Ripsauksia punkkua tässä, Beatles Teemalla taustalla. Olinkin sitten muka hyvä ihminen, isäni vuoksi, ja vietin joulua sielläkin ja halasin siskoani eteisessä toivottaen samalla hyvää joulua. Mieluummin muodollisesti sovussa (ja harvoin nähden) kuin muodottomasti epäsovussa. Ällistyneenä siellä sai seurata kaikenmoista, ns. kesäpuolikin pimeni ollessamme siellä, siis minä, veljeni ja isäni salapullonaukuilla. Toisella puolen rintamaa olivat isäni vaimo ja siskoni, jotka sulakepeliä ryhtyivät pelaamaan. Kyllä ovat hupajaisia ihmisten perheet, heidän sotatilansa ja identiteettipelinsä. Toimin lähinnä katsojana, en edes YK:na. Miten tässä normaaliksi ihmiseksi muka olisi kasvanut. Kaksi tuntia jaksoin sitä seurata, ilmaisen viinan vuoksi viimeiset 1,5 h.
Vaan huomenna menen Oulun baariin, en kalsaroi, enkä pidä Jumalaa mielessä. Siinä sitä joulua tälle joululle.