Liittyen tähän keskusteluun nikotiinikorvauksesta & muista tekniikoista niin oma kantani on se, ettei ole olemassa mitään oikeaa tapaa lopettaa tupakointi. @Jymäkkä tuossa toi esille, kuinka tähän ketjuun kirjoittaminen hävettää, jos repsahdus käy. Tupakoinnin lopettaminen on minun mielestäni prosessi, jonka alkua ja loppua kukaan lopettanut ei tiedä. Oma top 3 tupakoinnin lopettamiseen on:
- jos repsahtaa niin sitten repsahtaa. Itse sen tietää, että kyseessä oma prosessi eikä kukaan muu voi tulla tuota prosessia osoittelemaan. Itselleni tupakoinnin lopettamisessa parempia tukihenkilöitä ovat olleet entiset tupakoijat tai jopa sellaiset, jotka edelleen jatkavat kuin täysin tupakoimattomat. En osaa selittää asiaa kovin hyvin, mutta monella minua tukeneella tupakoimattomalla on ollut taipumusta lähteä valtavaan ohjeistamiseen ja semmoiseen tekaistuun tsemppaamiseen kuten huomaatko, miten paljon paremmin voit, eikös olekin ihan helppoa olla polttamatta ja ethän sä edes kaipaa sitä tupakkaa. Erikseen vielä ovat ne ihmiset, jotka repsahduksen todistaneena tulevat läksyttämään vai noin se sun lopetus sujuu ja et sitten pystynytkään TAI miksi aloitit uudestaan. Tämä viimeisin kysymys menee aina itselläni ihon alle ja kertoo aika paljon kysyjästä, mutta noikin täytyy ymmärtää, koska tupakoimaton ei mielestäni aidosti ymmärrä sitä kovin hyvin, että tupakoinnin lopettamisessa on kyse paljon muusta kuin siitä, että vaan lopettaa se polttamisen.
- jos tarvitset tukea - oli se sitten nikotiinikorvausta, hypnoosia, henkistä tukea, psykologia, you name it - hae ja käytä sitä tukea. Lopettaminen ei ole mikään kilpailu, kuka lopettaa eniten luomuna tai kenen lopettaminen on parasta - lopputuloksena on aina tavoitteena savuton elämä, mutta joillekin on mahdollista joutua pysymään ns. nikotiinillisessa elämässä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kertonut lopettaneensa tupakoinnin, mutta myös samassa haastattelussa sanonut, ettei koskaan varmaan oman elämänsä aikana pääse eroon nikotiiniriippuvuudesta.
- Look after number one - kysymys on omasta lopettamisprosessista ja subjektiivisesta, henkilökohtaisesta matkasta, jossa voi saada muilta tukea, mutta lopulta kuten laihtumisessa, elämäntaparemontissa jne. on pitkälle kyse omasta itsestä. Sen takia kaikenlaiset normatiiviset käsitykset lopettamisesta kannattaa työntää mäkeen - lopettaminen on prosessi, joka ei kulje normatiivisesti ohjailtuna ja se on joka kerta erilaista. Tämän lopettamisen alla minulle suurin mahdollinen posifiilis oli se, että ajattelin ainoastaan itseäni ja viis veisasin siitä, miten paljon minua hävettää kertoa perheelleni, että lopetin taas tai selittää asiaa kavereille. Jos joku on prosessistani udellut niin olen sanonut ensimmäiseksi, että mun prosessi on tällainen.