Juniorivalmentajat

käki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Oulunseudulla on myös käytössä kasvattajaseura - järjestelmä.Tarkoitinkin edellisessä viestissä E-junnua tai vanhempaa,osalla junioreita tuossa iässä alkaa jo käymään itsenäisesti mielessä että olispa mahtava pelailla pitempään tuota kiekkoa kuin c-junnuksi.
Se on täällä ongelmana että osassa seuroista todellakin mennään liikaa mukaan tuohon nuori-suomi hömppään tai toteutetaan sitä väärin,eli jopa kielletään tavotteellinen ,kehittävä toiminta.Tämän takia on todella usea juniori vaihtanut seuraa tai jopa lopettanut koko pelihomman siihen oulunseudulla.
Osa on todellakin niitä harrasteseuroja niin toiminnan kuin valmennuksenkin osalta.
Mielestäni kannattaa heti lähteä laadukkaaseen porukkan mukaan,jos olet saanut vääränlaista / huonoa valmennusta jossain pikkuseurassa,niin on todella vaikea ottaa menetettyä takaisin.Ei ne alueenjohtavan seuran valmentajat kysele junioriedustusjoukkueeseen pyrkivältä pelaajalta jolla on taidot hukassa kun hän pyrkii joukkeeseen,että kun nyt et osaa tuota ja tuota osaatko 2 vuodenpäästä.
Olet kyllä oikeassa tuossa yksilötaitojen kehitttämisessä,mutta pystyykö niitä taitoja kehittämään parhaiten hyvien pelaajien keskuudessa vai ns.heikompien
Olen samaa mieltä tuosta kolmanneksi paras kentällisessä jutusta,on todella tuskaa joskus katsoa kun kalksi tai yksi ns.huippu lahjaks kaveri pyörii yksin kentällä kiekon kanssa.Onhan tuo jkis kumminkin joukkuelaji,jolla saadaan parhaat tulokset aikaiseksi.

Luonnollisesti E-junnusta, varsinkin vanhemmasta E:stä jo yleensä näkee, onko hänestä kehittymässä taitava kiekkoilija. Useimmitenhan nämä tulevaisuuden kiekkoilijat ovat jollain lailla lahjakkuuksia lajissaan. Tätä lahjakkuutta saadaa tietysti usein jalostettua mainitsemissasi huippuseuroissa.

Iso osa potentiaalisista kiekkoilijoista kuitenkin tarvitsee mielestäni tuota pidempää reittiä, eli kehittymissä rauhassa kasvattajanseurassa, ja vasta sitten kilpakiekkoiässä vaikkapa talenttiryhmien kautta eteenpäin.

Tämä pidempi tie on mielestäni hyvä myös osalle todellisista lahjakkuuksistakin. Jos pelaaja on esimerkiksi nopea ja näppärä kiekon kanssa, mutta hyvin pienikokoinen, eivät hänen kykynsä välttämättä pääse millään lailla oikeuksiinsa. Esimerkiksi D-junnuissa, missä tämän, mahdollisesti 140 senttisen pelaajan vastassa on 180 senttisiä, yhtä hyvin luistelevia vastustajia, saattaa kaveria jopa turhauttaa se, että hän tietää olevansa hyvä, mutta ei pääse nättämään sitä. Tässä on vaarana lajin lopettaminen.
Pari vuotta vielä kasvattajaseuran johtotähtenä antavat tällöin sopivasti aikaa kasvupyrähdyksen tulla ja samalla pelaajasta on kehittynyt rohkea ja itsevarma kiekkoilija. Melko hyvää sentteriainesta vaikka.
 

Make#69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Luonnollisesti E-junnusta, varsinkin vanhemmasta E:stä jo yleensä näkee, onko hänestä kehittymässä taitava kiekkoilija. Useimmitenhan nämä tulevaisuuden kiekkoilijat ovat jollain lailla lahjakkuuksia lajissaan. Tätä lahjakkuutta saadaa tietysti usein jalostettua mainitsemissasi huippuseuroissa.

Iso osa potentiaalisista kiekkoilijoista kuitenkin tarvitsee mielestäni tuota pidempää reittiä, eli kehittymissä rauhassa kasvattajanseurassa, ja vasta sitten kilpakiekkoiässä vaikkapa talenttiryhmien kautta eteenpäin.

Tämä pidempi tie on mielestäni hyvä myös osalle todellisista lahjakkuuksistakin. Jos pelaaja on esimerkiksi nopea ja näppärä kiekon kanssa, mutta hyvin pienikokoinen, eivät hänen kykynsä välttämättä pääse millään lailla oikeuksiinsa. Esimerkiksi D-junnuissa, missä tämän, mahdollisesti 140 senttisen pelaajan vastassa on 180 senttisiä, yhtä hyvin luistelevia vastustajia, saattaa kaveria jopa turhauttaa se, että hän tietää olevansa hyvä, mutta ei pääse nättämään sitä. Tässä on vaarana lajin lopettaminen.
Pari vuotta vielä kasvattajaseuran johtotähtenä antavat tällöin sopivasti aikaa kasvupyrähdyksen tulla ja samalla pelaajasta on kehittynyt rohkea ja itsevarma kiekkoilija. Melko hyvää sentteriainesta vaikka.
Aivan näin,olen samaa mieltä.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Miksi näin:
1. Kyseessä olevan seuran juniorijoukkueessa on suurimmaksi osaksi alueen ikäryhmänsä parhaat pelaajat, jolloin pelaajat joukkueessa ovat taitavempia jne. eli pelaajat saavat harjoituksissa paremman vastuksen tehdessään harjoituksia. -esim. Maalivahti alueen johtavassa seurassa saa paljon laadukkaampia ja hankalammin torjuttavia laukauksia torjuttavakseen. Kumotaan tässä myös väite siitä että pienseuran joukkueen peleissä mokke kehittyisi paremmin sen takia kun saa laukauksia enempi torjuttavakseen kuin alueen johtavan joukkueen mokke. Ei pidä paikkaansa ! muistetaan se laatu ei määrä!
Montako maalivahtia nykyisistä liigapelaajista on käynyt läpi Kärppien juniorimyllyn esimerkiksi E-junnuista A:han?
2. Jääaikaa ja muutenkin harjoittelu mahdollisuudet usein parempi kuin alueen pienseuroilla.
Ainakin nuoremmissa junnuissa harjoitusmäärä on sama, mutta Kärpillä jäällä 40 pelaajaa, naapureilla 20.

3. Valmennuksentaso kokonaisuudessaan on parempi kuin pienseuroilla.On toki hyviä valmentajia pienseuroissakin! nimiä tässä nyt mainitsematta
Saanen epäillä, tietääkseni Oulun alueen huippukoutsit on jossain muualla kuin Kärpissä.
4. Seuran panostus on parempi kuin pienseuralla.
Pitänee paikkansa.
5. Toiminta on kilpailutoimintaa eli tavoitteellista --> saa menestyä ,yrittää ,voittaa.kehittyä. tämä kiellettiin edellisessä seurassani toimiessa. Liekkö kateus ollut siihen syynä? eli saa treeneissä tehdä muutakin kuin leikkiä mustapekkaa.Lajillehan on ominaista jonkinlainen liike jäällä luistimet jalassa,se liike saadaan ainoastaan luistelemalla, teränkäyttöä harjoittelemalla jne. ei leikkimällä.
Maybe.
6. Seuran joukkueet pelaavat ylialueensarjaa ja käyvät muutenkin enempi turnauksissa eteläsuomen porukoita vastaan pelaamassa. jolloin taas vastustaja on kovempi kuin pienseuran porukalla.
Tähän muillakin on mahdollisuus, kyse lienee halusta ja rahasta.

7. Joukkueessa ei ole ns.huono tasoisia yksilöitä syömässä peliaikaa lahjakkalta kaverilta.
Ei niin, kun ne on tiputettu joukkueista pois try-outeissa jo nuoremmissa E-junnuissa.
8. Seuran joukkueet pelaavat vanhemman ikäryhmänsarjaa.
Eivät ole ainoa joukkue/seura, joka näin tekee.

Esitän tähän kysymyksen, jonka olen esittänyt aika monta kertaa ennenkin. Kuinka moni (tässä tapauksessa Kärppien) ns. huippupelaajista on oikeasti kulkenut Kärppien myllyn läpi luistelukoulusta SM-liigaan? Kyllähän niistä aika moni on jostain muualta, joten ei se alueen suurseurassa pikkujunnusta asti pelaaminen tee autuaaksi, ainakaan minun mielestäni.

Ja eikö se olisi parempi, jos useassa lähialueen joukkueessa/seurassa olisi kova taso, ettei tarvitsisi lähteä polttamaan rahaa ylialuesarjoihin ja turnauksiin? Voisi pelata niitä kovia pelejä 30 kilometrin sätellä Oulusta, aivan niin kuin stadissakin tehdään.
 

Make#69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Montako maalivahtia nykyisistä liigapelaajista on käynyt läpi Kärppien juniorimyllyn esimerkiksi E-junnuista A:han?.
Eipä taida löytyä yhtään,C-junnusta eteenpäin löytyykin muutama.
Olen aivan samaa mieltä siitä että kärpissä on ollut luvattoman heikko maalivahtivalmennus g-e junnuissa jolloin mokkeja on tulleet muualta C iässä.Seura pyrkii panostamaan tulevaisuudessa maalivahtivalmennukseen nuorimmissa junnuissa.esim mokkejäävuorolla.
E ja d-junnuissa on maalivahtivalmentajana Iiro Itämies joka varmaan tuo oman osansa ammattitaidollaan ja kokemuksellaan.

Ainakin nuoremmissa junnuissa harjoitusmäärä on sama, mutta Kärpillä jäällä 40 pelaajaa, naapureilla 20.?
Osat treeneistä vedetään yhteisillä jäillä ,mutta sitten viimestään kun linnanmaa saahaan kuntoon mennään suurimmaksi osaksi omilla jäillä.

Esim.KKP:ssä viime talvena treenasi paljon 2 ikäryhmää yhtäaikaa samoilla jäillä ja vieläpä nuoremman ikäryhmän treenien mukaan.Ei kuulosta hyvältä.eikä kyllä näyttänytkään.meno oli kuin kirkon menoissa.
Saikohan pojat,tytöt vanhemmat katetta n.110€ kk maksulle?

Saanen epäillä, tietääkseni Oulun alueen huippukoutsit on jossain muualla kuin Kärpissä.
Kun on seurannut joidenkin seurojen valmennusta ja seuran tekemisiä , on kärpissä paljon paremmin asiat,kertoohan parannuksesta pohjola-leirin hyvät tulokset ja lisää on varmaan tulossa.Niin kuin mainitsin on niitä hyviä valmentajia muuallakin.

Ei niin, kun ne on tiputettu joukkueista pois try-outeissa jo nuoremmissa E-junnuissa.
Onneksi.

Eivät ole ainoa joukkue/seura, joka näin tekee..
Ei niin ,mutta esim.-96:sta viimetalvena pelasi vain kärpät 95 sarjaa.

Koska kun joissain seuroissa yritettiin 96:ssa tehdä tasojoukkueet eli tasokkaammat joukkueet pelaamaan 95:ten sarjaa ja heikomman joukkueen pelaamaan 96:sten sarjaa. katsoivat vanhemmat tai jotkut muut se rikkovan esim.nuori suomi säännöstöä jota jotku pitävät raamattunaan.
Tulevana talvenahan muut seura näkyy osallistuvan myös jopa kahdella joukkueella D-95:n sarjaan.Tulee melko paljon 10-0 tuloksia.

Esitän tähän kysymyksen, jonka olen esittänyt aika monta kertaa ennenkin. Kuinka moni (tässä tapauksessa Kärppien) ns. huippupelaajista on oikeasti kulkenut Kärppien myllyn läpi luistelukoulusta SM-liigaan? Kyllähän niistä aika moni on jostain muualta, joten ei se alueen suurseurassa pikkujunnusta asti pelaaminen tee autuaaksi, ainakaan minun mielestäni.
Olet ihan oikeassa,mutta mielestäni tällä hetkellä kärpät antaa parhaan mahdollisuuden huippupelaajan kehittyä lisää.

Ja eikö se olisi parempi, jos useassa lähialueen joukkueessa/seurassa olisi kova taso, ettei tarvitsisi lähteä polttamaan rahaa ylialuesarjoihin ja turnauksiin? Voisi pelata niitä kovia pelejä 30 kilometrin sätellä Oulusta, aivan niin kuin stadissakin tehdään.
Iliman muuta näin ,mutta ei näillä pelaaja resulsseilla ja valmentajien tasolla.
Enintään 1 joukkue saataisiin kerättyä lähiseuroista haastamaan kärppien ikäryhmä joukkueet.
Nuo stadilaiset(stasilaiset) ,stadilaiset (stasilaiset) kyllä saa etua tuossa eteisyys-hommassa,on sen verran tuota populaa ja joukkueita siellä.Mutta eihän nuo ole ihan helepolla päässeet kärppiää vastaan nekään.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Eipä taida löytyä yhtään,C-junnusta eteenpäin löytyykin muutama.
Olen aivan samaa mieltä siitä että kärpissä on ollut luvattoman heikko maalivahtivalmennus g-e junnuissa jolloin mokkeja on tulleet muualta C iässä.Seura pyrkii panostamaan tulevaisuudessa maalivahtivalmennukseen nuorimmissa junnuissa.esim mokkejäävuorolla.
E ja d-junnuissa on maalivahtivalmentajana Iiro Itämies joka varmaan tuo oman osansa ammattitaidollaan ja kokemuksellaan.
Tästä täysin samaa mieltä, jotain on tehty ainakin aiemmin väärin, koska liigajoukkueen maalivahdit olleet käytännössä aina muualta tulleita ostomiehiä. Mutta ilmeisesti on menossa sitten parempaan suuntaan ja joskus nähdään liigajäilläkin aito kärppämyllyn tuottama maalivahti.

Osat treeneistä vedetään yhteisillä jäillä ,mutta sitten viimestään kun linnanmaa saahaan kuntoon mennään suurimmaksi osaksi omilla jäillä.

Esim.KKP:ssä viime talvena treenasi paljon 2 ikäryhmää yhtäaikaa samoilla jäillä ja vieläpä nuoremman ikäryhmän treenien mukaan.Ei kuulosta hyvältä.eikä kyllä näyttänytkään.meno oli kuin kirkon menoissa.
Saikohan pojat,tytöt vanhemmat katetta n.110€ kk maksulle?
Ne harjoitukset, mitä viime kaudella seurasin, olivat aika usein kahden porukan treenejä. No eipä tuo KKP:aan kovin järkevältä kuulosta. Kyllä valmennuksessa pitäisi aina mennä kärjen eikä häntäpään mukana, oli sitten kyseessä HIFK tai Takahikiän Kiekko-Haukat.

Kun on seurannut joidenkin seurojen valmennusta ja seuran tekemisiä , on kärpissä paljon paremmin asiat,kertoohan parannuksesta pohjola-leirin hyvät tulokset ja lisää on varmaan tulossa.Niin kuin mainitsin on niitä hyviä valmentajia muuallakin.
Kärpissä ja muissakin Oulun alueen seuroissa tuntuu olevan hyvin paljon nuoria ja kokemattomia valmentajia. Olen ihmetellyt, että onko seuroilla todella varaa hukata useiden huipputason valmentajien tietotaito? Nämä kokeneet valmentajat kun loistavat poissaolollaan. Oman näkemykseni mukaan kahdesta saman tasoisesta pelaajasta suurseuran pelaajalla on helpompaa tulla valituksi leirille kuin pienen seuran pelaajalla.
Ei niin ,mutta esim.-96:sta viimetalvena pelasi vain kärpät 95 sarjaa.

Koska kun joissain seuroissa yritettiin 96:ssa tehdä tasojoukkueet eli tasokkaammat joukkueet pelaamaan 95:ten sarjaa ja heikomman joukkueen pelaamaan 96:sten sarjaa. katsoivat vanhemmat tai jotkut muut se rikkovan esim.nuori suomi säännöstöä jota jotku pitävät raamattunaan.
Tulevana talvenahan muut seura näkyy osallistuvan myös jopa kahdella joukkueella D-95:n sarjaan.Tulee melko paljon 10-0 tuloksia.
Tässä Kärpät ovatkin muita edellä ja varmasti muutkin suurseurat. Niihin kun on tulijoita, niin vastaan hangoittelijoille voidaan näyttää ovea, että tuosta pääsee ulos jos toimintamalli ei miellytä. Eli toimintaa johtaa seura, eikä joukkueet ja niissä pelaavien junioreiden valmentajat. Tällaista johtajuutta kaipaisin pienempiinkin seuroihin, vaikka se voikin maksaa muutaman harrastajan verran, mutta tuottaa pitkässä juoksussa enemmän.

Olet ihan oikeassa,mutta mielestäni tällä hetkellä kärpät antaa parhaan mahdollisuuden huippupelaajan kehittyä lisää.
Tästähän voidaan oll a montaa mieltä, mutta varmasti yksi alueen parhaista vaihtoehdoista. Riippuu hieman ikäluokasta, valmentajasta jne.

Iliman muuta näin ,mutta ei näillä pelaaja resulsseilla ja valmentajien tasolla.
Enintään 1 joukkue saataisiin kerättyä lähiseuroista haastamaan kärppien ikäryhmä joukkueet.
Nuo stadilaiset(stasilaiset) ,stadilaiset (stasilaiset) kyllä saa etua tuossa eteisyys-hommassa,on sen verran tuota populaa ja joukkueita siellä.Mutta eihän nuo ole ihan helepolla päässeet kärppiää vastaan nekään.
[/QUOTE]
Esim. 80-luvulla syntyneissä oli monissa ikäluokissa kilpailu todella kovaa. Silloisessa Perämeriliigassakin (Oulun alueen harjoitussarja) väännettiin todella hyviä pelejä, jotka saattoivat kääntyä suuntaan jos toiseenkin aina päivän kunnon mukaan. Eli tästä voidaan tehdä johtopäätös; joko Kärppien toiminta on kehittynyt tai muiden taso laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tai sitten vähän molempia.
 

Make#69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Tässä Kärpät ovatkin muita edellä ja varmasti muutkin suurseurat. Niihin kun on tulijoita, niin vastaan hangoittelijoille voidaan näyttää ovea, että tuosta pääsee ulos jos toimintamalli ei miellytä. Eli toimintaa johtaa seura, eikä joukkueet ja niissä pelaavien junioreiden valmentajat. Tällaista johtajuutta kaipaisin pienempiinkin seuroihin, vaikka se voikin maksaa muutaman harrastajan verran, mutta tuottaa pitkässä juoksussa enemmän..
Aivan , pahimmissa tapauksissa joukkueen toimintaa johtaa jonkin pelaajan ÄITI joka ei tiedä jääkiekosta mitään,huom.pojan treeni aktiivisuus oli 40% luokkaa.Sitten seuran valmennuspäällikkö alkaa hyppiin Äitikän pillin mukaan vaikka pitäisi nimenomaan olla valmentajien puolella.
Olen nähnyt tuhottavan kokonaisia joukkueita tämän takia. :-(
Ei jääkiekkojoukkueessa voida mennä heikoimman lenkin mukaan,tai siis voidaan mennä mutta mihin se johtaa?
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Aivan , pahimmissa tapauksissa joukkueen toimintaa johtaa jonkin pelaajan ÄITI joka ei tiedä jääkiekosta mitään,huom.pojan treeni aktiivisuus oli 40% luokkaa.Sitten seuran valmennuspäällikkö alkaa hyppiin Äitikän pillin mukaan vaikka pitäisi nimenomaan olla valmentajien puolella.
Olen nähnyt tuhottavan kokonaisia joukkueita tämän takia. :-(
Ei jääkiekkojoukkueessa voida mennä heikoimman lenkin mukaan,tai siis voidaan mennä mutta mihin se johtaa?
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta. Tämmöisessä tilanteessa kaivattaisiin valmennuspäälliköltä vähän johtajuutta ja munaa sanoa mammalle suorat sanat.
 

Redimor

Jäsen
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta. Tämmöisessä tilanteessa kaivattaisiin valmennuspäälliköltä vähän johtajuutta ja munaa sanoa mammalle suorat sanat.
Varmaankin johtajuus löytyy valmennuspäälliköiltä myös siten, etteivät he päästä seuransa valmentajiakaan helpolla. Valmentajilla on velvollisuus rakentaa tilastoja siten ettei valmennuspäällikkön ole vaikea perustella ratkaisujaan. Esimerkiksi tämä 40% harjoitteluhan näkyy valmentajan päiväkirjasta läsnäolijoiden kohdalta. Äiti tulee valittamaan ratkaisuista, jolloin valmennuspäällikön on helppo antaa faktaa, että mistä peliaika ja valittu joukkue kehkeytyy. Lisäksi pienimuotoinen testaaminen jäällä ei varmaan olisi pahasta perustelun tueksi myöskään.

Itse valmentajana olen monesti miettinyt liiton toimintaa valmentajien kehittämisessä. Kokonaisvaltainen valmentaminen tahtoo jäädä kursseilla vähälle. Valmentajana pitää kuitenkin huomioida kokonaisuutta ja pitkällä tähtäimellä mutu-tuntuma on sieltä missä valo ei paista.

Vaan tästä pääsen aiheeseen miellyttäminen. Kuinka vieläkin voi huipputason juniorivalmentajissa olla niitä, jotka antavat näille mielitietyilleen enemmän peliaikaa vaikka heidän päivän esityksensä ovat heikkoja? Itse en jaksa hyväksyä moista toimintaa. Eräs ammattivalmentajista nimeltä Helle on mielestäni asian ytimessä kun ilmoittaa uudelle joukkueelle kauden alussa, että hänestä on ihme jos jokainen ei jossain vaiheessa istu viltissä kauden aikana. Mielestäni tämäkin on sitä kehittämistä, annetaan mahdollisuus sille 4. vitjan laiturille tehdä tulosta silloin kun peli kulkee.

----

Aikaisemmin tällä osastolla oli puhetta harjoitteista ja niiden esille tuomisesta.
Heitän nyt ajatusta ilmaan siitä mikä meillä täällä on trendi ja mitä tehdään muualla.
Meillähän ajatus menee harjoittelun ja pelaamisen suhteen 3/1 ja parhaimmillaankin 2/1 (tämä kylläkin aika harvoin) kun yleisin suunta on 4/1 tai jopa 5/1. Ensimmäinen luku noissa siis harjoitusten määrä suhteessa peleihin. Kuitenkin meillä täällä puhutaan siitä kuinka peli kehittää pelaajia. Kanadan malli on esimerkkinä 1/1 kun mennään kilpailukautta kiihkeimmillään. Eivätkä he lopeta pelaamistaan maaliskuun alussa edes junioreissa. Kertoisiko tämä jotain siitä kuinka peli kehittää ja pelaajat eivät väsy pelaamiseen. Toisaalta siellä isossa maailmassa juniorit haluavat kehittyä ja tekevät omalla ajalla perustaitojensa eteen paljon hommia, kun täällä tahtoo pleikkarit ja muut viedä aikaa paljon. Ja onhan tuota törmätty jopa vanhempiinkin joiden mielestä lapset menee rikki jos he ovat päivittäin ulkona hikoilemassa tunnin tai pari.
Niin mielestäni suuremmat pelimäärät eivät rikkoisi juniorilupauksiamme, päinvastoin saattaisivat antaa enemmän kipinää lajia kohtaan. Pelejähän voi järjestää seuran sisällä esimerkiksi siten, että jakaa joukkueen kahtia ja pelaa häntäpään kavereilla vuotta nuorempia vastaan ja kärkipäällä vanhempia vastaan. Näin saa helposti lisää pelejä ja peliaikaa joka jampalle.
 

Fordél

Jäsen
Hyvää pohdintaa Redimorilta tuosta pelaamisen määrästä suhteessa muuhun harjoitteluun. Jos en väärin muista niin olisiko liitonkin puolelta jossain vaiheessa tullut suositusta, että puolet treeniajasta kannattaisi käyttää pelaamiseen. Ainakin näin joku mulle joskus totesi.

Joka tapauksessa ongelma tässä on se, että miten saadaan treenattua niitä muita asioita? Ideaalitilanne olisi varmasti se, että sitä treenausta tehtäsiin paljon omalla ajalla, jolloin koko porukalla ei tarvisi käydä asioita niin juurta jaksaen läpi. Tietysti aivan nuoriempien jääkiekkoilijan alkujen kohdalla on pakko tinkiä pelaamisesta kun ei olla vielä opittu perusjuttujakaan. Kuitenkin sitä vetämistä kesällä vanerilta, luistelua ulkojäällä kaveriporukassa jne. pitäisi edelleen harrastaa omalla ajalla. Pleikat on kuitenkin monessa tapauksessa vieneet voiton.
 

Make#69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Meillähän olikin ongelman ydin siinä että ÄITIKöiden JA VP:n mielestä treenataan liian paljon ,liian vaikeasti,liian vaativasti,liian vähän mustapekkaa.
Valmennetaan päin peetä,pelataan liikaa ,vaaditaan liikaa.
vp:n ehdoton käsky oli ei saa tilastoida eikä kilpailuttaa pelaajia mitenkään keskenään ,saattaa jollekkin tulla vielä henkisiä ongelmia kun häviää.
Paras oli se kun se väitti ettei 10 v vielä tajua voittaako vai häviääkö se pelejä.
Edellisenä talvena liiton pohjoisenalueen Aluepäällikkö Matti Anttila
asiasta tehen alueen jääkiekkopäivillä kehu joukkueen pelaajien ja toimihenkilöiden toimintaa hyvän menestyksen takia.

Pärjättiin liian hyvin-->siitä kateus.

valmennus vaihtui seuraavaksi vuodeksi .joukkueen 20 pelaajasta 3 siirtyi muualle,7 lopetti pelaamisen.esim.tämä 40% treeniaktiivinen.
Eräänkin lopettaneen pelimiehen kommentti Mitä siellä kulukee kun ei tule etes hiki treeneissä,ei siellä joudu tekeen mitään ,ei kiinosta kun ei vaadita.
Tulevaksi talveksi ikäryhmä joukkue katoaa kokonaan ,yhdistellään muihin joukkueisiin pelaajat.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Tulipa tuossa selattua tämä ketju silmäillen suurin piirtein kokonaan läpi ja mielenkiintoisia mielipiteitä on itse kullakin.

Tässä ketjussa kun näyttää vierailevan henkilöitä, jotka parhaillaan valmentavat tai ovat valmentaneet, niin heille olisi jokunen kysymys. Ensinnäkin tuosta Liiton valmentajakoulutuksesta. Eka sivulla oli jo mainittu yleisesti jotain koulutuksesta, että on hyvää yms. mutta millaisia nuo koulutukset käytännössä ovat? Miten tuo koulutusportaikko etenee ja mitä koulutukset maksavat yms.? Ja ovatko seurat yleensä halukkaita kustantamaan valmentajilleen noita koulutuksia? Luulisi, että ovat, koska valmentajien pätevöittäminenhän on myös eduksi seuroille. Koetteko, että Liiton koulutuksissa on oppinut asioita, joita ei käytännön valmennustehtävissä voisi oppia?

Itselläni nuo pelihommat loppuivat kokonaan muutama vuosi sitten ja sen jälkeen on tullut oltua vain aktiivisen katsojan ja kiekkofanin roolissa. Viime aikoina on kuitenkin tullut poltetta lähteä mukaan valmennuskuvioihin, mutta käytännön syyt (ensi talven tiukalta vaikuttava aikataulu sekä keskellä talvea todennäköisesti eteen tuleva paikkakunnan vaihdos) siirtävät valmennustehtäviin hakeutumista vielä ainakin vuodella.

Minulta puuttuu siis kosketuspinta junnuvalmennkseen viime vuosilta, joten siinä mielessä kaikki vinkit/rohkaisut ja pelottelutkin otetaan vastaan, ja sellaisia on tästäkin ketjusta jo saanut.
 

Fordél

Jäsen
Eka sivulla oli jo mainittu yleisesti jotain koulutuksesta, että on hyvää yms. mutta millaisia nuo koulutukset käytännössä ovat? Miten tuo koulutusportaikko etenee ja mitä koulutukset maksavat yms.? Ja ovatko seurat yleensä halukkaita kustantamaan valmentajilleen noita koulutuksia? Luulisi, että ovat, koska valmentajien pätevöittäminenhän on myös eduksi seuroille. Koetteko, että Liiton koulutuksissa on oppinut asioita, joita ei käytännön valmennustehtävissä voisi oppia?
Tässä tämä valmennusreitti: http://www.finhockey.fi/mp/db/file_library/x/IMG/53151/file/Koulutussystematiikkapysty...pdf

En tiedä kuinka vahva pelaajatausta sulla on takana eli pakosti noista ei tarvi kaikkia käydä, mutta noista LOK-kursseista yleensä aloitellaan.

Käytännössä ne pitävät sisällään istumista luentosalissa, käytännön harjoitteiden läpikäymistä jäällä ja liikuntasalissa. Siellä käydään hyvin konkreettisesti läpi mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota esimerkiksi luistelua opetettaessa, miten treenejä kannattaa suunnitella, mitä jääkiekkoa tukevia treeneä voit tehdä kesällä yms. Eli ihan perusjuttuja, joista on kuitenkin kaikille varmasti hyötyä vaikka olisi millainen käytännön kokemus jo takana. Siellä tulee kuitenkin uusia näkökulmia asioihin ja alan uusinta tietoa. Lisäksi muiden koutsien kanssa on hyvä vaihtaa ajatuksia valmentamisesta ja hyvistä käytännöistä.

Mitä tulee kustannuspuoleen niin käsittääkseni seurathan ne yleensä maksaa sun puolesta. Eli jos vain intoa riittää ja olet vaikka lupautunut olemaan vuoden mukana valmentamassa niin kyllähän ne sut koulutuksiin mielellään passittaa.

Itselläni nuo pelihommat loppuivat kokonaan muutama vuosi sitten ja sen jälkeen on tullut oltua vain aktiivisen katsojan ja kiekkofanin roolissa. Viime aikoina on kuitenkin tullut poltetta lähteä mukaan valmennuskuvioihin, mutta käytännön syyt (ensi talven tiukalta vaikuttava aikataulu sekä keskellä talvea todennäköisesti eteen tuleva paikkakunnan vaihdos) siirtävät valmennustehtäviin hakeutumista vielä ainakin vuodella.

Minulta puuttuu siis kosketuspinta junnuvalmennkseen viime vuosilta, joten siinä mielessä kaikki vinkit/rohkaisut ja pelottelutkin otetaan vastaan, ja sellaisia on tästäkin ketjusta jo saanut.
Ehdottomasti jos vain intoa riittää niin lähde mukaan toimintaan! Eikä tuokaan ole mikään ongelma, että olet muuttamassa ja tiukka aikataulu. Käyt valmennuspäällikon kanssa juttelemassa asiasta ja selität tilanteen. Voit vaikka tämän vuoden olla paikalla aina kun pääset ja vähän ns. haistelemassa tunnelmaa. Yleensä apu ei ole koskaan pahitteeksi ja varsinkin kun sulla on jo taustalla pelaajatausta niin pystyt helposti hyppäämään mukaan noihin koutsin hommiin.

Siis nämä vain mun hajatelmia asioista ja voihan se olla, että "omassa seurassasi" ajatellaan asioista toisin.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Erittäin paljon kiitoksia Fordél informaatiosta! Tuosta on jo todella paljon apua. Nuo koulutukset kuulostavat ihan mielenkiintoisilta. Teoriaa ja sen soveltamista käytäntöön + ajatusten vaihtoa muiden valmentajien kanssa, kuulostaa hyvältä. Pelaajataustaa on noin 20 vuotta, eli junnut + useampi vuosi äijissä, vaikkakaan en todellakaan ammatikseni ole pelannut :) . Nuo lastenohjaajan kurssit ei niin ehkä nappaisi, koska haluaisin valmentaa hieman vanhempia junnuja, ehkä D:stä ylöspäin. En tiedä sitten, liekö olisi mahdollista aloittaa nuo kursit suoraan tuosta SVK:sta. No, se ei ole tämän hetken murhe.

Täytyy tässä mietiskellä kuitenkin varmaan vielä tuleva sesonki. En mielellään lähde mukaan muutamaksi kuukaudeksi johonkin porukkaan, jos tiedän, etten pysty sitoutumaan vähintään yhdeksi kaudeksi. Tietysti johonkin korttelikiekkovalkuksi voisi päästä lyhemmäksikin aikaa, siellä kun tuo touhu ei ole vielä kovinkaan totista ja aikaa vievää, ja tuskin haittaisi, jos olisi mukana vain osan kaudesta. Sen tiedän, että valmentajista on pulaa, varsinkin semmoisista, joilla on pitkähkö pelaajatausta takana. No, saa nähdä mihin päätökseen päädyn. Voisihan tuota alustavasti kysellä ainakin.
 

Fordél

Jäsen
Pelaajataustaa on noin 20 vuotta, eli junnut + useampi vuosi äijissä, vaikkakaan en todellakaan ammatikseni ole pelannut :) . Nuo lastenohjaajan kurssit ei niin ehkä nappaisi, koska haluaisin valmentaa hieman vanhempia junnuja, ehkä D:stä ylöspäin. En tiedä sitten, liekö olisi mahdollista aloittaa nuo kursit suoraan tuosta SVK:sta. No, se ei ole tämän hetken murhe.
Tämä on hyvinkin mahdollista että näinkin voit menetellä. Itse en tosiaan tiedä mikä on yleensä käytäntö kun puhutaan noinkin kokeneesta kaverista, mutta yhden esimerkin tiedän jossa Mestistäkin kauan tahkonnut pelaaja kävi yhden LOK-kurssin ja sen jälkeen oli valmentamassa C-junnuja. En tiedä sitten onko suorittanut SVK:ta tämän jälkeen. Mutta asia tosiaan selviää seuran valmennuspäälliköltä.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Onnistunee mennä suoraan SVK:lle, luulisin. Kustannuksista sen verran, että nuo ykköstason kurssit on ihan kohtuuhintaisia ja ainakin meillä on seura maksanut ne. Sitten kun mennään eteenpäin niin hinta nousee sanoisinko kohtalaisen reilusti. Esimerkiksi NVT maksaa 1200 € (+matkat) ja JVT yli 1300 € (+matkat). Ainakin omalta osalta tuo NVT on jäänyt käymättä, kun seuralla ei ole varaa kouluttaa valmentajia, eikä omakaan lompakko kestä tuommoista panosta toisten lapsien hyväksi.

Yksi tapa mikä varmasti edistää valmennusosaamista on se, että pääsee tekemään hommia kokeneiden kavereiden kanssa. Omalle kohdalle on uran aikana sattunut muutama erittäin kokenut pitkän linjan kiekkomies, joilta on pystynyt ammentamaan hyvinkin paljon. Eipä ole ainakaan tehnyt kaikkia samoja virheitä, kun ei ole yrittänyt keksiä pyörää uudelleen, vaan on uskonut kokeneempien sanaa. Monesti olen tosin niitäkin kyseenalaistanut.

Niin ja sitten vielä yksi: Lue. Valmentamisesta on kirjoitettu varmasti tuhansia opuksia ja monissa on jopa jotain järjen hiventäkin.
 

Fordél

Jäsen
Niin ja sitten vielä yksi: Lue. Valmentamisesta on kirjoitettu varmasti tuhansia opuksia ja monissa on jopa jotain järjen hiventäkin.
Osaatko muuten suositella jotain hyviä opuksia?
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Osaatko muuten suositella jotain hyviä opuksia?
Samaa ajattelin kysellä kuin Fordél, eli mikäli jonkun kirjan/joitain kirjoja olet todennut erityisen hyviksi, niin kerro ihmeessä. On tullut jotain luettua lähinnä fyysiseen valmennukseen ja ravinto-oppiin liittyen, tosin lähinnä omia liikunnallisia harrastuksia varten, mutta onhan noistakin hyötyä valmentamisessa. Ja sitten joitain eri lajien valmentajien kirjoittamia teoksia.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Osaatko muuten suositella jotain hyviä opuksia?
Jaa, mitähän tähän sanoisi. Luen nimittäin paljon ja tälläkin hetkellä on kaksi kirjaa kesken. Kaikkea kun ei ole koottu samoihin kansiin, vielä.

Jos tuota omaa kirjahyllyä katsoo, niin kyllä tuossa lähimpänä on tällä hetkellä ihan tuommoisia perusteoksia urheilun osalta. Päällimmäisenä läjässä on "Ihmisen fysiologia ja anatomia," joka oli aikanaan liikuntatieteellisen pääsykoekirjana (en päässyt.) Seuraavina löytyy "Urheiluvalmennus," "Liikuntaravitsemus," "Lihaskuntoharjoittelun anatomia," "Liikkuva lapsi ja nuori," "Valmentautumisen psykologia" ja "Valmentaminen ja johtaminen - joukkuelajit." Näissähän ei suoranaisesti puhuta jääkiekosta vaan urheilusta ja liikunnasta yleensä. Mutta tuossa on semmoista kivijalkaa minkä varaan on hyvä rakentaa.

Jos ihan kiekkokirjoja miettii, niin ensimmäinen mitä aikanaan luin, oli muistaakseni nimeltään Tihonovin Kiekkokirja. Tammisen tuotanto on luettu, samoin Suhosen ja monien muiden. Näistä on hyvä ammentaa homman filosofista puolta ja rakentaa näiden pohjalta omaa pelifilosofiaa, "suurta kuvaa." Gretzkyn ja muiden huippujen elämänkertoja on luettuna useita. Näistä selviää, mitä sinne huipulle pääsemiseksi oikeastaan tarvitaan. Hyllystä löytyy sitten vielä liiton ja muutamien seurojen matskua useampi mappi. Ja tarvittaessa eräältä kollegalta saa lisää lainaan, joillakin kun on tapana hamstrata kaikki mahdollinen talteen.

Koneella on sitten ihan yleisistä internetlähteistä tallennettuja tekstejä, videoita, powerpoitteja ja muita reilu 5 GB. Netti on muutenkin pullollaan ihan mielenkiintoisia harjoitusvinkkejä ja erilaisia harjoitteita. Toki aina vaan pitää olla kriittinen ja miettiä, miten jokin harjoite palvelee omaa joukkuetta ja pelitapaa. Jos ei vielä ole tuttuja niin tässäpä parit linkit:

http://www.hockeycoach.com/boards/
http://hockeycoachingabcs.com/
 

käki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Erittäin paljon kiitoksia Fordél informaatiosta! Tuosta on jo todella paljon apua. Nuo koulutukset kuulostavat ihan mielenkiintoisilta. Teoriaa ja sen soveltamista käytäntöön + ajatusten vaihtoa muiden valmentajien kanssa, kuulostaa hyvältä. Pelaajataustaa on noin 20 vuotta, eli junnut + useampi vuosi äijissä, vaikkakaan en todellakaan ammatikseni ole pelannut :) . Nuo lastenohjaajan kurssit ei niin ehkä nappaisi, koska haluaisin valmentaa hieman vanhempia junnuja, ehkä D:stä ylöspäin. En tiedä sitten, liekö olisi mahdollista aloittaa nuo kursit suoraan tuosta SVK:sta. No, se ei ole tämän hetken murhe.
.

Minulle liiton koulutusten ehkä parasta antia ovat olleet teoria osuudet lasten ja nuorten oppimisen herkyysiästä. Ymmästämälä mitä minkäkin ikäiselle voi ja kannattaa opettaa, antaa tervetä kärsivällisyyttä edetä fysiologisen ja henkisen kehityksen tahdissa. Tällöin ei turhaan kiirehdi asioihin, jotka ehtii oppia myöhemminkin sellaisen asioiden kustannuksella, joita ei sitten vanhempana enää opi.

Mikäli ajattelet, että voisit toimia valmentajana ehkä useita vuosiakin, voisi olla opettavsta valmentaa myös nuorempiakin junioireja, tällöin kosketuspinta siihen mistä pelaajat ovat tulossa ja minne menossa, olisi konkreetisempi. Siinä näkee myös hienosti, kuinka lapset oppivat ja kehittyvät valtavan eri tahtiin eri asioita. Voi myös oppia havaitsemaan kehityskelpoiset pelaajat, jotka heräävät vähän myöhemmin kuin muut.

Vajaiksi kausiksi tuskin kovin moni seura haluaa lamentajia ottaa, mitä juokkue sitten tekee, kun valmentaja häipyy? Juniorivalmennus on erittäin pitkäjänteisät hommaa, eikä sovi tuulivireille ts. ihmisille, jotka kiinnostuvat hetkellisesti jostain asiasta ja joiden mielenkiint lopahtaa seuraavassa hetkessä. Vankka pelaajatausta ei sinänsä takaa minkäänlaist aonnistumista valmentajana. On luonnollisesti hyvä, että osaa nayttää vaikkapa luistelutekniikka opettaessaa, oikea suorituksen ja että on kokemuksen tuomaa tietoa, mutta oikea tapa opettaa ja ohjata vasta tekee hyvän valmentajamme. Omassa seurassammekin on käynyt kääntymässä liiga- ja divaritason helaajaia kokeilemassa valmentamista, mutta jääneet suosiolla sivuun todettuaan, että tuo ei ole heidän juttunsa. Usen ongelma on juuri pitkäjänteisyys; pitää malttaa antaa pelaajille akaa oppia uudet asiat, eikä edellisissä treeneissä läpikäytyä asiaa pysty hyödyntämään seuraavassa pelissä. Itse kokenut (mahdollisesti menestynytkin) pelaja tuskastuu, kun ei voi itse vaikutta pelin kulkuun kentällä, eivätkä treenissäkää läheskään kaikki pelaajat millään meinaa oppia asioita, kuten itse on oman uransa aikana tottunut tekemään.

Lämpimästi tervetuloa junnuvalmentajaksi; tämä on todella antoisa, mutta erittäin paljon aikaa vievä harrastus.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lexa Komarovin kädet
Minulle liiton koulutusten ehkä parasta antia ovat olleet teoria osuudet lasten ja nuorten oppimisen herkyysiästä.
Bulls eye ;-)

Tämä on se juttu jonka aika moni valmentajaksi hamuava ohittaa liian herkästi "teoriatuubana" => eihän lätkässä mitään psykologiaa tarvita, äijää seinälle vaan!!

Itselleni liiton koulutuksissa ei ole tullut eteen vielä kertaakaan mitään uutta ns. teknisellä puolella ("kuinka opetetaan vetolaukaus" tjsp.), mutta harjoitusten suunnitteluun ja aikataulutukseen sekä pienimpien nappuloiden psyykeeseen liittyviä juttuja on tullut eteen melko paljon; kuinkakohan moni täällä esim. tietää minkä ikäisenä juniori osaa käsitellä tekemiseensä kohdistuvan kritiikin (siis ihan normi palautteen, ei huutamisen) kehittävänä palautteena eikä haukkumisena?

Osaamaton junnukoutsi voi tehdä todella suurta vahinkoa jos ei tiedä / tiedosta omaa vaikutustaan treenaavien nappuloiden silmissä, mutta toisaalta osaava koutsi voi omalla tekemisellään sytyttää sellaisen palon isoon laumaan pikkupelureita, että se kantaa vaikka kuinka pitkälle!!

Onnea vaan K.K.K. valitsemallasi tiellä!!
 

macce

Jäsen
Suosikkijoukkue
kaikki ne 'nimettömät' pikkuseurat..
Uusi kausi, uudet kujeet

Nyt kun itse kullakin on lähtenyt jälleen uusi kausi liikkeelle, lienee ajankohtaista nostaa tämä(kin) ketju ylös pohjamudista..

Tuli tässä lueskeltua niin omia kuin muidenkin kirjoituksia ehkä jopa hieman kriittisemmin kuin aiemmin, koska ainakin omalla kohdallani tilanteet ovat muuttuneet; monen vuoden uurastamisen jälkeen olen vihdoin ja viimein saanut vastuuvalmentajan pestin.. ..mutta, kolikollahan on aina kääntöpuolensa, jotenkin tuntuu, että on pitänyt muuttaa omaa tekemistänsä hieman toiseen suuntaan, koska tällä kertaa vastuu on nyt omassa niskassa. Enää ei voi piiloutua toisen selän taakse vaan pitää tehdä 'suuria päätöksiä' joukkueensa ja pelaajiensa puolesta. Enää ei riitä, että suunnittelee treenit silloin tällöin ja jupisee mielessään kun vastuuvalmentaja vetää 'täysin vääriä treenejä', vaan nyt täytyy koko ajan miettiä kokonaisuutta ja itse olla se, joka tehnee muiden mielestä vääriä päätöksiä..

Noh, mut enpä viitsi sen enempää narista, itsepähän olen tälle tontille jo tovin aikaa halunnut ja nyt kun sen on saanut ja ansainnut, täytyy tehdä kaikkensa, että onnistuisi roolissaan edes kohtuullisesti.

Palatakseni aíheeseen, viimeisin asia, jota olen itse melko paljonkin miettinyt ja mikä nousi viimeisimmissä tämän ketjun viesteissä esiin on pelaamisen määrä treeneissä.. Itse valmennan tällä hetkellä '00-syntyneitä, eli sällit vasta aloittavat pelaamisen leijonaliigassa. Ainakin toistaiseksi olen pitänyt pelaamisen määrän melko pienenä treeneissä, n.10-15min lopussa. Oma filosofiani ja tarkoitusperäni on tähän ollut se, että haluaisin saada pojille pienen uittuuntumisen päälle kun eivät pääse treeneissä pelaamaan ja lähtisivät sitten vapaa-ajalla kaveriporukalla pelailemaan vaikka sählyä tai tossulätkää, ylipäätään liikkumaan ei-ohjatusti.

Haluaisinkin saada muiden kollegoiden ja miksei muidenkin mielipiteitä olenko aivan hakoteillä vai kenties edes hieman oikeilla linjoilla.. Ei sinänsä, eiköhän jokainen meistä junnuvalmentajista usko omaan filosofiaansa ja tekemiseensä(ainakin pitäisi) ja tuskin kovin helpolla muuttaa omia näkemyksiänsä muiden vaikutuksesta, mutta ainahan on hyvä keskustella näkemyseroista.

Pointit tähän omaan 'malliini' on nimenomaan nyky-yhteiskunnan rakenteessa; me kaikkien urheilulajien ohjaajat/valmentajat joudumme 'taistelemaan' lasten ajasta Playstationeiden, XBOXien ja tietokoneiden kanssa, onhan se ollut valitettavasti nähtävillä miten radikaalisti koululiikuntakin on vuosien saatossa vähentynyt. Elikkä, ainakin omalta osaltani yritän toimia yhteiskunnan hyväksi ja saada edes omat pelaajani liikkumaan vapaa-ajalla kaiken maailman leikeissä ja peleissä.

Sana olkoon vapaa, toivon kommentteja puolesta ja vastaan, mutta ennenkaikkea perusteluja miksi itse kukin on valinnut oman linjansa ja näkemyksensä.
 
Peliä, peliä!

Maccella on hyvä päättelyketju omatoimisuuden lisäämiseksi, mutta oman kokemukseni mukaan (omat kakarat, naapurin lapset ja joukkue) tuon ikäiset leikkii/pelaa treenien jälkeen muutenkin kaiken ajan minkä vaan voivat. Välillä tulee niitä muutaman päivän Pleikkariputkia, mutta joka päivä pelitkin saatiin pystyyn. Kun itse vedin F/E-ikäisiä, pelattiin treeneissä erilaisia pelejä mahdollisimman paljon. Pienpelejä, hippaa, futista (joo, opettaa luistelemaan tosi tehokkaasti), kaikki liikkeellä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luistele, älä odota jonossa. Pelitilanneharjoitteet jätin käytännössä kokonaan pois, ne asiat opittiin erilaisten pelien kautta. Ja kun keiloja kierrettiin, niin kaikki päättyi palkinnoksi maalintekoon. Ja hups, D-ikäisenä oltiinkin jo finaaleissa, vastauksena kysymyksiin, kannattiko. Ei pojat viisikkopelistä mitään tajunneet, mutta menivät niin perkuleesti! Ja suurin osa on joukkueessa vielä vanhemmassa C:ssä (nyt jo vähän hajulla viisikkopelistäkin).

Voihan se olla niinkin, että ne Pleikkari-pojat kettuuntuu kun ei treeneissäkään pelata ja jättää koko homman. Lähti niitä pleikkaripoikia meiltäkin. Haittaako se, riippuu siitä puhutaanko nuorison liikunnasta yleensä vai jääkiekosta.
 

amorphis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Itse junnuja valmentaneena olen aina ollut sitä mieltä että harkoissa riittää kun pelaa 10-15min. max. sillä nuorissa tärkeämpää on opettaa ne luistelemaan oikein sekä etu että takaperin sillä hyvin usein törmää junnuihin joiden luisteluun varsinkin taaksepäin ei ole tarpeeski kiinnitetty huomiota.
Käännökset etu-takaperin kankeista ja hitaita ja itse taaksepäin luistelu teknisesti niin huonoa että ei pystytä keskittyyn peliin vaan pelkään pystyssä pysymiseen. Mailatekniikaan, luisteluun ja kiekonkäsittelyyn minusta tärkeää pukkujunnuina kiinnittää huomiota sillä ne pitää opettaa ihan alkutaipaleella sillä luistelua vaikea alkaa A-junnuna opettelemaan.Tehkää harkoista hauskoja joissa pieniä kisailuja mukana ja sellaisia että koko ajan ollaan liikeessä sillä jonoissa seisominen ei kehitä ketään.
 

Fordél

Jäsen
Nyt täällä ollaan keskustelussa kyllä asian ytimessä.

Tuo kysymys peliajasta treeneissä on kyllä monipiippuinen, mutta jos kyse on näistä vasta lajia aloittelevista vaikka 00-syntyneistä niin tottakai pääpaino pitää olla niissä perusasioissa kuten luistelun eri osa-alueissa, syöttämisessä, kiekon käsittelyssä ja vedossa. Jos vaikka on tunnin treenit pari kertaa viikossa tuon ikäisillä niin kyllä mun mielestä sellainen 10-15 minuuttia riittää treeneistä oikein hyvin pelaamiseen. Joskus voi sitten pelailla vähän enemmän ja joskus jättää vaikka pelit kokonaan pois, mutta kyllä niitä on keskiarvollisesti hyvä olla ton öpaut 10-15 minsan verran. Pelatessa kuitenkin pääsee hyödyntämään ja soveltamaan muissa treeneissä opittuja asioita ja toisaalta valmentaja näkee miltä pelaajan tekeminen näyttää käytännössä eikä millään "keinotekoisella keilaradalla". Sitten kun ikää tulee enemmän plakkariin niin pelinomaiset harjoitukset korostuvat selkeesti enemmän.

Tärkeintä tuossa maccen ikäluokassa on mun mielestä perushommat ja se, että niitä toistoja tulee tarpeeksi. Pojat ja tytöt ovat tulleet sinne treenaamaan eivätkä jonottelemaan, joten tärkeintä on saada mahdollisimman paljon toistoja ja yksinkertaisia harjotteita. Kun aikaa on vähän (tunti pari viikossa), ei kannata tehdä mitään liian monimutkaisi treenejä, koska ensimmäiset kerrat menevät pelaajalla aina sen harjoitteen oppimisiin kun vasta myöhemmillä toistokerroilla pääsee opettelemaan itse asiaa. Eli yksinkertaisia asioita ja paljon toistoja maustettuna leikkimilisillä harjoitteilla, joissa niissäkin kehittyy jokin pelaajan osa-alue, mutta leikin ja huumorin kautta. Homma ei saa todellakaan olla liian totista vielä tuossa vaiheessa!

Tätä edellä mainittua edesauttaa tietysti jään ja ohjaajien täydellinen hyödyntäminen eli jäällä pitää olla monta harjoituspistettä ja sitä kautta myös paljon ohjaajia. Ei tietysti mikään helppo homma kun noita ohjaajia ei yleensä ole liiaksi asti, mutta yleensä isistä löytyy asiansa omaavia kavereita kunhan treenien suunnittelu on vastuuohjaajien harteilla.

Yksittäisenä asiana itseäni kiinnostaa eniten se, että kun kenttä jaetaan pieniin harjoittelupisteisiin niin kärsiikö siinä sitten eräänlainen liikkeiden laajuus ja rajoitetaanko tälla tavalla sitä liikkumista liikaa? Nuorten pelaajien luistelu ja muutkin osa-alueet kehittyvät mun mielestä parhaiten kun pääsevät vetämään avojäällä suuria ja pitkäkestoisia luisteluharjoitteita kovaa eikä niin, että väännetään jossain kulmauksessa metri metrissä jotain pientä luisteluharjoitetta. Hyvänä esimerkkinä on esim. ympyröiden luistelu ja sitä kautta kaarreluistelun treenaaminen. Siinä pelaajat pääsevät vetämään koko kentän läpi ja kerralla tulee paljon toistoja ja yksi harjoite kestää kauemmin kuin sen 10 sekkaa. Samalla pääsevät vähän irrottelemaan ja kokemaan mitä se vauhti on sekä hallitsemaan sitä.
 
Viimeksi muokattu:

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lexa Komarovin kädet
Täällähän ollaan hyvän asian äärellä!!

Yleisellä tasolla on pari erillistä filosofiaa, joista Pohjois-Amerikkalaisessa pelaamista (treeneissä ja oikeissa matseissa) on vähintää puolet jääajasta sekä tämä Eurooppalainen jossa pelaaminen edustaa ehkä max. kolmasosaa koko touhusta... Tosin esim. Kanadassa on paljon näitä "klinikoita" joissa treenataa henk.koht.osaamista.

Henk.koht. rytmitin about tunnin treenit tuolla ihan pikkunatiaisissa niin, että jengi jaettiin kolmeen (keskenään suht tasaiseen) porukkaan ja eka vartti vedettiin koko kentän / koko porukan luistelua (ympyröitä, viivoja, siksakkia jne.). Tämän jälkeen nämä kolme ryhmää sijoittuivat kaukalon kolmeen osaan (pääty / keskialue / pääty) ja jokaisella rastilla toiminta kesti aina sen n.15min ja sitten vaihdettiin => toisessa päädyssä pelattiin pienryhmässä poikittain, keskialueella käytiin läpi luistelutekniikkaa ja toisessa päädyssä oli kiekonkäsittelytreeniä (syötöt & laukaukset).

Tärkeintä tuossa 6-8 v. touhussa on, että kukaan ei seisoskele tumppu suorana vaan tapahtumia riittää ja luistin liikkuu. Kannattaa pitää mielessä myös se, että alle 10v. lapsilla ei kärsivällisyys ja keskittyminen riitä tekemään mitään 30 min. tekniikkaharjoituksia vaan homman pitää olla vaihtelevaa ja motivoivaa.

Ja esim. pelitreenissä kannattaa ottaa mukaan vain yksi teema kerrallaan tyyliin "tänään ei syötetä oman maalin eteen" tai "lähin oma pelaaja heti kiinni vastustajan kiekolliseen" tjsp. Tällä hommasta ei tule kummallekaan osapuolelle liian stressaavaa (pelaajat pelaavat mielellään eikä koutsi revi tukkaa;-)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös