Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[npc]

Toivotan sinulle @Kari Runk tsemppiä hyvin alkaneelle urallesi. Tykkään tatsistasi, että vihollinenhan on se se nikotiini ja silloin ei mitään perkeleen laastareita tai purkkia isketä itseensä jotka sisältävät sitä addiktoivaa ainetta, josta siis nimeen omaan yrittää päästä eroon. Tietty erilaisia ihmisiä olemassa ja jollekin purkka toimii niin en dumaa. Mutta oletan monelle sen rahan säästön polttamati olemisesta olevan myös yksi motivaation lähde ja itse en tälläisen ison päätöksen tehneenä haluaisi maksaa nikotiinista vielä enemmän kuin polttaessa. (Mun historia: poltin 30v, kuivilla vajaa 10v, ei korvikkeita)

 

[npc]

Vielä pitää olla pitkä aika polttamatta ennen kun voi sanoa lopettamisen onnistuneen.

Oikeeta tapaa lopettaa ei ole, joten tsemppiä paljon sullekin valitsemallasi tiellä.

Itse kuulun addiktoivien aineiden kohdalta siihen rykelmään, jotka ei voi käyttää nikotiinikorvaustuotteita jos pyrkimyksenä päästä itse paskasta eroon. Jos jollain on varaa ja tuntee jutun toimivan niin palakoon, hienoa. Tai jos joku tuntee että on kiva vaan blaadaa murehtimatta sen kummemmin niin sekin on kai okei, ainakin mun puolesta.

Itelläni, vaikken sen takia lopettanutkaan, oli suuri ilon aihe kun ei enää mennyt 60 euroo kuukaudessa tupakkatarvikkeisiin. Mulle iso raha. Polttaessa se oli vaan kulu siinä kuin sähkö ja vesi ja vuokra jotka eka maksettiin pois ja sit katottiin paljo jää käteen.

Tsemppiä kaikille, mutta en silti ikinä tule hyväksymään sitä kuinka tässä siirtymäajassa kurmootettiin tupakoitsijoita lentoasemilla ja junassa ja kaupan tiskillä. Päämäärät jalot, mutta toteutus perseestä.

 

[Nick Neim]

Tänään tulee 10 päivä kokonaan ilman tupakkaa. Luin sen Stumppaa tähän kirjan ( @godspeed ) ja se auttoi muuttamaan ajatusmaailmaa. Nyt on vahvasti sellainen olo, että ei koskan enää. Vieeoitusoireet on ollu todella lievät eikä ratkeaminen ole oikeastaan ollut edes lähellä. Jos tämä ei tästä pahene, voi todellakin sanoa että omalla kohdalla lopettaminen oli naurettavan helppoa. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Vielä pitää olla pitkä aika polttamatta ennen kun voi sanoa lopettamisen onnistuneen.

Tämä kirja muuten toimii. Tai sanotaan näin, että jokaisen tupakoinnin lopettamista harkitsevan tämä pitäisi lukea, ja jokainen saa sitten itse päättää, toimiiko vai ei. Lopetellessani 2016 tuo tuli luettua läpi, ja onhan tuo tietynlaista aivopesua parhaimmillaan.

Toki 2016 tuota kirjaa mainostin ja hehkutin tässäkin ketjussa innoissani, ja ratkesin taas polttamaan n. 1,5kk sen lukemisesta. Eipä siitä tullut paljoa enää tässä ketjussa huudeltua. Tämä muistutuksena myös sinullekin, sekä kaikille muillekin kirjan lukeneille. Todella helposti se 1,5kk savuttomuus silloin alkuun vierähti, ja sitten pihalla istuskellessa pummasin kaverilta kännipäissäni tupakan. Kaikki se vaiva ja työ heitetty suoraan hukkaan. Toki jotkut pystyvät polttamaan sen yhden tai kaksi, mutta lähinnä tässä pelottelen sillä, että jättäkää se yksikin ottamatta. Niin paljon helpommalla silloin pääsee.

Monen asian suhteen se menee allekirjoittaneella vähän niin, että monesti pitää tehdä ennen kuin oppii, mutta jos nyt tämän suhteen olisin oppinut kerrasta.

 

[npc]

Toki jotkut pystyvät polttamaan sen yhden tai kaksi

Näin on ja uskon jokaisen tuntevan muutaman tällaisen. Mutta he ovat jotain friikkejä joihin ei toivoisi kenenkään oikean röökaajan millään tavalla samaistuvan.

 

[Sue]

Mä en ole koskaan onnistunut lopettamaan, se ei toimi mun aivoille. Sen sijaan olen ollut nyt vuoden verran tauolla. Aloitin viime kesänä, kun loma alkoi, ja sen jälkeen olen ostanut kaksi askia, toisen syksyllä työstressiin ja toisen vuodenvaihteessa viihteelle. Kumpaakaan en polttanut yksin, vaan ne oli sellaisia sosiaaliaskeja porukassa. Kollegat ovat kunnioittaneet pyristelyäni eivätkä pyydä mukaan röökitauolle.

Tänä kesänä on ollut kaksi kertaa, kun rööki on tuoksunut sietämättömän hyvältä, mutta se on mennyt ohi. Ja säästäähän sitä. On myös ollut hyvä haaste oppia tauottamaan töissä muuten kuin polttamalla, vaikka ekat kuukaudet meinasin unohtaa tauot kokonaan. Nikotiinittomuus aiheutti omat hankaluutensa, mutta tavasta pois oppiminen teki paljon tiukempaa.

Tsemppiä kaikille taistelijoille.

 

[godspeed]

Kaksi vuotta olen nyt ollut polttamatta. Voin sanoa kirkkain silmin, että olen irti. Ihan ohimenevän hetken, tai kahden, verran voi jonain päivänä ns. tyhjänä hetkenä käydä mielessä, mutta joskus menee päivätolkulla kun ei edes muista tupakoineensa aiemmassa elämässä. Kaukainen on kuitenkin tämä asia, eikä oikein jaksa lukea siitä enää. No, pitipä silti tulla päivittämään oma tilanne ja kertomaan, että lopettaminen on mahdollista.

@teppana

 

[teppana]

Alkaa pikkuhiljaa olla nelisen viikkoa ilman tupakkaa. Kovin isoja himoja ei vielä ole tullut, toivon että ei tulekaan.

 

[Gostisbehere]

Itse olin tuosta 24.03- tämän viikon maanantaihin polttamatta. Sitten alkoi vitutus ja masennus oleen siinä pisteessä että oli pakko tarttua röökiin. 2askia meni. Nyt taas alkaa uusi yritys

 

[vastaantulija]

Muistuipa taas mieleen ketjun nähdessäni, että sitä on tullut aikanaan poltettua n. 17-18 vuotta. Olen näköjään tännekin kirjoittanut kolme vuotta sitten, jolloin olin ollut 6 vuotta kuivilla.

Itse olen nyt ollut 6 vuotta polttamatta, ja kun tässä lopetuksessa vihdoin onnistuin (nyt uskallan jo sanoa onnistuneeni), niin alussa mulla meni oikeasti vuoden päivät ennen kuin se tupakan kaipuu ei ollut mielessä joka helvetin päivä. Jälkeenpäin ajateltuna se jo ihmetyttää, että miten se nyt oli niin vaikeaa, mutta se vaan oli. Eihän fyysinen riippuvuus tietenkään noin kauan kestä, vaan henkinen riippuvuus oli aivan äärettömän vahva itselläni. Se tupakka vaan kuului käteen, eikä sitä ilman osannut olla missään. Onneksi se on nyt takanapäin ja yhtäkään en aio enää polttaa elämäni aikana, ettei se salakavalasti hiippaile koskaan takaisin.

Päivitetään nyt sen verran, että alkaa olla siis 9 vuotta viimeisestä polttamastani tupakasta ja vaikka se oli pitkään mulle ihan järjettömän vahva addiktio, niin kyllä se on kadonnut. Enää ei herätä mitään ajatuksia, kun näkee ihmisten ostavan tupakkaa tai jossain polttavan niitä. Ei kuulu mun elämään, ei mitään mielihalua enää tupakkaa kohtaan.

Kai se kuitenkin on hyvä muistuttaa itselleen ajoittain, koska en menis vannomaan, ettei se taas lähtisi viemään, jos erehtyisi pikkusormen sille antamaan.

Tsemppiä kaikille, jotka asian kanssa taistelee.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Ekan kerran tuli lopettamista yritettyä opiskeluaikoina, kun poltteli sätkiä. Tuota kesti muutaman kuukauden, kunnes tuli hairahdettua ja tupruttelu jatkui tehdastupakeilla. Toinen kerta oli muutama vuosi sitten ja jälleen retkahdus joskus kolmen - neljän kuukauden jälkeen, tällä kertaa pikkusikarien voimalla. Nyt ei kolmatta kertaa enää uskalla yrittää, kun ei pörssi kestä sitä, että siirtyis kuubalaisia vetelemään sen 20 kappaletta päivässä..

Mutta tosissaan, tsemit kaikille yrittäville! Sen parin kuukauden päästä tasoittuu ja tupakki ei enää pyöri päässä harvase tunti. Älkää olko niin saatanan tampioita kuin minä ja mokatko tuota enää tuon vaiheen jälkeen. Kyllä minäkin oikeasti vielä tämän körssittelyn lopetan, mutta ajankohta on vielä avoinna. Tällä hetkellä takana n. 20 vuotta tupakoitsijana.

 

[Fallossymboli]

Aski päivässä ja viihteellä enemmänkin noin viiden vuoden ajan, kattaen ikävuodet 18-23. Sitten yksi sunnuntaiaamu rahattomana krapuloissani tuhkakupista jämiä kaivellessa päätin että tää loppuu tähän. Kerrasta poikki, ei nikotiinia missään muodossa.

Ensimmäiset viikot vaikeita, sitten helpotti. Jäljelle jäi lähinnä lihasmuistiin käden levoton vaellus askia taskusta tunnustelemaan. Kaljoittelukin meni yllättävän helposti ilman suurempia houkutuksia. Vähitellen röökin hajukin alkoi etomaan. Jossain vaiheessa annoin itselleni luvan juhlavammassa tilaisuudessa vetää sikarin tai pikkusikarin mutta parin kokeilun jälkeen unohtui koko juttu vaikka tarjolla olisi ollut. Ei vain toiminut enää.

Tällä hetkellä tupakkalakko on kestänyt 23 vuotta ja ennemmin helvetti jäätyy ja Lordi voittaa Euroviisut uudestaan kuin lähtisin taas käryttelemään. Vituttaa suunnattomasti koko röökin käry jos siitä jossain joutuu kärsimään, esim. paikallisella ostarilla tupakkapaikat aivan sisäänkäyntien vieressä.

 

[Escapist]

Kappas vaan tämmöinenkin ketju löytyi. Toukokuun loppupuolella kun loppui mentholi-savukkeiden myynti niin loppui oma tupakointi. Kyseessä kolmas kerta kun lopetan, ensimäinen kesti reilun vuoden kunnes työtilanne meni aivan vituiksi, toinen sitten kolmisen kuukautta kunnes keittiöstä paljastui vesivahinko. Jospa tällä kertaa olisi sen verran vanhempi ja viisaampi ja kessuttelu jäisi lopullisesti. Tulihan tuota liki 20 vuotta imeskeltyä joten aikakin olisi onnistua jotta kroppa kerkeäisi vielä palautua. Kyllähän tuo mielessä pyörii ja jokusen kerran tullut lipsuttua, mutta kun vaan muistaa imeskellä nicorette tabuja ja pitää mielessä miten paljon helpommin henki kulkee kun ei tupakoi niin ehkä se tästä. Onhan tuo nykyään niin perkeleen kallistakin että ei oikein omatuntokaan kestä kuluttaa mokomaan hyödyttömyyteen yli 200 euroa/kk. Lisäksi nyt alkaa vanhin muksukin olemaan sen ikäinen että tajuaa kohta jo mistä on kyse, enkä todella halua näyttää huonoa esimerkkiä. Syitä lopettamiseen siis riittää kyllä, ja motivaatio on kunnossa mutta päivä kerrallaan mentävä ja mainoksen sanoin "jonain päivänä huomaat unohtaneesi tupakan"

 

[Ollakseni]

Tässä kun isän nurkissa asustelee ja hänellä on pieniä lapsia niin heidän nähden en tupakoi. Enkä äidin läsnäollessa (silleen kiva olla nössö).

 

[Introexpertti]

Ketjua vähän selanneena totean Allen Carrin Stumppaa Tähän-metodin olevan varmastikkin toimiva monelle. Tiedän sen avulla lopettaneita.

Omat kokemukset:

1. Luin kirjan kaverin suosituksesta, joka oli silloin ollut polttamatta n.2v. kirjan luettuaan. Olin 8kk polttamatta.
2. Kävin luennolla. Maksoiko se suunnilleen sen 300e ja rahat takasin takuuhan sillä on, jos ratkeaa parin kk.n sisään. Olin polttamatta vajaat 2 vuotta.
3. Luin kirjan ja olin polttamatta 1.5v.

Joitain satunnaisia viikon ja tunnin lopettamisiahan mahtuu varrelle vuosien, mutta toi Allenin juttu kyllä on aina saanu sen stopin kerrasta eikä ollu mitään tuskia taikka vaikeuksia. Jotain siinä on siis oltava ja sen vielä haluan oivaltaa kunnolla. Vaikkakin olen paskaluuseri ja olen kerta kerran jälkeen ratkennut niin uskon hänen juttuunsa ja vielä sen kirjan luen viimeisen kerran.

Kuuden ikäinen olin, kun ensi kertaa kiinni röökistä jäin ja sittemmin on tullut siis noi tauot poistettuna sen rapiat 30v. polteltua. Ja ihan säännöllisesti vaikkenkaan sitä malluaskia ehkä kersana päivittäin vetänytkään.

Hienoa että saatte sauhuttelunne poikki ja iso tsemppi niille jotka eroon haluaa. Ei oo helppoo voin sanoo. Edes terveydelliset tekijät ei oo vielä itteeni kunnolla herättänyt vaikka syytä oikeesti ois. Kun yöllä herään, yleensä hengityskatkoihin, meen melko varmasti röökille. Kuvottava tapa ja monta vuotta hävennyt polttamista julkisesti. Sietääkin.

Kuten @Ollakseni olen nössö. Koskaan en tietoisesti vanhempieni nähden ole polttanut. En tee sitä myöskään pienten nähden.

 

[TykkiJutila]

Sattui silmiin tällainen ketju ja kerrotaan nyt omakin stoori.

Tupakoinnin olen aloittanut "myöhään" kokeilemalla sitä ensimmäisen kerran rippikoulussa kesällä -99. Pysyvämmin se astui kuvioihin lätkäaikoina ja kun lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi vuonna 2000. Siitä sitten aktiivista polttelua opiskeluaikojen, Postin aikojen ja armeija aikojen. Kunnes 2006 muutin Turkuun ja tapasin ex-vaimoni, joka kertoi seurustelun ehtona olevan tupakan jättäminen.

2009 vuoden lopussa alkoi eroprosessi ja tupakka tuli takaisin hyvinkin nopealla tahdilla. Meni siinä kolmisen vuotta ilman kessua. Siitä sitten 2010-2020 sellasta itselleni normaalia noin 10 tupakan per päivä tahtia ja tupakkana ollut aina nämä extra mentholit ja kaikki napsut sun muut. Siinä vuosien saatossa jäin koukkuun nimenomaan siihen extra mentholiin ja muut tupakit maistui pahalta.

Oliko 2014 kun alettiin puhua mentholin kieltämisestä tulevaisuudessa ja silloin päätin että kun se päivä koittaa, niin yritän taas vakavasti jättää tupakan pois. Kävin viimeiset kaksi vuotta hakemassa laivalta tupakkia, koska polttamaani ei saanut täältä. Ja yllätyksekseni 14.2. risteilyllä huomasin, että laivalla ei enää myytykään mentholia. Olin aika pettynyt, koska olin siinä uskossa, että toukokuussa se/ne loppuu kaikkialta.

Siitäpä sitten sain kuitenkin kimmokkeen stumpata ehkä viimeistä kertaa ja nyt on 134 päivää takana ilman mitään nikotiinia tai korvauksia. Tupakkamies on aina tupakkamies, mutta jospa sitä ei tarvitsisi enää jatkossa käryytellä.

 

[Jomppa_Koo]

No niin. Tasan kaksi vuorokautta on nyt kulunut siitä, kun elimistöni sai edellisen kerran nikotiinia. Päivittäin olen tottunut polttamaan muutaman tupakan/puoli askia ja mitään päätöksiä ei todellakaan ole tehty minkään suhteen. Eli just nyt mitään motivaatiojuttuja on turha miettiä. Itseasiassa mitä enemmän asiaa ajattelee ja siitä kirjoittaa, niin sitä enemmän varmasti alkaa tekemään mieli. Nyt vain on käynyt näin parista syystä johtuen. Ei tää ole ensimmäinen kerta. Eka päivä on aina paha, mut siitä selvittyä sit sen jälkeen alkaa helpottamaan.

 

[avatar]

Ensi kuussa tulee 2,5 vuotta ilman. En kyllä enää edes laske. Sattui vain ketju silmään. Ei enää ikinä, se on varmaa!!

 

[smugu]

Itse olen polttanut vuodesta 2004 tai 2005 asti säännöllisesti. Viimeiset vuodet on mennyt 1-10 savuketta arkipäivisin ja viikonloppuisin 5-30 päivässä vähän riippuen, mitä on ollut ohjelmassa. Nyt kuitenkin heinäkuun alkupuolelta asti olen tupakoinut vaan viikonloppuisin ja koko viikonlopun aikana on mennyt 2-10 savuketta. Nyt mulla myös selkä leikattiin ja tupakoimattomuus olisi suositeltavaa joten ajattelin jättää tuon tupruttelun ainakin toistaiseksi kokonaan pois. Saa nähdä. Varmasti jossain kohtaa tulee taas tavallaan ikävä tätä vanhaa tapaa.

 

[Fallossymboli]

23 vuotta ilman. Lasketaanko yhä lakoksi? Eipä ole ollut ikävä.

 

[palle]

Lopettaminen pyörii tällä hetkellä enemmän mielessä kuin melkein mikään muu.

Sain alkuvuodesta itseäni niskasta kiinni ja remontoin syömiseni sekä aloin liikkumaan. Painoa on pudonnut mukavasti ja vaikka kesä meni vähän läskeillessä, niin jumppa edelleen maistuu ja painoki putoaa tasaisesti gramma kerrallaan.

Viimeinen todellinen pahe olisi nyt rööki ja siitä haluaisin päästä eroon. En vain oikein vielä tiedä, että miten. Nuuska ei ole vaihtoehto ja seinään lopettaminen tuntuu täysin utopistiselta. Voisikohan vähentämisen kautta yrittää? Jos sitä alkuun esim. duuniin ottaisi vain muutaman röökin, jotta olisi pakotettu pidentämään röökaamisvälejä? Pummiminen ei ole ongelma, se on niin luonteeni vastaista, etten usko että siihen sortuisin.

 

[Sämppäri]

Kohta tulee kaks vuotta täyteen seuratupakointia. Poltin pitkään vakituisesti, kunnes suunnilleen kaksi vuotta sitten lopetin vakituiseen polttamisen ja siirryin seuratupakointiin. Tarkoittaa sitä, että kaljan kanssa tulee polteltua, sekä silloin jos esimerkiksi ollaan kaverin kanssa kahvilla ja hän polttaa. Kuitenkaan kahvihetkille en osta omia tupakoita, vaan pummin yleensä sen yhden. Kännipolttamiseen sitten ostan omat. Nyt on menny niin, että kaks viikkoa sitten tuli otettua keittoa, jolloin tuli polteltua. Sen jälkeen oli viikon tauko, kunnes viikko sitten sunnuntaina poltin kaksi kahviseurana. Nyt oon taas ollut siitä lähtien, eli 8 vrk polttamatta. Tällä kaavalla suunnilleen on menty ja hyvin menee.

Ei tarvii luopua kokonaan, mutta pysyy hallinnassa eikä haittaa urheilua.

 

[godspeed]

2,5 vuotta apaut polttamatta. Ei tässä oikein kerrottavaa ole, paitsi se, että jos ajattelet lopettavasi tai koet hankaluuksia ajatella lopettavasi, niin siitä on vain apua lopettamisessa, sillä näistäkin ajatuksista eroon voi päästä kun asian oikein oivaltaa. Jopa niin, että asia ei häiritse enää vuosien päästä, vaan voi vain muistella kuinka hienoilta tuntui polttaa lauantaisaunan jälkeen mökin kuistilla. No, voi siinä kuistilla seistä ilman tupakkaakin ja se on edelleen yhtä nautinnollista. Tupakasta ei saa mitään, varsinkaan pahimmassa vaiheessa.

Mitä sitten tulee ns seuratupakointiin tai sellaisiin ihmisiin, jotka kehuvat pystyvänsä hallitsemaan addiktiotaan esim. kännitupakoinnilla, niin heille minulla on vain yksi viesti: tutkitusti noin 10 prosenttia ihmisistä voi polttaa vain ja ainoastaan halutusti eli varsinaista riippuvuutta ei synny lähellekään siinä muodossa kuin sillä toisella ääripäällä. Jos siis riippuvuudesta voikaan puhua, joten minusta on mautonta tällaisessa aiheessa kehuskella muiden kustannuksella. Isäpuoleni aikanaan sanoi, että hän poltti vain pysyäkseen hereillä rekan ratissa keskellä Venäjän erämaata. Hän tosin vain totesi asian näin ilman porhoilua.

 

[Jomppa_Koo]

Olen pysynyt polttamatta. Miten sitä poltat kun sitä ei ole? Neljäs päivä menossa.

 

[Introexpertti]

Olen pysynyt polttamatta. Miten sitä poltat kun sitä ei ole? Neljäs päivä menossa.

Sitten kun sitä seuraavan kerran on tarjolla ni esität itselles yksinkertaisen kysymyksen: mihin sitä tarvitsen?
Niin et yhtään mihinkään.

 

[BattleHymn]

Neljäs päivä ilman tupakkaa +30 vuoden polttamisen jälkeen. On tuo zonnic mint ihme tuote.

Kohta 2 vuotta ilman. En olisi uskonut silloin pari vuotta sitten että onnistuu näinkin hyvin tämä lopetus. edelleen silloin tällöin se tupakan himo vain iskee yhtäkkiä jostain. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt vastustamaan himoa.