Meidän kristinuskomme on väljähtynyt tiedon lisääntyessä, tiedon lisääntyessä uskonnollisuus vähenee. En oikein ymmärrä miksi tämä korrelaatio ei toimisi islamin kohdalla.
Niin, huomionarvoista on se että molempien uskontojen valtapiirit olivat tiedollisesti aikalailla samalla viivalla 1200-luvulla, mutta erinäisistä syistä tieteellinen vallankumous tapahtui kristinuskon piirissä ja nykyäänkin juuri islamilaiset maat ovat tieteen periferioita ja tälle on paljonkin selityksiä ja asiaa on käsittääkseni tutkittukin mutta en tiedä onko mitään lopullista totuutta julkaistu. Eli ei se tieto tyhjästä ole syntynyt, vaan sen syntymiselle on myös ollut omat taustansa ja on selvää ettei islam ole tarjonnut samanlaista alustaa tiedolliselle kasvulle (tässä huomautattekoon että ns. vanha islamilainen tiede jota korostetaan vertailtaessa varhaiskeskiaikaa Euroopassa ja muslimivaltakuntaa on tietynlainen oksymoroni, islamilainen tietopohja keskittyi voimakkaasti lähinnä vanhan säilyttämiseen mutta varsinaisesti aidosti uutta materiaalia syntyi hyvin vähän sinä aikana kun muslimit hallitsivat tiedollista hegemoniaa Euroopan harrastaessa noitavainojaan yms. Sama asiahan piti Kiinankin tieteellisesti takapajulana pitkään).
Pitää myös muistaa että olennainen osa kristinuskon väljähtymisessä oli uskonpuhdistus ja siitä seurannut kirkon vallan rapautuminen myös niissä paikoissa missä katolinenkin kirkko toimi, tämä taas siirsi valtaa maallisille toimijoille ja uudelle tiedolle syntyi markkinat. Islam taas on hyvin voimakkaasti lukinnut maallisen vallan uskonnollisiin pihteihin ja tietenkin kyse on myös juuri valtapelistä. Tyypillisesti kaikkein vapaimmat muslimimaatkin ovat niitä missä joku yksittäinen henkilö on murtanut tämän valtapelin, esim. Ataturk Turkissa. Koska kuitenkin uskonnollista valtaa ei ole täysin riisuttu aseista mitä tapahtui esim. Pohjoismaissa Kustaa Vaasan toimesta, niin ei ole mitenkään varmaa etteikö heiluri voisi vielä käännähtää toiseen ääripäähän.
Olennaista ei ole se onko uskonto osa kulttuuria vai ei, vaan miten tiivis tuo suhde on ja mikä se varsinainen nokkimisjärjestys oikein onkaan. Kristinusko on käytännössä alusta asti ollut politiikan väline, kun taas islamille politiikka on osa uskonnollista vallanpitoa, näin karkeasti yleistäen ja poikkeuksiakin toki löytyy.
Yksi olennainen ero on myös siinä että mies-nais-suhde on länsimaissa ollut kautta aikojen hyvin erilainen kuin voimakkaammin patriarkaalisessa lähi-idässä. Vaikka ero ei aina tunnu erityisen suurelta niin edes kaikkein fundamentalistisimmissa kristillisissä kulteissa ei naisten asema ole lähelläkään sitä tasoa kuin burkhaan vangitulla lapsivaimolla jolla ei ole oikeutta omaan elämään ja joka on vielä pahimmassa tapauksessa ympärileikattu tämän omistussuhteen kruunaamiseksi.
On lähinnä itsensä harhauttamista kuvitella että tiedon lisääntyminen sellaisenaan olisi joku autuaaksi tekevä jumalan käsi, joka poistaa ongelmat. Tiedon lisääntymisen argumentin kaataa jo se yksinkertainen tosiasia että ei islamilainen maailma ole ollut mitenkään eristyksissä viime vuosisatoja, mutta silti tämän tiedollisen vallankumouksen vaikutukset ovat aika rajallisia.
Sitä etteikö maallistumista tapahtuisi en kiistä, mutta se ei mielestäni ole mikään väistämätön prosessi.