SecondCitySaint ehtikin jo kaivaa tilaston. Täytyy myöntää että yllätyin yleisömäärästä; olin varma että se oli luokkaa +3500. Itselläni on kyllä tuo peli ihan hyvin muistissa. Oikeastaan se on sen sarjan ainoa peli, josta on jäänyt yksityiskohtia mieleen. Peli oli nopeasti ohi ja kaksi erää joukkue taisteli enää vain ammattiylpeydestä - ja siitä yhdestä maalista. Sitä maalia kyllä tuuletettiin, se oli samaan aikaan sekä katkeraa että osoitus siitä, että aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Onnekseni olin tuona päivänä hallilla, koska muuten olisi jäänyt näkemättä ja kokematta miten yleisö seisoi joukkueen takana pelin loppuun saakka. Paikalle saapuneet olivat tulleet hallille oikealla meiningillä: jos tässä helvettiin ollaan menossa, niin mennään sitten yhdessä. Siihen kannustukseen purkautui aika suunnaton määrä pettymystä, vitutusta ja särkyneitä unelmia. Joukkue kävi omaa taisteluaan jäällä, ja vaikka 3-0 johdon hukkaaminen on anteeksiantamatonta, sen viimeisen pelin jälkeen annoin kyllä kaiken anteeksi. Kaikesta näki että jokainen kilpipaita tiesi miten pahasti oli tullut tyrittyä, ja pelaajatkin olivat vihaisia. Tommi Miettinen pelasi joka toista vaihtoa, ja täysin syystä. Tommi Miettinen. Toivonen esitti yhden hienoimmista patjatorjuinnoista joita olen livenä nähnyt. Kiiskinen teki viimeisen tehopisteensä KalPa-paidassa ennen lähtöään ulkomaille.
Minulle tuon viimeisen Blues-pelin muistaminen on tärkeää, ja sen muistaminen auttaa tänään kun astun hallin ovista sisään. Tappion kanssa voin elää, jos voittamisen eteen on tehty kaikki mahdollinen ja mahdoton. Jos hävitään taistelematta, sitä ei voi antaa anteeksi.
Omituinen fiilis, kun toisaalta on luottoa joukkueeseen - ja toisaalta olen voinut lievästi pahoin siitä asti, kun heräsin aamulla ja muistin mitä illalla tapahtuu. Joukkueesta huokuu luottamus siihen, että oma tekeminen tuo voiton, mitään poppaskonsteja ei tarvita. Niin tai näin, tulossa on varmasti yksi niistä otteluista, jonka paikallaolijat kyllä muistavat vielä vuosia myöhemmin.
EDIT: Niin sen verran vielä näihin yleisömääriin liittyen: täysi halli ei aina ole paras kotiyleisö. Paras yleisö on sellainen, josta lähtee ääntä silloinkin kun joukkueella on jäällä vaikeampaa. Bluesia vastaan voima ei ollut numeroissa, vaan siinä että hallille olivat tulleet ne, joilla vielä oli ripaus uskoa jäljellä, ne jotka halusivat kaatua joukkueen mukana. Joskus on hallilla sellainen olo, että saa hakata käsiä yhteen kokonaisen katsomonosan puolesta, eikä voi hetkeksikään hellittää, koska joutuu näyttämään esimerkkiä. Keskiviikon pelissä yleisö tuntui kannustavan jokaisessa erässä melkein sen tehokkaan peliajan verran, ja uskalsin suoda itselleni pari lepotaukoa, kun meteli oli sellaista ettei siinä minun kannustustani enää kaivattu. Kuopiossa on lopultakin opittu tavoille - ja jäällä joukkue on osoittanut paitsi olevansa sen arvoinen, myös arvostavansa yleisöä.
