Pitkälle olet päässyt ja ei kannata edes harkita uudelleen aloittamista. Itsellä kohta kolme kuukautta takana savutonta aikaa reilun 40 vuoden käryyttelyn päälle. Satunnaisesti mennyt purkkaa, lähinnä töissä. Kotona menee helposti viikonloppu ilman nikotiinia. Purkka alkoi kyllästyttämään ja just hain postista muutaman purkin nikotiininyyttejä.Kohta 2 vuotta ilman. En olisi uskonut silloin pari vuotta sitten että onnistuu näinkin hyvin tämä lopetus. edelleen silloin tällöin se tupakan himo vain iskee yhtäkkiä jostain. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt vastustamaan himoa.
Pitkälle olet päässyt ja ei kannata edes harkita uudelleen aloittamista. Itsellä kohta kolme kuukautta takana savutonta aikaa reilun 40 vuoden käryyttelyn päälle. Satunnaisesti mennyt purkkaa, lähinnä töissä. Kotona menee helposti viikonloppu ilman nikotiinia. Purkka alkoi kyllästyttämään ja just hain postista muutaman purkin nikotiininyyttejä.
Tsemppiä täältäkin!Itse tuota Zonnicia silloin tällöin edelleen käytän. Nuo mieliteot jotka joskus tulee itselle menee kyl hetkessä ohi. Tsemppiä sinne.
Otan osaa.Reilu kaksi kuukautta sitten loppui itsellä viimeisen kerran tupakointi. Lakkoja on ollut ja mennyt mutta nyt voin sanoa että tällä kertaa päätös pitää 100% varmasti. Miksikö tälläkertaa muka onnistuisin kun aina ennenkin olen ratkennut?
Aiemmin samana päivänä kun lakon aloitin äidilläni todettiin pitkälle levinnyt keuhkosyöpä, joka ennen joulua oli levinnyt maksaan sun muualle ja jouluaatton aamuna sain tiedon että hän oli nukkunut rauhallisesti pois. Lienee turhaa mainita että hän poltti koko ikänsä.
Tiedossahan nuo tupakoinnin vaarat varmasti kaikilla on mutta niin vain omalla kohdalla lopettaminen vaati jotain konkreettista että järki voitti riippuvuuden. Nyt savuttomana aikana ei ole edes käynyt mielessä että ostaisin askin. Työkaveri jonka kanssa tehdään yhdessä töitä polttaa joten houkutuksia olisi tarjolla päivittäin mutta minä en enää keuhkojani tuhoa. Pahimpaan hermostuneisuuteen olen nikotiinipastilleja imeskellyt mutta niitäkään ei mene enää kuin pari kolme päivässä joten voiton puolella ollaan myös fyysisen riippuvuuden kanssa. Henkinen riippuvuus joka mielestäni on paljon voimakkaampi katosi kertalaakista.
Sääli vaan että järki piti näin rankalla tavalla takoa kalloon, äitini ei ollut kuitenkaan kuin viisissäkymmenissä joten nuorena lähti.
Tsemppiä jatkoonkin!Nikotiinipussien voimalla mennään kuudetta viikkoa ilman röökiä, eikä tee edes mieli.
Tsemppiä!Ensimmäistä vuorokautta mennään lakon parissa. Viimeisen sätkän topasta poltin kuuden aikaan aamulla kahvin kera. Mulla on itse asiassa lääkitys lopettamiseen eli Voxran tupla-annoksella mennään, mutta purkkaa käytän korvaustuotteena nikkiksen poistoon.
Pisin aika ilman röökiä säännöllisen tupakoinnin aloittamisen jälkeen taitaa olla 1,5 vuorokautta, joten tapariippuvuuden kanssa tässä painitaan pään sisällä. Sitten kun se helpottaa, tiedän olevani voiton puolella.
Mitä pusseja käytät? Olen tilaillut aika monia eri pusseja testiksi ja aina tuntuu tekevän mieli palata Nyytti tervalakuun. Pusseja reilu kymmenen päivässä, aika paljon enemmän kuin meni purkkaa ja imeskelytabletteja.Nikotiinipussien voimalla mennään kuudetta viikkoa ilman röökiä, eikä tee edes mieli.
Mitä pusseja käytät? Olen tilaillut aika monia eri pusseja testiksi ja aina tuntuu tekevän mieli palata Nyytti tervalakuun. Pusseja reilu kymmenen päivässä, aika paljon enemmän kuin meni purkkaa ja imeskelytabletteja.
Osanotto. Näin ikävästä jutustakin on kuitenkin mahdollista löytää se kuuluisa hopeareunus. Voit ajatella, että äitisi antoi viimeisenä tekonaan sulle motivaation johonkin minkä ansiosta voit saada jopa kymmeniä vuosia elämää.Reilu kaksi kuukautta sitten loppui itsellä viimeisen kerran tupakointi. Lakkoja on ollut ja mennyt mutta nyt voin sanoa että tällä kertaa päätös pitää 100% varmasti. Miksikö tälläkertaa muka onnistuisin kun aina ennenkin olen ratkennut?
Aiemmin samana päivänä kun lakon aloitin äidilläni todettiin pitkälle levinnyt keuhkosyöpä, joka ennen joulua oli levinnyt maksaan sun muualle ja jouluaatton aamuna sain tiedon että hän oli nukkunut rauhallisesti pois. Lienee turhaa mainita että hän poltti koko ikänsä.
Tiedossahan nuo tupakoinnin vaarat varmasti kaikilla on mutta niin vain omalla kohdalla lopettaminen vaati jotain konkreettista että järki voitti riippuvuuden. Nyt savuttomana aikana ei ole edes käynyt mielessä että ostaisin askin. Työkaveri jonka kanssa tehdään yhdessä töitä polttaa joten houkutuksia olisi tarjolla päivittäin mutta minä en enää keuhkojani tuhoa. Pahimpaan hermostuneisuuteen olen nikotiinipastilleja imeskellyt mutta niitäkään ei mene enää kuin pari kolme päivässä joten voiton puolella ollaan myös fyysisen riippuvuuden kanssa. Henkinen riippuvuus joka mielestäni on paljon voimakkaampi katosi kertalaakista.
Sääli vaan että järki piti näin rankalla tavalla takoa kalloon, äitini ei ollut kuitenkaan kuin viisissäkymmenissä joten nuorena lähti.
Osanotto. Näin ikävästä jutustakin on kuitenkin mahdollista löytää se kuuluisa hopeareunus. Voit ajatella, että äitisi antoi viimeisenä tekonaan sulle motivaation johonkin minkä ansiosta voit saada jopa kymmeniä vuosia elämää.
Tsemppiä! Aloita pienin askelin. Itse en ole maistanutkaan nikotiinituotteita, enkä maista.On sinänsä mukavaa, että täällä keskustelupalstallakin on tämä ketju. Tarvitsen tällaista ketjua foorumilla kuin foorumilla, koska tupakointi ja siitä irrottautuminen on ollut minulle koko aikuisikäni ajan isona haasteena. Yleensä minua on auttanut se, että kirjoitan asioita ylös ja jaan kokemuksiani muiden kanssa. Olen tehnyt niin monet lakot itse, että alan pitää itseäni jo jonkinlaisena tupakoinnin lopettamisen jatkuvana koelaboratoriona. Olen monesti miettinyt, miten tätä harrastusta parhaiten kuvailisi, mutta tupakointi on niin salakavala taipumus, että paras tapa on kerätä kokemuksia selkäreppuun ja reflektoida näiden kokemusten avulla.
Jossakin määrin olen kyllästynyt konkreettisesti luettelemaan ne kymmenet kerrat (kyllä niitä alkaa oikeasti jo kymmenen kohta olla), kun olen lopettanut, julistanut, toiminut ja toteuttanut tupakoinnin lopettamista. Jokainen lopetuskokemus on erilainen ja jokainen kokemus on opettanut ainakin sen, miten vahvan vastuksen oma mieli tälle prosessille tarjoaa. Parhaita tuloksia itselleni olen saavuttanut tähän mennessä sillä, että keskityn ainoastaan itseeni - konkreettisesti, ajatuksissa jne. Jotkut sanovat, että hyvä "psykologinen" keino "taistella irti riippuvuudesta" on kääntää psykologinen asetelma toisin päin: tupakoija kadehtii ihmistä, joka on tupakoimaton. Itselleni tämä ajatus ei ole koskaan uponnut ja tällainen ajatus on minulla johtanut siihen, että lopettamisen alkumetreillä minulle iskee "lopettamismania", jolloin rupean saarnaamaan lähipiirini tupakoijille - juuri sellaista *askaa, jota itse tupakoijana eniten vihaan.
Tähän mennessä näiden lopettamiskokemusten myötä minulle on toiminut toistaiseksi parhaiten seuraavat yksinkertaiset neuvot:
1) pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä sellaisena kuin se tulee - en yritä väkisin poistaa mielestäni ajatusta tupakasta vaan enemmänkin pyrin ymmärtään päivittäin sen, ettei tupakointi muuta päivääni mitenkään. Jos päivän aikana mikään ei onnistu - tupakointi ei auta onnistumaan. Jos päivän aikana kaikki onnistuu, ne onnistumiset tulevat ilmankin. Minulle on ollut valtavan tärkeää oppia erottelemaan tunteita toisistaan: mitä enemmän pystyy itselleen osoittamaan, mistä joku asia johtuu, sitä vähemmän on tarvetta tarjota itselleen ratkaisua, että tuo asia jotenkin muuttuisi tupakan voimalla.
2) en esittele ystävilleni, itselleni, naapureille tai kenellekään muullekaan lopettamissuorituksiani, koska se ainoastaan tuo minulle turhaa painetta ja palauttaa takaisin vertailun toisiin. Minulle tärkein prosessi on oma lopetusprosessini, ei kenenkään muun repsahtaminen tai jonkun toisen lopettamiskokemus.
3) lopettaminen sujuu itselläni parhaiten ilman mitään nikotiinikorvaushoitoja - itse nikotiiniriippuvuus on minun kokemukseni mukaan hyvinkin helppoa rikkoa, vaikeampaa on rikkoa ne kaikki psyykkisen ja henkisen riippuvuuden tasot, joilla kuvittelen ainakin itse asioiden muuttuvan, kun vain saan tupakkaa.
Tämä alustuksesta. Olin tupakoimatta siis 23.12.2020-27.7.2021 eli ei aivan kahdeksaa kuukautta. En oikein tunnista, mitä tuossa tapahtui sitten kesällä, mutta joidenkin mökkipippaloiden jälkeen löysin taas taskustani tupakka-askin ja yllättäen aloin syksyä myöden odotella, että pääsen mökkibileisiin. Ja näinpä olin taas jouluun 2021 mennessä täysin koukussa tupakkaan. Päätin nyt kaksi viikkoa sitten - kohtalaisen lyhyellä aikajänteellä - tehdä taas itselleni lopettamissuunnitelman ja aloitin sen toteuttamisen heti. Minulle parhaita motivaatioita ovat tähän mennessä tuoneet nämä asiat, joiden vuoksi toivon ihan oikeasti, että tämä on viimeinen lopetuskertani. En kuitenkaan rupea sitä alleviivaamaan, koska olen tämän riippuvuuden kanssa oppinut, että lopettaminen on prosessi, joka voi edetä eteen- ja taaksepäin. Mieli on kova vastus ja ihminen tuppaa unohtamaan, kuinka paljon pahaa se tupakka itselle aiheuttaa. Haluan myös muille jakaa itseäni motivoivat asiat, joista toivon jokaiselle lopettajalle apua:
1) ihmeiden odottaminen on turhaa. Ensimmäiset päivät mieli jotenkin ainakin itselläni odottelee, että jossakin ihmeellisessä vaiheessa tulisi yhtäkkiä jokin oivallus, että nyt olen vapaa ja koskaan en enää aloita. Tällaista oivallusta ei ainakaan minulle tule koskaan - siksi on helpompaa keskittyä nauttimaan joka päivä vapaudesta. Tupakoinnin lopettaminen ei estä mitään elämän nautintoa.
2) on todella palkitsevaa huomata, kuinka nopeasti tapahtuu todella paljon fysiikan saralla: yhtäkkiä lenkkeileminen tuntuu taas kivalta, luonto näyttää lumisenakin kauniilta ja kevät tuo "rakkautta rintaan", kun tajuat tuolla kävellessä, että tunnistat TUOKSUJA, joita et ole haistanut vuosiin. Se on erittäin motivoivaa. Itselleni myös ollut jännä, miten paljon suolaa oikeasti käytän - tupakoijana ei maista lainkaan suolaa. Yhtäkkiä suola ja pippuri tuntuvat jokaisessa ruoassa aivan eri tavalla.
3) on ihanaa nauttia levollisesta olosta. Tupakoijana olen aina menossa johonkin - koko elämäni kuin odottamislista, jossa odotan seuraavaa rakasta nikotiiniannostani. Siinä samalla kaikenlaiset projektit, koskivat ne sitten liikuntaa, harrastuksia, ystäviä tai ylipäätään työasioita niin projektisi rakentuvatkin tupakoinnin ympärille. Tupakointi rytmittää koko ajattelusi. Toisin kuin usein sanotaan niin levollisuus tulee siitä, että ymmärtää ajan kulun ja levon merkityksen. Nyt pystyn paneutumaan asioihin ja nautin siitä täysiä: en odota seuraavaa tupakkaa.
Toivottavasti jollekin toiselle näistä omista terapeuttisista ajatuksistani olisi myös apua. Uskokaa tai älkää, tupakoimattoman elämä on oikeasti moninkertaisesti parempaa ja nautinnollisempaa kuin tupakoijan.
Tuo ihmeiden odottaminen lopetti itseltäkin monet lakot heti alkuunsa. Puolustelin sortumistani sillä, että ei ollut muka oikea aika lopettaa, koska tupakanhimo ei ollut kokonaan kadonnut. Minnepä se olisi täysin hetkessä kadonnut, kun oli sitä ennen neljännes vuosisadan polttanut "ammatikseen"...1) ihmeiden odottaminen on turhaa. Ensimmäiset päivät mieli jotenkin ainakin itselläni odottelee, että jossakin ihmeellisessä vaiheessa tulisi yhtäkkiä jokin oivallus, että nyt olen vapaa ja koskaan en enää aloita. Tällaista oivallusta ei ainakaan minulle tule koskaan - siksi on helpompaa keskittyä nauttimaan joka päivä vapaudesta. Tupakoinnin lopettaminen ei estä mitään elämän nautintoa.
Selvinpäin harvoin edes tekee mieli kun tuota on vuosien varrella tullut niin paljon jo harrastettua. Tämän vuoden puolella olen tupakoinut yhteensä kolmena viikonloppuna.
Tähän on todella helppo samaistua. Suhtautuminen liikuntaan kohtaan on täysin erilainen savuttomana. Tuprutellessa kaikki ylimääräinen liikunta saattaa helposti tuntua ennakkoon hyödyttömältä.Yksi positiivinen riippuvuus käynnistyy joka kerta, kun lopetan tupakoinnin: liikunnasta tulee minulle yhtäkkiä jotain aivan muuta kuin siihen asti. Liikuntaan saa padottua niitä tunteita, joita tupakoinnilla itseltään pimittää, mutta toisin kuin tupakoidessa, olo aidosti paranee liikunnalla. Tsemppiä kaikille tupakointia lakottaville ja lopettaville! Uskoa tähän ei kannata menettää - paljon se ottaa, mutta taitaa silti enemmän antaa.