Sensible soccer oli perkeleen kova. Valitsin aina joukkueen jossa oli tähtimaalivahti (yleensä FC Porton), koska maalivahdit oli tosi kivoja. Isoveljen koneella tämä.
Jee, jossain saa jutella vapaasti.
Niin, oliko sullakin strippoker Amigalla?
Iranin tiedustelupalvelu ei hyvällä katso tätäkään ketjua.
Veikkausliigaa ei itseasiassa ollut, mutta Lahden Kuusysi oli. Sen sai valittua eurocuppeihin mukaan. Perhana, tuo veljen kone on tietääkseni jossain kaapin perällä. Pakko kaivaa joku päivä esille! Samoin kun vanha kasibittinen nintendo.Oli muuten kova! Huippu peli. Hieno äänimaailma ja jopa Veikkausliiga mukana.
Tähän Heimo Vesa tirskahtaisi. *tirsk*.Oliko kyseessä siis iloluontoinen nainen jonka etunimi vaan sattui olemaan FC?
FNM oli näköjään paikallisen rikkaan perheen vesa, kun oli lerppuasema ja kaikkea. Oli varmaan vielä c-128. Minä perkele kelasin niitä kasetteja ja väänsin säätönuppia.
Those really were the days... Mutta onko kenelläkään tieto tuosta kyselemästäni junapelistä? En muista mitään muuta kun sen, että siinä ajettiin junalla, ja oli mahdollista tehdä itsemurha. Mikähän peli se olisi voinu olla?Sensible socceria pelattiin sitten 386:lla, oli muuten siihen aikaan kova peli. Yks tuttu kasas osista, muistiakin 4MB, kovo 120 MB ja hyvä emolevy. Jumalauta, meillä oli naapuruston ensimmäinen CD-asema, se tosin asennettiin myöhemmin. Hintakaan ei ollut kuin ihan vitusti. jotain 13 000mk. UFO, Syndicate, Serpent Isle, Wolfenstein 3D ja Day of the tentacle. Kamal kasa diskettejä enne kuin saatiin se CD-asema, muistaakseni U7 vei nimeen osuvasti seitsemän korppua. Eikä se asennus muutenkaan ollut yhtä sujuvaa kuin nykyään. Jos halusi pelata Wing Commanderia, piti käynnistyksen yhteydessä muokata BIOSia.
Minä olen kuullut tästä version, että mitä eroa on naisella ja ämpärillä paskaa? -Ämpäri.Mitä eroa on naisella ja tietokoneella? Naiselle ei kelpaa kolmen tuuman lerppu.
Minulla ei siis tuota korppuasemaa ollut, vaan kaverini tuollaisen sai joskus vuonna 1991(?). Isänsä oli lihanleikkaaja, eli melko kädetön mies.
Itseasiassa yksi kaverini yritti minulle myydä jotain vitun Samsungia tai Atriaa joskus 90-luvun alussa, mutta äiti ei suostunut ostamaan. Hintaakin oli huikeat 20 markkaa. Äiti varmaan ajatteli, että poika menisi pilalle, vaan kuinkas kävikään.
Ensimmäisen tietokoneen sain vielä kotona asuessa, joskus viime vuosituhannen lopulla. Oi niitä aikoja, kun nettiin pääsi ensimmäistä kertaa. Pornosivuillehan sitä heti, ja kun en osannut muistia selaimesta tyhjentää niin piti äidille kertoa, että jouduin sivuille vahingossa. Uskoi selityksen.
Veikkausliigaa ei itseasiassa ollut, mutta Lahden Kuusysi oli.
Those really were the days... Mutta onko kenelläkään tieto tuosta kyselemästäni junapelistä? En muista mitään muuta kun sen, että siinä ajettiin junalla, ja oli mahdollista tehdä itsemurha. Mikähän peli se olisi voinu olla?
Moonstone oli silti ihan ykkönen. Se oli meikäläiselle helvetin pelottava, mutta silti sitä oli pakko pelata. Ja mikäs peli se oli, jossa "introssa" tuli joku mörkö katon läpi hakemaan vauvan? Voi näitä lapsuuden traumoja...
Ei ollutkaan Amiga-versiossa, mutta myöhemmässä PC-versiossa oli! Sekoitin siihen. Siinä sai myös treidata pelaajia. Tuo siis aikaa ennen mitään Fifa-versioita. Siinä meni yön pikkutunneille asti, kun hakkasin pari kautta jollakin MP:llä Veikkausliigaa ja treidasin Antti Sumialan sisään.
Kuusnepasta...kasettiasema oli kyllä tuskainen kapistus, mutta kätevästihän niitä pelejä pystyi pyytämään kavereilta, kun ne pystyi kopsaamaan kaksipesäisellä kasettimankalla :P
Sitten -93 kesällä tuli eka PC Amigan jälkeen. IBM:n karvalakkimallin 486, kellotaajuus kokonaista 25 mhz! Myöhemmin sitten kostin sen C64 aikakauden levyaseman puutteen ja asensin koneeseen varmaan länsi-suomen ensimmäisen yksinopeuksisen cd-aseman. Repikää siitä.
Pentiumia mulla ei ollut. Ekan pc:n jälkeen vielä 66 mhz 486 matikkaprossulla. Sillä ajelin kauan. Vasta vuosituhannen vaihteessa ostin jonkun...muistaakseni AMD:n K6:n, jonka kellotaajuutta en muista. Olisko vastannut Pentium kolmosta? Siitäkin sitten viilasin aina vähän paremmaksi.
Vanhuus tuli ja läppärit samaten. Tosin nyt on läppäri ja pöytäkone. Intelin i7 prossulla jopa. Vääntöä on vaikken hirveästi pelaile. Mutta olen pitkän linjan MS Flight simulator harrastaja, ja sen viisi vuotta sitten julkaistu viimeisin versio vaatii mielettömästi resursseja koneesta.
Kun muistaisikin jotain... Pelissä oli kai kyse siitä, että lähdetään hakemaan vauvaa takaisin/tappamaan hirviötä. Sivusta kuvattua tarinaa se oli. Matkalla tuli eteen kaikenlaisia esteitä yms. Hankala selittää, kun ei itsekään sen tarkemmin muista.En osaa ton junapelin kanssa. Toi toinen kuulostaa tutulta, voitko kertoa jotain edes vähän enemmän?
Kun muistaisikin jotain... Pelissä oli kai kyse siitä, että lähdetään hakemaan vauvaa takaisin/tappamaan hirviötä. Sivusta kuvattua tarinaa se oli. Matkalla tuli eteen kaikenlaisia esteitä yms. Hankala selittää, kun ei itsekään sen tarkemmin muista.
Onhan tää nykyään hullua, kun näyttö on 24 tuumaa. Vittu meiän eka näyttö oli 14 tuumaa ja paino varmaan 6 kiloa. Mun vanhemmilla on saman kokonen TV kun mun näyttö. Koko paketti makso tonnin loppuvuodesta. Jos haluaa jotenkin suhteuttaa, niin joskus -95 se olis ollu varmaan 1800e. Niin se kehitys kehittyy.
Ja halpaa on. Kaupasta saa yli 20-tuumaisia näyttöjä reilulla satasella, kun vielä 15 vuotta sitten pelkkä 14-tuumainen perusnäyttö saattoi nostaa konepaketin hintaa 3000 markalla (500 eur). Muistan samaten miten jostain pelkästä 14.4k modeemista maksoin jotain 2000 markkaa.
Ei kuulkaas veljet. Kiitos seurasta mutta nyt vanhaa väsy painaa jo. Mutta ei muuta kuin vetäkää kalsarit napaan asti ja lisää viinaa nappoon :)
Ei ollut mikään noista. Noh, kai se joskus löytyy. Tosin sekin disketti jossain lojuu...Zack MacCracken?, joku Commander Keen? Another world? Vaikee löytää, mutta oli siis kuitenkin sidescrolleri?
Juu, enpä minäkään ole kauheasti innostunut videopeleistä vuoden 2000 jälkeen, mutta mukavaa on verestää muistoja.Joo joskus mullakin oli commodore ja nintendokin, mutta en vissiinkään niistä niinkään innostunut. Dos-pelit on kyllä kaikkein parhaimpia, tai en mä niiden jälkeen ole edes pahemmin pelaillutkaan. Tai no NHL99 tuli yhden konepaketin mukana ja sitä silloin hieman pelailin. Se on ainut NHL-peli sen ekan jälkeen, jota oon pelannut.
Eikö tuo ole vähän homoa?Hitto kun on toiseksi viimeinen kalja menossa. Täytyy vissiin keittää karpalomehua korvikkeeksi. Tänään on muuten 11. tai 12. päivä putkeen, jolloin juon sen 6-12 kaljaa.
Parikin kertaa on pitänyt tarkistaa, että missä ketjussa sitä oikein onkaan. Seuraavaksi täällä varmaankin puhutaan gorillas ja nibbles -peleistä... Joo joskus mullakin oli commodore ja nintendokin, mutta en vissiinkään niistä niinkään innostunut. Dos-pelit on kyllä kaikkein parhaimpia, tai en mä niiden jälkeen ole edes pahemmin pelaillutkaan. Tai no NHL99 tuli yhden konepaketin mukana ja sitä silloin hieman pelailin. Se on ainut NHL-peli sen ekan jälkeen, jota oon pelannut.
Hitto kun on toiseksi viimeinen kalja menossa. Täytyy vissiin keittää karpalomehua korvikkeeksi. Tänään on muuten 11. tai 12. päivä putkeen, jolloin juon sen 6-12 kaljaa.
Juu, enpä minäkään ole kauheasti innostunut videopeleistä vuoden 2000 jälkeen, mutta mukavaa on verestää muistoja.
Eikö tuo ole vähän homoa?
Ei. Onkohan tuo Aten karpalomehua mitä usein juon, mutta siis esim. mitään Marlia ei kannata ostaa.Eikö tuo ole vähän homoa?
Joo meikäläinenkin teki tekstipelejä, olisikohan ne olleet nimeltään Pete-pervon seikkailut tai jotain, ja sitten James Bondin seikkailut, ja niissäkin piti aina valita esim. kumpaa naista vetelee ja sitten että vetäseekö ykköseen vai kakkoseen jne. Turbo pascal tai joku sellainen tulee jostain mieleeni.. Meikäläinen oli jo ala-asteella luokan ja kaveriporukan eka joka luki pornolehtiä, ja joku pervoklubikin silloin perustettiin, mutta se loppui lyhyeen vissiinkin niiden mun juttujen takia.Kyllähän gorillasista ja nibblesistäkin voi puhua. Se oli upeaa kun tajusi basicin alkeet ja pystyi muokkaamaan niitä arvoja. Mato liikkui niin saatana nopeasti tai yksi pommi tuhosi koko ruudun. Tehtiin me parin kaverin kanssa muutamia tekstiseikkailujakin qbasicicilla. Upeita valintaseikkailuja, joissa kaikki lopputulokset oli niin hyviä kuin nyt vaan esiteini-ikäiset keksii.