Sain jostakin syystä nuorena poikana sukulaiselta rippilahjaksi Julio Iglesiasin levyn. Tuskin jumalauta on kukaan muu saanut, ei voi olla.
Mummollani (1920-2003) oli pari Julion kasettia.
Sitä tässä alkoholiostoksilla taas ihmettelin, kun kaikilla varsinkin alle 50-vuotiailla näyttää olevan pakonomainen tarve pukeutumisellaan, kampauksillaan tai jollain tatuaatioilla "erottua" joukosta. Kyllä tuolla näkee niin kummallista vipeltäjää että. Haluaako ne että niitä tuijotetaan? Siksikö pinkki tukkalaite ja luu nenästä läpi? Siksikö tatuointeja ympäri kaulaa ja kädet mustanaan? Siksikö jotain ihmeellisiä ryysyjä?
En ymmärrä. Mie olen aina satsannut ulkonäön suhteen yhteen asiaan: haluan näyttää mahdollisimman tavalliselta. En missään nimessä tahdo että kukaan edes vilkaisee minuun toista kertaa, jos kulkee kadulla vastaan. Olen se tyyppi jolla on ne tavallisimmat kengät, tavalliset farkut ja t-paita. Viileämmällä joku huomiota herättämätön takki. En ole erityisen pitkä mutta en myöskään erityisen lyhyt. Ruumiinrakenne on normaali, mitä nyt vyötäröllä jokunen ylimääräinen kilo, mutta sekin on tässä iässä sääntö eikä poikkeus. Hiukset ovat hyvin lyhyet ja tavallisen väriset, naamassa ei ole mitään huomiota herättävää. Ei laseja, ei kelloa, ei koruja (paitsi vihkisormus), ei kerta kaikkiaan
mitään mihin joku silminnäkijä voisi tarttua.
Pelottaa vaan että kohta varpunen on riikinkukkojen maassa se joka pistää väkijoukosta silmään.