Milloinkohan joku läänintaitelija keksii tehdä "metsästä parkumisesta" jonkin voimaannuttavan ja terapeuttisen performanssin, jossa käsitellään omaa miehisyyttä? Teokseen osallistuvat pukeutuvat hiirulaisiksi ja kävelevät metsään itku-huutamaan kaikki kipupisteensä ulos. Luistimet jalassa totta kai. Vanerin päältä ammuttu kiekko osuu ilman suojia oleviin parkujiin kuvaten sitä, kuinka yksin ja haavoittuvainen mies tässä yhteiskunnassa on. Jokainen osallistuja saa ennakkotehtäväkseen myöskin pohtia, mitkä asiat ja ihmiset juuri hänen elämässään olivat "oikeita ja vääriä". Kuuluiko arvaamaton alkoholisti-isä "oikeisiin", koska firman liikevaihto oli miljoonan? Ja mistä syntyy viha, mistä syntyy henkilöviha ja mitä jokainen voi tehdä sen vähentämiseksi? Lisäksi toistellaan mantrana Tamin saavutuksia ja jokaisen saavutuksen kohdalla pitää osallistujan itkuhuutaa jokin sellainen asia, mitä hän ei mielestään elämässä ole saavuttanut, tai missä onnistunut. Ja kun parkumista ja voimaantumista on kestänyt 60 minuuttia, niin saa valita mitä kautta metsästä tulee pois: "Sympaattinen kasitie" vie kyllä urheilu- ja liike-elämän huipulle, miltei valtuustoon, mutta siltä tieltä ei ole paluuta. Toinen tie johtaa suoraan Villa Enbuskeen, jossa teoksen herättämiä tunteita käydään läpi ja tarjolla on myös kriisiapua ja buranaa. Ilta huipentuu Jorma Uotisen "Izvestija"-nimiseen tanssiteokseen, jolla sinänsä ei ole päivän ohjelman kanssa mitään tekemistä, mutta jonnekin ne apurahat piti tunkea, kun ei kaikkia jaksannut ryypätäkään.