Ehka olisi kannattavaa ainakin osan tutustua nykytutkimukseen homouden synnysta. Siita kun lueskelin aika monia viesteja tassa keskustelussa tanaan, joissa oli mm. viittauksia siita, etta homous olisi valintaa, kokonaan tai osittain tai jopa mystisen monivalintatestin tulosta.
Nyt en vasyneena jaksanut kayda syvemman aineiston keraamiseen, mutta tassa Wikipedian artikkeli aiheesta:
Prenatal hormones and sexual orientation - Wikipedia, the free encyclopedia
Artikkeli kuvaa raskaudenaikaisen hormonaalisen mixturen merkitysta seksuaalisen suuntautumisen muodostumisessa.
Itse uskon ajatukseen siita, etta seksuaalinen suuntautuminen, kuten muutkin inhimilliset ja luonnolliset ominaisuutemme, asettuu jonkin sortin kuvitteelliselle janalle, jossa toisessa aaripaassa voidaan ajatella olevan vahva maskuliini ja toisessa paassa vahva feminiini (tai tassa ehka paremminkin vahva hetorous tai vahva homoseksuaalisuus). Me kaikki olemme jossakin kohtaa janalla, toiset kaukana keskiviivasta, sukupuolisen suuntautumisen origosta, toiset sita lahempana.
Tasta seuraa, etta lahella origoa todennakoisyys tuntea seksuaalisia tunteita omaan sukupuoleen (homoseksuaalisuus) tai molempiin sukupuoliin (biseksuaalisuus) kasvaa. Sikali ymmarran ajatuksen, etta joissakin tapauksissa voidaan ajatella, etta ihmisella on osittain mahdollisuus ymparistonsa kautta ohjautua muutaman asteen vasemmalle tai oikealle talla seksuaalisen identiteetin janalla ja talloin jos olet aivan siina origon vieressa, saatat "lipsahtaa" myos toiselle puolelle. Uskon, etta ns. kristillisen homoeheytyskurssituksen sinansa aika kyseenalaiset tulokset ovat syntyneet talla "harmaalla alueella". Aariheteroa kun ei voi "eheyttaa" homoksi tai painvastoin.
Kuitenkin ajatus siita, etta seksuaalinen identiteetti kokonaan olisi valintakysymys, sen ajatuksen nykytutkimus lahes yksimielisesti ampuu alas. En usko, etta kukaan vahvasti oman seksuaalisen suuntautumisensa kokeva ihminen voi nahda pienintakaan "riskia" siita, etta jonkun ulkoisen ohjausvaikutuksen takia eraana aamuna esim. oma sukupuoli alkaisi viehattaa seksuaalisesti. Tai etta vastaavasti vahvan homoseksuaalisen identiteetin omaavalle ihmiselle kaantyminen "turvalliseksi heteroksi"olisi yhtaan sen helpompaa.
Alkaa olla tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilla argumentit vahissa, koska enta sitten? Vaikka suurin osa aiheen riippumattomista tutkimuksista nayttaisikin todistavan, etta kyseessa on biologinen mekanismi, ei talla tai valintateorialla ole tassa aiheessa mitaan merkitysta. Tama ei liity koko asiaan millaan tavalla. Sukupuolinen suuntautuminen (vaikka se valinta olisikin mita se todellakaan ei kaiken tutustumiseni aiheeseen perusteella ole), olisi merkitykseltaan syrjintaperusteena suunnilleen yhta hyva kuin lain mahdollistama syy syrjia rastatukkia, hevareita, tatuoituja tms. avioliittolaissa.
Jossain kohtaa joku voisi koota esitetyt validit argumentit, puolesta ja vastaan, tasta keskustelusta. Validi argumentti ei ole mielipide, ei myoskaan oma arvotausta. Ja tosiaan mielipiteita saa olla kaikilla, kullakin meista on myos omat arvomme ja vakaumuksemme, mutta lainsaatajan nakokulmasta nama eivat argumenteiksi kelpaa. Tai sanotaan, etta ajattelen itse kovin eri tavalla, jos jollekin kelpaavat.
Jupa