Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

  • 53 140
  • 469
On se sienestys vain mukava! Viikonloppu meni kangas- ja karvarouskuja sekä erilaisia haperoita ja tatteja keräillen. Säät jos yhtään suosivat ja luonnosta nauttii niin ei voi kuin suositella kaikille palstaveljille. Hieno ja maittava harrastus. Eniten olen suppilovahveroita kerännyt, mitä mökkini läheisyydestä löytyy runsaasti, kunhan tietää mistä etsii.

Jostain pitäisi löytää jonkinlainen sienireppu, mitä jossain ebayssa on joskus tullut vastaan, mutta hinta oli sellainen että ei pystymetsästä viitsinyt lähteä testaamaan. Jos päiväksi lähtee metsään, saattaa sieniä kertyä nopeasti niin paljon ettei yksi kori per käsi tahdo riittää.

Hyvin näyttää lupaavan sateita loppuviikoksi, joten eiköhän ensi viikollakin pari iltaa mene metsässä kävellen. Vanha kuivurini sanoi muuten sopimuksen irti, joten jos teillä on vinkata jotain hyvää sienikuivuria, neuvot otetaan hymyssä suin vastaan.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Toinen isovanhemmistani keräsi vain yhtä sientä, karvarouskua, ja nimitti sitä "ihmissieneksi". Nimitys jonka vaari oli lapsena oppinut, johtui hänen arvionsa mukaan sienen ja ihmisen ihon samankaltaisesta väristä. Tiesi kyllä, että tuo sieni on ryöpättävä hyvin ennen kuin siitä voi ruokaa laittaa. Huvittavaa kyllä, että monista metsän sienistä juuri (ilman ryöppäämistä) kohtalaisen myrkyllinen karvarousku oli vaarin kotiseudulla Kymenlaaksossa päässyt arvostettuun asemaan.
Tatit eivät vaarin mielestä kelvanneet ihmisravinnoksi, koska "niitä syövät lehmät". Erikoinen logiikka tässäkin.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Aivan täsmälleen toisinpäin sienissä. Idässä on sieniperinne ollut vahva jo 1800-luvulla, erityisesti Karjalassa ja Pietarin-kaupankäynnin vahvistuttua levisi Savo onkin. Länsi-Suomessa taas lähes tuntematon pitkään viime vuosisadalle saakka.
Sieniruokaperinne tuntuu kiertäneen germaanisen kulttuuripiirin, slaaveilla tosiaan sienet ovat kuuluneet ruokiin pitkään, samoin latinalaisille kulttuureilla (Roomasta lähtien, heillä oli myös sieni nimeltään Boletus Edulis mikä tarkoittaa nykyisin herkkutattia, heidän täyskaimansa oli tosin keisarikärpässieni), Espanjassa myydään mm. toreilla ilmakuivattua korvasientä (ja jos kuivausajassa tai -olosuhteissa on kämmäilty, on seurauksena ollut gyromitriinimyrkytyksiä).
 
Huvittavaa kyllä, että monista metsän sienistä juuri (ilman ryöppäämistä) kohtalaisen myrkyllinen karvarousku oli vaarin kotiseudulla Kymenlaaksossa päässyt arvostettuun asemaan.
Karvarouskuhan on vähän meidän pohjalaisten "oma sieni" eikä sitä muualla arvosteta läheskään yhtä paljoa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mielestäni myrkyllinen se kuitenkaan käsittääkseni ole vaan ryöppäys tehdään vain maun lieventämiseksi. Itsekään en keitä kuin 5 minuuttia ja vanhempani lievittävät makua pelkästään liottamalla.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Karvarouskuhan on vähän meidän pohjalaisten "oma sieni" eikä sitä muualla arvosteta läheskään yhtä paljoa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mielestäni myrkyllinen se kuitenkaan käsittääkseni ole vaan ryöppäys tehdään vain maun lieventämiseksi. Itsekään en keitä kuin 5 minuuttia ja vanhempani lievittävät makua pelkästään liottamalla.
Joo, uusissa sienioppaissa ei näköjään enää ole niitä kahta ristiä, jotka vielä on minun hyllyssäni olevissa oppaissa. Kehitys kehittyy.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Joo, uusissa sienioppaissa ei näköjään enää ole niitä kahta ristiä, jotka vielä on minun hyllyssäni olevissa oppaissa. Kehitys kehittyy.

Oletko todella varma, että karvarouskusta on kyse? En ole koskaan kuullutkaan, että sitä olisi myrkylliseksi epäilty. Sen sijaan vähän vanhemmissa sienikirjoissa (esim. minulla on noin 30 vuotta vanhoja sellaisia) mustarouskua pidetään lievästi myrkyllisenä sienenä.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Joo, uusissa sienioppaissa ei näköjään enää ole niitä kahta ristiä, jotka vielä on minun hyllyssäni olevissa oppaissa. Kehitys kehittyy.

Kuinka vanha opas sinulla on? Minä luin omassa lapsuudessani 1980-luvun lopulla Mauri Korhosen sienikirjaa, joka oli uskoakseni jostain 1970- ja 1980-lukujen taitteesta. Eikä sielläkään karvarouskussa ollut noita ristejä. Tämä kirja on vieläkin tallessa lapsuudenkodissa, ja tämä asia tuli hiljattain katsottua, kun tästä rouskujen mahdollisesta myrkyllisyydestä tuli muissa yhteyksissä puhetta.

Lievästä, korkeintaan vatsanväänteitä aiheuttavasta, mahdollisesta myrkyllisyydestä olen joskus lukenut, mutta tuossa kirjassa ei siitä ollut mitään mainintaa.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Karvarouskuhan on vähän meidän pohjalaisten "oma sieni" eikä sitä muualla arvosteta läheskään yhtä paljoa.
Isän osalta voin vahvistaa tuon. Karvarousku oli the sieni, jota muksutkin opetettiin keräämään. Ylipäätään sienikori täyttyi kaikenlaisista rouskuista, joilla oli "vanhan kansan" suussa omat nimensä. Esimerkiksi kangasrouskun opin nimenä tuntemaan vasta vanhemmalla iällä.

Oma muistikuvani on, että 1800-luvun katovuosien jälkeen (ainakin täällä Keski-Suomessa) opettajat kertoivat oppilaille ja heidän vanhemmilleen mitä sieniä sopii poimia ja miten niitä tulee käsitellä. Ilmeisesti opetuksen pääpaino oli säilömisessä ja juuri "suolasienissä", koska mustatorvisieni oli vanhemmalle polvelle ihmetyksen aihe.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Mauri Korhosen kirjoista minunkin sieniharrastukseni toden teolla alkoi, mutta nuo karvarouskun kaksi ristiä ovat verkkokalvoille ja selkäytimeen painuneet hyvin vahvasti. Todennäköisesti jostain mummolan kirjahyllyn "Sienet värikuvina" tms. 50-luvun teoksesta, jota kakarana selailin. Omaan sienikoriin ja ruokapöytään ne ovat kaikesta huolimatta aina hyvin kelvanneet.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Isän osalta voin vahvistaa tuon. Karvarousku oli the sieni, jota muksutkin opetettiin keräämään. Ylipäätään sienikori täyttyi kaikenlaisista rouskuista, joilla oli "vanhan kansan" suussa omat nimensä. Esimerkiksi kangasrouskun opin nimenä tuntemaan vasta vanhemmalla iällä.

Edelleen ovat ainakin Itä-Suomessa karvalaukku, kangassieni ja haapasieni, rouskuina ei puhu monikaan.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Sienestäminen on kyllä yksi mukavimmista asioista, joita metsässä voi tehdä. Sienestyksessä on sellainen jatkuva aarteenetsintäviba, kun taas joku poimureilla marjastus on pelkkää suorittamista ja aivan saatanasta.

Vanhempien mökiltä löytyy lähinnä kantarellia, koivumetsää kun on, mutta toisaalta sitä on myös paljon. Osa koivikosta on kohtuullisen vanhaa ja veden lähellä, joten myös pakuria kasvaa varsin monessa puussa. Vaimon mökiltä löytyy hyvin keväisin korvasientä ja syksyllä mustaatorvisientä sekä suppilovahveroa, lampaankääpääkin. Kaikki oikein hyviä ruokasieniä ja noita tulee kyllä haalittua pakkanen täyteen.

Linkissä YLE: Sienikoulu-ohjelmasarja vuosituhannen alkupuolelta, jonka viime viikolla flunssassa läpi katselin. Ei nyt mitään kovin ihmeellistä, mutta osa noista resepteistä pitää laittaa kokeiluun.
 

teppana

Jäsen
Suppiksia on tullut kerättyä viime vuosina. Avovaimon kotitilan metsissä on muutama erittäin tuottoisa alue. Kanttarellejä tulee haettua aina kun kehtaa. Isällä on mökin vieressä yksi aika runsas paikka, mutta kun tätä porukkaa on paljon niin ei joka vuosi kehtaa hakea että kaikki saa osansa.
 
Olen vuosittain yrittänyt ottaa aina 1-2 uutta sientä mihin tutustun, että sieneen tulee sitten kunnolla paneuduttua myös eri säilöntäkeinojen, kasvupaikkojen ja reseptien muodossa.

Tämän vuoden uutuus on ollut suomumustesieni ja voi pojat, miten maukas sieni onkaan kyseessä! Tämän helpommaksi ei myöskään ruoanlaitto mene, kun sienen voi suoraan nahkata pannulle ja oikeastaan on pakkokin, sillä kuten mustesienet yleensä, myös suomumustesieni tummuu hyvin nopeasti poiminnan jälkeen. Varaukseton peukku ja stamp of approval tälle allekirjoittaneen uutuudelle.

Hieno ketju ja ainut harmitukseni onkin, etten ole aiempina vuosina tähän törmännyt.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Ylipäätään sienikori täyttyi kaikenlaisista rouskuista, joilla oli "vanhan kansan" suussa omat nimensä. Esimerkiksi kangasrouskun opin nimenä tuntemaan vasta vanhemmalla iällä.
Tämä on niin totta ainakin minun suvussa. Meillä kerättiin haapasieniä (haaparousku), karvalaukkuja (karvarousku) ja ukonsieniä (mustarousku). Ja esim. kuusenleppärouskua äiti kutsui myrkkysieneksi vaikka se näyttää olevan ihan hyvä ruokasieni. Kun taas mustarousku on lievästi haitallinen mutta meni hyvin sekasienissä kun keitti ja suolasi. Niin ja nykyään tiedän että on olemassa myös oikeasti ukonsieni ja niitä pomppaa joka vuosi muutama tuonne kuusen juurelle. Paistan ne pannussa "pihveinä" ja hyvää on.
 

Liitteet

  • IMG_20180911_094043~3.jpg
    IMG_20180911_094043~3.jpg
    715,3 KB · kertaa luettu: 352

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Kävin tänään syksyn ensimmäisellä varsinaisella sieniretkellä, ajatuksena oli noutaa pakastimeen rouskuja suolattavaksi talven mittaan ja tuli toki niitäkin jonkun verran, mutta itselleni melko yllättävästä uudesta paikasta vastaan pompanneet mustatorvisienet saivat melko isolla marginaalilla kuljetustilan nyt omittua.Tähän asti olen aina kuivannut löytyneet torvisienet ja käytellyt niitä murentamalla lisämauksi erilaisiin ruokiin, tänään tuli testattua ensimmäistä kertaa tuoreista mustatorvisienistä tehtyä keittoa. Aivan tolkuttoman hyväähän siitä tuli, nyt vaan mietityttää että kuinka kuivatut sienet sopassa toimisivat.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Aivan tolkuttoman hyväähän siitä tuli, nyt vaan mietityttää että kuinka kuivatut sienet sopassa toimisivat.
Meillä on toiminut hyvin kun murustaa ne pieniksi ja sitten kaataa kiehuvaa vettä päälle niin että sienet turpoaa ja pehmenee. Sitten ne voi kuullottaa sipulin kanssa ja jatkaa siitä keiton tekoa. Näin meillä...
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tänään pääsi sienestämään kauempana ihmismassoista, joten sato ei ollut mennyt parempiin koreihin. Puolen tunnin aikana kori täyttyi puolilleen mustaa torvisientä, kantarelleja ja pienehköjä suppilovahveroita. Sitten tuli vesisade, ja poistuin paikalta. Tuokin jo riitti tältä erää.

Jotenkin nuo mustat torvisienet ovat sellaisia, että niitä en ole onnistunut kotikulmiltani löytämään. Onneksi vanhempien ja muiden lähisukulaisten kulmilta niitä löytyy. Kyseessä on mahdottoman hieno sieni.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Perkama, kotipaikan uusi uuni saattoi tehdä torvisienisaaliini leijonanosalle tepposet. Laitoin pari pellillistä sieniä kuivumaan lauantaina illasta leivinuunin päälle, ilmankosteudesta johtuen eivät olleet kuivuneet juuri lainkaan joten pistin su aamuna uuniin kiertoilma ja minimilämpötila päällä. Uusi uuni taitaa vaan käydä turhan lämpimänä, joten sienet olivat parin tunnin kuluttua alkaneet ilmeisesti kypsyä. Nappasin uunista lämmöt pois ja jätin luukun raolleen kun piti lähteä jo poistumaan kotipaikalta, mutta siinä vaiheessa sienet olivat tummuneita nahkalärpäkkeitä ja jotenkin muistelisin ettei tuon näköisinä ole välillä käyneet aiemmin kuivattaessa eli riski olemassa ettei niistä rapsakoita enää tule.
 

Crapbag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, NY Rangers, Southampton, Fc Jazz, A's..
Kovin paljon tuntuu olevan tattia metsässä, ainakin täällä länsirannikolla. Kuten ketjussa on jo mainittu, on sienestys kyllä äärimmäisen kiehtovaa touhua:) Itse en ole juurikaan syönyt sientä, osallistunut vaan keräämiseen pikkupojasta lähtien ja nyt omat muksut on saatu mukaan tähän tattiralliin.

Hieman on kuitenkin nyt päästy sieniruokailun makuun ja tuli sitä kerran painettua pöytään kunnon italialainen tattirisotto, ihan ok setti. Tattien olomuoto on vaan jotenkin hiukan epämieluisa. Voissa paistetut haperot on toistaiseksi omaan makuun paras vaihtoehto, tuoreen ruisleivän päälle pirun hyvää settiä. Sanoisin että parempaa kuin vaikkapa joku paistettu broileri, melko samanlaista silppua kun ovat.

Samoja nimityksiä on meilläkin näille perus -sienille mitä muutkin kuulleet, eli kangassienet, haapasienet ja karvalaukut on opeteltu jo pienenä:)
Nyt on koitettu haeskella suppiksia, kanttarellia yms., mutta ei ole näkynyt. Mutta kuten sanoin, on tatteja aivan hitosti joka paikassa missä tullut käytyä. Etenkin Porissa Yyterin metsissä.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Aivan tolkuttoman hyväähän siitä tuli, nyt vaan mietityttää että kuinka kuivatut sienet sopassa toimisivat.

Kuivatut torvikset toimivat (kuin lähes kaikki muutkin kuivatut sienet pl. keltavahvero) aivan tuoreen tavoin, kun liotat ennen laittoa vedessä puoli tuntia - tunnin. Kuivaaminen ei muita niiden rakennetta. Mustatorvisienet voi tosin lisätä myös muruna liottamatta keittoon, toimii niinkin.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Nyt on koitettu haeskella suppiksia, kanttarellia yms., mutta ei ole näkynyt. Mutta kuten sanoin, on tatteja aivan hitosti joka paikassa missä tullut käytyä. Etenkin Porissa Yyterin metsissä.

Suppisten osalta sesonki on vasta alussa, ovat vielä pääsääntöisesti aika pieniä. Pari kolme viikkoa myöhässä normivuoteen, mutta toisaalta jollei pysyvä lumi tule, niitä löytää aina jouluun asti. Kangasrouskuja on muuten etelässä aivan valtavasti myös.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mustatorvisieni on yksi parhaista, ja se muuten taipuu siten, että metsässä on mustatorvisieniä, ei mustia torvisieniä.

Niin muuten onkin. Mustatorvisieni on yhdys sana. Nimi ei siis ole musta torvisieni, kuten jostain hyvin oudosta syystä kirjoitin. Yleensä pyrin olemaan tarkka ja kirjoittamaan yhdys sanat oikein, mutta näköjään näitä kirjoitus virheitä tuppaa vanhemmiten tulemaan.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Kuivurissa pöhisee satsi suppilovahveroita. Kävin tänään töiden jälkeen vähän pyörimässä meidän suppispaikassa. Ensin tuntui ettei mitään löydy ja luulin olevani liian aikaisin liikkeellä. No yhtäkkiä suppilo ryppäitä oli siellä täällä ja saalis oli ihan hyvä. Täytyy kyllä sanoa että tuo kuivuri on kätevä... ja aikas nopea verrattuna muihin kuivausmetodeihin.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Täytyy kyllä sanoa että tuo kuivuri on kätevä... ja aikas nopea verrattuna muihin kuivausmetodeihin.

Meillä on kans tuo kuivuri. Mutta pari vuotta sitten huomattiin, että sienet (lähinnä suppista ja tattia) kuivuvat huomattavasti nopeammin (kylmän) saunan lauteilla sanomalehden päällä (tattisiivut kuivurin ritilöillä). Tosin meillä tuo saattaa johtua pesuhuoneen vesikiertoisesta lattialämmityksestä.

Ihan soiva peli tuo kuivuri on, mutta kävi meillä tarpeettomaksi - ritilöitä lukuun ottamatta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös