Kangastattihan on loistava ruokasieni. Juttu on vain se, että sen hyvin helposti sekoittaa nummitattiin, joka on syötävä mutta aika mitättömän makuinen.
Yksi erittäin helppo ja hieman erilainen lisuke mitä tulee tehtyä sopiville ruuille on tom yum tahnalla maustetussa vedessä keitetty basmatiriisi kantarelleilla tai mustatorvisienillä (voisi lie tehdä muillakin mutta nuo ainakin toimivat mukavasti) ja sekaan vielä lopuksi kookosmaitoa. Käy vallan mainiosti esim. teriyakikanan kaverina.
edit. ja parasta paahtoleivälle:
Pieneksi silputtua punasipulia, ryöpättyjä rouskuja (itse tykkään kerätä sekaisin suunnilleen kaikkia, palsamirouskutkin menevät hyvin vaikka tuoksuvat tuoreeltaan hassulta. Lakritsirouskua kannattaa toki välttää koska mahdollisesti myrkyllinen), sipulia, sokeria, mustapippuria, sitruunamehua ja smetanaa. Tuoreeltaan leivän päälle vielä persiljaa jos sattuu siitä tykkäämään.
Paikallisesta aasiakaupasta olen tuota ostanut, ainesosissa "suola, sokeri, soijaöljy, mausteet, sitruunaruoho, monosodiumglutamaatti ja sitruunahappo". Mukavan mausteista ja avaa nenän jos menet haistelemaan kiehuvaa vettä mihin tuota on sekoitettu.Kiitoksia! Tämä kuulostaakin mielenkiintoiselta. Voisi olla kokeilemisen arvoinen ohje. Pitää vaan varmistaa, että onko tuossa tom yum -tahnassa kalaa tai muita mereneläviä. Muistelen, ettei olisi, mutta ihan varma en nyt ole.
...
Itse olen suolasienet tehnyt aina rouskuista, makua toki menee ryöpätessä mutta toisaalta kirpeyttä säilyy vielä kun kiehautus on pikainen 2-3 minuuttia. Sokerihippu (ei tosiaankaan paljon) laajentaan mukavasti makuskaalaa ja sitruunamehu on smetanan ystävä. Olen kyllä itsekin tehnyt myös esim. kuohukermalla, hyvää sekin mutta toki hieman vetisempää. Maustaminen menee minulla ainakin tunteella, laittelee pikkuhiljaa kaikkea ja kun testatessa maistuu maagiselta, alkaa olla suht valmis....
Hyvältä kuulostaa tämäkin. Itse tein äskettäin vähän samanlaista. Rouskujen sijaan käytin suppilovahveroita, ja smetanan sijaan ruokakermaa. Sokeria ja sitruunaa en käyttänyt. Tuo setti leivän päälle kinkun ja Emmental-juuston kanssa. Ja leivät hetkeksi uuniin. Parasta naposteltavaa syysiltaan.
Vaakkoi on kiva tienoo, samoin toisella puolella tietä Kaitalammen tienoo, ja kummastakin löytyy sieniä. Itse tosin kerään hyvin usein juuri Pirttimäestä, josta Telaketjun lainaama kirjoittaja ei ollut löytänyt mitään. Aivan varmasti sieltä löytää sieniä, vaikka miten olisi järjestettyjä sieniretkiä. Poikkeat vain polulta. Tänäkin syksynä jo useamman sankollisen suppiksia juuri Pirttimäestä keränneenä.
Lauantaina törmäsin silokkeihin ekan kerran elämässäni. Olisiko ollut huumerikos, jos olisi yhdenkin poiminut mukaan?
Tänään tuli suppisreissulla kiinnitettyä huomiota todella runsaina ryppäinä kasvavaan lahottajasieneen, joka sitten kotona paljastui juuri Kuusilahokaksi. Sienen metsästäjät-kirja kertoo että Kuusilahokka on erinomainen, herneeltä maistuva kolmen tähden ruokasieni. Lakit sopivat sellaiseen kaikentyyppisiin sieniruokiin. Jalka on hieman sitkeä.Suppiksia löytyy tosiaan parhaimmillaan vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, tosiaan keleistä riippuen. Lisäksi tällaiset pienet yöpakkaset mitä täälläpäin ainakin on ollut ei vielä kasvukautta lopeta. Jos mielenkiintoa piisaa niin toinen loppusyksyn/alkutalven (joskus myös keskitalven) ruokasieni on kuusilahokka. Kasvaa ryppäinä havupuiden kannoilla ja olen joskus kerännyt lumipeitteen alta jäätyneitä nippuja suoraan pannulle laitettavaksi. Parhaimmillaan kuivattuna kun todella ohutmaltoinen ja maku voimakas, eli voi jauhaa kämmenten välissä mausteeksi ruokiin (hyvin metsäinen aromi).
Ei ihan täysin mutu-arvioni on 25-30 litraa, mutta voi olla alakanttiin tuokin.Kuinka monta litraa vasta poimittuja kantarelleja vaaditaan, että kun sienet on putsattu, pilkottu, käytetty pannulla ja pakastettu omassa nesteessään, että saadaan 1 kg pakastettuja kantarelleja. Ja paino siis pakastamisen jälkeen.
Nimim. Myin työkaverille 6 kg kesällä 2017 pakastettuja kantarelleja.
Siis yhteen kiloon? Ei kai nyt sentään.Ei ihan täysin mutu-arvioni on 25-30 litraa, mutta voi olla alakanttiin tuokin.
kaikkiin kuuteen kiloon, tarkoitin.Siis yhteen kiloon? Ei kai nyt sentään.
Jaa-a, helpoimpana reittinä tuli mieleen mantereelta tie- tai maarakentamiseen tuotu aines? Itiöt matkaavat ilmateitse suht' pitkiä matkoja, joten ihan perinteinenkään leviämistapa ei ole mahdoton. Ja tämä ihan vuosikymmenten kellastamien lukiotietojen pohjalta sanottuna. Kysymyksestä muistui mieleen Turun Sanomien juttu (linkki vie TS:n juttuun), jossa ihmeteltiin metsästä löytyneen kääpälajin kulkeutumista Suomeen. Lähin tunnettu esiintymä kun oli Keski-Euroopassa yli tuhannen kilometrin päässä.Kuinka melkoisen pohjoiseen saareen voi tulla kanttarelleja?
Itse en ole kyllä koskaan rouskuja kuorinut. Kuorittavia muutenkin omassa käytössä ainoastaan voitatit ja limanuljaskat (mikä on nimestä ja olomuodosta huolimatta aivan loistava ruokasieni, limanuljaskamunakas etenkin vie kielen mennessään).No nyt on hankittu itselle puuhaa illan ratoksi. Metsästä tuli poimittua kolme ämpärillista haaparouskuja. Muuta emme tällä kertaa huolineet mukaan kun ei tatteja löytynyt. Haapasienien putsaaminen on aika hidasta ja työlästä hommaa kun ne pitää "kuoria". Ja sienet on limaisia ja melko hauraita ja kädet tulee tahmaisiksi (mitä voi estää käyttämällä ohuita hanskoja). Keittäminen (ryöppääminen) jää kyllä huomiselle. Suolasieniähän näistä tulee talven varalle.
Äidiltäni olen rouskun "hoito-ohjeet" oppinut, hän on oppinut omalta äidiltään jne... Ehkä ihan sinne nälkävuosiin saakka jolloin neuvojat kävivät neuvomassa savolaisille että sienistä voi tehdä ruokaa eikä tarvitse nälkään kuolla. No googletin sienten siivousasiaa ja taidat olla ns. oikeassa (en sitä kyllä hetkeäkään epäillyt ettet olisi). Ehkä kokeilen seuraavaan satsiin "kevyt"siivousta niin tulee helpommalla. Äidille niitä ei varmaan kannata tarjota kun hän on tottunut täysin "kuorittuun" versioon.Itse en ole kyllä koskaan rouskuja kuorinut. Kuorittavia muutenkin omassa käytössä ainoastaan voitatit ja limanuljaskat (mikä on nimestä ja olomuodosta huolimatta aivan loistava ruokasieni, limanuljaskamunakas etenkin vie kielen mennessään).
Juu uskon kyllä että perinteisesti oltu melkoisen varovaisia sienten suhteen ja muistan tuonkin joskus lukeneeni/kuulleeni ettei etenkään täällä idempänä olla sieniin suhtauduttu ruokana vielä kovinkaan pitkää aikaa. Samaa syömäkelpoisen ruuan karsastusta on harjoitettu myös ainakin rapujen suhteen, niiden syömiseen tullut oppi oletettavasti lännestä, sienten suhteen en ole aivan varma suunnasta kun Venäjällä on ainakin nykyisin hyvinkin elävä ruokasieniperinne (jopa siinä määrin että myyvät kauppasieninä sellaisia mitkä Suomessa todettu lievästi myrkyllisiksi tai vähintään karsinogeenisiksi, ks. pulkkosieni).Äidiltäni olen rouskun "hoito-ohjeet" oppinut, hän on oppinut omalta äidiltään jne... Ehkä ihan sinne nälkävuosiin saakka jolloin neuvojat kävivät neuvomassa savolaisille että sienistä voi tehdä ruokaa eikä tarvitse nälkään kuolla. No googletin sienten siivousasiaa ja taidat olla ns. oikeassa (en sitä kyllä hetkeäkään epäillyt ettet olisi). Ehkä kokeilen seuraavaan satsiin "kevyt"siivousta niin tulee helpommalla. Äidille niitä ei varmaan kannata tarjota kun hän on tottunut täysin "kuorittuun" versioon.
Ei tuo heittoni nälkävuosiin ollut vailla pohjaa. Juuri Savossa käytiin neuvomassa nälkävuosina sienten käyttöä ravintona (ei ole linkkiä mutta olen lukenut siitä) ja kaikki minun sieniopit on savon sukulaisilta. Kun taas täällä Hämeessä monet (vanhat) pitää sieniä ihan höpöruokana. Puhutaan paskalakeista (ei poliiseja tarkoiteta) ja öklysienistä. Sienten syönnin kultuuri on ollut 1900-luvun alussa vahvimmillaan juuri idässä (niiden sienineuvojien takia). Lupaan etsiä jotain materiaalia väitteiteni tueksi (eli idän sienineuvonnan) ja kerron jos löydän muutakin kuin muistini.Juu uskon kyllä että perinteisesti oltu melkoisen varovaisia sienten suhteen ja muistan tuonkin joskus lukeneeni/kuulleeni ettei etenkään täällä idempänä olla sieniin suhtauduttu ruokana vielä kovinkaan pitkää aikaa.
Juu uskon kyllä että perinteisesti oltu melkoisen varovaisia sienten suhteen ja muistan tuonkin joskus lukeneeni/kuulleeni ettei etenkään täällä idempänä olla sieniin suhtauduttu ruokana vielä kovinkaan pitkää aikaa. Samaa syömäkelpoisen ruuan karsastusta on harjoitettu myös ainakin rapujen suhteen, niiden syömiseen tullut oppi oletettavasti lännestä, sienten suhteen en ole aivan varma suunnasta kun Venäjällä on ainakin nykyisin hyvinkin elävä ruokasieniperinne (jopa siinä määrin että myyvät kauppasieninä sellaisia mitkä Suomessa todettu lievästi myrkyllisiksi tai vähintään karsinogeenisiksi, ks. pulkkosieni).
. Länsi-Suomessa taas lähes tuntematon pitkään viime vuosisadalle saakka.