En malta olla lisäämättä tähän perään Robert Lopezin toista omakohtaista tarinaa, joka kuvaa omalta osaltaan loistavasti tilannetta akateemisen tutkimuksen ja sen puolueettomuuden suhteen.
Teksti löytyy Lopezin vetoomuksesta sivuilta 25-28 (painoversio):
Toisinajattelijoiden pelottelukoneisto siis toimii Yhdysvalloissa erittäin hyvin. Akatemiatutkijat, joita edes epäillään osallistumisesta vääränlaisten tutkimustulosten tuottamiseen aiheesta, joutuvat armottoman painostuksen, leimaamisen ja tutkimusmetodien ”tarkastelun” alle. Lopezin oma tarina ei kiinnostanut näitä pro-SSM (Same-sex marriage) tutkijoita, ja kun Mark Regnerus haastatteli tutkimukseensa 248 vastaavaa tapausta, syntyi kohtuullinen paniikki.
Edes tausta samaa sukupuolta edustavien vanhempien kanssa kasvamisesta ei näytä suojelevan pro-SSM - yhteisön kostolta niitä, jotka esittävät eriävän mielipiteensä. Lopezin vetoomus sisältää kohtuullisen määrän henkilötodistuksia, jotka kuvailevat samaa asiaa, josta Lopez mainitsee lainauksen lopussa. Sehän ei ole enää mikään uutinen edes, että ihmisille annetaan potkuja työpaikoiltaan sen tähden, että he kannattavat miehen ja naisen välistä avioliittoa. Lopezin tapauksessa hänen henkilökohtainen näkemyksensä asiasta oli myös johtaa siihen, että hänen virkasopimustaan (tenure) ei olisi jatkettu.
Kovin suuri ihme ei siis ole, jos tiedeyhteisössä ollaan haluttomia tutkimaan tai edes väljästi kyseenalaistamaan mitään, joka saattaisi asettaa samaa sukupuolta edustavien vanhemmuuden edes hiukan heikkoon valoon. Ajatella, että APA:kin tiesi asian kiistattomaksi jo 10 vuotta sitten.
Lasten osalta, ryhmäkuri ajaa aikuisten homoseksuaalien oikeuksia eteenpäin on niin ankara, että sateenkaariperheiden lapsilla ei ole mitään käytännön mahdollisuutta tuoda negatiivisia kokemuksiaan esille vaan ovat pakotettuja sulkemaan ne sisäänsä. Ja kun niitä kuitenkin joidenkin toimesta esitetään, heidät leimataan ja heitä mustamaalataan surutta myös niiden toimesta, jotka esiintyvät homoseksuaalien oikeuksien edistäjinä.
Tämä nyt vain sellaisena yleisenä kuvailuna siitä, minkä vuoksi asiaan perehtyneet ja mahdollisesti itsekin vuosia tiedettä tehneet, kuten Jari Sinkkonen, ymmärtävät kyseenalaistaa tällaiset ”totuudet” ja niitä tuottaneet tutkimukset.
Menee vähän paasaukseksi niin jätetään nyt tässä vaiheessa tämä aihe vähäksi aikaa.
Teksti löytyy Lopezin vetoomuksesta sivuilta 25-28 (painoversio):
”The Human Rights Campaign lists me on the “Regnerus Fallout” page The Regnerus Fallout—Who Was Involved (2013), http://www.regnerusfallout.org/ who-was-involved, detailing the ostensible misdeeds of people who collaborated with Mark Regnerus to demean same-sex parents.
Though I had no involvement in the study except that I published one essay that contained eight paragraphs addressing Darren Sherkat’s dismissal of Mark Regnerus’s findings, I am listed under HRC’s compilation of “Who was involved” in the Regnerus study, and my picture is affixed there along with the repeated claim that I compared gay parents to slave-owners. The Gay and Lesbian Alliance Against Defamation placed me on their Commentator Accountability Project list.
---
When this list was published, Rosenzweig sent an alarmist email to my university president and a host of other school officials, saying that I was insane and students should not be willing to study with me.
When I was invited to speak at the College of Holy Cross, I was later told by the students who wanted to bring me there that administrators would not approve my visit.
Students at Stanford invited me to speak at a conference and were quickly barraged with alarming emails from GLAAD, again claiming that I compared gay parents to slave-owners, and saying that I was anti-gay and intimating that inviting me to campus was akin to bigotry.
Due to this smear campaign, Stanford’s undergraduate and graduate student bodies denied funding to the student group that invited me.
---
At the department level, I had to be reviewed for tenure by a committee member who is openly gay and who received all the accusatory emails from Scott Rosenzweig. During the tenure review I was repeatedly pressured to explain my politics and told that my “personal revelations” posed a problem for my teaching.
This went into the record even though the department did vote to give me tenure. The references to “personal revelations” appeared again in letters at higher levels of review so these have become part of my personnel file.
---
Children raised by same-sex couples face a gauntlet if they break the silence about the “no disadvantages” consensus. In such a climate, I must conclude that placing children in same-sex couples’ homes is dangerous, because they have no space or latitude to express negative feelings about losing a mom or dad, and in fact they have much to fear if they do. It is clear to me that almost nobody will be willing to report abuses in such homes or even listen to the children who are receiving the abuse.”
Toisinajattelijoiden pelottelukoneisto siis toimii Yhdysvalloissa erittäin hyvin. Akatemiatutkijat, joita edes epäillään osallistumisesta vääränlaisten tutkimustulosten tuottamiseen aiheesta, joutuvat armottoman painostuksen, leimaamisen ja tutkimusmetodien ”tarkastelun” alle. Lopezin oma tarina ei kiinnostanut näitä pro-SSM (Same-sex marriage) tutkijoita, ja kun Mark Regnerus haastatteli tutkimukseensa 248 vastaavaa tapausta, syntyi kohtuullinen paniikki.
Edes tausta samaa sukupuolta edustavien vanhempien kanssa kasvamisesta ei näytä suojelevan pro-SSM - yhteisön kostolta niitä, jotka esittävät eriävän mielipiteensä. Lopezin vetoomus sisältää kohtuullisen määrän henkilötodistuksia, jotka kuvailevat samaa asiaa, josta Lopez mainitsee lainauksen lopussa. Sehän ei ole enää mikään uutinen edes, että ihmisille annetaan potkuja työpaikoiltaan sen tähden, että he kannattavat miehen ja naisen välistä avioliittoa. Lopezin tapauksessa hänen henkilökohtainen näkemyksensä asiasta oli myös johtaa siihen, että hänen virkasopimustaan (tenure) ei olisi jatkettu.
Kovin suuri ihme ei siis ole, jos tiedeyhteisössä ollaan haluttomia tutkimaan tai edes väljästi kyseenalaistamaan mitään, joka saattaisi asettaa samaa sukupuolta edustavien vanhemmuuden edes hiukan heikkoon valoon. Ajatella, että APA:kin tiesi asian kiistattomaksi jo 10 vuotta sitten.
Lasten osalta, ryhmäkuri ajaa aikuisten homoseksuaalien oikeuksia eteenpäin on niin ankara, että sateenkaariperheiden lapsilla ei ole mitään käytännön mahdollisuutta tuoda negatiivisia kokemuksiaan esille vaan ovat pakotettuja sulkemaan ne sisäänsä. Ja kun niitä kuitenkin joidenkin toimesta esitetään, heidät leimataan ja heitä mustamaalataan surutta myös niiden toimesta, jotka esiintyvät homoseksuaalien oikeuksien edistäjinä.
Tämä nyt vain sellaisena yleisenä kuvailuna siitä, minkä vuoksi asiaan perehtyneet ja mahdollisesti itsekin vuosia tiedettä tehneet, kuten Jari Sinkkonen, ymmärtävät kyseenalaistaa tällaiset ”totuudet” ja niitä tuottaneet tutkimukset.
Menee vähän paasaukseksi niin jätetään nyt tässä vaiheessa tämä aihe vähäksi aikaa.