Kyllä mie tänään riipaisen sen verran juomaa, että tänne kehtaa kirjoitella. Kotiviinillä mennään taas. Kohta napsautan saunan päälle. Saunottuani palaan tähän terassille terrorisoimaan naapurostoa musiikin sävelin. Omakotitalo asumisessa on kyllä se hyvä puoli, ettei tarvii miettiä moneltako sitä musiikkia soittaa ja miten kovaa. Miun omistama talo ja tontti= miun säännöt.
Toisen puolen naapurit on asiallista porukkaa ja jutellaan paljonkin, kunhan ovat kotona. Yleensä eivät ole. Ovat mökillään, taikka matkoilla. Toisella puolen taasen semmoisia mölliköitä, jotka eivät edes tervehdi. Ukko surruttaa päivät pitkät joillakin työkoneilla. Miten noin paljon remontoitavaa/ rakennettavaa voi joillakin edes olla? Koiratkin räksyttävät kaiken päivää. En tunne huonoa omatuntoa yhtään, vaikka paukutan täysillä tulemaan Teuvo Lomanin Helsinki city boytä keskellä yötä tänään.