FNM oli näköjään paikallisen rikkaan perheen vesa, kun oli lerppuasema ja kaikkea. Oli varmaan vielä c-128. Minä perkele kelasin niitä kasetteja ja väänsin säätönuppia.
Sensible socceria pelattiin sitten 386:lla, oli muuten siihen aikaan kova peli. Yks tuttu kasas osista, muistiakin 4MB, kovo 120 MB ja hyvä emolevy. Jumalauta, meillä oli naapuruston ensimmäinen CD-asema, se tosin asennettiin myöhemmin. Hintakaan ei ollut kuin ihan vitusti. jotain 13 000mk. UFO, Syndicate, Serpent Isle, Wolfenstein 3D ja Day of the tentacle. Kamal kasa diskettejä enne kuin saatiin se CD-asema, muistaakseni U7 vei nimeen osuvasti seitsemän korppua. Eikä se asennus muutenkaan ollut yhtä sujuvaa kuin nykyään. Jos halusi pelata Wing Commanderia, piti käynnistyksen yhteydessä muokata BIOSia.
Oi sitä riemua kun meille tuli PENTIUM. Huh, siinä oli vielä modeemi. Tässä vaiheessa alko näytönohjaimet hallitsemaan. Oikeestaan tän PENTIUMIN jälkeen se seuraava PENTIUM ei enää tuntunu niin kovalta. Sitä seuraava kyllä, koska minä ja broidi jouduttiin maksamaan siitä puolet. Eli käytännössä jaettiin Länäriä seuraava vuosi. Molemmat tosin kävi viimesen puol vuotta jo viikonlopputöissä muutenkin. Sunnuntait oli vähän raskaita, kun olit ollut ravintolassa töissä yöhön asti, ja sitten piti niitä lehtiä jakaa ihan paskarahalla.
Ai että, ne oli aikoja.