Juniorivalmentajat

[Syöttötasku]

Nämähän ovat jo olemassa, löytyvät samoista opuksista kuin NS:n "3 x 45 minuuttia viikossa on riittävä määrä liikuntaa 10-12 vuotiaalle lapselle" -ohjeetkin. Kuinka moni näitä sitten seuraa, tiedä häntä.

Siis opuksesta löytyy mitä lajitaitoja (esim. kaarreluistelupotku etuperin/takaperin, vetolaukaus, vetosyöttö jne..) E2 juniorin tulisi osata kauden jälkeen?

Itse en 10 kauden aikana koskaan seurannut harjoitekohtaisesti kuinka paljon mitäkin tuli teetettyä. Se on (epämiellyttävä) totuus. Suurimpana syynä tähän koen sen, ettei minulla ollut työkalua millä sitä seurata. Tapahtumien suunnittelu ja johtaminen normaalin elämisen lisäksi veivät niin paljon aikaa, ettei moiseen "jälkiseurantaan" ollut enää aikaa.

En tarkoita, että valmentajan tulisi välttämättä dokumentoida harjoitukset toisto- ja minuuttitasolla (sekin kyllä onnistuu -> Kansainvälisen jääkiekon kehityskeskuksen tekemä seurantaohjelma). Kohtuuton vaiva "harrastelijavalmentajalle". Mielestäni viikkotasolle suunniteltu kausisuunnitelma toimii tässä tapauksessa. Eli painopiste olisi tietyissä laji- ja yleistaidoissa tietyn jakson ajan -> Kiekonkäsittely ja harhauttaminen, 3 viikkoa. Päivätasolla painopiste voisi tarkoitaa 50% harjoitusajasta.

Päivätason seuraamiseen ei taida kenelläkään muulla kuin joukkueen valmentajalla riittää aikaa, mutta pääpirteissään olen kanssasi samaa mieltä siitä, että valmennusorganisaatio pitäisi luoda siten, että kyseinen seuraaminen olisi mahdollista. Valmennuspäällikön pitäisi omasta mielestäni olla enemmän valmentajien valmentaja, antaen vinkkejä ja työkaluja jokapäiväiseen työhön.

Yleisesti seurojen resurssit huomioon ottaen seurantaa voitaisiin suorittaa satunnaisesti (1 krt/viikko). Ikäluokkavastaavalla tekee "pistotarkastuksia", joiden pohjalta voitaisiin käydään kehityskeskusteluja linjan toteutumisesta. Tätä kautta valmentajalle voitaisiin antaa palautetta (vinkkejä ja työkaluja) useita kertoja harjoitusjakson aikana.

Tästä poimisin kohdan, josta olemme samaa mieltä; Päivittäinen tekeminen ratkaisee. Kohdan neljä väite perustuu olettamukseen, että valmentajat eivät tiedä harjoittelun periaatteita, josta minä en ole (yleisesti, ei yksittäisten tapausten osalta) samaa mieltä, joten sitä en voi kommentoida.

Oma kokemukseni on, että näitä periaatteita ei tiedetä (varsinkin pienempien junioreiden valmentajat) tai jos tiedetään, niin itsekuri ei riitä niitä noudattamaan. Yleistyshän tämä, mutta käykääpä katsomassa muutamia paikkakuntanne junioriharjoituksia eri ikäluokissa. Löytyykö harjoitteista selkeää "punaista lankaa"? Kestääkö teema seuraavaan harjoituskertaan?

Tähän mennessä tehokkain tapa hiljentää isät ja äidit on ollut antaa heille pilli ja poistua itse paikalta. Joskus olen tavannut sanoa, että soitelkaa jos tulee jotain, mutta tehokkaampaa on vain poistua paikalta. He, joilla on oikeasti jotain asiaa ja annettavaa osaavat kyllä keskustella asiasta siten, että "vanhempien vaientaminen" ei ole tarpeen.

Kokeiltu on, mutta sama "mutina" jatkuu kulisseissa. Selkeiden pelisääntöjen tekeminen ja esilletuominen autaa asiaan. Valittajia löytyy aina, mutta on tärkeää etteivät he pääse kerräämään "epävarmoista" vanhemmista oppositiota.

Mitä tulee suunnitelmallisuuteen olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Kausisuunnitelma on ehdoton edellytys ja siinä pysyminen työtä helpottava asia. Todella pitkiin, useamman kauden suunnitelmiin voi olla vaikeaa päästä ainakin niissä seuroissa joissa ikäluokkien valmentajat vaihtuvat lähes vuosittain. Tällaisissa tapauksissa suunnitelmallisuuden puute ja sarjataulukon vaikutus harjoitteluun korostuu, kun valmentaja yrittää saada itselleen joukkueen seuraavallekin kaudelle hyvien tulosten siivittämänä.

Pitkät ikäluokkasuunnitelmat tehdään yhteistyössä valmennuspäällikön tms. kanssa, jotka sitten säilytetään seuran toimistolla. Uuden valmentajan astuessa remmiin on sitten esittää faktaa mitä on tehty ja mitä tullaan tekemään. Vaihtuvuus ei tule näin ongelmaksi. Sarjataulukkosijoitukset eivät ole mielestäni olennaisia D-junioreista alaspäin. Aluesarjojen sijoitukset unohtuvat ajan myötä.

 

[Puolikaspakki]

Siis opuksesta löytyy mitä lajitaitoja (esim. kaarreluistelupotku etuperin/takaperin, vetolaukaus, vetosyöttö jne..) E2 juniorin tulisi osata kauden jälkeen?

Tällaisetkin ovat olemassa, mutta tietääkseni ne ovat yksittäisen valmentajan harjoitustyönä tekemä manuaali yhdelle seuralle.

Kokoluokka kyseisellä opukselle - ja käytettävyys - on suunnilleen sama kuin tuo mainitsemasi seurantaohjelma (jos nyt yhtä excel-tiedostoa voi ohjelmaksi sanoa).

 

[Glove]

Tällaisetkin ovat olemassa, mutta tietääkseni ne ovat yksittäisen valmentajan harjoitustyönä tekemä manuaali yhdelle seuralle.

Kaikista (ainakin minun hyllyssäni olevista) liiton kurssimateriaaleista löytyy kappale "jääkiekon lajitaitojen opettamisjärjestys" jossa on lueteltu selkeän yksinkertaisesti mitä pelaajan pitäisi osata tietyssä ikäluokassa. Voin vaikka laittaa sen listan tänne kunhan kotiin pääsen.

 

[Glove]

Tässä lupaani lista otsikolla "Lajiteknnikoiden opettamisjärjestys" Lasten ohjaajakurssi 2: ja 3:n materiaalista. Lisäsin ikäluokat harjoitusvuosien perään. Nämä taidot pitäisi olla kaikki hallussa kun siirrytään C-junnuihin. Jokainen voi sitten itse tarkkailla, että onko näin.

1. harjoitusvuosi (F2)

• Lähtö -> eteenpäinluistelu -> pysähtyminen
• Vauhtikäännös
• Kiekon "leipominen" vartalon edessä
• Syöttäminen ja syötön vastaanotto kämmenpuolelta
• Vetolaukaus kämmenpuolelta

2. harjoitusvuosi (F1)

• Lähtö -> taaksepäinluistelu -> pysähtyminen
• Kaarreluistelu eteenpäin (oikealle ja vasemmalle)
• Kääntyminen eteenpäinluistelusta taaksepäinluisteluun ja päinvastoin
• Mailalla harhauttaminen
• Syöttäminen ja syötön vastaanotto rystypuolelta
• Vetolaukaus rystypuolelta
• Mailannosto kiekonriistossa

3. harjoitusvuosi (E2)

• Kaarreluistelu taaksepäin (oikealle ja vasemmalle)
• Puolustajan käännös
• Laitahyökkääjän käännös
• Rannelaukaus

4. harjoitusvuosi (E1)

• Harhauttaminen päällä, vartalolla
• Rannesyöttö
• Mailankäsittely takaa sivulta eteen ristiin sivulle
• Mailankäsittely yhdellä kädellä (kiekon työntäminen ja vetäminen)
  5. harjoitusvuosi (D2)
• Jättösyöttö
• Laitaa vasten painaminen
• Tuikkaus kiekonriistossa
• Aloittamisen eri tekniikat

6. harjoitusvuosi (D1)

• Kiekon liikuttaminen jaloin
• Mailalla lakaisu kiekonriistossa
• Valelaukaus harhautuksena
• Lyöntilaukaus
• Hartiataklaus
• Kiekon eteen heittäytyminen
• Syötön vastaanotto luistimella
• Syötön vastaanotto yhdellä kädellä mailasta kiinnipitäen

 

[Vaari]

Oppikirjat

Eiköhän tuo liiton meteriaali ole lähinnä tukena.Mitä tulee ohjaamiseen/valmentamiseen,valmentajalla tulee olla oma punainen lanka jota noudattaa , jos kopioit harjoitteet et todellakaan itse tiedä mitä olet tekemässä.Yksikään liiton kirja ei tiedä minkä tasoista ryhmää olet ohjaamassa.Nuorista pelaajista suurin osa sisäistää lajiharjoittelun asioita eri lailla ja eri aikaan.Vain jos luotat omaan punaiseen lankaasi ja uskallat antaa pelaajien toteuttaa niitä peleissä voit nähdä työsi tulokset.

 

[Syöttötasku]

Eiköhän tuo liiton meteriaali ole lähinnä tukena.Mitä tulee ohjaamiseen/valmentamiseen,valmentajalla tulee olla oma punainen lanka jota noudattaa , jos kopioit harjoitteet et todellakaan itse tiedä mitä olet tekemässä...

Nimenomaan liiton materiaali tarvitaan ohjaajille/valmentajille tueksi. Ongelmana onkin, että pystyvätkö suurin osa juniorivalmentajista tai -ohjaajista määrittämään selkesti mitä tuon punaisen langan tulisi sisältää? Ja ollaanko käytännössä uskollisia/pitkäjänteisiä tälle näkemykselle? Oma kokemukseni on, että valmentajilla on "mutu" lanka, joka raavitaan paperille (arabialla istuen) 10 min ennen harjoitustapahtumaan lähtöä. Järkevintä olisi, että liitto/seura antaa valmennustiimille "huoneentaulun", raameineen ja ääriviivoineen, jonka valmennus sitten värittää.

 

[Puolikaspakki]

Järkevintä olisi, että liitto/seura antaa valmennustiimille "huoneentaulun", raameineen ja ääriviivoineen, jonka valmennus sitten värittää.

Tätä on joissain tapauksissa kokeiltu. Ongelmana tuossa mallissa todettiin olevan valmentajan sitoutuminen joukkueen toimintaan. Melko yleinen kommentti tätä mallia kokeilleilta oli, että valmentajalla vietiin kaikki mahdollisuudet oman luovuuden ja osaamisen käyttöön (vrt. väitteet pelitavan opettamisen/vaatimisen vaikutuksesta pelaajan taitotasoon).

Kokeilun puolesta täytyy sanoa, että kohderyhmä ei ollut paras mahdollinen, vaan koostui melko kokeneista valmentajista. "Värityskirja" menetelmä sopinee paremmin hieman vähemmän aikaa valmentaneille.

Oman kokemukseni mukaan raja liian kontrolloivan ja liian väljän raamituksen välillä on erinomaisen ohut ja varsin henkilökohtainen. Rajan löytäminen ja siihen parhaan toimintamallin soveltaminen vaatii valmennuspäälliköltä aikaa ja henkilöjohtamisen taitoja, joita (kumpaakaan) ei aina tunnu löytyvän riittävästi.

Tässä pureksittavaa ja kommentoitavaa ehdotettuun "värityskirja" -malliin:

- Miten varmistutaan siitä, että "värityskirja" on juuri kyseiselle joukkueelle sopiva?

- Eikö kaikille yhteinen, liiton taholta puskettu toimintamalli, tee nuorista vielä enemmän tasavahvoja, lisäten harmaata keskinkertaista massaa?

- Millä motivoidaan valmentajat toteuttamaan jonkun toisen laatimaa suunnitelmaa?

 

[Kappuli]

Kävikö kukaan Harri Hakkaraisen lasten ja nuorten harjoittelu seminaarissa 24.3 oulussa.
Tuliko mitään uutta ilmi seminaarissa?

 

[Glove]

Kävikö kukaan Harri Hakkaraisen lasten ja nuorten harjoittelu seminaarissa 24.3 oulussa.
Tuliko mitään uutta ilmi seminaarissa?

En ole käynyt, mutta materiaali löytyy netistä.

 

[Kelju K. Kojootti]

Palataanpas asialle pitkästä aikaa.

Tuossa viime syksynä tuli tähän ketjuun kirjoiteltua ja kyseltyäkin asioista liittyen junnuvalmennukseen, kun itsellä pientä paloa valmennushommiin oli/on. Erittäin hyviä vastauksia ja kannustusta sain silloin, mutta elämäntilanteesta johtuen en vielä menneellä kaudella halunnut/voinut valmennuskuvioihin lähteä.

Nyt on sitten tilanne vakaampi ja alustavasti keskustellutkin valmennuspestistä valmennuspäällikön kanssa. Apuvalmentajan pestistä kysymys (joko c- tai b-junnuissa).

Eräs ystäväni, jolla kokemusta valmennuksesta useampi vuosi, onkin "pelotellut" jo muutamilla asioilla liittyen junnuvalmennukseen. Apuvalmentajan pestistä sanoi, että kannattaa ottaa tarkkaan selvää, millainen on joukkueen päävalmentaja, ennen kuin pistää nimeään paperiin. Oli itse ensimmäisessä apuvalmentajapestissään (b-junnujoukkue) jäänyt kiekonkerääjän rooliin, vaikka päävalmentaja oli jonkin pelaajan isä, joka ei ollut koskaan pelannut kiekkoa. Kaverillani kuitenkin lähes 20 vuoden pelaajatausta. Päävalmentaja vaan oli uskonut niin kovasti omaan juttuunsa, eikä ollut lainkaan kuunnellut kaverini ideoita saati käyttänyt tätä hyväksi esim. suoritusten näytöissä tai treenien suunnittelussa. Maku oli mennyt hommaan jo ennen joulua, mutta oli taistellut kauden läpi ja päässyt seuraavalla kaudella paljon toimivampaan tiimiin toteuttamaan myös omia ideoita.

Kaveri varoitteli myös pelaajien "melko" aktiivisista vanhemmista, joista joillain tuntuu olevan "sihvosmainen" tietotaito kiekosta, vakkeivat osaa edes erkata mailaa. Myös aikaa homma tuntuu vievän todella paljon, vaikkakin apuvalmentajana ei niin paljoa kuin päävalmentajana.

Hyvinä puolina kertoi mm., että jos tykkää nuorten kanssa toimimisesta, niin lätkäjoukkue on siihen erinomainen paikka (alatyylin huumorikin on sallittua ja jopa suotavaa, toisin kuin monissa muissa nuorten harrastuksissa :) ). Lisäksi kaverini on saanut luotua aika hyviä verkostoja valmennuspiireissä pelireissujen ja liiton koulutusten kautta, ja sitä kautta päässyt kehittämään itseään valmentajana.

Kova pula tuntuu valmentajista olevan, kun itsellenikin sanottiin, että saan vaikka kesän yli miettiä, hyppäänkö remmiin mukaan vai en.

 

[Puolikaspakki]

Kova pula tuntuu valmentajista olevan, kun itsellenikin sanottiin, että saan vaikka kesän yli miettiä, hyppäänkö remmiin mukaan vai en.

Talkooväestä on aina pulaa, eikä se ole pelkästään jääkiekon ongelma.

...Maku oli mennyt hommaan jo ennen joulua, mutta oli taistellut kauden läpi ja päässyt seuraavalla kaudella paljon toimivampaan tiimiin toteuttamaan myös omia ideoita.

Tästä on itsellänikin kokemusta... kaksi kautta B-nuorten apuvalmentajana - tai siinä tapauksessa paremminkin sihteerinä, etenkin jälkimmäisellä kaudella - oli melko rankkaa aikaa. Ilman kaupunginvaihtoa olisi valmennushommat jääneet siihen, enkä olisi palannut hallille varmaan koskaan.

Sitten uudessa kaupungissa, uudessa joukkueessa, C-junnujen apuvalmentajana osana toimivaa valmennustiimiä löytyi kipinä touhuun uudestaan, joka on säilynyt kahden vuoden tauon (talo piti rakentaa) yli ja nyt olen palaamassa takaisin talkoisiin.

Kannattaa todella keskustella vastuuvalmentajan kanssa etukäteen, jotta työnjako ja roolit ovat varmasti selvillä. Kun muutaman kerran keskustelee kasvokkain, saa jo hieman käsitystä vastaako tarjolla oleva rooli omia toiveita.

Nyt on sitten tilanne vakaampi ja alustavasti keskustellutkin valmennuspestistä valmennuspäällikön kanssa. Apuvalmentajan pestistä kysymys (joko c- tai b-junnuissa).

Kaveri varoitteli myös pelaajien "melko" aktiivisista vanhemmista, joista joillain tuntuu olevan "sihvosmainen" tietotaito kiekosta, vakkeivat osaa edes erkata mailaa. Myös aikaa homma tuntuu vievän todella paljon, vaikkakin apuvalmentajana ei niin paljoa kuin päävalmentajana.

Vanhemmat ovat aina oma lukunsa, mutta avoin ja rehellinen kommunikointi vanhempien suuntaan sekä osaava joukkueenjohtaja ovat hyviä keinoja suodattamaan turhanpäiväistä kitinää.

Mitä ajankäyttöön tulee, niin vapaa-ajan ongelmat katoavat varmasti C- tai B-nuorissa, jos vain ottaa hommansa tosissaan. Tähän toki vaikuttaa oleellisesti kaupunki ja seura jossa toimitaan.

Joka tapauksessa onnea matkaan, mikäli päätät hommaan ryhtyä. Tarjolla on fiiliksiä tunneskaalan molemmista päistä.

 

[Mind over matter]

"Selänne kaipaa junioreille lisää vapauksia."
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2009081310073754_jk.shtml

 

[BluePhoria]

Nostetaanpas täkin ketjua ylös. Miten on junnuvalmentajille kausi lähtenyt käyntiin? Onko tullut odottamattomia ongelmia? Entäs harjoitteet, onko löytynyt hyvin toimivia vai onko tullut erehdyksiä?
Itse valmennan nuorempia E-junnuja ja meillä treeneissä asettaa haasteita muutama poika jotka meinaavat välillä vähän pilata kaikkien keskittymistä. Ja myös taoserot ovat silmiinpistävät. Olisiko jollain hyviä harjoite vinkkejä esim.takaperinluisteluun tai vauhtikäänökseen?

 

[Dragan]

Olisiko jollain hyviä harjoite vinkkejä esim.takaperinluisteluun tai vauhtikäänökseen?

Joskus muistan J.Jalosenkin nähneen pitävän pikku junnuille seuraavanlaista ''käännös'' harjoitusta:

Kiekot (ehkä/ehkä ei) ja pojat yhteen kulmaan, josta lähdetään sinistä kohti luistellen, tötsä vähän ennen sinistä, siinä vauhtikäännös ja seuraava tötsä löytyy päätyviivan luota, se taas vauhtikäännöksellä ympäri ja tötsät jatkuvat samaa rataa. Rataa pitkin sitten toiseen kulmaan ja sama juttu uusiksi. Samanhan voi tehdä tosin vaikka laiturin tai pakin käännöksellä, ilman kiekkoja tai kiekkojen kanssa. Eipä tässä toki tule treenattua paljon maalintekoja yms, mutta jos on isokin ryhmä jäällä niin ryhmän voi jakaa vaikka kolmeen osaan, kuten myös kentän, ja muissa osioissa voi sitä maalintekoa ja muita mailaharjotteita treenata.

 

[Salama15]

Olisiko jollain hyviä harjoite vinkkejä esim.takaperinluisteluun tai vauhtikäänökseen?

http://www.az-hockey.com/html/drills01.htm

http://www.coachescorner.nu/Pages/ovningar.html

Noista löytyy vaikka sun mitä... ja selaamalla nettiä lisää (hockey drills / junior drills jne.).

Kausi => AAA-sarjassa takana 2 voittoa kolmesta pelistä, AA-sarja käynnistyy nyt viikonloppuna.

 

[Dick Slasher]

...treeneissä asettaa haasteita muutama poika jotka meinaavat välillä vähän pilata kaikkien keskittymistä. ...

Muistan jostakin lukeneeni/kuulleeni tapauksesta jossa joukkueessa oli 2-3 poikaa jotka käytännössä vaativat kokoajan peräänkatsojan. Kun valkut aikansa olivat asian kanssa tuskailleet, otettiin palaveri vanhempien kanssa. Selvisi että kaikilla jokin ADHD tyyppinen ongelma. Ko. joukkueen valkku kertoi että olisi ollut kiva tietää heti alusta eikä vasta kauden puolivälissä.

 

[Glove]

Alle kymmenen pelaajaa pelikunnossa. Kolme pitempään sivussa ja usealla flunssaa ja voipi olla jopa possunuhaakin. Pelaapa siinä sitten pelejä viikonloppuna kun kaikki maalivahditkin on sivussa.

 

[Zardoz]

Juniorivalmennuksen henkiset taidot

Tänne ei ole ihan hetkeen kirjoiteltu. Syntyisiköhän tästä keskustelua.

Helsinkiläisen kasvattajaseura Viikinkien apuvalmentaja, näyttelijä Petteri Summanen kertoo Leijonat lehdessä toisenlaisesta lähestymisestä valmentamiseen.

Pelon ja jännittämisen voittamisesta. Siitä, että saa mokata.

Perus junnuvalmentaja on kaveri, joka on antanut joskus aikanaan koko elämänsä kiekolle. Ei todellakaan kasvatustieteen opintoja taustalla. Tältä pohjalta treenien vetäminen ja jääkiekon tekniikan osaaminen on hallussa mutta henkisen puolen valmentamista ei ole opittu.

Tai sitten on isävalmentaja, joka ei ole aidosti ja vilpittömästi sitoutunut seuran tai muiden pelaajien kehittämiseen vaan lähinnä kiinnostunut oman poikansa kehittymisestä. Muut pelaajat tulee siinä sitten mukana.

Tyylinä on kasvattaa samalla tavalla kuin itsekin oppi junnuna. Kovia äijiä, joilla on kyllä sitä kovuutta fyysisessä pelissä mutta hauskuus ja peli-ilo häviää. D-ikään kun päästy niin on jo unohdettu minkä takia jäällä ollaan. Kun on junnusta saakka menty itkuraivolla ja joukkueesta putoamisen pelon alla niin on opittu näennäistä kovuutta. Ollaan kovia äijiä ja uskotaan, että tätähän tässä oltiinkin hakemassa. Se peittää peli-ilon ja sen alkuperäisen syyn miksi harrastukseen lähdettiin. Samalla valmennus uskoo että kyllä se siinä samassa se henkinen kovuus ja paineensietokyky kasvaa.

Kovaa jäätreeniä ja viivoja kyllä osataan molemmissa tapauksissa vetää.

Peli-ilon katoamisen seurauksista on esimerkkejä kaikissa muissakin lajeissa.
Ei Tiger Woodsin taito ole minnekkään hävinnyt – palloa vaan lyödään entistä raivokkaammin, niin, että nivelet ei enää kestä.

Toinen esimerkki golfia vähemmän tunteville on Pierre Fulke, joka valitsi uransa solmukohdassa valmentajakseen Staffan Johanssonin.
”En halunnut valmentajalta swingivinkkejä vaan keskustelua. Harjoituskertamme saattoivat olla sellaisia, että joimme puolitoista tuntia kahvia ja löin palloa puoli tuntia. Staffan on erinomainen kuuntelija.” Fulke voitti senjälkeen kolme European tourin kilpailua.

 

[Fordél]

Valmentajia on junnupuolella jos jonkinlaista. Mahdotonta siis sanoa mikä on ns. perusvalmentaja. Ei se ainakaan ole automaattisesti samanlainen kuin yllä todetaan. Täytyy myös puhdistaa isien mainetta sen verran, että itse en ole törmännyt isään, jota kiinnostaisi lähinnä vain oman pojan kehittyminen. Kyllä siellä jäällä isätkin tekee ihan tasapuolisesti hommia kaikkien eteen.

Ajatus yllä olevassa tekstissä on toki hyvä ja siihen pitää pyrkiä: pelot ja jännitys pitää voittaa ja uskaltaa heittää itsensä täysillä likoon, jotta voi pelata. Varsinkin ihan uran alkuvaiheessa tämä kannustava ilmapiiri on kaiken a ja o. Virheitä ja mokia tulee kaikille, mutta ilmampiirin pitää olla sellainen, että pelaaja ei niistä lamaannu vaan pelaaminen ja harjoittelu jatkuu.

 

[Salama15]

Helsinkiläisen kasvattajaseura Viikinkien apuvalmentaja, näyttelijä Petteri Summanen kertoo Leijonat lehdessä toisenlaisesta lähestymisestä valmentamiseen.

Niin, muistan oikein hyvin kun Petterin apukoutsaamat -98 Viikingit kävivät Kirkkonummella. Liekö enää kyseinen nappula kys. jengissä, mutta meinasipa mennä yksi k.nummelainen käsivarsi poikki viikateiskulla ja yhden pelurin peli loppui siihen... Tästä käytiin loppukättelyn jälkeen kohtuu tiukka keskustelu Viikinkien valmennusjohdon kanssa ja siitä Petterille propsit, että reilusti sanoi ottavansa asian joukkueen kesken puheeksi!

Ottamatta mitään pois "palkkakoutseilta" => alkuvaiheessa on erittäin hieno juttu jos jengin sisältä löytyy jokunen isäukko joka osaa koutsaamisen ja osaa myös opettaa pojat luistelemaan. Sitä intohimoa joka omaa lasta ja hänen kavereitaan valmentavalla faijalla on ei saa ostettua mistään! Mutta sitten kun aletaan puhua taktiikoista ja pelipaikka-kohtaisesta erikoisosaamisesta pitää yleistasolla touhuavien isäpappojen osata astua syrjään...

 

[Tikitalk#77]

Kelpaisiko tämä?

Tässä olisi yksi, melko tunnettu valmentaja.

Viikon vapaaehtoinen: Kiekkovalmennusta kotkalaiseen tapaan

 

[Zardoz]

Minkä ikäisenä tiesit että sinusta tulee jääkiekkoilija ?

Olitko silloin joukkueesi/ikäluokkasi paras/parhaimmistoa ?

Onkohan näihin kysymyksiin saatu ammattikiekkoilijoilta vastauksia.


Minkä ikäisenä voisi olla ylipäätään hyödyllistä testata juniorin motivaatiota kysymällä "aiotko jääkiekkoilijaksi" siinä mielessä, että tehtäisiin vastauksen perusteella karsintaa joukkueessa.

 

[Jawested]

Olitko silloin joukkueesi/ikäluokkasi paras/parhaimmistoa ?

Onkohan näihin kysymyksiin saatu ammattikiekkoilijoilta vastauksia.


Minkä ikäisenä voisi olla ylipäätään hyödyllistä testata juniorin motivaatiota kysymällä "aiotko jääkiekkoilijaksi" siinä mielessä, että tehtäisiin vastauksen perusteella karsintaa joukkueessa.

Minulle ehkä C2-ikäluokka on se viimeinen raja, jossa pitää jo selkeästi olla tavoitteet mielessä kiekkoilun suhteen. Silloin pitää alkaa opetella elämään kuten urheilija, harjoittelemaan kuin urheilija ja muutenkin pitämään huolta itsestään niinkuin kilpakiekkoilijan pitää. Seuraavalla kaudella kuitenkin pitäisi pelata valtakunnallisia sarjoja, olisi se sitten SM-sarja tai 1-divari. Noissa sarjoissa vaatimustaso on jo niin kova, että huonolla motivaatiolla tai "huvin vuoksi" mukana olevilla alkaa tulemaan vaikeuksia pysyä mukana.
Toki poikkeuksia löytyy, mutta heilläkin usein on taustalla se, että pelailee mielummin ulkojäillä kavereiden kanssa, kun treenaa 4-5 kertaa viikossa. Silloinkin yksilöllä on paloa lajiin ja mahdollisuudet ehkä joskus nousta kilpakiekkoilijaksi.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Mainittakoon juniorivalmentajana entinen liigakiekkoilija Pasi Saarela, joka luotsi Lukon C-juniorit SM-pronssille reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Hyvä niin. :)

 

[TweetyLeaf]

Kysymys setti:

Kysytääs mielenkiinnosta valmentajilta/valmentajina toimineilta miten teillä organisoidaan valmentaja ryhmän roolit ?
Jokainen vetää samaa porukkaa omalla tavallaan vai onko selkeät linjat ja suunnitelmat tehty yhdessä mitä junnuille opetetaan ?
Tehdääkö treenit näiden pohjalta ?
Onko pelaajista valmentajilla muutakin infoa kun ikä ja nimi, siis ihan paperilla/tietokoneella ?
Kiinnitetäänkö teidän joukkueessa pelaajien vahvuuksien ja heikkouksien parantamiseen, vai onko treenaaminen ns. joukkue vetoista ?
Miten paljon interaktiota käytte muiden samaa joukkuetta valmentavien valmentajien kanssa muualla kun jäällä ja alkulämpöjen/oheisten aikana ?
Onko teillä valmennus tavoitteita, siis muitakin kun seuraavan pelin voittaminen ?