeisseistä jotain selvää. Ennen oli rehtii, kivaa ja vittumaista nokitteluu puolin toisin, nyt kun iigorit kukkapenkillä: ei perustoimittaja enää osaa vetää johdon piuhasta ku on monimutkaistumisen kautta hankaloituneet jutun asiat.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Minä puolestani kirjoitin kesällä 2010 (kun oli ne helvetinmoiset helteet) vuorokauden sisään yli 40 viestiä tähän ketjuun (itse en niitä laskenut, joku muu oli ja kertoi tämän faktan minulle) ja seassa oli mm. kerrassaan nerokas novellin aloitus, omasta mielestäni.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös