Jatkoajan virallinen homoketju

[Meeps]

Oikeuden asia tuo, mutta jatkuvat valitusprosessit tulevat olemaan arkea, ja eiköhän sieltä jossain vaiheessa tule ennakkopäätös syrjinnästä vähintään EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta.

Ruotsissa homopareilla on ollut adoptio-oikeus jo 12 vuotta ja ei ole vielä tullut valituksista arkea. En näe mitään syytä miksi tilanne olisi Suomessa erilainen.

 

[Klose16]

Eli lainaamani viesti valetta, täyttä p****a.

Samaa sukupuolta olevien parien adoptiohakemukset ovat harvinaisia, näistä osaa jää ilman adoptiolasta, kuten jää moni heteroparikin. Näistä tulee erittäin vähän valituksia, joten valitusprosessit eivät ole arkipäivää.

Suvaitsevaiset (etenkin setaihmiset) tykkäävät valittaa jatkuvasti ja vähän kaikesta. Tältä pohjalta arvioin, katsotaan toivottavasti olet oikeassa ainakin näytät olevan todella varma asiasta jo etukäteen.

 

[Klose16]

Luonnollisesti tällainen EU:n ihmisoikeustuomioistuin pitäisi ensin perustaa, kun sieltä voisi odotella minkäänlaisia ennakkopäätöksiä.

Tosiaan, EU ei olekaan aivan niin byrokraattinen kuin kuvittelin.

 

[mjr]

Jos kerron mikä on minun mielestäni ideaalitapaus niin sinä puolestasi kerrot että mielipiteeni on väärä? Ja oikean mielipiteen tunnistaa siitä että se sisältää homoparin?

Ei, ei ole jotenkin jumalallisesti objektiivisia oikeita mielipiteitä vaan enemmän tai vähemmän subjektiivisesti valittuja kriteereitä, joita sitten puolestaan voikin sangen objektiivisesti mitata empirian ja logiikan avulla. Noin yleensä sanoisin, että kun puhutaan vanhemmista ja lapsista niin puhutaan aina jostain konkreettisesta ja siten ei-ideaalisesta: empiria on parempi väline kuin platonismi hahmottamaan ihmisten välisiä suhteita ja ihmisten tekoja toistensa suhteen. Näin väittäisin.

 

[H.Incandenza]

Olen ihmetellyt tätä termiä "tasa-arvoinen avioliitto". Tai enemmänkin sitä, ettei aikaisempi avioliittomalli olisi ollut tasa-arvoinen ja se on sitä vasta kun samaa sukupuolta oleville henkilöille on annettu mahdollisuus avioitua keskenään. Mielestäni Suomessa voimassa ollut avioliittomalli oli täysin tasa-arvoinen. Kuka tahansa mies sai mennä naimisiin naisen kanssa (ja päin vastoin) riippumatta kummankaan osapuolen rodusta, varallisuusasemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai asemasta. Asetetut täysivaltaisuusvaatimukset ja ikärajat olivat kaikille samat, eivätkä ne syrjineet ketään. Eli siis tasa-arvoinen avioliitto. Säännöt olivat samat niin heteroille kuin homoille. Hetero ei voinut mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa eikä homokaan. Sen sijaan samaa sukupuolta olevien avioliitto on täysin uusi instituutio, joka ei liity mitenkään entiseen avioliittoon.

Mielestäni tässä keskustelussa hedelmällisintä olisi pohtia ylipäätään yhteiskuntamme suhtautumista traditioon ja sen merkitykseen. Muutammeko vuosisatoja olemassa olleita ja hyväksi havaittuja perinteitä ja käytäntöjä tiettyjen vähemmistöjen vaatimuksesta. Jos muutamme niin onko sillä jotain vaikutusta ja merkitystä yleisemmin. Tätä voidaan pohtia laajemminkin kuin avioliittoasiassa, vaikka se on itsessään mielenkiintoinen kysymys koska sukupuolineutraaliavioliitto ja adoptio-oikeus murtaa yhden vakaimmista traditioistamme eli ydinperheen. Traditioiden merkitys on yleensä siinä, että jokin asia on todettu toimivaksi ja se on tuonut turvaa ja ennustettavuutta yhteiskuntaan. Siksi niistä on haluttu pitää kiinni. Ne yllä pitävät stabiilisuutta. Onko traditioiden aika mennyt? Voidaanko kaikkea muuttaa ajan vaatimusten mukaan ja ryhmien toiveiden mukaan? Onko yhteiskunta nykyään trendiyhteiskunta, jossa toimitaan sen hetkisten halujen mukaan vai pitäisikö pyrkiä ajattelemaan, että näin on aina ollut ja se on hyvä. Onko muutos aina hyvästä vai pitäisikö pitää kiinni vanhasta?

Henkilökohtaisesti homoavioliitto kysymys on yksittäisenä kysymyksenä samantekevä eikä minulla ole homojen avioitumista vastaan yhtään mitään. Mukava jos tulevat siitä onnellisiksi.

 

[MustatKortit]

... Ja adoptioprosessi on oma prosessinsa, jossa katsotaan vain ja ainoastaan lapsen etua. Adoptioprosessissa voidaan todetaan, että samaa sukupuolta oleva pariskunta ei ole lapsen edun mukainen sijoitusperhe, eikä tasa-arvoinen avioliittolaki muuta tätä mitenkään.

Lapsen oikeus isään ja äitiin on lain vastustajien keppihevonen, marginaalikysymys tässä kohtaa.

Näitä juuri minä olen kovasti pohdiskellut... otetaan tuosta prosessista sellainen hypoteettinen tilanne, että adoption loppumetreillä on jäljellä kaksi paria, jotka kummatkin ovat läpäisseet "seulan", eli peruasiat ovat kunnossa. Ensimmäinen pareista on heteropari, toinen pareista on homopari.

Voin myöntää, että samalla kun todennäköisesti olisin valmis antamaan adoptiolapsen homoparille, niin varmaan kuitenkin preferoisin tällaisessa keississä heteroparia... noh, minä en näitä päätöksiä tietenkään ole tekemässä.

Näissä pohdinnoissani oma lähtökohtani ei ole homovastaisuus, vaan se, että koen ylipäänsä täydellisen sukupuolettomuuden tai "neutraaliuden"- tietynlaisena utopiana (eläköön se pieni ero!).

 

[Byvajet]

Mielestäni tässä keskustelussa hedelmällisintä olisi pohtia ylipäätään yhteiskuntamme suhtautumista traditioon ja sen merkitykseen.

Joka toinen avioliitto päättyy eroon. Näiden liittojen keston keskiarvo on koko Suomessa noin kymmenen vuotta ja pääkaupunkiseudulla seitsemän vuotta. Eroluvut kasvavat koko ajan. Niin ikään lyhenee liittojen kesto.

On siis perusteltua väittää, että avioliitto elinikäisen sitoutumisen ideana on kuollut. Traditio, joka vastoin yleistä luuloa ei ole pitkä, ei enää kannattele avioliittoa.

Jos avioliitto tahdottaisiin palauttaa arvoonsa, se pitäisi tehdä lainsäädännöllä. Esimerkiksi Saksassa avioliitot kestävät paremmin kuin Suomessa, mutta siellä myös erosta koituvat seuraukset ovat puolisoille raskaampia kuin meillä. Lainsäädäntöön perustuva sanktiointi tuskin kuitenkaan avioliiton arvostusta nostaisi. Se ainoastaan kasvattaisi avoliittojen määrää.

Homoavioliittoja ei tulla paljon solmimaan. Ilmiö tulee olemaan marginaalinen. Samaan aikaan kirkko ja Jumala syrjäytetään avioliitosta: "Suomessa viime vuonna solmituista avioliitoista puolet oli kirkollisia vihkimisiä. Siviilivihkimisten suosio on noussut vuosien 2010–2013 välillä 43,7 prosentista 49,4 prosenttiin."

Konservatiivit voivat olla rauhassa. Kohta kirkko ei vihi enää ketään.

 

[TosiFani]

...Voin myöntää, että samalla kun todennäköisesti olisin valmis antamaan adoptiolapsen homoparille, niin varmaan kuitenkin preferoisin tällaisessa keississä heteroparia... noh, minä en näitä päätöksiä tietenkään ole tekemässä...

Minusta aika luonnollinen reaktio, näin minäkin toimisin.

 

[MustatKortit]

Minusta aika luonnollinen reaktio, näin minäkin toimisin.

Niin, mielestäni tässä juuri tullaan - tai ainakin lähestytään - mainitsemaani utopiaa... tarkoitan siis sitä, että vaa'ankielitapauksissa valinta osuu kuitenkin heteropariin, sillä vaikka juridisesti kaikista erilaisista pariskunnista tulee saman "arvoisia", niin miten tämä toimii käytännössä?

Tulee olemaan oikeasti aika mielenkiintoista seurattavaa lähivuosina, kun näitä tapauksia tulee, ennakoin erilaisten kohujen syntymistä...

 

[TosiFani]

Niin, mielestäni tässä juuri tullaan - tai ainakin lähestytään - mainitsemaani utopiaa... tarkoitan siis sitä, että vaa'ankielitapauksissa valinta osuu kuitenkin heteropariin, sillä vaikka juridisesti kaikista erilaisista pariskunnista tulee saman "arvoisia", niin miten tämä toimii käytännössä?

Tulee olemaan oikeasti aika mielenkiintoista seurattavaa lähivuosina, kun näitä tapauksia tulee, ennakoin erilaisten kohujen syntymistä...

Kysymys ei ole pariskuntien tasa-arvosta vaan lapsen edusta. Jos rinnakkain on täysin identtinen samaa sukupuolta oleva pari ja heteropari, lapsen etu on tietysti isä ja äiti perheessä. Yrität ilmeisesti sanoa tällä hypoteettisella esimerkillä jotain.

 

[MustatKortit]

Kysymys ei ole pariskuntien tasa-arvosta vaan lapsen edusta. Jos rinnakkain on täysin identtinen samaa sukupuolta oleva pari ja heteropari, lapsen etu on tietysti isä ja äiti perheessä. Yrität ilmeisesti sanoa tällä hypoteettisella esimerkillä jotain.

Niin, en minä mitään kovin erikoista tässä yritä todistella, eikä minulla varsinkaan mitään ketunhäntää asian suhteen kainalossa ole. Näin etukäteen funtsittuna suhtaudun vain aika skeptisesti siihen, että homoparien mahdollisuus saada adoptioprosessin kautta lasta olisi yhtä suuri kuin normaalilla heteroparilla.

Eli tavallaan asetelma ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen, joka on periaatteellisesti valitettavaa, mutta kuitenkin perin inhimillistä ja ymmärrettävää. Tässä tullaan siihen utopistiseen sukupuolettomuuden ja -neutraaliuden ajatukseen. En usko, että lainsäädännöllä saadaan asiaa "korjattua", toki on tärkeää muodollisesti yrittää.

Mielestäni tämä saksalaiskirjailija Roman Schantz sanoi jossain ohjelmassa ihan hyvin, että toki kaikkea tasa-arvoa on tärkeää edistää, mutta täydellinen neutraalius on pelkkä villi ajatus ja kuulostaa vieläpä aika "saamarin tylsältä". Toki Roman taisi tuolloin puhua lähinnä miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta.

Kun "hyvät" adoptiota hakevat pariskunnat on kussakin tapauksessa saatu seulottua ja joukossa on heteropari ja homopari, niin homoparin mahdollisuudet ovat todennäköisesti varsin pienet. Siis tulla valituksi. --> tämän oletan lähivuosina johtavan myrskyyn vesilasissa, valitsematta jätetyt nostavat aiheesta metelin.

 

[TosiFani]

Niin, en minä mitään kovin erikoista tässä yritä todistella, eikä minulla varsinkaan mitään ketunhäntää asian suhteen kainalossa ole. Näin etukäteen funtsittuna suhtaudun vain aika skeptisesti siihen, että homoparien mahdollisuus saada adoptioprosessin kautta lasta olisi yhtä suuri kuin normaalilla heteroparilla.

Eli tavallaan asetelma ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen, joka on periaatteellisesti valitettavaa, mutta kuitenkin perin inhimillistä ja ymmärrettävää. Tässä tullaan siihen utopistiseen sukupuolettomuuden ja -neutraaliuden ajatukseen. En usko, että lainsäädännöllä saadaan asiaa "korjattua", toki on tärkeää muodollisesti yrittää...

Tasa-arvoinen avioliittolaki koskee avioliittoa, kahden aikuisen välistä sopimusta, ei adoptioprosessia. Se, että homoparit saavat adoptio-oikeuden, ei tarkoita sitä, että adoptioprosessi muuttuisi jotenkin. Siinä katsotaan edelleen lapsen etua eikä vanhempien oikeuksia.

 

[MustatKortit]

Tasa-arvoinen avioliittolaki koskee avioliittoa, kahden aikuisen välistä sopimusta, ei adoptioprosessia. Se, että homoparit saavat adoptio-oikeuden, ei tarkoita sitä, että adoptioprosessi muuttuisi jotenkin. Siinä katsotaan edelleen lapsen etua eikä vanhempien oikeuksia.

Olen samaa mieltä, mutta ehkä yritän sanoa sitä, että minulle on jäänyt sellainen mielikuva, jotta nämä tämän kiistan ääripäät ovat oikeastaan kummatkin jättäneet tämä asian huomiotta. Toisin sanoen, ei oikein ymmärretä, mitä muutoksia laki tuo sisällään, mitä ei.

Subjektiivinen mielipiteeni on se, että homoliittoja kiihkeästi vastustavat ovat adoptioasiassa tehneet kärpäsestä härkäsen ja ovat maalailleet monia turhia uhkakuvia. Sitten toisaalta minulle on samaten jäänyt sellainen vaikutelma, että moni kiihkeästi homoliittoja ja tätä adoptioasiaa ajanut taho saattaa pettyä karvaasti. Siis siihen, ettei homopari lopulta kuitenkaan ole samalla viivalla heteroparin kanssa.

 

[Radiopää]

Nyt tätä ideaalia aletaan siis kuitenkin käsittelemään niin, etteivät muut vaihtoehdot olekaan huonoja, kuten Klosen viesti haluttiin tulkita.

Onko @Klose16 maininnut kertaakaan, että lapsi homoparin perheessä olisi hyvä vaihtoehto, vaikka ei paras? Minusta ei, vaan kaikki muut ovat huonoja vaihtoehtoja paitsi lapsi perheessä, jossa aikuiset ovat homoseksuaaleja.

Jos minulla olisi vaimoni kanssa lapsi, pitäisin sitä ideaalina tilanteena. Jos lapsemme kuitenkin jäisi orvoksi, en näkisi hänen adoptiota homoparille huonona vaihtoehtona. Ideaali se ei ole, koska lapsen biologiset vanhemmat ovat kuolleet, mutta adoptointi rakastavaan ja huolehtivaan perheeseen on hyvä tilanne. Varsinkin jos perhe on lapselle entuudestaan tuttu, mikä oletettavasti nopeuttaa tulla osaksi uutta perhettä.

En ole asiantuntija, mutta minusta kaksi on yleisesti parempi kuin kaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yksinhuoltajaksi voisi pärjätä ja moni varmasti pärjää, mutta yhteiskunnan tehtävä ei ole luoda lisää yksinhuoltajaperheitä, jos se ei ole lapselle eduksi. Aivan sama pätee hedelmöityshoitoihin ja jopa homoparien adoptointiin. Olen sitä mieltä, että hedelmöityshoitojen resursseja ei pitäisi käyttää yksinäisten naisten vauvakuumeen hoitoon, vaan auttaa pariskuntia perheen rakentamisessa.

Ymmärtäisin Tahdon-kampanjan vastustajia paremmin, mikäli se ajaisi homoseksuaalien hedelmöityshoitojen sallimista. Ai niin, mutta sehän on jo sallittua. Kas kun Oinonen ei ole tästä murissut ja nostanut koipeaan.

 

[MustatKortit]

...
Jos minulla olisi vaimoni kanssa lapsi, pitäisin sitä ideaalina tilanteena. Jos lapsemme kuitenkin jäisi orvoksi, en näkisi hänen adoptiota homoparille huonona vaihtoehtona. Ideaali se ei ole, koska lapsen biologiset vanhemmat ovat kuolleet, mutta adoptointi rakastavaan ja huolehtivaan perheeseen on hyvä tilanne. Varsinkin jos perhe on lapselle entuudestaan tuttu, mikä oletettavasti nopeuttaa tulla osaksi uutta perhettä...

Viitaten noihin omiin, ylempää löytyviin pohdintoihini tästä kiinnostavasta aiheesta: mitä jos vaihtoehtona tuossa adoptiotilanteessa olisi myös heteropari, preferoisitko kuitenkin sitä? Tietysti jos olisit kuollut, niin et pystyisi asiaan suoraan vaikuttamaan, mutta noin niinkuin teoriassa?

Homoparin adoptio tulee todennäköisesti olemaan todella hankalaa, vaikka kuinka veisattaisiin tasa-arvoa, sillä suurimman osan ajasta tarjolla on myös heteropareja, jotka lasta haluavat...lapsen saadakseen täytyy homoparilla olla jo aikamoinen tuuri, että osuvat sopivaan rakoon ajallisesti ja tietysti hakemusten käsittelijätkin ovat aina lopulta vain ihmisiä, subjektiivisine mielipiteineen...

 

[mjr]

Viitaten noihin omiin, ylempää löytyviin pohdintoihini tästä kiinnostavasta aiheesta: mitä jos vaihtoehtona tuossa adoptiotilanteessa olisi myös heteropari, preferoisitko kuitenkin sitä? Tietysti jos olisit kuollut, niin et pystyisi asiaan suoraan vaikuttamaan, mutta noin niinkuin teoriassa?

Vastaan minäkin - tämä myös tuntuu jotenkin abstraktilta kysymyksenasettelulta: jos on täysin tasavertainen pari niin annettakoon lapsi sitten sille parille, joka on odottanut pidempään. Lapsia on kautta historian ja kulttuuriyhteisöjen kasvatettu hyvin monipuolisissa kombinaatioissa, tämä moderni atomistinen ydinperhe on vain yksi näistä tavoista. Mutta olipa aika tai kulttuuri mikä tahansa niin lapsi on oikeutettu saamaan rakkautta, huolenpitoa ja turvaa kasvattajiltaan. Piste. Jos nämä puuttuvat on ihan sama vaikka olisivat aseksuaaleja hottentotteja tai Jatkoajan nimimerkkejä, silti ovat kelvottomia kasvattajia. Ei tämä lopulta mitään rakettitiedettä ole.

 

[Radiopää]

Viitaten noihin omiin, ylempää löytyviin pohdintoihini tästä kiinnostavasta aiheesta: mitä jos vaihtoehtona tuossa adoptiotilanteessa olisi myös heteropari, preferoisitko kuitenkin sitä? Tietysti jos olisit kuollut, niin et pystyisi asiaan suoraan vaikuttamaan, mutta noin niinkuin teoriassa?

Tuskin preferoisin vain sen perusteella, onko pariskunta homo- vai heteropari. Näin siis teoriassa. Jos veljeni olisi homo ja vahvassa parisuhteessa, olisi se varmasti lapselleni parempi "sijoituspaikka" kuin vähemmän läheinen heteropari. Minulle tärkeintä on se, että lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Aikuisten makuuhuonetouhut ovat toissijaisia.

Adoptiokeskustelussa on syytä muistaa, että se on muutakin kuin vauvojen tilaamista Aasiasta ja Afrikasta.

 

[MustatKortit]

Vastaan minäkin - tämä myös tuntuu jotenkin abstraktilta kysymyksenasettelulta: jos on täysin tasavertainen pari niin annettakoon lapsi sitten sille parille, joka on odottanut pidempään. Lapsia on kautta historian ja kulttuuriyhteisöjen kasvatettu hyvin monipuolisissa kombinaatioissa, tämä moderni atomistinen ydinperhe on vain yksi näistä tavoista. Mutta olipa aika tai kulttuuri mikä tahansa niin lapsi on oikeutettu saamaan rakkautta, huolenpitoa ja turvaa kasvattajiltaan. Piste. Jos nämä puuttuvat on ihan sama vaikka olisivat aseksuaaleja hottentotteja tai Jatkoajan nimimerkkejä, silti ovat kelvottomia kasvattajia. Ei tämä lopulta mitään rakettitiedettä ole.

Tuskin preferoisin vain sen perusteella, onko pariskunta homo- vai heteropari. Näin siis teoriassa. Jos veljeni olisi homo ja vahvassa parisuhteessa, olisi se varmasti lapselleni parempi "sijoituspaikka" kuin vähemmän läheinen heteropari. Minulle tärkeintä on se, että lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Aikuisten makuuhuonetouhut ovat toissijaisia.

Adoptiokeskustelussa on syytä muistaa, että se on muutakin kuin vauvojen tilaamista Aasiasta ja Afrikasta.

Etenkin tuossa Radiopään vastauksessa nyt on tietysti ihan selvää ja järkevää, että jos adoptio voidaan suorittaa sukulaisihmiselle, niin varmasti tämä on erittäinkin suotavaa. Minulle aihe ei ole tuttu, niin jäin miettimään, että onko tuo edes mikään adoptio, siis juridisessa mielessä, luulisi lähisukulaisten saavan lapsen huoltajuuden joka tapauksessa, siis tämä preferenssinä, mikäli vanhemmat kuolevat. Ja sitten nämä elossa olevat sukulaiset todetaan sosiaalitoimen kautta tolkun ihmisiksi.

Noin yleisesti ottaen nämä vastaukset - älkää suuttuko minulle! - kuulostavat kuitenkin hieman silotelluilta ja ulkokultaisilta? Minulle ei ole mitään ongelmaa todeta julkisesti, että homoparille voin suoda adoptiolapsen siinä missä heteroparillekin, mutta ajattelisinko lopulta noin, mikäli asia olisi minulle merkityksellinen? Siis mitä jos kyseessä todella olisi oma lapsi? Tai jonkun tutun lapsi? Olisiko asia yhdentekevä?

En sano tähän juuta enkä jaata, koska en rehellisesti sanottuna tiedä, mutta veikkaisin kuitenkin aika monen ihmisen loppupeleissä preferoivan sitä heteroparia...

@mjr nosti esille tuon jutun, että sille annettaisiin lapsi, joka on pidempään odottanut. Mielenkiintoista nähdä, miten näissä tullaan toimimaan, veikkaan jotenkin kuitenkin niin päin, että käytännön tasolla heteroparit kiilaavat ohituskaistaa pitkin...

 

[mjr]

@mjr nosti esille tuon jutun, että sille annettaisiin lapsi, joka on pidempään odottanut. Mielenkiintoista nähdä, miten näissä tullaan toimimaan, veikkaan jotenkin kuitenkin niin päin, että käytännön tasolla heteroparit kiilaavat ohituskaistaa pitkin...

Niin vaikea sanoa - itse ajattelen, että jos on kaksi täysin tasavertaista paria niin itse ratkaisisin asian niin, että kauemmin jonossa ollut saa adoptoida ensimmäisenä. En nyt näe tässä mitään suurta radikalismia. Mitä sitten käytäntöön tulee niin siinä epäilemättä paljastuu tuon esimerkin keinotekoisuus. Näistä hypoteettisista tilanteista tulee välillä mieleen ammoinen lukion etiikan kurssi hassuine esimerkkeineen...

 

[Ollakseni]

Mikäli niin käy että tasoissa on hetero- ja homopari ja lapsi pitää antaa toiselle ja lapsi sitten menee heteroparille. Mikäli homopari nostaa tästä kanteen ja kanne menee koko oikeusprosessin läpi niin se on vain hyvä asia. Saadaan ennakkotapaus asiasta johon voidaan aina vedota, asian noustessa uudelleen esille.

 

[MustatKortit]

Mikäli niin käy että tasoissa on hetero- ja homopari ja lapsi pitää antaa toiselle ja lapsi sitten menee heteroparille. Mikäli homopari nostaa tästä kanteen ja kanne menee koko oikeusprosessin läpi niin se on vain hyvä asia. Saadaan ennakkotapaus asiasta johon voidaan aina vedota, asian noustessa uudelleen esille.

Minä muuten ennustan, että saamme tällaisen oikeudenkäynnin hyvinkin pian, muutaman vuoden kuluttua.

Vähän kieltämättä hirvittää tämä ajatus jo valmiiksi, voi sitä ilmassa lentävien leimakirveiden määrää. Suuntaan jos toiseenkin.

 

[mjr]

Vähän kieltämättä hirvittää tämä ajatus jo valmiiksi, voi sitä ilmassa lentävien leimakirveiden määrää. Suuntaan jos toiseenkin.

Nyt kun olet huolestunut tästä häämöttävästä valtavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta niin pystytkö yhtään referoimaan, monetko tuhannet vastaavat tapaukset ovat ruuhkauttaneet Ruotsin oikeusjärjestelmän? Olisihan meidän hyvä osata varautua omaan tulvaamme naapurin esimerkin perusteella - esim. ehkä tarvitaan lisää tuomareita ja lakimiehiä muutaman vuoden päässä.

 

[MustatKortit]

Nyt kun olet huolestunut tästä häämöttävästä valtavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta niin pystytkö yhtään referoimaan, monetko tuhannet vastaavat tapaukset ovat ruuhkauttaneet Ruotsin oikeusjärjestelmän? Olisihan meidän hyvä osata varautua omaan tulvaamme naapurin esimerkin perusteella - esim. ehkä tarvitaan lisää tuomareita ja lakimiehiä muutaman vuoden päässä.

Suomi ja Ruotsi ovat varsin erilaisia maita, kuten näkee jo käydyistä mamu-keskusteluista, täällä ja tuolla länsinaapurissa. Olen myös nähnyt joskus tilaston, että suomalaiset ovat ruotsalaisia huomattavasti konservatiivisempaa sakkia.

Aivan yksi yhteen hommat tuskin siis menevät. En kuitenkaan siis ole huolissani, päin vastoin odotan mielenkiinnolla, että syntyykö jännitteitä, vai jäävätkö syntymättä.

Yleisestihän tuosta viestisi sävystä olen lukevinani rivien välistä (?) että sinua hivenen ärsyttävät nämä minun pohdintani. En ymmärrä miksi, eihän tässä mitään suvaitsemattomuus-linjaa olla vedetty.

 

[Radiopää]

Ovatko valitukset yleisiä adoptioasioissa tällä hetkellä? Vai onko niin, että vain homoseksuaalit kokevat tarvetta valittaa.

 

[TosiFani]

Minä muuten ennustan, että saamme tällaisen oikeudenkäynnin hyvinkin pian, muutaman vuoden kuluttua.

Vähän kieltämättä hirvittää tämä ajatus jo valmiiksi, voi sitä ilmassa lentävien leimakirveiden määrää. Suuntaan jos toiseenkin.

Voisitko nyt jo riisua sen tekopyhyyden kaavun ja myöntää vastustavasi homoparien adoptioita. Olet kierrellyt ja kaarrellut asiaa koko iltapäivän, viritellen absurdia esimerkkiä. Koko adoptio asia on tässä kohtaa irrelevanti, kuten mjr sanoi. Homot ovat tähänkin asti saaneet adoptoida, eikä asiasta ole tullut minkään näköistä ongelmaa.