Hyvää keskustelua. Kyllähän se jotain taas kertoo, että 10 kuukautta on kulunut ja kausi vaihtunut, mutta yhä täällä jankataan vain Rautakorven potkuista. Typerä päätös, jonka perusteet eivät ole vieläkään täysin ainakaan minulle auenneet.
YV-keskusteluun haluan tuoda vielä sen näkökulman, että vaikka joukkueella olisi täydellinen ylivoima ja kaikki muu olisi silkkaa paskaa, niin ei sen taakse voi mennä. Jääkiekossa ylivoimaa ei jaeta noin vain, vaan se tulee ansaita. Toki vastustajan hölmöilyt (kiekot katsomoon, korkeat mailat ja väärät vaihdot) voivat tuota ansaitsematonta ylivoimaa, mutta muuten ylivoimalle pääseminen vaatii joukkueelta aktiivisuutta. Jos joukkue on sysipaska eikä saa mitään aikaan, se päätyy todennäköisemmin alivoimalle kuin ylivoimalle. Tämän takia on/oli tosi hölmöä Seppäseltä mennä sen "tulos vain ylivoiman varassa" -kortin taakse. JYPin peli tasakentällisin oli pettymys, mutta ei se niin huonoa ollut mitä äkkiseltään voisi ajatella.
Toinen juttu oli se, että JYP-rosteri oli täysin vajavainen molempina Rautakorven kausina. Ensimmäisellä kaudella JYP-pakisto rakentui Niku-Winbergin harteille Tevesin flopattua ja Suhosen hyydyttyä. Viime kaudella JYP-sentteristöä hädin tuskin oli olemassakaan, kun kauteen lähdettiin yhden vajaalla ja Estephan floppasi. Rautakorpi teki virheen siinä, ettei nähnyt Scharrin potentiaalia, mutta toisaalta kuvitelkaa Schnarrin nykyinen epäonninen kunto viime kaudelle. Kaksi ottelua ja sitten sivuun pitkäksi aikaa. Pienestä se on joskus kiinni onnistuminen. JYPillä näyttää tulleen Schnarrin osalta nyt kaksi kertaa mustapekka käteen.
Palatakseni tuohon JYPin vajavaiseen rosteriin ja Rautakorpeen, niin eihän se voi olla näkymättä joukkueessa, jos sieltä puuttuu kriittisiä palasia, kuten Rautakorven aikana molempina kausina pahasti pääsi käymään. Joukkue oli epätasapainoisesti rakennettu, kun pakit sakkasi niin laiturit oli ylikovat ja kun sentterit sakkasi niin pakisto oli EHT-tasoa. Eihän tuollaisella yhtälöllä voi onnistua ilman vippaskonsteja. Rautakorpi käytti vippaskonsteja ja otti sen ulos mitä pystyi, mutta se ei kelvannut Seppäselle.
Autovertauksin tilanne olisi sama, kuin Rovanperän Kallelle tehtäisiin historian nopein ralliauto, mutta sen ohjattavuus tai käsiteltävyys jäisi pahasti puolitiehen. Jotta Kalle ei tapata itseään vaikeasti hallittavalla autolla, hän joutuu ajamaan varoen, mutta tuo silti auton aina maaliin asti - ei välttämättä voittajana, mutta arvokkaita pisteitä ja podium-sijoituksia mestaruustaistoa ajatellen. Tallipäällikkö suuttuu kuitenkin Kallelle, kun voittoja ei tule ja ajolinjat eivät nekään ole kauniin aggressiivisia, mitä muut vetävät. Tallipäällikkö antaa Kallelle fudut "koska ei aja kuten toivotaan", ja rattiin lyödään P. Önöttäjä, joka painelee autolla lyhyitä pätkiä täysiä mutta ei saa tuotua sitä koskaan maaliin asti. Lopuksi ihmetellään sitä, että miksei meillä pärjätä ja lopputulemana on vaihtaa kuskia kuskin perään.
