Kyllä mie tänään riipaisen sen verran juomaa, että tänne kehtaa kirjoitella. Kotiviinillä mennään taas. Kohta napsautan saunan päälle. Saunottuani palaan tähän terassille terrorisoimaan naapurostoa musiikin sävelin. Omakotitalo asumisessa on kyllä se hyvä puoli, ettei tarvii miettiä moneltako sitä musiikkia soittaa ja miten kovaa. Miun omistama talo ja tontti= miun säännöt.
Toisen puolen naapurit on asiallista porukkaa ja jutellaan paljonkin, kunhan ovat kotona. Yleensä eivät ole. Ovat mökillään, taikka matkoilla. Toisella puolen taasen semmoisia mölliköitä, jotka eivät edes tervehdi. Ukko surruttaa päivät pitkät joillakin työkoneilla. Miten noin paljon remontoitavaa/ rakennettavaa voi joillakin edes olla? Koiratkin räksyttävät kaiken päivää. En tunne huonoa omatuntoa yhtään, vaikka paukutan täysillä tulemaan Teuvo Lomanin Helsinki city boytä keskellä yötä tänään.
Täälläpäin on se "hyvä" puoli, että ketään ei kiinnosta jos metelöit. Poliisille jos soitat kun naapurissa on liian kova melu, ne nauravat sulle. Ei sieltä lähde yksikään koppalakki käymään jos ei joltain ole henki lähtenyt.
Mun naapurit on suureksi osaksi kuuroja eläkeläisiä, joten eipä ne taida edes kuulla mun mahtavaa metallin luukutusta.
Taidan kohta avata ikkunan selälleen ja nautiskella parit oluet auringonpaisteessa. Lämpötilakin olisi tuollaiset sopivat 29 astetta, joten mikäs tässä möllöttäessä. Kippis!