Kalsarikänniketju

[Jeepeli]

Kolmeen olueen jäi mulla tänään. Tuli soitto, että muksut alkaneet oksentelemaan ja äidilläänkin jo huono olo. Siispä joudun aamulla hiimailemaan sinne avuksi ja nappaamaan pöpön itsellenikin. Maistelkaa minunkin puolesta sitä alkoa.

 

[Evil]

Osanotot Jeepelille.

Ken ei tunne Captain Beyondia, on nyt aika tutustua. 70-luvun alkupuolella tekivät tämän nimettömän, "teema"-albumin. Hieno, kadonnut helmi. Laulajana Deep Purple mark ykkösen Rod Evans, siis jätkä joka oli Purplessa ennen Gillania. Tässä ensimmäiset kolme biisiä siitä.

 

[Buddha]

Alkoholistejahan siis emme ole, koska ne käy kokouksissa ja puhuu viinasta. Me juomme sitä, vaiti.

Meillä on paremmat kokoukset ja sitäpaitsi puhumme enemmän ja sekavammin. Ja kuuntelemme ihan randomilla, lähes kaikkea. Ne kuuntelee korkeintaan Anita Hirvosta.

 

[Evil]

Meillä on paremmat kokoukset ja sitäpaitsi puhumme enemmän ja sekavammin. Ja kuuntelemme ihan randomilla, lähes kaikkea. Ne kuuntelee korkeintaan Anita Hirvosta.

Kerran yks kaveri oli vetänyt aika pitkää putkea ja ajatteli raitistua. Meni sitten sellaiseen AA-meetingiin ja tuli vihasta puhisten pois. "Saatana, ne vaan puhuu viinasta ja ryyppäämisestä, janohan siellä tulee. Mie kun haluan lopettaa, niin en saatana jaksa mitään viinajuttuja silloin. Mieluummin puhuu mistä tahansa muusta!"

Pistämätön logiikka.

 

[verikuut]

Minä en käy AA-kokouksissa, sillä en ole anonyymi. Ikinä. Missään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ken ei tunne Captain Beyondia, on nyt aika tutustua. 70-luvun alkupuolella tekivät tämän nimettömän, "teema"-albumin. Hieno, kadonnut helmi. Laulajana Deep Purple mark ykkösen Rod Evans, siis jätkä joka oli Purplessa ennen Gillania. Tässä ensimmäiset kolme biisiä siitä.

No perkele Evil. Ostin Captain Beyondin ekan LP:n noin 23,5 vuotta sitten, käytettynä. Ostopaikka oli Black & White, Helsinki. Levyä oli kehuttu 70-lukuisessa Soundissa tai Musassa, joita tuohon aikaan ahkerasti opiskelin löytääkseni puhdasoppista hämy- ynnä muuta opastusta.

Muistaakseni CB:n ekassa oli jo tuohon aikaan hieman keräilylevyn preemiota mukana. Taisi olla B&W:n keräilylevyjen kaukalossa. Ei kuitenkaan montaa kymppiä markkoina kustantanut, ainakaan silloin vielä.

 

[Evil]

Ajattelinkin että Knääbiölle esmes voi olla tuttu.

Nyt tekee mieli kuunnella, kun albiino vetää tunteella.

 

[Evil]

Mitäs se Petanderi on kuunnellut, kun Yök-yhtyeelle sävelsi Tia-Mariaa?

No tätä. Kiinni jäit, Markku!

 

[vilperi]

Täälläkin vedetään kalsareita. HPK voitti! Ainakin sen kunniaksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Albiino on elänyt ihmeen vanhaksi, raskaat elämäntavat huomioon ottaen. Keikkaa tekee kyllä edelleen, mutta istualtaan ja kohti heilutettua taskulamppua köpöttämällä suunnistaen. Mietin juuri tänään, kuinkahan moni alkuperäisen Woodstockin artisteista on jo kuukahtanut.

Amadeus-vehnäoluesta siirryin Kukko Alen kautta Sandelsin lageriin. Kyllä on ankeaa juotavaa tällainen peruskeskipökkö asiallisten oluiden perään. Toisaalta, eipä isommin väliä kotijurrauksen tässä vaiheessa. Kohta teen konusiivun, tai otan huikat JW Blue Labelista. Taidan lukea vähäsen Solzenitsynin Ensimmäistä Piiriä alle ennen kovempiin aineisiin siirtymistä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Roky Erickson ainakin tietää mistä puhuu, kun hätistelee piruja ahdistemasta. Linkin takana esiintyy siis Roky Erickson yhtyeineen.

 

[Luulajanpuisto]

Saatanan Herold, tsekkiläinen kalja on näköjään yhtä arvaamatonta kuin maansa jääkiekkoilijatkin. Korkin avattua merkittävä osa pullon sisällöstä pyrkii lattialle.

 

[Evil]

Roky Erickson ainakin tietää mistä puhuu, kun hätistelee piruja ahdistemasta. Linkin takana esiintyy siis Roky Erickson yhtyeineen.

Hieno mies, hieno biisi. Uusimmasta albumistaan kirjoitin arvostelunkin. Liitän sen tähän:

Roky Erickson with Okkervil River - True Love Cast Out All Evil



Se oli varmaankin joskus 1986 tai -87, kun luin Soundista Juho Juntusen levyarvostelun Roky Ericksonin Gremlins Have Pictures -albumista. Juntsu kuvaili elävästi mielisairaalassakin vieraillutta miestä, joka laulaa hyytävällä äänellään terävän kitararockin säestämänä omituisia laulujaan. Lauluja, joilla on sellaisia nimiä kuten Night of the Vampire ja It's a Cold Night For Alligators. Jos tuollainen ei innosta kolme-nelitoistavuotiasta rockista ja jännittävistä asioista kiinnostunutta nuorukaista, niin sitten ei mikään. Hankin levyn, kuuntelin sen lähes puhki ja olin koukussa Rokyn maailmaan.

Psykedelisestä rockista 13th Floor Elevators -yhtyeineen aloittanut Roger Kynard Erickson (s.1947) tuomittiin 70-luvun alussa niksulaan höpöheinän poltosta, jolloin lupaava musiikkiura jäi. Vuosikymmenen lopulla ja 80-luvun alussa Roky teki Aliens-yhtyeen kanssa hienoa matskua, jossa yksinkertaisen, mutta iskevän rockin sävelin kertoi tulidemoneista, kaksipäisistä koirista, kävelyretkistä zombien kanssa, sheikkaavasta Luciferista ja muista mielenkiintoisista asioista. Noilta ajoilta kannattaa tsekata esimerkiksi albumit The Evil One ja Don't Slander Me. Ajat kuluivat, lääkitykset vaihtuivat ja mies oli välillä pitkiäkin aikoja erakkona, poissa musiikkipuuhista.

Nyt Roky palaa amerikkalaisen "vaihtoehtokantria" edustavan Okkervil River -bändin säestämänä framille. Lisää demoneita, vampyyreja, verisiä lekoja ja muuta horroria? Lisää rytkyttävää rockia? No ei. True Love Cast Out All Evil on kaikkea muuta. Jokunen reippaampi rockraita joukkoon mahtuu, mutta pääosin albumia voisi kuvailla folkkikantriksi. Onpa mukana gospelisiakin sävyjä! Paikka paikoin mielessä häivähtää Nick Cave, joskus Neil Young. Mies on toden totta seestynyt, vapautunut ja kuulostaa elämänmyönteiseltä. Lahjakkuuttaan hän ei onneksi ole menettänyt.

Tähän mennessä vuoden kovin biisi listoillani on ylivoimaisesti Rokyn Goodbye Sweet Dreams, ja saa joku pistää parastaan että ohi menee. Toista yhtä hienoa täysosumaa levyltä ei sitten löydykään, vaan muu materiaali on melko tasavahvaa. Tunne ja sielu Rokylla palaa kuten ennenkin, mutta samaa paloa toivoisi myös soittoon ja osin säveliinkin. Sanoituksissakaan ei enää vilku yliluonnollinen kuvasto, vaan maanläheiset ihmiselämän havainnot sekä jonkinlainen fatalismi. Luopumisen tunne.

Hyvä levy hienolta mieheltä. Parempaankin olisi ollut rahkeita. Seuraavan kerran sitten rockaavampi tai muutoin erilainen yhteistyökumppani kehiin. Roky Erickson & Crazy Horse? Sen kun kuulisi...

Kokonaisuudelle 8-, Goodbye Sweet Dreamsille 10+


Nuin. Ja tässä se Goodbye Sweet Dreams.

 

[Noosebleed 68686]

Voi ristus mikä olo. Eilis illasta lähtien tuli tänään neljään (16) asti ryyppäiltyä, sitten parin tunnin unet ja lisää Gambinaa nassuun. No tuli sentään monta tuntia tehtyä kattoremonttiakin aamulla.

 

[verikuut]

Nyt irtoaa vetoketju kalsareista, minä lähden baariin. Hyvästelybiisinä teille Karma Police (tiedän ettette kuuntele sitä, siksi sen laitoinkin. siitäs saitte, itselihavoivat! muahhahhaaaaaaaa) ja äärimmäistä illanjatkoa, kuten T. Tuokkola toteaisi.

 

[Stranger]

Voi ristus mikä olo. Eilis illasta lähtien tuli tänään neljään (16) asti ryyppäiltyä, sitten parin tunnin unet ja lisää Gambinaa nassuun. No tuli sentään monta tuntia tehtyä kattoremonttiakin aamulla.

Ah! tulee mieleen kolme unetonta vuorokautta Tukholmassa viinan merkeissä ilman muita stimulantteja kuin etanoli ja kofeiini.

 

[Luulajanpuisto]

Voi ristus mikä olo. Eilis illasta lähtien tuli tänään neljään (16) asti ryyppäiltyä, sitten parin tunnin unet ja lisää Gambinaa nassuun. No tuli sentään monta tuntia tehtyä kattoremonttiakin aamulla.

Enpä ole monta kertaa tällä foorumilla ollut näin aidosti kateellinen. Siis tuon Gambinan suhteen, kunpa maksa vielä kestäisi tuota sielunvihollisen juomaa. Täytyy tyytyä Aperitaan ja kaljaan.

 

[Noosebleed 68686]

Enpä ole monta kertaa tällä foorumilla ollut näin aidosti kateellinen. Siis tuon Gambinan suhteen, kunpa maksa vielä kestäisi tuota sielunvihollisen juomaa. Täytyy tyytyä Aperitaan ja kaljaan.

Kyllä tämän on herrasmiesten juoma! Aina kun harvoin Alkossa käyn, on pakko ottaa pari pulloa Gambinaa kirkkaiden tai viskien kyytipojaksi. Tosin Gambinan juominen on siinä mielessä taitolaji, että monet eivät saa sitä pysymään vatsalaukussaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Roky Erickson with Okkervil River - True Love Cast Out All Evil

Ihan helvetin hieno levy ja oiva näyttö elossa olemisesta. Sekin on jo paljon, kun Roky on aika syvissä vesissä käynyt sukeltelemassa. Kiitokset arvostelusta vielä jälkikäteen ja etujalkaan.

Mainitsemallasi levyllä eivät demonit enää ajaneet Rokya takaa, ja hyvä näin. Vaikka olihan noissa viime vuosikymmenten sekoaikojen levyissä paljon kiehtovaa mukana. Kuka tahansa perusterve muusikonretku ei varmaan olisi saanut Don't Slander Me:ta aikaiseksi.

Vaan Uncle Tediä eivät demonit ole pahemmin ahdistelleet. Ei ne uskalla kun Ted kuuluu Kansalliseen Kivääriyhdistykseen. Laitetaanpa vielä perään nostalgiamatka vuosikymmenten taakse ja Journey To The Center Of The Mind. No shit!

 

[Evil]

Eputkin jo lauloi Eskosta joka veti ison Geen, ja kyseessä oli Gambina. Hieno, perinteikäs juoma.

Toinen jota ihan suotta dissataan on keltainen Carillo.

 

[Luulajanpuisto]

Kyllä tämän on herrasmiesten juoma! Aina kun harvoin Alkossa käyn, on pakko ottaa pari pulloa Gambinaa kirkkaiden tai viskien kyytipojaksi. Tosin Gambinan juominen on siinä mielessä taitolaji, että monet eivät saa sitä pysymään vatsalaukussaan.

Laitetaampa vielä tributea tälle saatanain juomalle Rytmihäiriö: Koska Saatana sanoo niin

 

[Noosebleed 68686]

Laitetaampa vielä tributea tälle saatanain juomalle Rytmihäiriö: Koska Saatana sanoo niin

Itse asiassa nimenomaan Rytmihäiriö on se syy, miksi alunperin vuosia ja vuosia sitten sen ensimmäisen Gambinani ostin. Olivathan ne ensimmäiset pari pulloa aivan saatanan pahoja, mutta kaikkeen tottuu, ja nykyään Iso G on rehellisesti sanoen yksi lempijuomiani heti ilmaisen viinan jälkeen.

 

[Delter]

Onhan se taas ja vaikka kuinka! Jospa sitä muutaman ehtisi ottaa ennen kuin eukko ehtii tämänkin ilon multa katkaisemaan.

Lätkä on paska laji, mutta millos on seuraava peli?

 

[Evil]

Lätkä on paska laji, mutta millos on seuraava peli?

Oli se kyllä lystiä, kun pistin illalla tekstarilta 221. 6-vuotias poikani oli siinä vieressä. Kirosin. Poika kysyi että mikäs nyt? Huomasi sitten: "Kato iskä, Hifki hävisi. Voi voi." Sitten sillä välähti silmissä ja lohdutti: "Älä sure, Jokeritkin hävisi!"

 

[Luulajanpuisto]

Itse asiassa nimenomaan Rytmihäiriö on se syy, miksi alunperin vuosia ja vuosia sitten sen ensimmäisen Gambinani ostin. Olivathan ne ensimmäiset pari pulloa aivan saatanan pahoja, mutta kaikkeen tottuu, ja nykyään Iso G on rehellisesti sanoen yksi lempijuomiani heti ilmaisen viinan jälkeen.

Tuttua tarinaa, jos tuntee Rytmihäiriön, tuntee Gambinan. En tiiä kulkeeko logiikka toisinpäin. Ja G:hän on oikeasti vielä hyvääkin, välillä join sitä korviketta, Marabelloa, ja vaikka vaikutus oli ihan sama, maku on Gambinan eduksi.