JYPin ongelma on ollut vuosia se, että valmentajalle sanotaan millaista peliä halutaan pelata, kun valmentajan pitäisi saada peluuttaa sellaista peliä mihin se rosteri parhaiten taipuu.
Tämmöiseen mä en oikein usko. Jos rekry vaihe selvitä organisaation ja valmennuksen synergiaa, niin pelitavallisesti tulevaisuuteen kurkottaen, kuin yksimielisyyttä keinoista toteuttaa sitä, on yksinkertaisesti seura sitten pihalla vastuustaan.
Se on todellista tietenkin, että seuran tila, mihin palkataan vaihtelee. Esimerkkinä, valmentajan ja seuran pelitavan suhteen voi olla isoakin eroa tilanteessa, jossa se pohja identiteetissä on vakaa ja oikeastaan se "toisenlainen" pelitapa voi tuossa tapauksessa olla plussaa tulevaisuuteen, kun taas tilanteessa, jossa harvinaisesti "ote on livennyt" seuralta, moinen olis sitä tyypillistä tuuliviiri kiekkoa, joka vertautuu kannettuun veteen kaivosta, ei pysy vaikka kuinka kantaisi.
Enemmän uskon JYPin alennukseen johtaneen tehtävän anto, tuossa on avaimet tee mitä haluat, sinä päätät. Näin homma ei vaan ole kestävällä pohjalla. Tähän tehtävän antoon veikkaan Rautakorven osaltaan kosahtaneen valmentajana. Ilman seuran perinnettä ei luoda seuran identiteettiä oli vaikka millainen meriitti tekijä, se syntyy vain seuran sisäisen yhteistyön ja ymmärryksen pohjalta. En siis syytä asiasta Rautakorpea, ettei tarvitse kenenkään pirua ja raamattua leikkiä, vaan se damokleen miekka joka tippui niskaan leivottiin kyllä tuossa tehtävän annossa jo.
Samoin olisin sitä' mieltä, että vaikka materiaali himpun valmennuksen tekemiseen tuo rajoitetta, niin me (minä mukaan lukien) helposti asetellaan sille suurempi painoarvo kuin sille kuuluukaan. Oleellisempaa lie materiaalin kokonaistaso, josta toimivaa rakentaa, kuin johonkin tiettyyn tyyliin kasattu miehistö, joka sitten kyllä lopulta tormää siihen, että on yhden tempun poni.
Nää nyt tämmösiä hajatelmia, tuon lainatun ansiosta, silloin on mielestäni heittänyt hyvän kirjoituksen kun saa lukijan asioita pohdiskelemaan peukut
@JTM nikille.