Täällähän minä. Intouduin vain tuon visa-ajatuksen syövereihin siten, että teen siitä oman ketjunsa. Sen tähden lienee syytä poistaa tuo aikaisempi viesti. Volbeatia en ole kuullut kappaleenkaan vertaa, vaikka sitä monet tutut kävivät jokin aika sitten Oulussa katsomassa. Menetänpä näin siis neitsyyteni.
Miltäs tuo neitsyyden menettäminen tuntui? Erittäin kivualiaalta, vittumaiselta, paskamaiselta, nautinnolliselta, hauskalta, hyvältä, mielenkiintoiselta?
teeveemies kirjoitti:Kännissä kuitenkin harvemmin? Lääkettä tämä alkoholi on, sitä mieltä olen!
Tell me about it.
Nimimerkillä joka yö nukkumaan mennessä mielessä se yksi, joka pitäisi hyväksyä jo kuuluvan historiaan.
Näin levyltä kuunneltuna hieman vittumaisen tylsältä, mutta voin kuvitella, että livenä toimisi varmasti.
Vieläkö vodkaa riittää?
Ajattelin vielä yhden ottaa ennen unta. Aamulla pitää lähteä maratonreitin varteen kannustamaan. En itse ole sentään juoksemassa, luojan kiitos.
Livenä en ole vielä päässyt tätä bändiä kokemaan. Tämä saa muutoksen lokakuussa, jolloin menen katsomaan bändiä turkuhalliin.
Voin kertoa, että toimii livenä. Tosin tiedä sitten miten Turkuhallissa, mutta klubi keikoilla tuo bändi on ihan loistava. Sitten taas tuli nähtyä Ruisrockissa vuosi sitten ulkona ja olihan se hyvä muttei päässyt aivan klubikeikan tasolle.
Yhden ja vielä ehkä yhden. Sitten vielä yhden ja yhden.
Vai maratoneja.
. Sen juon ja sitten yritän nukkua. Herätä pitää sitten kahdeksan jälkeen. Aamulla.
Kävin tässä kalsaroinnin välissä panemassa parin kilsan päässä yhtä parikymppistä ämmää
...
Sen juon ja sitten yritän nukkua.
Mihin tämä maailma on menossa?
Maailma on julma. Pitää olla röyhkeä ja osata pitää oma puolensa. Tämän opin valitettavasti vähän jälkijunassa.
Näin se vaan on. Haavoista toipuminen ei vaan tapahdu hetkessä. Mutta kyllä se tästä paranemaan päin. Toivottavasti sinullakin.
Heh, ehkä molempia. Tarkoitin tuossa nyt elämää ylipäätään. Sellaista paskaa tuli niskaan sellaiset 3 vuotta, että ei ihan heti toivu siitä. Luotto on kumminkin kova, että tästä jotain tulee! Olen lukenut sinun viestejäsi ja aika samanlaisessa tilanteessa itesessä olen. Yritän vain tulla toimeen omillani, mikä ei välttämättä ole hyvä asia.
Liian monta vuotta. Mikä siinä sitten on, että ei ns. "uskalla" hakea apua? Jokin pelko. Tsemppiä sinulle! Uskotaan parempaan tulevaisuuteen, niin siinä on jo vähintää jotain alkua.
Paska puhetta. Kiusaaminen ehkä väheni rankasti, mutta kaiken sen jälkeen lievätkin vastoin käymiset saa mielen matalaksi. Puhumattakaan isommista ongelmista.
Se on juuri näin. Pienetkin jutut saavat käsittömät mittasuhteet. Ei mitään järkeä. Se mikä ei tapa vahvistaa. Tähän on vain uskottava.
Mitenkäs iskee uusin Iron Maiden? Aika vakuuttavaa minun mielestä.
Totta. Eipä mikään oikein tunnu enää miltään. Joten ihan sama vaikka kuinka huonosti menisi, mutta eiköhän nousu ala jossain kohdin.
Maiden on mun suosikkibändejäni ja se mitä olen uutta levyä kuunnellut, niin hyvältähän se kuulostaa. Huomenna ajattelin heittää koko lätyn läpi, kun olen selvinpäin. Kyllä tässä 2000-luvun tuotannossakin on kovasti potkua vielä. Sitä ei voi kiistää.