Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

  • 48 434
  • 449

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kangastattihan on loistava ruokasieni. Juttu on vain se, että sen hyvin helposti sekoittaa nummitattiin, joka on syötävä mutta aika mitättömän makuinen.

Kangastatti kai jakaa mielipiteitä. Itse en oikein sen makua erityisen loistavana pitänyt, joskaan en mitenkään pahanakaan. Kangastateiksi olen joka tapauksessa nuo määrittänyt, mistä tuo mallon sinistyminen on ollut mielestäni paras tuntomerkki. Nummitatti ei käsittääkseni näin tee.

Voi toki olla, että olen valmistanut kangastatit jotenkin väärin. Tai sitten sekasienissäni on ollut vain paremmin makuuni sopivia lajeja mukana.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Yksi erittäin helppo ja hieman erilainen lisuke mitä tulee tehtyä sopiville ruuille on tom yum tahnalla maustetussa vedessä keitetty basmatiriisi kantarelleilla tai mustatorvisienillä (voisi lie tehdä muillakin mutta nuo ainakin toimivat mukavasti) ja sekaan vielä lopuksi kookosmaitoa. Käy vallan mainiosti esim. teriyakikanan kaverina.

Kiitoksia! Tämä kuulostaakin mielenkiintoiselta. Voisi olla kokeilemisen arvoinen ohje. Pitää vaan varmistaa, että onko tuossa tom yum -tahnassa kalaa tai muita mereneläviä. Muistelen, ettei olisi, mutta ihan varma en nyt ole.

edit. ja parasta paahtoleivälle:
Pieneksi silputtua punasipulia, ryöpättyjä rouskuja (itse tykkään kerätä sekaisin suunnilleen kaikkia, palsamirouskutkin menevät hyvin vaikka tuoksuvat tuoreeltaan hassulta. Lakritsirouskua kannattaa toki välttää koska mahdollisesti myrkyllinen), sipulia, sokeria, mustapippuria, sitruunamehua ja smetanaa. Tuoreeltaan leivän päälle vielä persiljaa jos sattuu siitä tykkäämään.

Hyvältä kuulostaa tämäkin. Itse tein äskettäin vähän samanlaista. Rouskujen sijaan käytin suppilovahveroita, ja smetanan sijaan ruokakermaa. Sokeria ja sitruunaa en käyttänyt. Tuo setti leivän päälle kinkun ja Emmental-juuston kanssa. Ja leivät hetkeksi uuniin. Parasta naposteltavaa syysiltaan.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Kiitoksia! Tämä kuulostaakin mielenkiintoiselta. Voisi olla kokeilemisen arvoinen ohje. Pitää vaan varmistaa, että onko tuossa tom yum -tahnassa kalaa tai muita mereneläviä. Muistelen, ettei olisi, mutta ihan varma en nyt ole.
...
Paikallisesta aasiakaupasta olen tuota ostanut, ainesosissa "suola, sokeri, soijaöljy, mausteet, sitruunaruoho, monosodiumglutamaatti ja sitruunahappo". Mukavan mausteista ja avaa nenän jos menet haistelemaan kiehuvaa vettä mihin tuota on sekoitettu.
...
Hyvältä kuulostaa tämäkin. Itse tein äskettäin vähän samanlaista. Rouskujen sijaan käytin suppilovahveroita, ja smetanan sijaan ruokakermaa. Sokeria ja sitruunaa en käyttänyt. Tuo setti leivän päälle kinkun ja Emmental-juuston kanssa. Ja leivät hetkeksi uuniin. Parasta naposteltavaa syysiltaan.
Itse olen suolasienet tehnyt aina rouskuista, makua toki menee ryöpätessä mutta toisaalta kirpeyttä säilyy vielä kun kiehautus on pikainen 2-3 minuuttia. Sokerihippu (ei tosiaankaan paljon) laajentaan mukavasti makuskaalaa ja sitruunamehu on smetanan ystävä. Olen kyllä itsekin tehnyt myös esim. kuohukermalla, hyvää sekin mutta toki hieman vetisempää. Maustaminen menee minulla ainakin tunteella, laittelee pikkuhiljaa kaikkea ja kun testatessa maistuu maagiselta, alkaa olla suht valmis.
 

Flameberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Vaakkoi on kiva tienoo, samoin toisella puolella tietä Kaitalammen tienoo, ja kummastakin löytyy sieniä. Itse tosin kerään hyvin usein juuri Pirttimäestä, josta Telaketjun lainaama kirjoittaja ei ollut löytänyt mitään. Aivan varmasti sieltä löytää sieniä, vaikka miten olisi järjestettyjä sieniretkiä. Poikkeat vain polulta. Tänäkin syksynä jo useamman sankollisen suppiksia juuri Pirttimäestä keränneenä.

Juu, kyllä sieltä tuon viimevuotisen kommentin jälkeen tullut rohmuttua vaikka mitä. Sunnuntaiselta reissulta jäi tavanmukaisten kantarellien ja suppisten lisäksi aimo läjä mustavahakasta, joka on kyllä ihan jymy sieni, ikuinen suosikki.

Ja @Telaketju tattis vinkistä! Täytyy käydä tuolla mulkoilemassa.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Lauantaina törmäsin silokkeihin ekan kerran elämässäni. Olisiko ollut huumerikos, jos olisi yhdenkin poiminut mukaan?

Rinnastuvat oikeuskäytännössä vaarallisiin huumausaineisiin, joten kyllä siitä periaatteessa olisit sakot saanut. Myymisestä jopa ehdollista.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Tuovilan vuodatuksesta kävi ilmi paljon asioita mitä ryhmään ei kuulu. Hämärän peittoon jäi mikä ryhmän tarkoitus on.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN

Todellinen syy sulkemiseen oli kyllä ihan muu kuin kärpässienistä tai silokeista "keskusteleminen" - nimittäin jäsenten riitely ja vittuilu toisilleen. Todella erikoinen ryhmä ja erikoisia keskusteluja, pääsyynä se, että jengi on tosi eri tasoilla sienestysharrastuksessaan ja kun noviisi läväyttää huonon kuvan metsästä, ilmestyi elitistinen vittuilupartio. Ensimmäinen ensin rikkoi sääntöjä, mutta toinen heitti käytännössä bensaa liekkeihin ja soppa on valmis.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Suppiksia löytyy tosiaan parhaimmillaan vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, tosiaan keleistä riippuen. Lisäksi tällaiset pienet yöpakkaset mitä täälläpäin ainakin on ollut ei vielä kasvukautta lopeta. Jos mielenkiintoa piisaa niin toinen loppusyksyn/alkutalven (joskus myös keskitalven) ruokasieni on kuusilahokka. Kasvaa ryppäinä havupuiden kannoilla ja olen joskus kerännyt lumipeitteen alta jäätyneitä nippuja suoraan pannulle laitettavaksi. Parhaimmillaan kuivattuna kun todella ohutmaltoinen ja maku voimakas, eli voi jauhaa kämmenten välissä mausteeksi ruokiin (hyvin metsäinen aromi).
Tänään tuli suppisreissulla kiinnitettyä huomiota todella runsaina ryppäinä kasvavaan lahottajasieneen, joka sitten kotona paljastui juuri Kuusilahokaksi. Sienen metsästäjät-kirja kertoo että Kuusilahokka on erinomainen, herneeltä maistuva kolmen tähden ruokasieni. Lakit sopivat sellaiseen kaikentyyppisiin sieniruokiin. Jalka on hieman sitkeä.

Noita on viime päivinä ilmestynyt kotimetsään ihan joka puolelle lahoavaan maaperään ja kannoille ja ämpärillinen tulisi jo yhdestä kohdasta hetkessä. Ei tosin vielä kerätty kuin yksi mallikappale.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Kuinka monta litraa vasta poimittuja kantarelleja vaaditaan, että kun sienet on putsattu, pilkottu, käytetty pannulla ja pakastettu omassa nesteessään, että saadaan 1 kg pakastettuja kantarelleja. Ja paino siis pakastamisen jälkeen.

Nimim. Myin työkaverille 6 kg kesällä 2017 pakastettuja kantarelleja.
 
Viimeksi muokattu:

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Kuinka monta litraa vasta poimittuja kantarelleja vaaditaan, että kun sienet on putsattu, pilkottu, käytetty pannulla ja pakastettu omassa nesteessään, että saadaan 1 kg pakastettuja kantarelleja. Ja paino siis pakastamisen jälkeen.

Nimim. Myin työkaverille 6 kg kesällä 2017 pakastettuja kantarelleja.
Ei ihan täysin mutu-arvioni on 25-30 litraa, mutta voi olla alakanttiin tuokin.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Oma piha yllätti taas kerran, kun löysin kymmenkunta upeaa herkkusientä ison kuusen juurelta. Laitetaan illemmalla vuohenjuustoa sisään ja hiiligrilliin.

Pitkä hellekesä on näkynyt täysin olemattomassa sienisadossa ja tässä ketjussakin. Mutta alkoihan niitä sieniä lopulta tulla! Pari päivää sitten keräsin n. 8 litraa herkkutatteja joissa vain yhdessä oli mato, muut täysin virheettömiä. Isoja kantarellejakin löytyy nyt aika mukavasti. Viime sunnuntaina kiersin pari vanhaa kantarellipaikkaa eikä ollut mitään, mutta vain kolme päivää myöhemmin keräsin samasta paikasta 4-5 litraa isoja, joten todella vauhdilla niitä nyt nousee.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Olimme kolmistaan, pelikavereiden kanssa sienestys/marjastusreissulla Hailuodolla; eli kaksi ämpäriä. Sienisaalis oli kohtalaisen hyvä ja niitä ensiperattiin auton luona. Kerroin, etten ole kertaakaan nähnyt ylimainostettuja kantterelleja. Pänikät perskontiin ja huomasin, että takarenkaan vieressä oli kolme minikanttarelia. Korkeus oli vain puolitoista senttiä.
Kuinka melkoisen pohjoiseen saareen voi tulla kanttarelleja?

Mystinen kukkiva lokinpaska kenties?

Onko selityksiä?
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Kuinka melkoisen pohjoiseen saareen voi tulla kanttarelleja?
Jaa-a, helpoimpana reittinä tuli mieleen mantereelta tie- tai maarakentamiseen tuotu aines? Itiöt matkaavat ilmateitse suht' pitkiä matkoja, joten ihan perinteinenkään leviämistapa ei ole mahdoton. Ja tämä ihan vuosikymmenten kellastamien lukiotietojen pohjalta sanottuna. Kysymyksestä muistui mieleen Turun Sanomien juttu (linkki vie TS:n juttuun), jossa ihmeteltiin metsästä löytyneen kääpälajin kulkeutumista Suomeen. Lähin tunnettu esiintymä kun oli Keski-Euroopassa yli tuhannen kilometrin päässä.

Itse olen törmännyt lähimetsissä lähinnä valevahveroihin ja erilaisiin haperoihin. Ei siis toistaiseksi syytä kaivaa sienikoreja esiin.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Koska elokuu meni enemmän ja vähemmän reissun päällä, ehdin aloittaa sienestyskauden vasta tänään. Vajaan tunnin mittainen kävely muutaman kilometrin päässä kotoa, ja kyllä sitä jotain näin pikaisellakin reissulla löytyi. Koska olin Kangasalla, runsaimmat sienet olivat kangashapero, kangastatti ja kangasrousku. Näistä kahta ensimmäistä tuli kerättyä koriin. Rouskut ajattelin jättää tältä erää keräämästä, kun ei ollut energiaa ryöppäilyyn. Kuitenkin sitten löytyi näpsäkkä karvarouskujen keskittymä, ja päätinkin ottaa ne koriin. Lisäksi löytyi yksi pieni lampaankääpä. Kantarelleja ei ollut yhtään, valevahveroita taas tavallista enemmän. Haperoita oli erittäin runsaasti, mutta etenkin punaiset sellaiset olivat ihan toukkaisia. Kangashaperoista löytyi hyväkuntoisia reippaastikin, mutta punaisia pääsi vain yksi koriin. Todennäköisesti kyseessä oli isohapero, mutta pienehkö sellainen.

Rouskut ryöppäsin ja heitin sen jälkeen muiden sienien ja sipulin kanssa pannulle. Suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta ja kermaa sekaan, ja lopputuloksena tuli erinomaisen maistuva metsäsienikastike. Yksinkertainen on joskus hyvää.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Kerran huomasin sattumalta sukulaisten pihanurmikosta pilkistävän pienen tummanharmaan sienen. Nopean lajimäärityksen perusteella kyseessä oli mustamörsky. Ja saman tien huomasin, että koko muutaman aarin nurmikko oli täynnä mustamörskyjä. Keräsin niitä pikatahtiin puoli ämpärillistä ja valmistin niistä saman tien kastikkeen kerman ja sipulin kera. Maku oli melkein kuin korvasienikastikkeessa. Sen koommin en olekaan moista jättiesiintymää löytänyt, mutta kyseisen sienen hieno maku pääsi oikeuksiinsa, kun muita lajeja ei ollut makuja sotkemassa.
http://suomenluonto.fi/wp-content/uploads/2014/09/Helvella2-1000x750.jpg
Linkissä mustamörsky.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
No nyt on hankittu itselle puuhaa illan ratoksi. Metsästä tuli poimittua kolme ämpärillista haaparouskuja. Muuta emme tällä kertaa huolineet mukaan kun ei tatteja löytynyt. Haapasienien putsaaminen on aika hidasta ja työlästä hommaa kun ne pitää "kuoria". Ja sienet on limaisia ja melko hauraita ja kädet tulee tahmaisiksi (mitä voi estää käyttämällä ohuita hanskoja). Keittäminen (ryöppääminen) jää kyllä huomiselle. Suolasieniähän näistä tulee talven varalle.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
No nyt on hankittu itselle puuhaa illan ratoksi. Metsästä tuli poimittua kolme ämpärillista haaparouskuja. Muuta emme tällä kertaa huolineet mukaan kun ei tatteja löytynyt. Haapasienien putsaaminen on aika hidasta ja työlästä hommaa kun ne pitää "kuoria". Ja sienet on limaisia ja melko hauraita ja kädet tulee tahmaisiksi (mitä voi estää käyttämällä ohuita hanskoja). Keittäminen (ryöppääminen) jää kyllä huomiselle. Suolasieniähän näistä tulee talven varalle.
Itse en ole kyllä koskaan rouskuja kuorinut. Kuorittavia muutenkin omassa käytössä ainoastaan voitatit ja limanuljaskat (mikä on nimestä ja olomuodosta huolimatta aivan loistava ruokasieni, limanuljaskamunakas etenkin vie kielen mennessään).
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Itse en ole kyllä koskaan rouskuja kuorinut. Kuorittavia muutenkin omassa käytössä ainoastaan voitatit ja limanuljaskat (mikä on nimestä ja olomuodosta huolimatta aivan loistava ruokasieni, limanuljaskamunakas etenkin vie kielen mennessään).
Äidiltäni olen rouskun "hoito-ohjeet" oppinut, hän on oppinut omalta äidiltään jne... Ehkä ihan sinne nälkävuosiin saakka jolloin neuvojat kävivät neuvomassa savolaisille että sienistä voi tehdä ruokaa eikä tarvitse nälkään kuolla. No googletin sienten siivousasiaa ja taidat olla ns. oikeassa (en sitä kyllä hetkeäkään epäillyt ettet olisi). Ehkä kokeilen seuraavaan satsiin "kevyt"siivousta niin tulee helpommalla. Äidille niitä ei varmaan kannata tarjota kun hän on tottunut täysin "kuorittuun" versioon.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Äidiltäni olen rouskun "hoito-ohjeet" oppinut, hän on oppinut omalta äidiltään jne... Ehkä ihan sinne nälkävuosiin saakka jolloin neuvojat kävivät neuvomassa savolaisille että sienistä voi tehdä ruokaa eikä tarvitse nälkään kuolla. No googletin sienten siivousasiaa ja taidat olla ns. oikeassa (en sitä kyllä hetkeäkään epäillyt ettet olisi). Ehkä kokeilen seuraavaan satsiin "kevyt"siivousta niin tulee helpommalla. Äidille niitä ei varmaan kannata tarjota kun hän on tottunut täysin "kuorittuun" versioon.
Juu uskon kyllä että perinteisesti oltu melkoisen varovaisia sienten suhteen ja muistan tuonkin joskus lukeneeni/kuulleeni ettei etenkään täällä idempänä olla sieniin suhtauduttu ruokana vielä kovinkaan pitkää aikaa. Samaa syömäkelpoisen ruuan karsastusta on harjoitettu myös ainakin rapujen suhteen, niiden syömiseen tullut oppi oletettavasti lännestä, sienten suhteen en ole aivan varma suunnasta kun Venäjällä on ainakin nykyisin hyvinkin elävä ruokasieniperinne (jopa siinä määrin että myyvät kauppasieninä sellaisia mitkä Suomessa todettu lievästi myrkyllisiksi tai vähintään karsinogeenisiksi, ks. pulkkosieni).

Tästä tulikin mieleen kun satuin muutama viikko sitten kanavasurffaillessani vilkuilemaan hetken jotain supersurvivorsarjaa missä brittitoimittaja on selviytyjäukkonsa kanssa jossain hevonkuusessa USA:n takamailla ja siellä toki "taistelivat luonnonvoimia vastaan" askartelemalla risuista jotain suojaa ja nuotiotakin värkkäilivät sekä näppärän merran puroon laitettavaksi. No tämä rouva toimittaja löysi ihan komean näköisen tatin sieltä ja vei ukolleen näytille että olisiko tässä heille ruokahuoltoon apua niin ukko oli että sienet ovat niin mitättömiä ravintoarvolta ja potentiaalisesti hengenvaarallisen myrkyllisiä että niitä on ihan turha ihmisen poimia. Voihan tuon toki tavallaan allekirjoittaa, esim valkokärpässieni on ihan hyvän kokoinen ja tavallaan ruokaisan näköinenkin sieni ja henkihän sellaisen syömisestä lähtee, mutta ei nyt mikään ihan älyttömän suuri vaiva olisi opetella muutamaa yleisintä ruokasientä, etenkään jos sattuu olemaan joku ammattiselviytyjä.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Juu uskon kyllä että perinteisesti oltu melkoisen varovaisia sienten suhteen ja muistan tuonkin joskus lukeneeni/kuulleeni ettei etenkään täällä idempänä olla sieniin suhtauduttu ruokana vielä kovinkaan pitkää aikaa.
Ei tuo heittoni nälkävuosiin ollut vailla pohjaa. Juuri Savossa käytiin neuvomassa nälkävuosina sienten käyttöä ravintona (ei ole linkkiä mutta olen lukenut siitä) ja kaikki minun sieniopit on savon sukulaisilta. Kun taas täällä Hämeessä monet (vanhat) pitää sieniä ihan höpöruokana. Puhutaan paskalakeista (ei poliiseja tarkoiteta) ja öklysienistä. Sienten syönnin kultuuri on ollut 1900-luvun alussa vahvimmillaan juuri idässä (niiden sienineuvojien takia). Lupaan etsiä jotain materiaalia väitteiteni tueksi (eli idän sienineuvonnan) ja kerron jos löydän muutakin kuin muistini.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Juu uskon kyllä että perinteisesti oltu melkoisen varovaisia sienten suhteen ja muistan tuonkin joskus lukeneeni/kuulleeni ettei etenkään täällä idempänä olla sieniin suhtauduttu ruokana vielä kovinkaan pitkää aikaa. Samaa syömäkelpoisen ruuan karsastusta on harjoitettu myös ainakin rapujen suhteen, niiden syömiseen tullut oppi oletettavasti lännestä, sienten suhteen en ole aivan varma suunnasta kun Venäjällä on ainakin nykyisin hyvinkin elävä ruokasieniperinne (jopa siinä määrin että myyvät kauppasieninä sellaisia mitkä Suomessa todettu lievästi myrkyllisiksi tai vähintään karsinogeenisiksi, ks. pulkkosieni).

Aivan täsmälleen toisinpäin sienissä. Idässä on sieniperinne ollut vahva jo 1800-luvulla, erityisesti Karjalassa ja Pietarin-kaupankäynnin vahvistuttua levisi Savo onkin. Länsi-Suomessa taas lähes tuntematon pitkään viime vuosisadalle saakka.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
. Länsi-Suomessa taas lähes tuntematon pitkään viime vuosisadalle saakka.

Näin minäkin muistelen lukeneeni. Olisiko ollut niin, että Karjalan evakoiden mukana sienestyskulttuuri olisi saanut enemmän jalansijaa lännessäkin?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös