räkättirastaita saa vainota koska ne on niin inhottavia.
Räkättirastas, kansan suussa räsy, rätyharakka, iso- tai ruikkurastas kuuluu harvoihin rauhoittamattomiin lintulajeihimme. Tämä marjavaras on kuitenkin mainettaan parempi, eivätkä pikkupojatkaan onneksi ehdi enää räkätin pesiä hävittämään (no kiitos Xboxin ja Pleikkarin, Nintendo Wiille minä vitut vihellän).
Huhtikuiset rastasparvet elävöittävät peltoaukeita, ja soitimellaan hurmioituneina lentelevät koiraat tuovat eloa pihapiiriin. Keskikesällä emojen ja pesänsä jättäneiden poikasten räksytys tervehtii lintujen elämästä nauttiva kulkijoita hautausmailla ja puistoissa, ja syyspihlajassa keikkuvia rastasparvia on ilo katsella.
Räkättirastaat ovat parvilintuja ympäri vuoden. Pesimäaikaankin ne liittoutuvat kymmenien parien yhdyskunniksi. Lähipuissa pesivät naapurit hyökkäävät yhteistuumin pesärosvojensa kimppuun, eikä ihminenkään jää osattomaksi taitavasti tähdätystä ulostepommeista. Varis, harakka tai petolintu saa tuiman kyydityksen, jolloin myös muut yhdyskunnan puolustusalueella pesivät pikkulinnut saavat olla turvassa. Räkättiyhdyskunta puolestaan asettuu usein ampuhaukan naapuruuteen, sillä haukka karkottaa kiukkuisesti isommat pedot reviiriltään.
Räkätit ryhmittyvät mieluiten vanhoihin valoisiin lehti- ja sekametsiin peltojen ja puistojen lähelle. Avomaiden ja pesien välillä käy alituinen liikenne lintujen hakiessa poikasilleen matoja, hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Räkättirastas on runsas Etelä-Suomessa, mutta pesii erämaalintuna myös pohjoisessa rannoilla, soiden reunoilla ja tunturikoivikoissa.
Syys-lokakuussa räkättiparvet vaeltelevat sinne tänne marjoista notkuvia pihlajia etsien. Pihlajien tyhjentyminen ajaa niitä lumisista maisemistamme meren yli. Pääjoukot talvehtivat Länsi- ja Etelä-Euroopassa.
Räksällä on ihan vitusti munaa. Vertaa vaikka johonkin vitun särkeen.
