Juniorivalmentajat

[macce]

Tosin esim. Kanadassa on paljon näitä "klinikoita" joissa treenataa henk.koht.osaamista.

Hieman samantapaista ideaa olen koittanut ajaa omalle porukalleni (itseasiassa olen käyttänyt juuri sanaa klinikka..), ainoa ongelma kunnolliselle henk.koht. ohjaukselle on, että meitä koutseja on rajallinen määrä joukkueessa ja jäät ovat lähes poikkeuksetta kahden joukkueen jäitä.. Tämä oman joukkueeni 'klinikka', jota vetää mun 2.koutsi sijoittuu vain sinisen ja punaisen väliin eli tilaa ei ole liikaa, mutta ainakin tähän asti homma on ainakin mielestäni sujunut mallikkaasti.

Jotta vastaava 'systeemi' saataisiin täällä toimimaan pitäisi mielestäni olla oma jää ja sitten muutama koutsi lisää, klinikoita voisi olla toisella jään puolikkaalla olla 3-4 ja jokaisessa pitäisi tosiaan olla vähintään yks koutsi, mut tällainen toiminta taitaa ainakin omassa kotikylässäni olla pieni märkä unelma, koska jääpula on mitä on.. Ei sinänsä, olen kyl tyytyväinen, et meil on vain kahen joukkuen jäitä, yhes isommas kylän seuras treenaa samaan aikaan kolme joukkuetta vastaavis ikäluokis..

Noh, mut itse pointtiin, mihin olin hakemassa kommentteja. Hienoa huomata, että muutkin ovat suunnilleen samoilla linjoilla tuon peliajan suhteen treeneissä. Ehken olekaan aivan täysin hakoteillä.. ;) Tiedän, että on erittäin vaikea tie saada nykyjunnuja pois pleikkareiden maailmasta pihalle (tarkoitan nykyisiä määriä enemmän, siihen, mitä se omana junnuaikana oli..), mutta jostainhan pitää aloittaa ja jonkun pitää näyttää 'uutta tietä'.

Ylipäätään, ainakin itse uskon, että tällä hetkellä suomalainen juniorivalmennus on jonkinmoisessa tienristeyksessä, ollaan ymmärretty, että asioita ei menneinä vuosina ole tehty ihan oikeaan suuntaan ja nyt pitäisi päättää mihin suuntaan lähdetään, jotta saadaan suomalainen jääkiekkoilu taas nousuun. Ehkä tämä on vain yksinäisen kiekkofanaatikon huutoa pimeyteen, mutta jonkunhan se on tehtävä..

 

[Fordél]

Ei sinänsä, olen kyl tyytyväinen, et meil on vain kahen joukkuen jäitä, yhes isommas kylän seuras treenaa samaan aikaan kolme joukkuetta vastaavis ikäluokis..

Mitä tämä kahden joukkueen jäät tarkoittaa käytännössä? Kaukalo jaetaan siis kahden joukkueen kanssa puoliksi, mutta paljon tällä yhdellä puolikkaalla on pelaajia ja paljon teillä on ohjaajia?

 

[macce]

Mitä tämä kahden joukkueen jäät tarkoittaa käytännössä? Kaukalo jaetaan siis kahden joukkueen kanssa puoliksi, mutta paljon tällä yhdellä puolikkaalla on pelaajia ja paljon teillä on ohjaajia?

Juurikin näin, joukkueet treenaa omilla puolillaan. Joskus saatetaan vetää yhteistreenit, yleensä vanhemman ikäluokan mukaan (usein siis jäällä kahden ikäluokan joukkueet), mutta itse olen ainakin toistaiseksi halunnut treenata vain oman joukkueeni kanssa.

Omassa joukkueessani on pelureita 16kpl ja meitä koutseja 3kpl. Sinänsä varsin hyvä suhde kun kaikki koutsit on paikalla, pystyy keskittymään pieneen määrään pelaajia.

 

[Fordél]

Omassa joukkueessani on pelureita 16kpl ja meitä koutseja 3kpl. Sinänsä varsin hyvä suhde kun kaikki koutsit on paikalla, pystyy keskittymään pieneen määrään pelaajia.

Ok. Hyvä suhde teillä ja kun pelaajiakaan ei ole tuon enempää niin puolellakin kentällä saa varmasti aikaan tarvittavat treenit kuten sinne kolme harjoituspistettä. Ahistaako tällaisessa tilanteessa kuitenkin se kun ei pääse juuri koskaan vetämään isolla jäällä mitään juttuja?

 

[macce]

Ahistaako tällaisessa tilanteessa kuitenkin se kun ei pääse juuri koskaan vetämään isolla jäällä mitään juttuja?

Tarttee kyl sanoo, et ainakaan viel ku olen vast alus oman porukkani kans ja niit asioit mitä täl hetkel sahataan pystytään tekeen puolikkaallakin kentäl. Ehkä jopa josain määrin juur ny ei iso kenttä ees palvelis mun junnuja ku kerran ny pelataan kaks kautta leijonaliigaa poikittaisel kentäl.

 

[Fordél]

Entäs mitä olette mieltä siitä, että kuinka paljon nuorten kiekkoilijoiden alkujen kanssa voidaan varioida treenejä? Eli vedetäänkö lähes samalla kaavalla treenistä toiseen, jolloin hyvänä puolena on se, että itse harjoitetta ei tarvitse opetella vaan voi keskittyä itse harjoitukseen vai niin että vähän joka kerta koitetaan uuden tyylisillä harjoitteilla treenailla tosin samoja asioita? Jos on vaikka viikossa parit treenit niin vedättekö molemmissa suht samoilla harjotteilla vai vaihatteko molempiin uusia juttuja?

 

[Glove]

En nyt ole viime vuosina ihan F-junnuja valmentanut, mutta kyllä mulla on aika selkeä harjoitepaketti olemassa ja varsinkin noilla pienillä tulee käytettyä pienpelejä paljon, jopa yli puolet harjoitusajasta. Yleensä kun otan uuden joukkueen, oli se minkä ikäinen tahansa, niin alkuun opetellaan ihan semmoiset perusharjoitteet, mitä tullaan käyttämään paljon. Niihin voi sitten viilata pikkuhiljaa pientä variaatiota mukaan, yksi kikka tai vaikka syöttö lisää jne.

Tuossa on liitteenä yksi harjoite, mitä olen käyttänyt aika paljon. Ensimmäisillä kerroilla jätetään tuosta pois toinen ja kolmas syöttö. Eli liikkeelle, syötön vastaanotto, luistelu, laukaus, mahdollinen rebound. Sitten kun menee hyvin yhdellä syötöllä, niin lisätään tuo käyttö tuolla toisen jonon keulamiehellä. Sitten vaikka vielä yksi syöttö takaisin ja vielä vastaanotto. Tai vaikka syöttö keskiympyrässä olevalle valmentajalle. Tai pistetään vaikka tötsä tuohon matkalle ja tehtäväksi heittää jalkakikka ennen tötsää. Kaiken hyvän lisäksi tuosta saa helposti sorvattua esimerkiksi 1 vs 1, 2 vs 0, 2 vs 1 tai vaikka 2 vs 2 pelitilanteen.

Eli näin yhteenvetona: Tulee käytettyä paljon samoja harjoitteita, mutta taitojen kasvaessa tulee sitten pistettyä aina pientä maustetta siihen tuttuun kuvioon, jolloin saadaankin aikaan uusi harjoite.

 

[Salama15]

Täältä löytyy läjäpäin erilaisia harjoitteita eri ikäryhmille (sivut tosin på svenska):

http://www.coachescorner.nu/Pages/ovningar.html

alareunan pudotusvalikosta vaan oikea ikäryhmä niin a vot ;-)

 

[MikGo]

En nyt ole viime vuosina ihan F-junnuja valmentanut, mutta kyllä mulla on aika selkeä harjoitepaketti olemassa ja varsinkin noilla pienillä tulee käytettyä pienpelejä paljon, jopa yli puolet harjoitusajasta. Yleensä kun otan uuden joukkueen, oli se minkä ikäinen tahansa, niin alkuun opetellaan ihan semmoiset perusharjoitteet, mitä tullaan käyttämään paljon. Niihin voi sitten viilata pikkuhiljaa pientä variaatiota mukaan, yksi kikka tai vaikka syöttö lisää jne.

Tuossa on liitteenä yksi harjoite, mitä olen käyttänyt aika paljon. Ensimmäisillä kerroilla jätetään tuosta pois toinen ja kolmas syöttö. Eli liikkeelle, syötön vastaanotto, luistelu, laukaus, mahdollinen rebound. Sitten kun menee hyvin yhdellä syötöllä, niin lisätään tuo käyttö tuolla toisen jonon keulamiehellä. Sitten vaikka vielä yksi syöttö takaisin ja vielä vastaanotto. Tai vaikka syöttö keskiympyrässä olevalle valmentajalle. Tai pistetään vaikka tötsä tuohon matkalle ja tehtäväksi heittää jalkakikka ennen tötsää. Kaiken hyvän lisäksi tuosta saa helposti sorvattua esimerkiksi 1 vs 1, 2 vs 0, 2 vs 1 tai vaikka 2 vs 2 pelitilanteen.

Eli näin yhteenvetona: Tulee käytettyä paljon samoja harjoitteita, mutta taitojen kasvaessa tulee sitten pistettyä aina pientä maustetta siihen tuttuun kuvioon, jolloin saadaankin aikaan uusi harjoite.

Itse olen käyttänyt E-nuorempien kanssa aikalailla samaa harjoitetta. Itsellä syöttäjä tosin noussut "isolle jäälle" ja antanut syötön periaattessa sivulta lapaan. Eikä syöttänyt suoraan kohti oman pelaajan selkää. Ja siitä sitten luonnolisesti jatkanut kohti toista kulmaa ja reeni jatkunut samanlailla.

Hyvä reeni kaikinpuolin. Monipuolisesti ja yksinkertaisesti pystyy muokkaamaan reeniä. Ja lisäksi kun omassa porukassa on yleensä jengiä 8-10 pelaajaa niin palautus ei veny liian pitkäksi ja touhuttavaa riittää. Ensimmäisenä harjoituksena yleensä käyttänyt.

Miten muuten muut E-junnu porukat reenaa isonkentän peluuta. Itsellä ei ole aikaa uhrata siihen viikossa kuin korkeintaan puolisen tuntia, mutta minusta se on riittävä määrä. Ja välillä ei pelata kuin vartti per viikko. Käytän mielummin pienalue peliä, jossa saadaan enemmän kaksinkamppailu tilanteita ja muutenkin vauhti pysyy korkeana.

Nytkin joukkueen heikkoutena on kaksinkamppailujen häviäminen ja pieni löysäily kun kiekko ei ole omassa lavassa. Itse olen pyrkinyt lisäämään 1vs1 ja taistelukiekko harjoituksia, jotta nämä heikkoudet saataisiin karsittu. Huutamaan en viitsisi ruveta, koska yleensä hauskuus loppuu kun huutaminen alkaa. Tosin välillä tehokeinona se on lisännyt poikien vauhtia. Onko muita ehdotuksia samankaltaisille reeneille?

 

[Puolikaspakki]

Olen nyt omasta tahdostani toista perättäistä vuotta tauolla 10-vuoden valmennusrupeaman päälle ja sopivasti irtaantunut valmentamisen karusta todellisuudesta. Anteeksi mikäli ajatuksissani kiiltää aavistus hataraa idealismia.

Ajatuksia koko kentän käytöstä pienemmillä junnuilla...

Vaikka leijonaliigaa (tai mikä onkaan nimeltään) pelataankiin poikittain, olisin kiinnostunut seuraamaan säännöllisen ison jään käyttämisen vaikutuksia pikkujunnujen kehitykseen. Oma mielenkiinto kohdistuu nimenomaan suoran luistelun opetteluun (tavoitteena mahdollisimman pitkä liuku ja tehokas luistelu). Mikäli on mahdollista käyttää apuna pikaluisteluvalmentajaa (taitoluistelijat älkööt vaivautuko) niin avot. Oma uskomukseni on, että tehokas tapa luistella tarttuisi tällä tavoin paremmin kuin pienessä tilassa harjoittelu.

Perusteena olettamukselleni/uskomukselleni käytän oletusta siitä, että jääpalloilijat eivät ole oppineet luistelemaan pörräämällä kulmissa. Tästä minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta luulisin näin.

Ajoittamisen harjoitteluun iso jää olisi myös pienempää tilaa parempi, mutta tämä tullee eteen vasta sitten kun voimataso ei ole rajoittava tekijä esim syötöissä.
​

Pelaamisesta...

Olen pyöritellyt päässäni ajatusta seuraavan (tuleekohan sellaista?) joukkueeni harjoittelumallia, enkä tunnu pääsevän yli hyvin pelaamiskeskeisestä ohjelmasta. Vaikkakin omat ambitiot suuntautuvat C-junnuihin ja siitä ylöspäin, voisi ajatuksiani soveltaa nuorempiinkin esim seuraavasti.

Tasaisin väliajoin - esim kerran kolmeen tai neljään viikkoon, joka viides/kuudes/seitsemäs jne tapahtuma, kuun ensimmäinen treeni tjsp - olisi pelipäivä. Veskarit lämpöisiksi 10 minuuttia ja sitten koko lopputreeni pelataan. Homma voisi alkaa pienpelillä, vaikka 1v1 tai 2v2 ja jatkua aina koko kentän peliin. Teemojakin voi olla, esim lennosta vaihtaminen vain kun kiekko on pakin lavassa oman maalin takana (siis siinä iässä kun lennosta vaihtaminen tulee kyseeseen tai sen opettelu on aiheellista). Kaikkien eri pelimuotojen maalit lasketaan yhteen ja voittajille esim pienet suklaapatukat. Häviäjät saisivat sitten suorittaa arvonnan uusista joukkuesta seuraavaa pelipäivää varten. Täten sama joukkue pysyisi kasassa muutaman harjoituskerran ja tulevaa pelipäivää voisi käyttää vipuvartena kannustaessaan pelaajia omatoimiseen harjoitteluun.

En tiedä toimisiko, mutta haluaisin kokeilla. Itse en voi, joten jos joku koettaa niin kertokaa ihmeessä ajatuksia miten ja mitä teitte ja kuinka otettiin vastaan.
​

 

[Fordél]

Ajatuksia koko kentän käytöstä pienemmillä junnuilla...

Vaikka leijonaliigaa (tai mikä onkaan nimeltään) pelataankiin poikittain, olisin kiinnostunut seuraamaan säännöllisen ison jään käyttämisen vaikutuksia pikkujunnujen kehitykseen. Oma mielenkiinto kohdistuu nimenomaan suoran luistelun opetteluun (tavoitteena mahdollisimman pitkä liuku ja tehokas luistelu). Mikäli on mahdollista käyttää apuna pikaluisteluvalmentajaa (taitoluistelijat älkööt vaivautuko) niin avot. Oma uskomukseni on, että tehokas tapa luistella tarttuisi tällä tavoin paremmin kuin pienessä tilassa harjoittelu.

Perusteena olettamukselleni/uskomukselleni käytän oletusta siitä, että jääpalloilijat eivät ole oppineet luistelemaan pörräämällä kulmissa. Tästä minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta luulisin näin.

Tässä ollaan mun mielestä hyvin keskeisen kysymyksen äärellä kun mietitään nuorten pelaaja-alkujen opettamista luisteluun. Tästä olen täällä vähän tiedustellutkin ja itse olen samaa mieltä Puolikaspakki kanssa. Luistelemaan ei opi hyvin jos käytetään vain pieniä koukeroita ja pientä tilaa jäästä. Jotta oppii oikeat asiat luistelusta (liuku, potkun pituus, matala luisteluasento jne.), täytyy päästä vetämään isolla jäällä pidempiä yhtäjaksoisia toistoja. Näitä asioita pitää päästä kokeilemaan ja tuntea kuinka esim. vauhti kiihtyy kun teet jonkin asian paremmin kuin ennen. Ja kun sen kokee niin sitten se jää paremmin selkäytimeen. Tottakai kaikkialla ei ole mahdollisuuttakaan päästä vetämään koko kentällä luisteluharjotteita, koska joudutaan jakamaan jää toisen joukkueen kanssa tai ryhmä on liian suuri, mutta soveltaen pitäisi pyrkiä välillä vähän pidempi aikaisempiin yhtämittaisiin luisteluihin ja toistoihin ylipäänsä.

 

[Fordél]

Lehkonen puhui Sihvosen ohjelmassa Urheilukanavalla todella hyvin junnukiekkoilun tilasta tällä hetkellä. Yksi suurimmista ongelmista on Lehkosen mielestä poikittain pelaaminen nuorimmissa ikäluokissa. Pienessä tilassa jauhaminen ei hänenkään mielestä kehitä tarpeeksi esimerkiksi luistelua ja pelaamista (esimerkiksi taitotaso ei kehity). Missään muussa maassa ei kuulemma tällaista poikittain pelaamista enää harrasteta.

Olen kyllä täysin samaa mieltä Lehkosen kanssa. Treenejä voidaan vetää pienemmissä tiloissa, jotta saadaan mahdollisimman paljon toistoja, mutta silloinkin pitää ottaa huomioon mahdollisimman pitkäkestoiset toistot eli yksi suoritus kestää kauemmin kuin 5 sekkaa ja on pidempi kuin 10 luistelupotkua. Se minkä nykyiset säännöt sallivat, on pelaaminen 5 vs 5 vastaan isommalla kentällä joka on jo jonkinlainen parannus, mutta kiekkokoulun jälkeen ei pitäisi mielestäni poikittain enää pelata.

 

[mtt]

Ei poikkittaispelaamisessa ole mitään vikaa. Isompi joukko pääsee osalliseksi kiekolliseen peliin ja oppii kaksinkamppailuja. Katsoin A-junnujen harkkoja viime viikolla ja kas kummaa, 2v2 pienpeliä poikittaiskentällä.

Se on sitten toinen juttu että pikkujunnun harkoissa kannattaisi vetää myös 5-10 minuuttia pitkän kentän peliä tyyliin 10v10. Siinä innokkaimmat saa vetää kunnon luistelua ja pujotella keiloja.

 

[RaLu]

Ei poikkittaispelaamisessa ole mitään vikaa. Isompi joukko pääsee osalliseksi kiekolliseen peliin ja oppii kaksinkamppailuja. Katsoin A-junnujen harkkoja viime viikolla ja kas kummaa, 2v2 pienpeliä poikittaiskentällä.

Poikittaispeli on hyvä vaihtoehto jos jäällä on yhtä aikaa 30-40 pientä junioria ja kenttä on jaettu kolmeen osaan. Sitä en ymmärrä jos vanhemmat juniorit harjoittelevat 3-4 kertaa viikossa ja kentästä käytettäisiin ainoastaan 1/3. Jääajan väärinkäyttöä sellainen. A/B-juniorit, joilla jääaikaa riittää käytännössä joka päivälle muodostavat poikkeuksen.

 

[Salama15]

Pienpelit (joista tässä taitaa olla vanhempien junnujen kohdalla kyse) ovat erinomainen tapa parantaa minkä tahansa ikäryhmän pelitilannenopeutta & -kovuutta ja pikkujunnuilla jopa pelikäsitystä...

Tuossa poikittain pelaamisessa on omat hyvät puolensa noin sosiaalisessa mielessä (kaikki saavat tasaisesti peliaikaa, enemmän natiaisia voi pelata samaan aikaa jne.), mutta itse kääntäisin tuon poikittain pelaamisen pelaamiseksi pitkittäin puolikkaalla kentällä => punaviivasta vaan kenttä poikki ja pelit käyntiin!! Heti tulisi huomattavasti enemmän jääalaa käyttöön ja ihan yhtä monta nappulaa pääsisi kentälle...

Lehkosen Ika heitti Sihvosen haastattelussa kommentin, että "tää on pitkän kentän peli" ja tottahan tuo on. Mutta ihan ruohonjuuri-kokemuksella voin sanoa, että jos kaikki pikkujunnujen pelit alusta (tänä vuonna -01 syntyneistä) asti pelattaisiin pitkällä kentällä, vähenisi joko treeniaika entisestään tai pelien määrä puolittuisi => noita jäähalleja / -vuoroja ei katsokaas vaan ole sitä määrää mitä tuollainen tapa pelata vaatisi.

 

[Fordél]

Niin vanhemmilla junnuilla poikittain pelattavat pelit (esim. 2vs2) tarjoavat mahdollisuuden kehittää monia eri ominaisuuksia, joten ne ovat ihan paikallaan osana harjoituksia.

Mutta täällä on puhuttu ihan kiekkouransa alussa olevista alle kymmen vuotiaista, jotka pelaavat lähes koko ajan turnaukset ja pelit poikittain. Myös suuri osa harjoitteista tehdään pienessä tilassa. Tämä on tietysti ihan ymmärrettävää kun jäätä on vähän ja pelaajia paljon. jakamalla jää tehokkaasti saadaan paljon toistoja mikä on tietysti kaikista tärkeintä. Mutta jotenkin pitäisi aina välillä päästä pelaamaan ja luistelemaan isolla kentällä, jotta toistot saavat pituutta. Monesti näkee kuinka nuoren pelaajan luistelu on parasta juuri kun hän pääsee vetämään avojäällä kunnon vauhdilla pitkiä toistoja. Ja siinä kun saa selkäytimeen sen miten pitäisi luistella niin sitten ei pienemmänkään tilan harjoitteet ole pahasta.

 

[Fordél]

Mitä olen vähän päässyt treenejä seurailemaan niin jos on jääaikaa (vaikka tunnin vuoro) ja koko kenttä käytössä, kannattaa alle 10 vuotiaiden kanssa suosia ison kentän pelejä. Rohkeasti vain 5vs5 tai 6vs6 peliä vaihtojen kanssa vaikka 20 minsaa treenien lopusta. Pelaaminen ei mene pienessä tilassa nyhjäämiseksi vaan pelissä tulee paljon enemmän luistelua, pitkiä kuljetuksia ja homma näyttää muutenkin paljon enemmän jääkiekolta. Ja jos ohjaajia riittää, voi muutama ohjaaja opastaa pelaajien liikkumista isolla kentällä, jolloin pelaaminen palvelee myös pelikäsityksen syntymistä. Pienessä tilassa tähän ei ole samalla tavalla mahdollisuutta. Myös nuoret pelaajan alut pitävät isolla kentällä pelaamisesta.

 

[Glove]

Fordelin kanssa samaa mieltä. Pitkiä luisteluita on myös oltava pikkujunnujen treeneissä. Muistan kun olin aikanaan muutaman vuoden pois kuvioista ja sitten seurasin peliä, jossa pikkukentällä pelannut ikäluokka oli ensimmäistä kauttaan isolla kentällä. Luistelivat järkyttävän huonosti, molemmat joukkueet. Eikä tämä ollut poikkeus, vaan enemmänkin sääntö.

Kapasen Hanneskin ottaa jo asiaan kantaa maikkarin nettisivuilla, http://www.mtv3.fi/urheilu/jaakiekko/uutiset.shtml/arkistot/jaakiekko/2009/01/773814

 

[JacceH]

Aivan , pahimmissa tapauksissa joukkueen toimintaa johtaa jonkin pelaajan ÄITI joka ei tiedä jääkiekosta mitään,huom.pojan treeni aktiivisuus oli 40% luokkaa.Sitten seuran valmennuspäällikkö alkaa hyppiin Äitikän pillin mukaan vaikka pitäisi nimenomaan olla valmentajien puolella.
Olen nähnyt tuhottavan kokonaisia joukkueita tämän takia. :-(
Ei jääkiekkojoukkueessa voida mennä heikoimman lenkin mukaan,tai siis voidaan mennä mutta mihin se johtaa?

Eksyin aivan sattumalta tähänkin keskusteluun, ja pakko kommentoida asiaa hieman. Kirjoitin suomalaisesta juniorikiekosta pidemmän jutun tuonne Nuori Suomi -osioon, mutta muutama sananen tännekin. Olen toiminut valmentajan kiekkokoulusta aina miehiin asti kohta 20 vuotta, omaa pelikokemusta tuon valmennusrupeaman lisäksi löytyy C -junnuihin asti.

Suomalainen juniorivalmennus jämähti paikoilleen tasan silloin, kun nuo Maken mainitsemat äidit päästettiin joukkueiden pukukoppiin. Tämähän tapahtui silloin kun Jääkiekkoliitto aloitti "kaikilla on kivaa kiekon parissa" kampanjansa. Tuolloin vanhemmat "sitoutettiin" joukkueiden toimintaan, joka puolestaan aiheutti juuri tuon edellä kuvatun ilmiön; joukkueet toimivat heikoimman lenkin mukaan. Joka puolestaan johti siihen, että ne hieman aikaisemmin kehittyneet pelaajat tylsistyivät ja turhautuivat. Ja kun valmentajana jotain uutta ja myös nämä paremmat pelaajat huomioivaa yritit, oli nämä sosiaalitantat oven takana valittamassa välittömästi, järjestettiin kriisipalavereja ja valitetiin valmennuspäälikkölle etc.

Luojan kiitos olen päässyt irti tuota junnuvalmennuksesta ja nostan hattua todella korkealle niille kavereille, jotka sillä saralla jaksavat yhä puurtaa. Tiedän omasta kokemuksesta että jos sattuu huono tuuri, niin joukkueen vanheimpanryhmässä toimivat sosiaalitädit kykenevät myrkyttämään koko joukkueen toiminnan. Joka ei palvele junnu- eikä muutakaan suomalaista jääkiekkoa mitenkään.

 

[Fordél]

Vanhempien roolista junnukiekkoilussa puhutaan vuosikymmenestä toiseen. Tavallaanhan sen ymmärtää, että kun harrastus on kallis ja vie paljon aikaa, tahtoo sitä omalle lapselleen mahdollisimman paljon vastinetta. Jokaisen vanhemman pitäisi kuitenkin ymmärtää se, että tuollaista sirkusta kuin mitä junnujoukkueenkin valmentaminen on, ei voi johtaa kuin muutama tirehtööri. Jonkun on vain tehtävä ne päätökset, kannettava vastuu ja vietävä porukkaa eteenpäin. Jos tätä soppaa lähdetään hämmentämään liian monella keittäjällä, on lopputulos takuulla kaikkien kannalta huonompi.

Vanhemmat ovat ilman muuta tärkeä voimavara toiminnassa, mutta kun kaukalon sisällä ja pukuhuonessa heillä ei pitäisi olla oikeastaan mitään sananvaltaa. Tottakai poikkeuksiakin on, mutta yleensä junnut ovat osaavissa käsissä, joten vanhempien on ihan turha puuttua valmennuksellisiin asioihin. Sen sijaan he voivat olla suuri voimavara jos/kun ymmärtävät tukea valmennuksen työtä. Jotta tämä on mahdollista, täytyy toiminnassa olla selvät säännöt joita noudatetaan. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta niin kauan kun koko toiminta perustuu yhteisesti sovittuihin sääntöihin, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista.

Kyse on kuitenkin urheilusta, jossa on aina mukana kilpailuelementti. Jos nuorissa ei laskettaisi peleissä maaleja, ei yhtäkään nuorta pelaajaa kiinnostaisi pelata. Sosiaalitanttailu ei todellakaan kuulu urheiluun, liikunta on asia erikseen. Jokaisella pitää olla mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa, mutta on kaikkien etu, että se tapahtuu porukassa, jonka taso ja motiaavio hommaan ovat suht samat. Pelaaminen saman henkisten ja tasosten pelaajien kanssa saa takuulla aikaan enemmän onnistumisen tunteita ja vie nuorta pelaajaa eteenpäin niin jääkiekon kannalta kuin henkisen kasvun kannalta. Eli mitä tällä haetaan takaa? Tasojoukkueita.

Ja suurin paradoksi tässä kaikessa on se, että yleensä nuoret pelaajat tietävät oman tasonsa ja ymmärtävät valmentajien päätökset kun taas suurimmat harhaluulot ovat vanhemmilla. Ja kun niitä harhaluuloja alkaa syntymään, syntyy myös kuppikuntia, juoruilua jne. jotka taas syövät energiaa kaikelta muulta.

 

[Glove]

Vanhempien roolista junnukiekkoilussa puhutaan vuosikymmenestä toiseen. Tavallaanhan sen ymmärtää, että kun harrastus on kallis ja vie paljon aikaa, tahtoo sitä omalle lapselleen mahdollisimman paljon vastinetta. Jokaisen vanhemman pitäisi kuitenkin ymmärtää se, että tuollaista sirkusta kuin mitä junnujoukkueenkin valmentaminen on, ei voi johtaa kuin muutama tirehtööri. Jonkun on vain tehtävä ne päätökset, kannettava vastuu ja vietävä porukkaa eteenpäin. Jos tätä soppaa lähdetään hämmentämään liian monella keittäjällä, on lopputulos takuulla kaikkien kannalta huonompi.

Juurikin näin, paras johtamistapa ei tässä tapauksessa ole ruotsalainen demokratia vaan valistunut diktatuuri.

 

[Syöttötasku]

Valmentamisen kokonaiskuva

No niin. Heitänpä oman lusikkani tähän soppaa.

Mielestäni juniorivalmennuksen suurimpana "sudenkuoppana" on maalaisjärjen puuttuminen. Valmentajat yrittävät tehdä "sillisalaatilla" ihmeitä, kun yksinkertaisesti ikäluokkatasolla vähemmän olisi enemmän. Harvalta valmentajatiimiltä löytyy loogista kausisuunnitelmaa - saatikka sitten suunnitelmaa kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Jos sellainen löytyy niin on pieni todennäköisyys, että sitä noudatetaan. Tärkeintä on kuluvan kauden sarjataulukko ja seuraavan harjoituksen teema löytyy edellisen pelin epäkohdasta.

Askel kohti pitkäjänteistä valmentamista voitaisiin aloittaa ylhäältä käsin:

1. Jääkiekkoliitto tekee valtakunnalliset ikäluokkalinjaukset -> Mitkä ovat painopisteet missäkin ikäluokassa. Ei riitä suositustaulukko, jossa esim. F lajitekniikat 30-40% harjoitusajasta, vaan pilkotusti mitä lajitekniikoita! Linjaukset käsittäisivät jää- ja kuivaharjoittelun.

2. Seuran valmennus-/junioripäällikkö, ikäluokkavastaava tai menttori pitää huolen, että ikäluokkalinjaukset toteutuvat vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivätasolla.

3. Tasoryhmät harjoituksissa ja peleissä E1:stä lähtien -> Huom. Ei tarvitse vielä puhua kilpa vs. harraste.

4. Omaksuttaisiin harjoitteluun periaatteet: Helposta vaikeaan, lajin-/pelinomaisuus, toistot, oheis-/kuivaharjoittelu, valmentajien kurinalaisuus kausisuunnitelmaa kohtaan.

5. Lopetetaan Nuori-Suomi "höpöhöpön" puolestapuhuminen ja syyllistäminen! -> Kukaan ei tule paremmaksi tai huonommaksi pelaajaksi/valmentajaksi sanallisilla vuodatuksilla. Päivittäinen tekeminen ratkaisee.

6. Vanhempien hiljentäminen -> esitetään kohdat 1.-5. kauden aloituspalaverissa.

 

[Puolikaspakki]

1. Jääkiekkoliitto tekee valtakunnalliset ikäluokkalinjaukset -> Mitkä ovat painopisteet missäkin ikäluokassa. Ei riitä suositustaulukko, jossa esim. F lajitekniikat 30-40% harjoitusajasta, vaan pilkotusti mitä lajitekniikoita! Linjaukset käsittäisivät jää- ja kuivaharjoittelun.

Nämähän ovat jo olemassa, löytyvät samoista opuksista kuin NS:n "3 x 45 minuuttia viikossa on riittävä määrä liikuntaa 10-12 vuotiaalle lapselle" -ohjeetkin. Kuinka moni näitä sitten seuraa, tiedä häntä.

Itse en 10 kauden aikana koskaan seurannut harjoitekohtaisesti kuinka paljon mitäkin tuli teetettyä. Se on (epämiellyttävä) totuus. Suurimpana syynä tähän koen sen, ettei minulla ollut työkalua millä sitä seurata. Tapahtumien suunnittelu ja johtaminen normaalin elämisen lisäksi veivät niin paljon aikaa, ettei moiseen "jälkiseurantaan" ollut enää aikaa.

2. Seuran valmennus-/junioripäällikkö, ikäluokkavastaava tai menttori pitää huolen, että ikäluokkalinjaukset toteutuvat vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivätasolla.

Päivätason seuraamiseen ei taida kenelläkään muulla kuin joukkueen valmentajalla riittää aikaa, mutta pääpirteissään olen kanssasi samaa mieltä siitä, että valmennusorganisaatio pitäisi luoda siten, että kyseinen seuraaminen olisi mahdollista. Valmennuspäällikön pitäisi omasta mielestäni olla enemmän valmentajien valmentaja, antaen vinkkejä ja työkaluja jokapäiväiseen työhön.

3. Tasoryhmät harjoituksissa ja peleissä E1:stä lähtien -> Huom. Ei tarvitse vielä puhua kilpa vs. harraste.

Kannatan, mikäli nykyisessä mallissa halutaan pysyä. Jos nauttisin diktatuurin valtaa juniorikiekon päättävässä elimessä, jaottelisin ikäluokat täysin uudestaan. Tässä esimerkki (jota tosin ei ole pohdittu kauttaaltaan)

Pelaajat alle 8-v: F/FF/FFF​

Pelaajat 8-10: Tasot E/EE/EEE​

Pelaajat 11-13: Tasot D/DD/DDD​

Pelaajat 14-16: Tasot C/CC/CCC​

pelaajat 16-18: Tasot B/BB/BBB​

Pelaajat 18-21: Tasot A/AA/AAA​

Mielestäni tämä antaisi paremman mahdollisuuden löytää pelaajille sopiva taso harrastaa lajia, sekä annettaisiin paremmat mahdollisuudet pienille paikkakunnille saada joukkueet eri ikäluokkiin. Molemmat kohdat lisäisivät mielestäni harrastajamääriä.

4. Omaksuttaisiin harjoitteluun periaatteet: Helposta vaikeaan, lajin-/pelinomaisuus, toistot, oheis-/kuivaharjoittelu, valmentajien kurinalaisuus kausisuunnitelmaa kohtaan.

5. Lopetetaan Nuori-Suomi "höpöhöpön" puolestapuhuminen ja syyllistäminen! -> Kukaan ei tule paremmaksi tai huonommaksi pelaajaksi/valmentajaksi sanallisilla vuodatuksilla. Päivittäinen tekeminen ratkaisee.

Tästä poimisin kohdan, josta olemme samaa mieltä; Päivittäinen tekeminen ratkaisee. Kohdan neljä väite perustuu olettamukseen, että valmentajat eivät tiedä harjoittelun periaatteita, josta minä en ole (yleisesti, ei yksittäisten tapausten osalta) samaa mieltä, joten sitä en voi kommentoida.

6. Vanhempien hiljentäminen -> esitetään kohdat 1.-5. kauden aloituspalaverissa.

Tähän mennessä tehokkain tapa hiljentää isät ja äidit on ollut antaa heille pilli ja poistua itse paikalta. Joskus olen tavannut sanoa, että soitelkaa jos tulee jotain, mutta tehokkaampaa on vain poistua paikalta. He, joilla on oikeasti jotain asiaa ja annettavaa osaavat kyllä keskustella asiasta siten, että "vanhempien vaientaminen" ei ole tarpeen.

Mitä tulee suunnitelmallisuuteen olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Kausisuunnitelma on ehdoton edellytys ja siinä pysyminen työtä helpottava asia. Todella pitkiin, useamman kauden suunnitelmiin voi olla vaikeaa päästä ainakin niissä seuroissa joissa ikäluokkien valmentajat vaihtuvat lähes vuosittain. Tällaisissa tapauksissa suunnitelmallisuuden puute ja sarjataulukon vaikutus harjoitteluun korostuu, kun valmentaja yrittää saada itselleen joukkueen seuraavallekin kaudelle hyvien tulosten siivittämänä.

Siihen, kuinka monella tai harvalla valmentajalla on maalaisjärkeä ja kausisuunnitelma, en ota kantaa. Ainakin maalaisjärjen puuttumisesta kertoo jo se, että moiseen rumbaan (siis valmentajaksi ilman korvausta) ryhtyy.

 

[Kiekoton]

Nämähän ovat jo olemassa, löytyvät samoista opuksista kuin NS:n "3 x 45 minuuttia viikossa on riittävä määrä liikuntaa 10-12 vuotiaalle lapselle" -ohjeetkin. Kuinka moni näitä sitten seuraa, tiedä häntä.

Ihan hyvä kirjoitus tuo edellinen, mutta tässä menee metsään. Siellähän todetaan mm. näin: SJL:n perussuositus on, että lapset liikkuvat vähintään kaksi tuntia joka päivä!Ohjaajien velvollisuus on kannustaa ja ohjata lapsia monipuoliseen lajiharjoitusten ulkopuoliseenkin liikkumiseen, sekä suositella heille myös muiden lajien harrastamista eri vuodenaikoina.

 

[Puolikaspakki]

Ihan hyvä kirjoitus tuo edellinen, mutta tässä menee metsään. Siellähän todetaan mm. näin: SJL:n perussuositus on, että lapset liikkuvat vähintään kaksi tuntia joka päivä!Ohjaajien velvollisuus on kannustaa ja ohjata lapsia monipuoliseen lajiharjoitusten ulkopuoliseenkin liikkumiseen, sekä suositella heille myös muiden lajien harrastamista eri vuodenaikoina.

Jääkiekkoliitto on tehnyt jos jonkin opuksen ja ainakin allekirjoittaneella on värikoodatut kansiot (valmennusoppaat) eri ikäryhmille. Näissä kansioissa on jokaisessa ensimmäisen kymmenen sivun aikana peräjälkeen NS:n "suositukset" harjoittelumääriksi ja harjoitteiden "suositeltava" jakautuma eri ikäluokille.