Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

[finnjewel]

Itselläni sijaitsi Mikkelissä asuessa Sammonkadulla (kaupungin länsilaidan vilkkain pohjois-etelä -suuntainen katu) kämppää vastapäätä erittäin ahkerasti nurmiherkkusieniä puskeva maa-alue. Oli sen verran vilkasta liikenne siinä sienistä alle viiden metrin päässä ettei missään vaiheessa edes käynyt mielessä sienenpoiminta, lähinnä vitutus että siinä niitä perkeleitä sitten olisi kun mistään muualta koskaan löydä.

Niinpä, siellä mistä minä niitä keräsin ei ollut kuin satunnaista liikennettä, ja mitä kaupunkisienten keräämiin raskasmetalleihin yleisellä tasolla tulee, niin muutama kilo sieniä vuodessa sisältää vain murto-osan haitallisia aineita verrattuna esimerkiksi passiivisen tupakoinnin tuottamiin myrkkyihin. Aktiivisesta tupakoinnista puhumattakaan.

 

[Huerzo]

Monenlaista tattia puskee jo pintaan. Kärräsin kuusenherkkutatteja iltalenkiltä kotiin ja perinteiseen tapaan tattisuikaleet saivat paistinpannukäsittelyn. Tästä se syksy alkaa.

 

[Andi]

Pari ämpärillistä kantarellia tuli viikolla kerättyä. Näitä on tänä vuonna järjetön määrä metsässä.

Tatteja tosiaan alkaa tulla tasaiseen myös. Itseä houkuttaa seuraavaksi enemmän kuitenkin mustat torvisienet ja suppikset tietysti.

 

[Sistis]

Pari ämpärillistä kantarellia tuli viikolla kerättyä. Näitä on tänä vuonna järjetön määrä metsässä.

Tatteja tosiaan alkaa tulla tasaiseen myös. Itseä houkuttaa seuraavaksi enemmän kuitenkin mustat torvisienet ja suppikset tietysti.

Täältä päin ei löytynyt taaskaan ainuttakaan kantarellia. Viime vuoden muuton seurauksena sienestyspaikat ovat vielä haussa. Nyt löytyi kuitenkin maastoltaan selvästi lupaavampi paikka. Sade keskeytti etsinnän parin tunnin jälkeen. Siinä ajassa löytyi kuitenkin jonkin verran lampaankääpää ja yksi ihan kohtuullisen kokoinen viinihapero (tai joku muu punertava hapero, kun näissä tuo lajimääritys ei ole niin tarkkaa, kunhan ei kirpeitä poimi). Käävistä kuitenkin toukat olivat vieneet osuutensa, mutta sai noista hieman pihvisieniä ja lisäksi täydennystä jauhelihakastikkeen sekaan.

 

[Introexpertti]

Eilen menin isoin toivein vanhalle kanttarelli paikalle, kun tuli muutettua taasen lähelle. Tai siis en mennytkään. Oli ilmestynyt puomi tielle ja jalkomista ois ollu kolmisen km sivuunsa, ja sieltä vielä hyvän matkaa torvisieni apajalle. No läksin toiseen hyvään paikkaan, ni siellä riista-aidat joten ei pääsyä. Kyllähän tuo isosti vitutti. Pitää kyllä perehtyä pääsiskö noihin kuinka muita reittejä, mutta uusia paikkoja lähen mielelläni etsimään.
Mustikkapiirakkaan sai eilen tyytyä vaikka muita aineksia oli tarkotus hakea. Aika hiljasta oli sienien suhteen sillä juurikaan niitä en nähnyt, mutta aikaahan on ja huikee kausi vaikuttais olevan käsillä.

 

[LiiAaa]

Kuopiossa näyttää tosiaan metsät olevan täynnä sieniä. Nyt kerättynä jo herkkutatit, kanttarellit ja vaaleaorakkaat pakkaseen talteen. Eilen löytyi jo ensimmäiset mustatorvisienet jotka nekin näyttäisi olevan jo hyvin nousemassa. Herkkutatteja on aivan valtavasti, jopa mökin pihalla niitä kasvaa. Seuraavaksi on sitten suolasienten vuoro. Ei ole kyllä omana elinaikana ollut tälläistä sienivuotta.

 

[Wiljami]

Pari viikkoa sitten oli tarkoitus hakea kotipaikan varmoilta paikoilta ensi talven kantarellit jemmaan mutta eipä löytynyt kuin kourallinen. Nyt kävin tarkastamassa paikat uudestaan ja satoa aika hulvattomasti. Lisäksi tuli törmättyä (lähes, muttei onneksi aivan päälle astuen) yllättävässä paikassa pieneen ryppääseen torvisieniä ja kuten niiden kanssa yleensä käy, silmä kun kalibroitui ensimmäisestä niin siinä olikin muutaman neliömetrin ala mustanaan. Huomenna mentävä vasun kanssa hakemaan nekin kuivumaan talvea varten.

 

[ISH]

Tällä viikolla tehtynä 300 euroa kantarelleilla ja mustikoilla. Ja tämä siis vuorotyötä tekevänä pienen lapsen perheenisänä eli metsässä on ehtinyt vain piipahtamaan sopivissa väleissä.

 

[Malkkinen]

silmä kun kalibroitui ensimmäisestä niin siinä olikin muutaman neliömetrin ala mustanaan.

Tämä "sienisilmä" on kyllä jännä ilmiö. Ensin haahuilet vaikka kuinka pitkään metsässä, eikä löydy mitään. Odotas vaan kun ensimmäisen ja toisen sienen näet niin johan alkaa silmä näkemään niitä kaikkialla.

Itse keräsin mökkiviikonlopun aikana vähän vajaa 10 litraa kanttarelleja ja huomenna lähden katsomaan kotimetsän.

 

[Pottakameli]

Ehkä tässä viikon loppupuolella alkavalla kesälomalla kerkeäisi sieneen. Joka vuosi on tullut vähän itsekseen käytyä ja jos joskus myös isäni kanssa.

Arkena on niin hiton vaikeaa löytää sopivaa hetkeä, mutta lomalla lienee joku päivä ns. Omaa aikaa, niin pääsisi korkkaamaan tämän vuoden. Kainuuseen sijoittuvalla kalareissulle täytyy myös pitää silmiä auki, jos irtoaisi lisukkeet ruokapöytään.

 

[Wiljami]

Torvisienipaikka käyty jahdistamassa ja oli satoisampi kuin edes tuoreeltaan näytti. Ämpärillisen poimin isoimpia, vähintään yhtä monta jäi vielä kasvamaan. Pitää vinkata porukoille että käyvät loppuviikosta hakemassa, tosin talon uunipellit menee kaikki jo kun yritän saada mahdutettua nyt nämä haetut niille kuivumaan.

Edit. Hakureissu kesti kävelyineen tunnin, kuivumaan laittoon meni enemmän aikaa vaikka metsässä nuo jo putsasin. Yllättävän iso homma riipiä pariin osaan ja kopistella sisällä lymyävät siemenet, neulaset ja pikkuotukset noista.

 

[Wiljami]

Tuli käytyä taas lymyilemässä. Eilen kävin viikkoa aiemmin bongatun haaparouskupaikan tyhjentämässä ja vilkuilemassa olisiko torvisienipaikkaan jätetyt sienet kasvaneet. Ei juuri ja osa oli kuivunut jo pilalle, mutta sai niitä silti tuoreeltaan käytettäväksi. Samalla tsekkasin mustarouskut joista joka ainoa oli matojen nauttima ja löysin pitkästä aikaa samalta paikkaa ukonsienenkin. Tänään sitten lähdin talolta toiseen suuntaan samoilemaan tuommoista vanhaa pellonpohjaa mikä kasvaa nykyisin samoin vanhaa kuusikkoa ja on semmoinen sekalehto. Herkkutatteja oli pilvin pimein, mutta yhtä vaille jokainen joko matojen ja/tai riesan pilaamia. Punikkitatit oli sen sijaan säästyneet melko hyvin molemmilta. Kerättäväksi asti löytyi myös musta- ja keltarouskuja (ajattelin tehdä Savon väreihin sopivaa mustakeltaista sienisalaattia) sekä muutama orakas ja kantarelli.

Pitkästä aikaa tuli myös tutkailtua uusia lajeja (keltarousku itse asiassa kuului näihin, tosin arvasin nimen jo googletellessa keltaista karvarouskun näköistä sientä). Samettijalka on tullut aiemminkin vastaan, mutta nyt otin siitä pari kuvaa että sai riittävästi tuntomerkkejä googlausta varten. Oheisen katsoin kauempaa värin perusteella vaaleaorakkaaksi, lähempää sitten ihmettelin että mikäs hiton paisesieni. Päättelin että olisiko männynsuomuorakas tuommoinen nuorena, mutta kuvahaku orakkailla paljasti että kyseessä olikin oranssiorakas. Erikoisen näköinen kyllä, rupesi jostain syystä tekemään mieli raejuustoa.

 

[Sistis]

Kesäloman kunniaksi tuli tultua mökille, ja täältä ihan tontin vierestä keräsin ison vaaleaorakaskerääntymän talteen. Lisäksi ihan mökkirannasta löytyi reilu kymmenen kantarellia. Noista sai tehtyä kastikkeen, ja orakkaista puolet lähti pakkaseen. Tämän jälkeen tuli mentyä täällä katsastamaan vanhempieni monivuotinen kantarellipaikka. Reilu tunti, ja pari koria oli täynnä kantarelleja ja herkkutatteja. Lisäksi löytyi myös pieni määrä mustatorvisientä ja jokunen kangastatti.

Kyllä niitä siis löytyy. Katsotaan loman jälkeen, että miten käy kotikulmilla. Siellä ovat ilmeisesti jotkut himosienestäjät tyhjentäneet metsät melko totaalisesti, kun saanti oli niin olematon aiemmilla yrittämillä.

 

[Vanha Len]

Mun pitää hakea tänä vuonna sienet torilta. Tavoitteena on säilöä suolaan talveksi ihan hyvä setti. Noin 5-8 litraa. Nykyinen puolisonikin rakastaa sienisalaattia.

 

[Wiljami]

Mun pitää hakea tänä vuonna sienet torilta. Tavoitteena on säilöä suolaan talveksi ihan hyvä setti. Noin 5-8 litraa. Nykyinen puolisonikin rakastaa sienisalaattia.

Itse olen huomannut että kun noita suolattavia on hamstrannut ja niiden kanssa nuukaillut, niin on tilanteessa että säilytyspaikoissa on useammankin talven edestä ryöpättyä ja annospusseihin jaoteltua rouskupilkettä. Olisi tehtävä semmoinen asennemuutos että alkaisi käyttää niitä jemmattuja sieniä jo talven aikana (mihin tarkoitukseen niitä toki jemmaakin), eikä vaan säästelisi siltä varalta että loppuu kesken ja tajua sitten kesän tullen että pitäisi pikkuhiljaa ruveta käyttämään jos tahtoo tilaa uusille.

Sama toki mm. kuivattujen torvisienien kanssa.

 

[Vanha Len]

Itse olen huomannut että kun noita suolattavia on hamstrannut ja niiden kanssa nuukaillut, niin on tilanteessa että säilytyspaikoissa on useammankin talven edestä ryöpättyä ja annospusseihin jaoteltua rouskupilkettä. Olisi tehtävä semmoinen asennemuutos että alkaisi käyttää niitä jemmattuja sieniä jo talven aikana (mihin tarkoitukseen niitä toki jemmaakin), eikä vaan säästelisi siltä varalta että loppuu kesken ja tajua sitten kesän tullen että pitäisi pikkuhiljaa ruveta käyttämään jos tahtoo tilaa uusille.

Sama toki mm. kuivattujen torvisienien kanssa.

Mulla on monen asian kanssa sama juttu. Mutta tuo sinunkin kirjoituksesi kielii siitä, että me sienien ystävät pidämme juurikin suuresti arvostamiamme metsän hedelmiä kullan kalliina. Ei niinku oikeen raaski syödä. Vaikka seuraavana vuonna metsistä saa jälleen kantaa näitä selkä vääränä kotiin. Joitain poikkeuksellisia vuosia lukuunottamatta. Marjojen kanssa mulle ei ole muodostunut samaa suhdetta. Vaikkakin vähintään yhtä arvokkaita ovat ja säilöminen helppoa.

 

[Wiljami]

Mulla on monen asian kanssa sama juttu. Mutta tuo sinunkin kirjoituksesi kielii siitä, että me sienien ystävät pidämme juurikin suuresti arvostamiamme metsän hedelmiä kullan kalliina. Ei niinku oikeen raaski syödä. Vaikka seuraavana vuonna metsistä saa jälleen kantaa näitä selkä vääränä kotiin. Joitain poikkeuksellisia vuosia lukuunottamatta. Marjojen kanssa mulle ei ole muodostunut samaa suhdetta. Vaikkakin vähintään yhtä arvokkaita ovat ja säilöminen helppoa.

Itsellänikään ei ole mitään ongelmaa käyttää marjoja, ehkä siinä on tosin se että niitä (tai ainakin jonkuntasoisia suht liki olevia korvikkeita) saa helposti ruokakaupasta siinä missä esimerkiksi "oikeita" suolasieniä on haastavaa tai vähintään kallista hankkia kaupasta talvella. En esimerkiksi pikkupurkista kuivattua torvisientä suostu vitosta maksamaan (kilohintaa näpäkkä 600€) mitä Jyväskylän keskustan Mestarin herkussa niistä pyytävät niin sitten sniiduilee ettei vaan vahingossakaan lopu kesken. No ei lopu, löytyi taas kotipaikalta tuommoinen vihannespussillinen mustatorvisieniä vuodelta x. Hyvähän noissa etteivät toki pilalle mene kun eivät kosteuden kanssa ole tekemisissä, mutta onhan se vähän köpsää niitä kaapintäytteeksi vaan roudata kun pitää tuommoisia varastointivirityksiä jo keksiä lasipurnukoiden loputtua ajat sitten.

 

[Konalan Kettu]

Torvisienipaikka käyty jahdistamassa ja oli satoisampi kuin edes tuoreeltaan näytti. Ämpärillisen poimin isoimpia, vähintään yhtä monta jäi vielä kasvamaan. Pitää vinkata porukoille että käyvät loppuviikosta hakemassa, tosin talon uunipellit menee kaikki jo kun yritän saada mahdutettua nyt nämä haetut niille kuivumaan.

Torvisienet viipaloituina kuivuu hyvin ihan sanomalehden päällä. Nopeasti ne saa kuiviksi saunomisen jälkeen, kun laittaa ne riittävän paksun (ne värjäävät) sanomalehden päälle hieman jäähtyneeseen noi 50C saunaan. Aamulla ovat kuivia.

 

[Wiljami]

Torvisienet viipaloituina kuivuu hyvin ihan sanomalehden päällä. Nopeasti ne saa kuiviksi saunomisen jälkeen, kun laittaa ne riittävän paksun (ne värjäävät) sanomalehden päälle hieman jäähtyneeseen noi 50C saunaan. Aamulla ovat kuivia.

Juu itse nuo tyrkkäsin leivinuunille, hyvin olivat kuivaneet eikä uunipeltejäkään oltu kaivattu välillä. Ei siinä toki peltiäkään tarvitsisi välttämättä alle, mutta helpompi nostaa kuin pelkällä paperilla.

 

[Iisoppi]

Kyllähän tässä on taas tullut metsässä samoiltua sienten perässä. Tatteja on kuivattuna jo kolme kuivurillista. Tatteja oli kyllä paljon metsässä mutta olivat hyvin paljon "maron syömiä" jopa melko pienet jotka ponnistivat vasta ulos karikkeesta tai heinikosta. No onneksi saatiin kasaan ihan ok saalis tattia. Siitä tulee hyvää keittoa, risottoa tai kastiketta.

Nyt on menossa kanttarellien kuivaus. Radio Suomessa joku biologi (Ylen nettijuttu liitteenä) sanoi että suurin osa sienistä on parhaita säilöä kuivattuna ja teen nyt työtä käskettyä. Ja toisekseen pakastimet alkaa olla jo aika täynnä tavaraa. Toinen homma tässä tänään on ollut haaparouskujen ryöppääminen... oli siellä jokunen ukonsienikin (=mustarousku) mukana. Nuo sitten menee suolaan alakertaan. Varmaan tästä nyt sellainen kolmen litran astia tulee melkein täyteen. Sitten talvella voi tehdä sienisalaattia yms. Eipä tässä nyt tällä hetkellä muuta tule mieleen niin... lähden suolaamaan sieniä ja tsekkaan mikä tilanne kuivurissa että pitääkö vaihtaa tasoja tai yhdistää niitä...

Kelpaisiko jopa satojen eurojen säästö ruokalaskussa? Nelihenkinen Halmeen perhe on jo vuosia karsinut menojaan syömällä ja säilömällä sieniä

Biologi Panu Halme antaa viisi vinkkiä sieninirsoilun karkottamiseen ja kertoo, kuinka oppi säästämään metsänantimien avulla.

yle.fi

 

[Iisoppi]

On kyllä kuivaa kamaa monet sienet täällä. Monet haaparouskut ja kanttarellit jäi ottamatta kun ne oli ihan pystyyn kuivaneita. En tiedä onko muualla tätä ongelmaa kuin noissa metsissä joissa me vantraillaan. Kun tässä parin päivän aikana taas alkaa sateet niin odotan että sieniä nousee "kuin sieniä sateella".

 

[Andi]

On kyllä kuivaa kamaa monet sienet täällä. Monet haaparouskut ja kanttarellit jäi ottamatta kun ne oli ihan pystyyn kuivaneita. En tiedä onko muualla tätä ongelmaa kuin noissa metsissä joissa me vantraillaan. Kun tässä parin päivän aikana taas alkaa sateet niin odotan että sieniä nousee "kuin sieniä sateella".

Varmaan tuo parantaa taas tilannetta kun vettä tulee taivaalta. Nyt on tosiaan kelit kuivattaneet hyviä alkuja.

 

[DAF]

Nyt on menossa kanttarellien kuivaus. Radio Suomessa joku biologi (Ylen nettijuttu liitteenä) sanoi että suurin osa sienistä on parhaita säilöä kuivattuna ja teen nyt työtä käskettyä.

Näin on, mutta mainitsemasi keltavahvero ei sovellu kovin hyvin kuivattavaksi. Menee yleensä sitkeäksi.

 

[Iisoppi]

Näin on, mutta mainitsemasi keltavahvero ei sovellu kovin hyvin kuivattavaksi. Menee yleensä sitkeäksi.

Sellaisia kokemuksia (sitkeäksi menemistä) oli kun edellisen kerran kuivattiin kanttarelleja tutun suosituksesta... jonain vuonna kun keltavahveroita tuli ihan hitosteen. Tänä vuonna kuivatin kanttarellit jotka oli valmiiksi hiton kuivia. Toivotavasti niistä saisi jotain käyttökelpoista aikaiseksi. Litran verran niistä tuli kevyesti pakattuna. Mikä on sitten sopiva tapa säilöä keltavahveroita? Itse yleensä otan niistä nesteet irti pannulla ja pakastan. On toiminut ihan hyvin...

 

[DAF]

Sellaisia kokemuksia (sitkeäksi menemistä) oli kun edellisen kerran kuivattiin kanttarelleja tutun suosituksesta... jonain vuonna kun keltavahveroita tuli ihan hitosteen. Tänä vuonna kuivatin kanttarellit jotka oli valmiiksi hiton kuivia. Toivotavasti niistä saisi jotain käyttökelpoista aikaiseksi. Litran verran niistä tuli kevyesti pakattuna. Mikä on sitten sopiva tapa säilöä keltavahveroita? Itse yleensä otan niistä nesteet irti pannulla ja pakastan. On toiminut ihan hyvin...

Melkein se on se ainoa sieni, joka ei kovin hyvin tosiaan kuivatukseen sovellu, eli juuri toi oman liemen kiehautus ja pakastaminen on niille paras.

Toinen, jota en käytännössä yleensä kuivaa ovat rouskut, vaikka ne kyllä siihen sopii, kun en oikein osaa käyttää rouskua muuhun kuin suolasieniksi. Tottumuskysymys. Viime vuodelta on tämän myötä ihan valtava määrä (kaiken muun ohella) kuivattua kangasrouskua, muttei ole tullut tehtyä niistä mitään. Vaan kuivatut sienet säilyvät käytännössä melkeinpä ikuisesti, joten eiköhän nekin mene.

Tatteja on sen sijaan pöhissyt melko monta kuivurillista tässä. Uutena raakapakastin nyt lampaankäävänlakkeja niin, että laitoin leivinpaperia väliin, jotta saisi kääpäpihvejä tehtyä talvellakin. Ne kun on yleensä tullut myös pilkottua ja kuivuriin/pakkaseen.