Lampaankäävät ponnahtivat vihdoin pinnalle täällä Keski-Suomessa. Viime vuonna en löytänyt yhtäkään. Herkut vitivalkoisina koriin ja kotona jalkapätkinnän jälkeen pannulle. Lakeista nesteet pois ja ruisjauho-mauste-seokseen leivittymään. Tunti jäähdyttelyä ja paisto pannulla riittävän voin kera. Toimii.
Jaha, sehän tietää sitten minullekin vasun ulkoiluttamista. Isä on hurahtanut touhuun kovasti, mutta kertoili, ettei entisillä hakamailla vielä ole lampaankääpiä näkynyt. Tämä siis Oulun- ja Lapinläänien rajoilla. Kuusen- ja männynherkkutatteja ovat löytäneet kyllä heikkoon vuoteen nähden kiitettävästi, sekä nyt vihdoin rouskujakin alkanut näkymään. Itse olen sen verran laiska, että käväisen keväällä vilkuilemassa korvasienet ja nyt syssymmällä vain lampaankääpiä.
Tuli mieleen hassunhauska anekdootti lampaankääpiin, jonka nyt omaksi ilokseni naputtelen näytille. Vuosia takaperin asustelimme exän kanssa pari vuotta aiemmin valmistuneessa luhtitalossa, josta oli keittiöstä näkymää pyörätielle, joka niin ikään oli kohtuu vasta paikalleen läväisty. Eräänä syksyisenä aamupäivänä katselin pyörätien risteykseen, että mitähän vaaleaa sinne on jollakin tippunut, enkä tuota sen kummemmin jäänyt miettimään. Iltapäivällä exän jälkikasvun kanssa lähdimme sitten liikkeelle ja tuosta risteyksestä tuli kuljettua ja ihmetykseni oli kohtuullinen, kun siinähän oli kaksi jo kohtuullisen kokoista lampaankääpää. Annoin niiden olla, sillä olihan se nyt vähintäänkin oletettava, että joku koira niihin oli kuitenkin jo nostanut koipeaan.
Seuraavana aamuna näkyivät taas keittiön ikkunasta ja rupesin miettimään, että eihän nyt perkele entisen rämeen päällä pitäisi varsinkaan melkein asfaltin kulmassa olla kääpiä. No kahvin jälkeen vilkaisemaan, että olikohan tunnistus mennyt vituralleen, mutta ei. Täysin puhtaita, ehjiä ja hyvänkokoisia lakkeja sieltä sai mukaansa. Ei muuta kuin exälle iltapäiväksi pannuun. Ei ikinä uskonut, että mistä ne olin käynyt poimimassa. Ei ollut toisakseen koskaan lampaankääpiä maistanut ja tuosta lähtien olikin metsälle lähtiessä aina saatteena kaivella käävät myös mukaan... Kyllä sillä eväällä lunasti taas makkarissa ilostelua.