Syöttötasku
Jäsen
Nämähän ovat jo olemassa, löytyvät samoista opuksista kuin NS:n "3 x 45 minuuttia viikossa on riittävä määrä liikuntaa 10-12 vuotiaalle lapselle" -ohjeetkin. Kuinka moni näitä sitten seuraa, tiedä häntä.
Siis opuksesta löytyy mitä lajitaitoja (esim. kaarreluistelupotku etuperin/takaperin, vetolaukaus, vetosyöttö jne..) E2 juniorin tulisi osata kauden jälkeen?
Itse en 10 kauden aikana koskaan seurannut harjoitekohtaisesti kuinka paljon mitäkin tuli teetettyä. Se on (epämiellyttävä) totuus. Suurimpana syynä tähän koen sen, ettei minulla ollut työkalua millä sitä seurata. Tapahtumien suunnittelu ja johtaminen normaalin elämisen lisäksi veivät niin paljon aikaa, ettei moiseen "jälkiseurantaan" ollut enää aikaa.
En tarkoita, että valmentajan tulisi välttämättä dokumentoida harjoitukset toisto- ja minuuttitasolla (sekin kyllä onnistuu -> Kansainvälisen jääkiekon kehityskeskuksen tekemä seurantaohjelma). Kohtuuton vaiva "harrastelijavalmentajalle". Mielestäni viikkotasolle suunniteltu kausisuunnitelma toimii tässä tapauksessa. Eli painopiste olisi tietyissä laji- ja yleistaidoissa tietyn jakson ajan -> Kiekonkäsittely ja harhauttaminen, 3 viikkoa. Päivätasolla painopiste voisi tarkoitaa 50% harjoitusajasta.
Päivätason seuraamiseen ei taida kenelläkään muulla kuin joukkueen valmentajalla riittää aikaa, mutta pääpirteissään olen kanssasi samaa mieltä siitä, että valmennusorganisaatio pitäisi luoda siten, että kyseinen seuraaminen olisi mahdollista. Valmennuspäällikön pitäisi omasta mielestäni olla enemmän valmentajien valmentaja, antaen vinkkejä ja työkaluja jokapäiväiseen työhön.
Yleisesti seurojen resurssit huomioon ottaen seurantaa voitaisiin suorittaa satunnaisesti (1 krt/viikko). Ikäluokkavastaavalla tekee "pistotarkastuksia", joiden pohjalta voitaisiin käydään kehityskeskusteluja linjan toteutumisesta. Tätä kautta valmentajalle voitaisiin antaa palautetta (vinkkejä ja työkaluja) useita kertoja harjoitusjakson aikana.
Tästä poimisin kohdan, josta olemme samaa mieltä; Päivittäinen tekeminen ratkaisee. Kohdan neljä väite perustuu olettamukseen, että valmentajat eivät tiedä harjoittelun periaatteita, josta minä en ole (yleisesti, ei yksittäisten tapausten osalta) samaa mieltä, joten sitä en voi kommentoida.
Oma kokemukseni on, että näitä periaatteita ei tiedetä (varsinkin pienempien junioreiden valmentajat) tai jos tiedetään, niin itsekuri ei riitä niitä noudattamaan. Yleistyshän tämä, mutta käykääpä katsomassa muutamia paikkakuntanne junioriharjoituksia eri ikäluokissa. Löytyykö harjoitteista selkeää "punaista lankaa"? Kestääkö teema seuraavaan harjoituskertaan?
Tähän mennessä tehokkain tapa hiljentää isät ja äidit on ollut antaa heille pilli ja poistua itse paikalta. Joskus olen tavannut sanoa, että soitelkaa jos tulee jotain, mutta tehokkaampaa on vain poistua paikalta. He, joilla on oikeasti jotain asiaa ja annettavaa osaavat kyllä keskustella asiasta siten, että "vanhempien vaientaminen" ei ole tarpeen.
Kokeiltu on, mutta sama "mutina" jatkuu kulisseissa. Selkeiden pelisääntöjen tekeminen ja esilletuominen autaa asiaan. Valittajia löytyy aina, mutta on tärkeää etteivät he pääse kerräämään "epävarmoista" vanhemmista oppositiota.
Mitä tulee suunnitelmallisuuteen olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Kausisuunnitelma on ehdoton edellytys ja siinä pysyminen työtä helpottava asia. Todella pitkiin, useamman kauden suunnitelmiin voi olla vaikeaa päästä ainakin niissä seuroissa joissa ikäluokkien valmentajat vaihtuvat lähes vuosittain. Tällaisissa tapauksissa suunnitelmallisuuden puute ja sarjataulukon vaikutus harjoitteluun korostuu, kun valmentaja yrittää saada itselleen joukkueen seuraavallekin kaudelle hyvien tulosten siivittämänä.
Pitkät ikäluokkasuunnitelmat tehdään yhteistyössä valmennuspäällikön tms. kanssa, jotka sitten säilytetään seuran toimistolla. Uuden valmentajan astuessa remmiin on sitten esittää faktaa mitä on tehty ja mitä tullaan tekemään. Vaihtuvuus ei tule näin ongelmaksi. Sarjataulukkosijoitukset eivät ole mielestäni olennaisia D-junioreista alaspäin. Aluesarjojen sijoitukset unohtuvat ajan myötä.