Ryypiskelen myös kaljaa, en tiedä onko se soveliasta näin suruaikana, mutta en muutenkaan perusta perinteisiin. Pääasia, ettei juopotteluun jää koukkuun, siksi että huomaisi näin pääsen suruaan pakoon. Enkä varmasti koukkuun jääkään, kunhan nyt hieman juon.
Mitäs tässä. Musiikkia kuunnellen ja olutta ryypiskellen. Alan olemaan siinä tilanteessa elämässäni, että alkaa käymään vähiin se "panos", mitä voi hävitä. Sen mukaisesti pitänee kaiketi lujentaa luonnettaan ja ryhtyä tekemään duunia unelmiensa ja tavoitteidensa eteen.