Jatkoajan virallinen homoketju

  • 902 423
  • 8 153

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Voisitko nyt jo riisua sen tekopyhyyden kaavun ja myöntää vastustavasi homoparien adoptioita. Olet kierrellyt ja kaarrellut asiaa koko iltapäivän, viritellen absurdia esimerkkiä..

En vastusta homoparin adoptiota periaatteessa, mutta kuten sanoin niin preferoisin henkilökohtaisesti heteroparia, mikäli sellainen vaihtoehto on olemassa.

Mitä tulee ennustukseeni keskustelun kuumentumisesta ja leimakirveistä, niin Suomessa meillä on tästä esimerkkejä pilvin pimein, kuten taannoinen jääkiekko&homous-keskustelu osoitti. Sehän meni ihan naurettavaksi vänkäämiseksi.
 

attendo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvinkään Ahmat
Tämän viimeisimmän sivun tekstejä lukiessa minut valtasi, ihan oikeasti, alemmuuskompleksi. Täällä on hyviä kirjoituksia siitä, miksi homoparin kuuluisi saada adoptiolapsi jos tilanne on suotuisa, mutta kun minä en vaan sitä voi hyväksyä tai ymmärtää. Onneksi en ole näistä asioista päättämässä. Kai minä sitten olen homofoobikko tai mikä lie, kun en asiaa pysty sulattamaan. Mutta eipä tämä asia oikeastaan minun elämääni hetkauta tuon taivaallista, joten siitä vaan sitten. Mutta sitä voisi joskus ilman kiihkoilua miettiä, että mikä siinä homostelussa on niin vastenmielistä, siis noin filosofisesti, ettei niille edes lasta halua antaa kasvatettavaksi.... Ja en nyt siis ole tuomitsemassa homoja vaan haastamassa omaa ajattelua asian tiimoilta.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Tämän viimeisimmän sivun tekstejä lukiessa minut valtasi, ihan oikeasti, alemmuuskompleksi. Täällä on hyviä kirjoituksia siitä, miksi homoparin kuuluisi saada adoptiolapsi jos tilanne on suotuisa, mutta kun minä en vaan sitä voi hyväksyä tai ymmärtää. Onneksi en ole näistä asioista päättämässä. Kai minä sitten olen homofoobikko tai mikä lie, kun en asiaa pysty sulattamaan.

Mä uskon, että jokaisen oma elämäntilanne ja kokemukset vaikuttavat hyvin pitkälle siihen, miten tämän homovanhemmuuden kokee. Etenkin jos on lukenut paljon kirjallisuutta, joka tukee omia käsityksiä siitä, miten tärkeitä omat, kaksi eri sukupuolta olevat vanhemmat, ovat lapsen kehitykselle niiden omien subjektiivisten käsityksen lisäksi ihan tieteellisesti todennettuna faktana.

Sanoin jo tuolla aiemmin, että näin kun sitä itse elää tätä ns. normaalin lapsiheteroperheen arkea, monet väitteet siitä että me puolisoni kanssa emme todellisuudessa tarjoaisikaan mitään erityistä ja erilaista biologisina vanhempina omille lapsillemme nimenomaan erilaisina, eri sukupuolta omaavina kasvattajina, tuntuvat suoraan sanottuna aivan todellisuudesta irtautuneilta.

Meillä isä, eli minä, vien poikiamme urheiluharrastuksiin, kalastamaan, metsästämään, olen niistä asioista aidosti kiinnostunut ja käymme niistä antoisia keskusteluita, jotka lujittavat suhdettamme. Potkimme palloa, leikimme vesisotaa täydellä antaumuksella ja poikien riemu on sanoinkuvaamaton. Samoin vaimoni leipoo, laittaa ruokaa, askartelee, virkkaa ;), järjestää lauluhetkiä ja touhuaa poikien kanssa aivan omanlaisiaan asioita, jotka taas minua eivät kiinnosta mutta joista taas he voivat keskustella ja toimi yhdessä kaikkia kehittävällä tavalla.

Tottakai voi sanoa että äitikin voi vetää hokkarit jalkaan ja pelata jääkiekkoa, seurata runkosarjaottelut tiiviisti Nelonen Pro:ta tujoittaen ja analysoida jalkapallon MM-finaalin tilanteita loputtomasti ja aidosti asioista kiinnostuneesti keskustellen. Meillä tämä nyt vain ei aivan toteudu, koska kiinnostuksen kohteemme ovat erilaiset ja sellaista aitoa kohtaamista samalla pelikentällä ei tapahdu.

Joku voi edelleen väittää, että millään tällaisella ei ole merkitystä. Riittää, kun lapsi saa riittävästi rakkautta ja kiintymystä osakseen. Eikä lapsi sitä osaa kyseenalaistaa, että häneltä olisi jotain jäänyt puuttumaan, vaikkei kumpaakaan vanhemmista kiinnostanut perhokalastus tai jääkiekko. Kun häneltä sitten kysytään, hän sanoo että hienosti menee, mulla on kavereita ja koulukin sujuu.

Tuo aiemmin linkittämäni, n. 30-vuotiaan, kahden naisen kasvattaman, nyt jo reilusti aikuisen naisen tarina hänen kaipuustaan puuttuvaa isäänsä kohtaan koskettaa todella syvältä. Jari Sinkkonen on tämän aihealueen asiantuntija ja tietää, mistä tuossa on kyse. Ihminen voi päästä pitkällekin, kyseenalaistamatta ja käytännössä edes ymmärtämättä kuin vasta siinä vaiheessa kun hänella on omia lapsia ja hän kokee saman asian mitä kuvailin edellä, mitä hänen omasta elämästään mahdollisesti on puuttunut.

Tässä kohden voidaan palata siihen, mikä olikaan sitä ideaalia, ensinnä lapsen, ja mikä kahden homoseksuaalin perhe-elämän kannalta. Ne eivät ole aivan täysin sama asia.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Sanoin jo tuolla aiemmin, että näin kun sitä itse elää tätä ns. normaalin lapsiheteroperheen arkea, monet väitteet siitä että me puolisoni kanssa emme todellisuudessa tarjoaisikaan mitään erityistä ja erilaista biologisina vanhempina omille lapsillemme nimenomaan erilaisina, eri sukupuolta omaavina kasvattajina, tuntuvat suoraan sanottuna aivan todellisuudesta irtautuneilta.

Onko joihinkin kivitauluihin hakattu, ettei homoperheessä aikuiset voi tehdä aivan samoja asioita kuin sinä ja vaimosi? Luettelit pelkästään asioita, joita normaalisti tehdään housut jalassa. Esimerkiksi minä menin lapsena kalaan mummuni kanssa ja ukki jäi torpalle keittämään kahvia. Kotona oli voimassa stereotyyppisemmät sukupuoliroolit eli isä opetti käyttämään moottorisahaa ja äiti ompelukonetta. Nyt osaan käyttää molempia ja sekoittaa tulevien lasteni päät tekemällä naisten töitä ja vaimo voi katsoa poikien kanssa urheilua tai vaikka balettia, jos se heitä enemmän kiinnostaa.

Oletko muuten koskaan ajatellut, että joku pojistasi voisi, tai olisi voinut, olla homoseksuaali?
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Mä uskon, että jokaisen oma elämäntilanne ja kokemukset vaikuttavat hyvin pitkälle siihen, miten tämän homovanhemmuuden kokee. Etenkin jos on lukenut paljon kirjallisuutta, joka tukee omia käsityksiä siitä, miten tärkeitä omat, kaksi eri sukupuolta olevat vanhemmat, ovat lapsen kehitykselle niiden omien subjektiivisten käsityksen lisäksi ihan tieteellisesti todennettuna faktana.

Sanoin jo tuolla aiemmin, että näin kun sitä itse elää tätä ns. normaalin lapsiheteroperheen arkea, monet väitteet siitä että me puolisoni kanssa emme todellisuudessa tarjoaisikaan mitään erityistä ja erilaista biologisina vanhempina omille lapsillemme nimenomaan erilaisina, eri sukupuolta omaavina kasvattajina, tuntuvat suoraan sanottuna aivan todellisuudesta irtautuneilta.

Meillä isä, eli minä, vien poikiamme urheiluharrastuksiin, kalastamaan, metsästämään, olen niistä asioista aidosti kiinnostunut ja käymme niistä antoisia keskusteluita, jotka lujittavat suhdettamme. Potkimme palloa, leikimme vesisotaa täydellä antaumuksella ja poikien riemu on sanoinkuvaamaton. Samoin vaimoni leipoo, laittaa ruokaa, askartelee, virkkaa ;), järjestää lauluhetkiä ja touhuaa poikien kanssa aivan omanlaisiaan asioita, jotka taas minua eivät kiinnosta mutta joista taas he voivat keskustella ja toimi yhdessä kaikkia kehittävällä tavalla.

Tottakai voi sanoa että äitikin voi vetää hokkarit jalkaan ja pelata jääkiekkoa, seurata runkosarjaottelut tiiviisti Nelonen Pro:ta tujoittaen ja analysoida jalkapallon MM-finaalin tilanteita loputtomasti ja aidosti asioista kiinnostuneesti keskustellen. Meillä tämä nyt vain ei aivan toteudu, koska kiinnostuksen kohteemme ovat erilaiset ja sellaista aitoa kohtaamista samalla pelikentällä ei tapahdu.

Joku voi edelleen väittää, että millään tällaisella ei ole merkitystä. Riittää, kun lapsi saa riittävästi rakkautta ja kiintymystä osakseen. Eikä lapsi sitä osaa kyseenalaistaa, että häneltä olisi jotain jäänyt puuttumaan, vaikkei kumpaakaan vanhemmista kiinnostanut perhokalastus tai jääkiekko. Kun häneltä sitten kysytään, hän sanoo että hienosti menee, mulla on kavereita ja koulukin sujuu.

Tuo aiemmin linkittämäni, n. 30-vuotiaan, kahden naisen kasvattaman, nyt jo reilusti aikuisen naisen tarina hänen kaipuustaan puuttuvaa isäänsä kohtaan koskettaa todella syvältä. Jari Sinkkonen on tämän aihealueen asiantuntija ja tietää, mistä tuossa on kyse. Ihminen voi päästä pitkällekin, kyseenalaistamatta ja käytännössä edes ymmärtämättä kuin vasta siinä vaiheessa kun hänella on omia lapsia ja hän kokee saman asian mitä kuvailin edellä, mitä hänen omasta elämästään mahdollisesti on puuttunut.

Tässä kohden voidaan palata siihen, mikä olikaan sitä ideaalia, ensinnä lapsen, ja mikä kahden homoseksuaalin perhe-elämän kannalta. Ne eivät ole aivan täysin sama asia.

Samaa sukupuolta olevissa pariskunnissa taitaa kuitenkin olla aika usein niin, että toinen on enemmän perinteisiin miesten kiinnostuksiin kallellaan ja toinen naisten. Ei varmasti ole mitenkään tavatonta, että esimerkisi lesboparista toista kiinnostaa jääkiekko tai perhokalastus. Ja ihan varmasti löytyy myös lukuisia heteropariskuntia, joista kumpaakaan ei kiinnosta jääkiekko tai perhokalastus. En nyt ihan nielemättä usko sitäkään, että jokainen tajuaisi lapsen saatuaan, että oma lapsuushan olikin ihan perseestä, kun kukaan ei opettanut perhokalastamaan. Mua ei lapsena ole kertaakaan viety kalastamaan, metsästämään tai jääkiekkopeliin vaikka isä tiivisti olikin lapsuudessa mukana. Eikä kyllä äitikään opettanut virkkaamaan eikä laulettu yhdessä. En silti koe, että olisin jäänyt mistään paitsi lapsuudessani. Mutta ehkä mä tajuan sen vasta sitten, kun saan omia lapsia.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mä uskon, että jokaisen oma elämäntilanne ja kokemukset vaikuttavat hyvin pitkälle siihen, miten tämän homovanhemmuuden kokee. Etenkin jos on lukenut paljon kirjallisuutta, joka tukee omia käsityksiä siitä, miten tärkeitä omat, kaksi eri sukupuolta olevat vanhemmat, ovat lapsen kehitykselle niiden omien subjektiivisten käsityksen lisäksi ihan tieteellisesti todennettuna faktana...

...Jari Sinkkonen on tämän aihealueen asiantuntija ja tietää, mistä tuossa on kyse. Ihminen voi päästä pitkällekin, kyseenalaistamatta ja käytännössä edes ymmärtämättä kuin vasta siinä vaiheessa kun hänella on omia lapsia ja hän kokee saman asian mitä kuvailin edellä, mitä hänen omasta elämästään mahdollisesti on puuttunut...

Yrität luoda sellaisen kuvan näissä jutuissasi, että tieteelliset tutkimukset tukisivat sinun varsin stereotypistä ajatteluasi. Tämä ei pidä paikkaansa, tieteellisten tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvattamista lapsista tulee yhtä terveitä lapisia kuin ns. normiperheissä. Ja Sinkkosen nimen nostaminen esiin tällaisessa yhteydessä on kohtuu törkeää, hänen mukaansa lapsen kehitys ei ole uhattuna samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä.

Ole rohkeasti oman mielipiteesi takana, mutta älä valehtele.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
En silti koe, että olisin jäänyt mistään paitsi lapsuudessani. Mutta ehkä mä tajuan sen vasta sitten, kun saan omia lapsia.

Toin tämän ehkä turhan heikosti esille.

Minulla, aivan samoin kuin tuolla linkittämäni kahden äidin kasvattaman naisen kohdalla, juuri omat lapset ja syvä kokemus siitä mitä he tarvitsevat vaikuttaa tähän näkemykseen varmasti todella paljon.

En @TosiFani jaksa enää tuosta aiheesta kanssasi, koska asia se on täysin selvä ja sinä ainoastaan kieltäydyt ymmärtämästä näitä tosiasioita.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...En @TosiFani jaksa enää tuosta aiheesta kanssasi, koska asia se on täysin selvä ja sinä ainoastaan kieltäydyt ymmärtämästä näitä tosiasioita.

Hyvä, että asia on sinulle täysin selvä. Älä kuitenkaan sotke tiedettä tai Jari Sinkkosta mielipiteisiisi. Tieteelliset tutkimukset tai Sinkkonen eivät tue sinun näkemyksiäsi.
 

Tuamas

Jäsen
Minulla, aivan samoin kuin tuolla linkittämäni kahden äidin kasvattaman naisen kohdalla, juuri omat lapset ja syvä kokemus siitä mitä he tarvitsevat vaikuttaa tähän näkemykseen varmasti todella paljon.

Hauskaahan tämä aina on kun yksi netistä löytyvä yksittäistapaus (päinvastaisia tarinoita löytynee vähintään yhtä paljon) sekä tutkijan sanojen vääntely saavat aikaan näin ehdottoman varmuuden.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Jos haluaa saada hyvän käsityksen Jari Sinkkosen ajatuksista aihepiiristä, kannattaa kuunnella seuraava haastattelu:

Miesten tunti: Isä on isä ja äiti on äiti | Radio | Areena | yle.fi

Linkki vie Yle Areenan "Miesten tunti"-ohjelman haastatteluun (55 min), niin jokainen meistä pääsee Jari Sinkkosen luennolle.

Haastattelussa Sinkkonen muun muassa kuvailee epäpopulaaristi naisten ja miesten välisen tasa-arvotyön vaikutuksia perheisiin ja lapsiin. Siis myös niitä vaikutuksia, jotka on "kiistattomasti todistettu olemassaolemattomiksi".
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Hauskaahan tämä aina on kun yksi netistä löytyvä yksittäistapaus (päinvastaisia tarinoita löytynee vähintään yhtä paljon) sekä tutkijan sanojen vääntely saavat aikaan näin ehdottoman varmuuden.

Minulle riittää aivan hyvin, että asian uskotaan olevan kaikkea muuta kuin kiistaton.

Itseäni toistaen, tiedän että tämä on vaikea asia sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajille, koska koko lakihanke käytännössä on rakennettu tämän kiistanalaisen tiedon varaan.

Se miten tähän "kiistattomuuteen" todellisuudessa ajauduttiin kuvaa sekin lähinnä ihmistieteen politisoitumista. Ensin me uskottelimme että kyllä yksinhuoltajan lapset pärjäävät, jottei eroäitejä syyllistettäisi. Lasten pärjäämisestä tehtiin "kiistaton tosiasia", jonka kyseenalaistajat teurastettiin feministien toimesta. Nyt me olemme jatkaneet rakentamista tämän "kiistattoman tosiasian" päälle ja ulottaneet sen koskemaan homovanhemmuutta.
 

Tuamas

Jäsen
Se miten tähän "kiistattomuuteen" todellisuudessa ajauduttiin kuvaa sekin lähinnä ihmistieteen politisoitumista. Ensin me uskottelimme että kyllä yksinhuoltajan lapset pärjäävät, jottei eroäitejä syyllistettäisi. Lasten pärjäämisestä tehtiin "kiistaton tosiasia", jonka kyseenalaistajat teurastettiin feministien toimesta. Nyt me olemme jatkaneet rakentamista tämän "kiistattoman tosiasian" päälle ja ulottaneet sen koskemaan homovanhemmuutta.

Meinaat siis, että ihan feministien vittumaisuutta käytännössä kaikki tehty tutkimus on sinun mielipidettäsi vastaan. Meta-analyysi homo- ja heterovanhempien eroista on käsittääkseni melko selvää luettavaa.

Ainoat jotka ovat saaneet vastakkaisia tuloksia ovat ihan sattumalta kristillisen biaksen kanssa liikkeellä olleita.

Toki tässä heijastuu kovin se kuinka ne kaikkein tärkeimmät asiat lastenkasvatuksessa ovat ilmeisesti jääneet unholaan, kun toissijaisiin asioihin kuten vanhempien sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen kiinnitetään näin valtavasti huomiota.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Ensin me uskottelimme että kyllä yksinhuoltajan lapset pärjäävät, jottei eroäitejä syyllistettäisi. Lasten pärjäämisestä tehtiin "kiistaton tosiasia", jonka kyseenalaistajat teurastettiin feministien toimesta.
Tutkimusten mukaan yksinhuoltajien lasten mahdolliset ongelmat selittyvät taloudellilla ja sosiaalisilla syillä eikä huoltajuudella. Vaikka kyllähän sinä varmaan tämän tiesitkin. Lukenut mies, krrhhhm.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Ainoat jotka ovat saaneet vastakkaisia tuloksia ovat ihan sattumalta kristillisen biaksen kanssa liikkeellä olleita.

Korjaan, myös Jari Sinkkonen kyseenalaisti näiden suoritettujen tutkimusten luotettavuuden asiantuntijalausunnossaan.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Tutkimusten mukaan yksinhuoltajien lasten mahdolliset ongelmat selittyvät taloudellilla ja sosiaalisilla syillä eikä huoltajuudella. Vaikka kyllähän sinä varmaan tämän tiesitkin. Lukenut mies, krrhhhm.

Olen kyllä lukenut muun muassa suhteellisen tuoreen ruotsalaistutkimuksen, jossa todettiin että samassa sosioekonomisessa asemassa olevista perheistä, ydinperheissä elävät lapset voivat paremmin kuin yh-, adoptio- ja uusperheissä. Voin etsiä lähteen myöhemmin ellei joku löydä kyseistä tutkimusta minua ennen.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Olen kyllä lukenut muun muassa suhteellisen tuoreen ruotsalaistutkimuksen, jossa todettiin että samassa sosioekonomisessa asemassa olevista perheistä, ydinperheissä elävät lapset voivat paremmin kuin yh-, adoptio- ja uusperheissä. Voin etsiä lähteen myöhemmin ellei joku löydä kyseistä tutkimusta minua ennen.

Mielenkiintoista. Saisinko tutustua lähdeaineistoon? Lisäksi kaiketi valikoit sitten tutkimuksen joka sinun näkemyksiäsi parhaiten tukee.

JAMA Network | JAMA Psychiatry | Exposure to Single Parenthood in Childhood and Later Mental Health, Educational, Economic, and Criminal Behavior Outcomes
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Tottakai saat, minä sanoin kyllä esittäväni lähteen myöhemmin. Sen löytämiseen kuitenkin menee hetki.

Kyse on tutkimuksesta, jota kuvaillaan näin: "Merkittävin adoptiolasten hyvinvointia selvittänyt yksittäinen tutkimus lienee ruotsalainen väestöpohjainen tutkimus, jossa on rekisterien perusteella kartoitettu vuosina 1963-73 (von Borczyskowski ym. 2006) 1968-75 (Lindblad ym. 2003), 1970-79 (Hjern ym. 2002) ja 1973-1984 (Elmund ym. 2007) syntyneiden lasten hyvinvointia aikuisiällä. Aineiston suuruuden kannalta tutkimus on ylivoimainen muihin verrattuna, sillä systemaattiseen otantaan perustuva kohortti käsitti noin miljoona henkilöä."

www.duodecimlehti.fi - HAKU

Vaikka tutkimus käsittelee adoptiolasten hyvinvointia (joka toki sekin liittyy sukupuolineutraaliin avioliittolakiin), sen aineistosta on tehty useita erilaisia analyysejä vertailemaan myös perhemuodon vaikutusta lasten hyvinvointiin yleisemmällä tasolla. Adoptiolasten kohdalla tilanne on selvä, uusperheiden kohdalla tilanne on selvä ja yksinhuoltajaperheiden kohdalla tilanne on selvä. Jostain kummallisesta syystä, samaa sukupuolta edustavien vanhempien perheiden kohdalla "se ei ole".

Suomessahan tätä tutkimusta ei käytännössä vielä ole tehty: http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/download/2604/3683

Ruotsalaistutkimus on myös siinä mielessä parempi, että alue vastaa kulttuuriltaan ja olosuhteiltaan paremmin suomalaista, kuin esimerkiksi amerikkalainen.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
On mielestäni hyvin hämmentävää että tässä adoptiokeskustelussa on noussut esille sellainen asia kuin ideaalitilanne lapselle. Adoptiota tuskin koskaan voi pitää itsessään ideaalina tilanteena. Siinä lapsen vanhemmat ovat joko kuolleet tai luovuttaneet hänet eteenpäin, tai hänet on otettu talteen vanhemmilta jotka eivät selkeästi kykene toimimaan vanhempina edes siedettävällä tasolla. Sitten koitetaan todistella kasvatuspsykologien yms. lausunnoilla ideaalitilannetta ja vaaditaan tarkempia tutkimuksia (joita on hankala saada mikäli homojen ei anneta adoptoida, ja taas voidaan sanoa ettei ole tutkimustuloksia). Voi tsiisus.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
A) Lukutaito
B) Näinköhän?

Jari Sinkkosen asiantuntijalausunto, aiheesta tehdyn tutkimuksen kyseenalaistava osuus.

...jo 2005 Yhdysvaltain psykologiyhdistys (APA) antoi julkilausuman, jossa todettiin, että 59 tutkimuksen perusteella on osoitettu kiistattomasti, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset kehittyvät aivan yhtä hyvin elleivät paremminkin kuin heteroperheiden lapset. Julkilausuma on poikkeuksellinen, sillä kehityspsykologian alueella tuskin mikään on yksiselitteistä tai kiistatonta.

Myöhemmin Loren Marks - niminen tutkija kävi läpi mainitut 59 tutkimusta ja totesi katsauksessaan, että monissa niistä aineistot ovat pieniä, vertailuryhmät puuttuvat, tai menetelmissä on puutteellisuuksia. Lasten subjektiivisia kokemuksia on tutkittu vielä verraten vähän. Mark Regnerus - niminen sosiologi joutui valtavan parjauskampanjan kohteeksi julkaistuaan 2012 tutkimuksen, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla on myöhemmin kohonnut depression riski.

Lihavointi minun,

Miten sinä @Tuamas koet tämän, Jari asettui näiden 59 tutkimuksen osoittaman kiistattoman faktan taakse?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
....Miten sinä @Tuamas koet tämän, Jari asettui näiden 59 tutkimuksen osoittaman kiistattoman faktan taakse?

Tämä sanottuna, nyt olemassa oleva tutkimusnäyttö ei anna aihetta vakavaan huoleen samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten kehityksestä. Tiedämme toistaiseksi kuitenkin varsin vähän siitä, miten he aikanaan kokevat oman vanhemmuutensa, ja miten he voivat aikuisuudessa. On myös tärkeää muistaa, että samaa sukupuolta olevien ihmisten liitot ovat yhtä monenkirjavia kuin heteroliitotkin. USA:ssa on esim. lesbojärjestöjä, jotka tähdentävät miesten merkitystä lapsen kehitykselle ja auttavat etsimään naisparien lapsille mieskavereita. Osa naisista on saanut lapset heteroliitossa, ja kun he eroavat ja solmivat suhteen naiseen, lapsilla on parhaassa tapauksessa luonteva kontakti omaan biologiseen isäänsä. Näissä tilanteissa lapsi tietää, ketkä hänen vanhempansa ovat.

Lainaus Jari Sinkkosen lausunnosta lakivaliokunnalle asiassa M 10/2013 vp

Näin Sinkkonen jatkoi lainauksesi jälkeen.
 

Nemesis63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, sympatiat Pelicans
Samalla kun tätä kiistatonta totuutta julistetaan ympäri maailmaa, sosiaaliseen mediaan ja jopa Yhdysvaltaiaisiin oikeusasteisiin on alkanut tupsahdella vetoomuksia aikuisilta ihmisiltä, jotka kasvoivat samaa sukupuolta edustavien vanhempien perheissä.

En pidä tätä propagandana, koska jokainen näistä "todistajalausunnoista", niin yksittäisiä tapauksia kuin ovatkin, kuitenkin horjuttavat sitä tieteellisen metodin kautta saavutettua konsensusta samaa sukupuolta olevien ihmisten vanhemmuudesta.

Näitä ei siis tule käsitellä tieteellisenä todistuksena, ja ne voi ohittaa vain sanomalla että tämä nyt sattui olemaan tilanne kyseisten henkilöiden perheissä, eikä niistä voida vetää yleistystä. Tämä on siis totta, niistä ei voi vetää yleistystä.

Niiden kautta voi kuitenkin pohtia, että kun meillä toisaalta on hyvin rajoittunut tutkimusnäyttö aiheesta (SInkkonen) ja toisaalta tilanteen kehittymistä on vaikea ennustaa samaa sukupuolta edustavien vanhemmuuden siirtyessä mainstreamiin, kuinka paljon vastaavia tarinoita tulee esiintymään tulevaisuudessa, ja missä vaiheessa joku aihetta käsittelevä tutkimus sittenkin löytää jotain eroa samaa- ja eri sukupuolta edustavien vanhemmuudesta.

‘Quartet of Truth’: Adult children of gay parents testify against same-sex ‘marriage’ at 5th Circuit | News | LifeSite

---

Ennenkuin esimerkiksi lähtee kyseenalaistamaan näiden lausuntojen antajien taustoja tai luotettavuutta, voi tutustua yhteen heistä ja hänen lausuntoonsa kokonaisuudessaan:

Robert Oscar Lopez Amicus Brief

Robert Lopez on kahden naisen kasvattama, Yale Universityn käynyt California State Universityn professori, joka mielenkiintoisesti ottaa kantaa mm. Mark Regnerukseen, häneen ihmisenä ja hänen tutkimuksensa sisältöön verrattuna muihin vastaaviin.

..."Despite the flaws in Mark Regnerus’s research model, he and Walter Schumm are the only scholars studying alternative family structures, who have ever agreed to speak with me. This holds true even though I know that many other researchers must know of my existence. I am on quite prominent blacklists published by the two most powerful gay rights organizations in the United States – Gay and Lesbian Alliance against Defamation, and HumanRights Campaign.

Though I have a doctorate, went to Yale, have tenure, and have compiled dozens of life histories involving same-sex parenting, I have been dismissed, quite often rudely, by researchers who keep claiming to know a great deal about the impact of same-sex parenting on children. Mark Regnerus has been attacked not for what he failed to find, but rather,for what he included. He found a large number of people of color who were involved in same-sex parenting homes, as well as people who lived real-life complexities that other researches peremptorily suppressed (more than two parental figures, living in separate houses, gay parents breaking up, etc.)

In otherwords, unlike every other researcher in this field, Mark Regnerus seeks to understand every person he comes across who had a gay or bisexual parent. All the others go looking for families that suit a prescribed profile – they must be a stable, picture-perfect gay couple that doesn’t have any of the complicating factors that actually happen in real life.

Hence the rejection of Mark Regnerus’s work is not a defense of gay families; it is a slap in the face of the vast majority of us who comefrom gay families and cannot seem to be heard by researchers who expect us to fit a narrow and suffocating mold.Having said all that, Mark Regnerus’s study ends up falling prey to what ruined all the other research into children of gay parents.

The question being asked was always whether children of gay parents made a good impression on adults – do they have good grades, are they well-liked by peers, do they seem confident and “well adjusted”? All of these measurements reflect what adults want out of children.

None of these measurements can possibly capture the grave injustice being done to a child whose father or mother has been permanently taken away."
 

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.

Tuamas

Jäsen
Ajattelinkin että venkoilu alkoi muistuttaa kreationistien peeloilua ja kyllä, lopulta saatiin linkki ihka-aidolle hihhulisaitille.

Eiköhän tämä ollut tässä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös