Mainos

Jatkoajan tupakkilakkolaiset

  • 164 112
  • 849

PuTi

Jäsen
Pikkuhiljaa tarkoitus vähentää tupakan polttamista. Neljä röökiä vetäny tänää ja saa nähä kuinka monta menee loppupäivän aikana. n. puol toppaa vielä röökiä jäljellä, joten ne aion varmasti sauhutella vielä. Voi olla että tulee ostettua jotain nikotiinipurkkaa tai nuuskaa, ehkä ei. Mutta nyt koitan ainaki silleen että en duunissa vedä röökiä ollenkaan. Mahdollisuushan ois tunnin välein sauhutella, mutta se saa kyl luvan loppua. Rahan meno ja terveydelliset syyt lopettamisen takana. Viimeisen vuoden aikana polttanu ku hullu, vittu menny ihan överiks. Himassa n. puolen tunnin välein hereillä ollessa. Tykkään kuitenki poltella kessua, enkä tiiä haluunko luopua siitä kokonaan. Mutta tästä röökinhimosta haluan eroon. Mikäköhän ois paras reitti päästä sellaseks savuttelijaksi joka ois vaikka pari päivää ilman ja sit vetää kessun jossain tietyssä tilanteessa.
 

Magenta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
E-savukkeen tilasin kokeeksi tuossa muutama viikko sitten, eikä tarkoituksena missään vaiheessa ollut lopettaa tupakointia. Tässä nyt on kuitenkin koko tuo muutama viikko takana käytännössä tupakoimatta. Yhtenä päivänä poltin pari kun e-vehkeen laturi oli rikki ja viime viikonloppuna humalapäissäni pari. Noiden tupakkien jälkeen tuli vaan huono olo ja ensimmäistä kertaa ikinä tupakoimattoman jakson jälkeen tupakka maistuikin pahalta ja siitä tuli vain huono olo.

On tuo höyrystin vaan niin paljon puhtaamman ja kivemman makuista. Terveyspuoliin en ota kantaa, koska pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole tutkittu, mutta muut hyödyt tällä hetkellä vaikuttavat niin hyviltä, että taitaa perustupakki jäädä kokonaan pois päivittäisestä ohjelmasta.
 

petzku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Penguins & Patric Hörnqvist
Tässä olisi hiljalleen tarkoitus lopetella tupakointia, joten sähkötupakkeja myyviä putiikkeja olisi hakusessa. Koko ketjua jaksa millään lukea, joten te jotka olette joskus tilanneet, voivat varmasti auttaa.

Mistä kannattaisi tilata? Lukenut tässä nyt pari päivää eri sivustojen kokemuksia ja aika ailahtelevia näyttäisi nuo arviot olevan tiettyjä sivuja koskien.

E. Ja jotta ihan aiheesta eksyttäisi, niin tupakkilakko kesti täälläpäin kaksi päivää. Nuo inhalaattorit/purukumit/laastarit ei meikäläiselle sopineet, joten kokeillaan sähkötupakalla.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
En polta vakituiseen, mutta viihteellä olen polttanut teinistä saakka eli yli 20 vuotta. Ja viihteellä tulee oltua nykymallissaan noin kerran viikossa. Aina kun juon oluen-pari, niin alkaa tehdä mieli tupakkaa, ja pidän siitä kyllä huolen, että sitä aina on.

Nyt arvostaisin kovasti vertaistukea ja hyviä neuvoja, miten tuon viihdepolttamisenkin voisi lopettaa? Tuntuu nimittäin istuvan ihan yhtä tiukassa kuin kokoaikainenkin polttaminen.

Yhden keinon jo tiedänkin: pitäisi ryhtyä absolutistiksi. Mutta olisiko parempia? Nikotiinipurkkaa olen kokeillut, mutta tällaiseen polttamiseen se ei tunnu auttavan.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
En polta vakituiseen, mutta viihteellä olen polttanut teinistä saakka eli yli 20 vuotta.

Nyt arvostaisin kovasti vertaistukea ja hyviä neuvoja, miten tuon viihdepolttamisenkin voisi lopettaa? Tuntuu nimittäin istuvan ihan yhtä tiukassa kuin kokoaikainenkin polttaminen.

Miksi haluaisit tällaisen lopettaa? Pakko udella kun itse en näe tässä mitään ongelmaa kerta vakituisesti et röökiä nauti. Itse poltan aina kun alkoholia nautin(viihteellä tai kalsareissa), mutta koukkuun en ole koskaan jäänyt. Selvänä nk. syöpäkääryleitä menee ehkä 3kpl vuodessa tilanteesta riippuen. Olenkin aina pitänyt jokseenkin höpöhöpöjuttuna röökiin liittyvän pakonomaisen riippuvuuden.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Miksi haluaisit tällaisen lopettaa? Pakko udella kun itse en näe tässä mitään ongelmaa kerta vakituisesti et röökiä nauti. Itse poltan aina kun alkoholia nautin(viihteellä tai kalsareissa), mutta koukkuun en ole koskaan jäänyt. Selvänä nk. syöpäkääryleitä menee ehkä 3kpl vuodessa tilanteesta riippuen. Olenkin aina pitänyt jokseenkin höpöhöpöjuttuna röökiin liittyvän pakonomaisen riippuvuuden.

Hyvä kysymys. Ehkä siksi, että välillä häntä heiluttaa koiraa: joskus otan pari kaljaa vain siksi, että voisin hyvällä omallatunnolla polttaa tupakkaa. Eli jonkinlainen riippuvuussuhde siinä kuitenkin on, vaikka selvänä pystyn kieltäytymään. Tuo tupakanhimo lisää siis tissuttelua, mikä ei emännänkään silmissä ole varsinaisesti meriitti. Sinulle toki onnittelut, jos et koe olevasi pienimmässäkään määrin riippuvainen tupakasta, et viihdepolttajana etkä muutenkaan. Onhan niitäkin ihmisiä, jotka eivät lainkaan addiktoidu tupakkaan, vaikka nähdäkseni se on harvinaista.
 

roottori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Mistä kannattaisi tilata? Lukenut tässä nyt pari päivää eri sivustojen kokemuksia ja aika ailahtelevia näyttäisi nuo arviot olevan tiettyjä sivuja koskien.
FinnVape.com on hyvä valinta aloituspaikaksi. Saat sieltä myös nikotiinilliset nesteet ja tilaus tulee perille noin 4:ssä päivässä Espanjasta. Suosittelen myös tutustumista aiheen suurimpaan keskustelufoorumiin eli e-savuke.com:iin.
 

Red Label

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Miro Heiskanen
Toissapäivänä tuli poltettua viisi puolikasta, eilen ei lainkaan ja tänään savuttomuus jatkuu.

Yllättävän helppoa ollut, 10 vuotta tuli sauhuteltua ja jospa se tähän sitten loppuisi. Ostin vaimokkeelle jotain Nicoreten 4mg imeskelytabletteja, ja otin niitä muutaman ekana päivänä, samalla kun vähensin. Onpa muuten helvetin pahoja. Eilen töihin lähtiessä nappasin sellaisen, mutta puolivälissä meinasin oksentaa kun maistui niin paskalle joten päätin että mennään ns. luomuna loppuun saakka.
 

petzku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Penguins & Patric Hörnqvist
Niin tosiaan, 1.11 menin lupaamaan muutaman oluen jälkeen, että tupakointi loppuisi. Hyvinhän se käytännössä meni, melkein kuukausi ilman tupakkia kunnes kiusaus lähti käsistä ja vedettiin aski päivään. Ennen tätä päivää (elän 26. päivää) oltiin lakkolaisia melkein kaksi viikkoa ja hyllyssä odottelee kaksi askia. Ylpeä olen silti siitä, että lukuunottamatta tuota retkahdusta on tupakointi pysynyt aisoissa/vähentynyt huomattavasti. Taustatietona vielä se, että olin vuoden polttamatta kunnes eräs "tragedia" ajoi siihen uudestaan. Ennen tätä lyhyttä lopettamista oltiin vedelty tupakkia suunnilleen seitsemän vuotta.

Mitä tässä itse olen huomannut on se , että aivan järkyttävä morkkis iskee jokaisen polteltun tupakan jälkeen. En haluaisi polttaa, mutta silti joku "sanoo", että se on hyvä juttu. Tuntuu myös, että annan huonoa esimerkkiä omassa taloudessani polttamisellani ja viimeisenä haluaisin, että joku saa esimerkkiä siitä, että tupakointi on hieno juttu.

Nyt pointtina on kuitenkin se, että sähkötupakan (joka tuosta hyllystä löytyy) avulla lopetellaan hiljalleen. Viime yrityksessä kyseistä tuotetta en viitsinyt käyttää - mikä on myös tavallaan hämmentävää.

Nyt kun nuo vajaat kaksi askia tuosta hyllystä kuitenkin löytyy, otan tupakan ja nautin siitä, kun tämä viesti lähtee. Tavoitteena olisi se, että noiden jälkeen en enää askeja osta - ylipäätään tupakka voisi jäädä unholaan. Tää on nähty.

Aika kai näyttää, miten tuo tavoite loppupeleissä täyttyy. Saatan raportoida kuukauden tai kahden päästä tähän samaan ketjuun, senkin aika näyttää.
 

petzku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Penguins & Patric Hörnqvist
Ja tuplaa iskee.

Eli pääsi käymään niin, että tuona samaisena päivänä kun viestini tänne kirjoitin, tätini menehtyi yllättäen. Isku oli niin valtaisa kasvoja kohti, että eihän tuo tupakointi mihinkään vähentynyt vaan lisääntyi erittäin merkittävästi. Tupakoinnista on tullut tämän tapauksen myötä eräänlainen turva, johon nojataan. Sähkötupakakin onnistuin kadottamaan, joten piti tilata uusi - joka on muuten tällähetkellä matkalla kotia kohti.

Nyt on kuitenkin erittäin suurena tavoitteena, että tuo tupakointi loppuu, kunhan tuo uusi sähkötupakka saapuu. Tupakkayskää en enää mielelläni kuuntelisi, ja ei tuo tupakki enää millään tahtoisi edes maistua - silti sitä on pakko vedellä. Hassua suorastaan.

Raportoidaan tänne aikanaan, miten tuo lopettaminen edistyy apuvälineillä.

Viime viestiin palaten, hyllystäni löytyy kaksi täyttä askia tupakkaa, sekin on yhteneväistä, että tämän viestin jälkeen menen tupakalle. En aio siitä sen erityisemmin kuitenkaan nauttia.
 

Gwai Lo

Jäsen
Viime viestiin palaten, hyllystäni löytyy kaksi täyttä askia tupakkaa, sekin on yhteneväistä, että tämän viestin jälkeen menen tupakalle. En aio siitä sen erityisemmin kuitenkaan nauttia.

Kukapa sitä paskanmakuisen katkun ja myrkyn keuhkoihin vetämisestä erityisesti nauttisi, edellisen savukkeen aiheuttamien vieroitusoireiden lievittämisestä sitä kyllä nauttii.

Itse lopetin tupakoinnin toissapäivänä. En varsinaisesti miellä sitä "lakoksi" kylläkään ketjun mukaisesti, sillä tuollaiseen ajatteluun sisältyy implisiittisesti se, että tupakointi tulee jatkumaan ennemmin tai myöhemmin.

En käytä mitään korvaavia aineita, ja eilen iskeneet vieroitusoireet hieman yllättivät vahvuudellaan. Huimausta ja pahoinvointia koko päivä. Röökiä on tehnyt mieli yllättävän vähän, lähinnä "niissä tietyissä tilanteissa". Aamulla tuntuu että nyt jotain puuttuu, safkan jälkeen jne., mutta nuo menee nopeasti ohi, tupakkamiehenäkin sitä kaipaa savuketta suuren osan päivästä.

Avukseni ennen viimeistä savukettani luin Allen Carrin Vihdoinkin savuton -kirjan. Kirja sai ajattelemaan ja näkemään asioita uudelta kantilta, ja kirjan edetessä kävi valitettavan selväksi ainakin allekirjoittaneelle, että tupakoinnin on loputtava. Kirjassa pistää ärsyttämään sen kirjoitustyyli; pelkkää toistoa ja CAPSILLA tehostettuja lauseita täynnä. Aivan kuin se olisi kirjoitettu idiooteille. Tästä huolimatta suosittelen lukaisemaan kaikille tupakoitsijoille - oli selfhelp-kirjallisuudesta mitä mieltä tahansa, niin eipä tuossa mitään menetäkkään. Ja onhan tuo ainakin herran omien sanojensa mukaan helvetin toimiva tuo hänen metodinsa.

Tsemppiä kohtalotovereille.
 
Viimeksi muokattu:

LannyMc

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Tällä kertaa lähestyminen lopettamista kohtaan on ollut hieman erilainen kuin aikaisemmilla kerroilla. Aikaisemmin otin lopettamisen niin tunnollisesti kuin ikinä vain ottaa voi, ja koin syyllisyyden tunnetta jokaisen pienenkin notkahduksen takia. Suorastaan ruoskin itseäni. Nyt otan hieman rennommin ja olen antanut itselleni luvan polttaa tupakan silloin ja pikkusikarin tällöin. En siis toisin sanoen ota stressiä tupakkilakosta, vaan annan itselleni luvan pieniin repsahduksiin. Olen siis pääsääntöisesti polttamatta ja nikotiinipurkan varassa, mutta esim. viikonloppuisin saatan ostaa Al Capone-sikareita rasiallisen joita sitten tupruttelen. Olen lähestynyt asiaa niin, että jokainen savuke jonka jätän arjessa polttamatta on huima edistysaskel aikaisempaan. Tapatupakointi on se pahin vihollinen nujerrettavaksi ja kun sen saa nujerrettua alkaa homma helpottua huomattavasti.

Näin tuumin elokuun lopussa. Samalla hengellä ollaan jatkettu tänne asti. Loppuvuodesta kyllä huomasin ostavani savukkeita viikollakin, mutta röyhyttely ei kuitenkaan lähtenyt täysin käsistä. Muutaman tupakin päivätahdilla mentiin ja aski kesti taskussa 5-7 päivää. Nyt vajaa pari viikkoa sitten päätin olla ostamatta seuraavaa askia ja ostin tilalle paketillisen 2mg nikotiinipurkkaa. Todella helposti on mennyt kyllä ilman savuja (kaksi röökiä olen tuossa ajassa kaverilta pummannut) ja purkkaakin on melkein täysi liuska vielä jäljellä.

Tapatupakointi on kyllä näiden merkkien perusteella pikkuhiljaa nujerrettu. Ei tee tiukkaakaan olla ilman tupakkaa, purkkaakaan ei välttämättä tule jauhettua edes joka päivä. Olen lisännyt viime kuukausina kuntoilua salin ja kävely/juoksulenkkien muodossa ja täytyy sanoa että olo tuntuu päivä päivältä paremmalta. Näinköhän sitä onnistuu vihdoin ja viimein tässä tavoitteessaan ja tupakointi on meikäläisen osalta historiaa.

PS: Kokemuksesta tiedän että turha tässä vaiheessa vielä on keulia, ja jalat on pidettävä asian suhteen maassa vielä pitkään. Mutta so far so good, eteenpäin mennään.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers
Näin tuumin elokuun lopussa. Samalla hengellä ollaan jatkettu tänne asti. Loppuvuodesta kyllä huomasin ostavani savukkeita viikollakin, mutta röyhyttely ei kuitenkaan lähtenyt täysin käsistä. Muutaman tupakin päivätahdilla mentiin ja aski kesti taskussa 5-7 päivää. Nyt vajaa pari viikkoa sitten päätin olla ostamatta seuraavaa askia ja ostin tilalle paketillisen 2mg nikotiinipurkkaa. Todella helposti on mennyt kyllä ilman savuja (kaksi röökiä olen tuossa ajassa kaverilta pummannut) ja purkkaakin on melkein täysi liuska vielä jäljellä.

Tapatupakointi on kyllä näiden merkkien perusteella pikkuhiljaa nujerrettu. Ei tee tiukkaakaan olla ilman tupakkaa, purkkaakaan ei välttämättä tule jauhettua edes joka päivä. Olen lisännyt viime kuukausina kuntoilua salin ja kävely/juoksulenkkien muodossa ja täytyy sanoa että olo tuntuu päivä päivältä paremmalta. Näinköhän sitä onnistuu vihdoin ja viimein tässä tavoitteessaan ja tupakointi on meikäläisen osalta historiaa.

PS: Kokemuksesta tiedän että turha tässä vaiheessa vielä on keulia, ja jalat on pidettävä asian suhteen maassa vielä pitkään. Mutta so far so good, eteenpäin mennään.

Olen myös yrittänyt tuota samaa keinoa monta kertaa. Olen saanut pidettyä sen tuossa silloin tällöin tupakoinnissa, mutta aina se on lisääntynyt pikkuhiljaa ennalleen. Ehkä pahin tuossa keinossa on se, että antaa itselleen luvan polttaa vain silloin kun juopottelee, niin kohta pitää ottaa edes se muutama, että saa luvan polttaa.

Muutaman kerran tuota tapaa kokeiltuani päätin olla kokokaan ilman, vaikka ajatuksissa olikin monta sellaista tilannetta, jolloin olisi hienoa vetää savut. Pidin kuitenkin pääni ja söin jonkin aikaa purkkaa, ja nyt olen ollut n. 2,5 vuotta ilman savun savua. Se loppui kuin seinään, ja nykyään en keksi mitään sellaista tilannetta, mikä olisi jotenkin parempi tupakan kanssa (päinvastoin).

Nämä ovat kuitenkin kaikille yksilöllisiä asioita, ja toinen tapa toimii toiselle ja toinen toiselle. Pääasia, että onnistuu tavoitteessaan, oli se sitten kokonaan lopettaminen tai vähentäminen.

Jaksamista kaikille kärvistelijöille.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Tuun tänne taas kehumaan itseäni, että noin neljä vuotta menty savutta. Lopetin muuten silloin, kun kaikki muu paska kasaantui päälle. Tuumasin, että tässä samalla kait tupakoinnin lopettaminenkin menee. En edes huomannut lopettamista...
 

jkm

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata ja Pool
Hellurei, reilut kahdeksan tuntia edellisestä röökistä. Pikkasen tekee tiukkaa, mutta kattellaan kauanko jaksetaan.
 

Jurnu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mulla tulee edellisestä röökistä muutaman viikon päästä kuluneeks tasan puoli vuotta. Onpas aika menny taas nopeesti.

Olin siinä kesän ajan miettiny vakavasti, että mitä järkeä on vetää palttiarallaa 150e kuussa keuhkoihin ja vielä terveytensä sillä pilata. Elokuussa sitten päätin, että tän jälkeen en enää askia osta. Enkä oo ostanu, enkä kyllä muittenkaan kääryleitä ole röyhytelly. Lopetin siis ihan luonnollisesti kuin seinään, ilman purukumeja sun muita suihkeita.

Suunnilleen kahdeksan vuotta kerkesin keuhkojani pilata, ennenkuin lopetin.
Ensimmäiset pari viikkoa olivat hankalimpia, varsinkin kun oli viihteellä, sekä tupakan ympärillä olleet rutinoituneet tavat (kahvin kanssa, ruuan jälkeen jne.) Siitä se sitten rupesi helpottamaan, tosin kyllä yhä edelleen välillä tekisi mieli savut ottaa. Itsehillinnällä siitä selviää.

Ylpeä oon ittestäni, vaikka ei niitä säästyneitä rahoja oo missään näkyny.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Joskus viime kevään loppupuolella tuli Allen Carrin Stumppaa Tähän!-kirja tilattua, mutta sitä en uskaltanut avata, kun tilaushetkellä kokemani motivaatiobuusti oli hävinnyt. Nyt sitten tässä olen taas vuoden vaihteen ympärillä sairastellut aika paljon ja tälläkin hetkellä kipeänä, joten päätin eilen tarttua kirjaan, vaikka kuumepöhnäisillä aivoillani en ihan täysin sisäistänyt sitä mitä ymmärsin. Toisin sanoen hirveää motivaation ylitsevuotavaa kumpuamista en tällä hetkellä tunne, mutta en oikeastaan paljon muutakaan, kun päästäni olen kohtalaisen turtana, kuten koko muustakin kropasta.

Kuitenkin viimeisen röökin vedin eilen illalla ja tänään olen huomannut pari kertaa himoitsevani tupakkia, mutta on se myös mennyt kohtalaisen hyvin ohitsekin. Silti pieni epävarmuus on olemassa, joka kusemisen mahdollisuutta kasvattaa tilastollisesti, mutta mennään tässä nyt etiäppäin. Ajoittain pistää keuhkoissa, varpaat aina jäässä ja jäillä käydessä hyydyin lähes samantien, kun aloitettiin pelit. Vuoden säästetyllä rahamäärällä kävisi jo kunnon reissussa kaukana lämpimässä. Ja ultimaattisiin krapuloihin odotan saavani myös parannusta, sillä oman elämänsä lääkärit ovat tienneet kertoa, että krapulat on keveämpiä illan ollessa savuton. Kohta ei enää vingu hengitys ja päällimmäisenä minusta tuoksuu hajuveteni. Tai pieru, mutta se on sitten oma helpompi valintani. Toivottavasti yöuneni myös paranevat tätä myötä.

Ainut asia mitä olen tässä pohtinut, että kehtaanko turvautua nuuskaan tilanteen ollessa paha. Nikotiinin nälkä sillä valitettavasti jäisi niin kauan elämään, mutta itseäni eniten häiritsee juuri hengitysteiden ja verenkierron haitat, joita juuri tupakka aiheuttaa. Noh, koitetaan nyt olla ilman molempia, ettei nuuskalla paikkaamani nikotiinihelpotus kerro keholleni, että tarvitsen sitä tutumpaa tupakkaa.

Tuo Stumppaa tähän! on muuten ihan hyvän oloinen kirja ja "täysijärkisenä" siitä varmasti on vielä enempi hyötyä. Raportoin edempänä, että miten on mennyt.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ainut asia mitä olen tässä pohtinut, että kehtaanko turvautua nuuskaan tilanteen ollessa paha.

Omasta kokemuksesta sen verran, että tupakoinnin sain loppumaan juurikin nuuskan avulla ja itse asiassa tuo kävi yllättävänkin helposti. Nyttemmin olen ollut jo kolmisen vuotta savuttomana ja olo on tosiaan aika helvetisti parempi. Silloin harvakseltaan kun alkoholin kanssa pelaan, saatan savukkeen tai kaksi imaista. Tämähän ei kaikkien kohdalla toimi, mutta kun (pienimuotoinen) tupakointi on jäänyt siihen känni-iltaan, olen toimintamallin itselleni hyväksynyt.

Ihan varmasti olen nuuskaan koukussa, mutta addiktio ei ole lähellekään niin paha, kuin röökin kohdalla. Tulen tarvittaessa päivän helposti toimeen ilman nuuskaa, tupakoidessa ei voinut kuvitellakaan, että olisi jättänyt röökit kotiin tai muuten vaan ollut polttamatta. Bussipysäkillä odotellessa tai muuten ulkona aikaa milloin mistäkin syystä tappaessa tulee kyllä edelleen mieleen, että voisi tässä röökin imaista. Vaan nuo ovat niin ohikiitäviä hetkiä, että ei ole ollut ongelmaa kiusauksen vastustamisessa.

Eipä siinä, onnea ja tsemppiä yritykseen (vai pitäisikö sanoa, että lopetukseen). You can do it!
 

100A

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto, Lukko, Jokerit
Omasta kokemuksesta sen verran, että tupakoinnin sain loppumaan juurikin nuuskan avulla ja itse asiassa tuo kävi yllättävänkin helposti. Nyttemmin olen ollut jo kolmisen vuotta savuttomana ja olo on tosiaan aika helvetisti parempi. Silloin harvakseltaan kun alkoholin kanssa pelaan, saatan savukkeen tai kaksi imaista. Tämähän ei kaikkien kohdalla toimi, mutta kun (pienimuotoinen) tupakointi on jäänyt siihen känni-iltaan, olen toimintamallin itselleni hyväksynyt.
Olen varmana aiemminkin tästä kirjoittanut, mutta minäkin lopetin aikanaan (olikohan -97) päivittäisen tupakoinnin nuuskan avulla. En kylläkään käyttänyt kuin varmaan viikon-pari, en oikein koskaan siihen sillai syttynyt.

Nykyään kun kietaisen kännit niin tykkään poltella pikkusikareita (Sweets, Moods, Al Capone, Hofnar Aroma). Erinomaisen suuri nautinto on se, ja jos se vie hengen niin sitten se on niin.
 

Seymon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Punakeltaiset och världens bästa Karlsson
Tuo Stumppaa tähän! on muuten ihan hyvän oloinen kirja ja "täysijärkisenä" siitä varmasti on vielä enempi hyötyä. Raportoin edempänä, että miten on mennyt.

Kyseinen kirja on kyllä hintansa väärti. Kun syksyllä 2011 lopetin röökaamisen, oli kyseinen kirja osaltaan edesauttamassa asiaa. Itselle lopettamisessa tärkeintä oli se se henkinen puoli ja erityisesti se, että oivalsin käryttelyn lopettamisen olevan korvien välistä kiinni ja psyykkasin itseni irti tupakasta. Aikaisemmin tupakkalakossa ollessani kadehdin röökillä olevia ihmisiä ja lähinnä mietin mistä jään paitsi. Sittemmin olen suhtautunut heihin säälien ja huomaan lähinnä yskimisen ja alkavan keuhkoahtauman oireet. Tässä psyykkauksessa kirja oli kyllä todella hyvä.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Itsellä taas tuo psyykkaus ei juurikaan toiminut. Olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että harmittaa olla joka kuukausi useampi päivä kipeänä ja minua myös kiinnostaa tietää, että mikä ero kuntoon tulee kahden viikon tupakoimattomuudella. Lähinnä olen kuitenkin polttamatta vain sen takia, että päätin olla, enkä tunne sen suurempaa motivaatiota. Odottelen lähinnä sitä kehuskeltua eroa olossa, joka sitten motivoisi minua olemaan jatkamatta. Äsken kävin ensimmäistä kertaa kaupassa ja sinne kävellessä oli aika tiukkaa, mutta itse kassalla homma oli varsin kivutonta.

Puolisentoista vuorokautta poltamatta. Tästä se lähtee.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lähinnä olen kuitenkin polttamatta vain sen takia, että päätin olla, enkä tunne sen suurempaa motivaatiota. Odottelen lähinnä sitä kehuskeltua eroa olossa, joka sitten motivoisi minua olemaan jatkamatta.

Ainakin mulla olo parani niin pikkuhiljaa, että eroja pystyi vertailemaan vasta useamman kuukauden kuluttua lopettamisesta, tosin yksilöllistähän tuo varmaan on. Hapenottokyky on kuitenkin nykyään aivan toista luokkaa, yleisfiilis on "jaksavampi", pää särkee huomattavasti harvemmin kuin vielä tupakoidessa jne. Jossain kohtaa ihmettelin, että kylläpä kaikki hajut ovat kummasti vahvistuneet ja hajuaisti onkin nykyään ihan eri luokkaa, kuin vielä tupakoidessa. Ei sitä röökatessa huomaa, että hajuaisti on ihan paska, mutta lopettamisen jälkeen tämäkin avautui. Lisäksi aamulla ei suussa maistu extra strong kuolema, eikä kielen päällä ole sentin kerrosta jotain... noh, jotain.

Mulle motivaatio lopettamiseen tuli siitä, että huomasin tupakoinnin muuttuneen pelkäksi pakkopullaksi ilman minkäänlaista tupakoinnista saatavaa nautintoa. Nyt kun ei enää itse polta, niin huomaa, että tupakoivat/tupakalta haisevat ihmiset haisevat ihan saatanan pahalle. En tästä kuitenkaan ketään lähde kritisoimaan, koska itsekin on tosiaan tullut kessua kärytettyä. Nämä bussipysäkillä polttajat ja muut "en ota toisia huomioon" -tyypit vituttivat kyllä jo tupakoidessakin, mutta nykyään vituttavat vielä enemmän. En usko, että mistään kirjasta tai kenenkään lopettamisopeista olisin saanut motivaatiota, itsestä sen oli lähdettävä ja niinhän lähtikin. Toki tässäkin on ihan varmasti yksilökohtaisia eroja, kuka mistäkin siihen lopettamiseen voimaa saa.
 

Kihaus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Flyers
15 vuotta tullut tupakoitua askillisen verran päivässä, ja vuorokausi sitten, tarkalleen ottaen 30 tuntia sitten, päätin, että nyt saa jumalauta tämä paskan imeminen luvan loppua. Lopullinen päätös syntyi, kun tupakoidessani aloin miettimään, että pitäisi varmaan mennä tupakalle. Siis mitä helvettiä, ettäkö ei enää nikotiinintarve täyty edes tupakoimalla, vaan pitäisi ilmeisesti poltella useampaa savuketta yhdellä kertaa niksojen laannuttamiseksi. Ei kiitos, se on loppu nyt, lopullisesti. Vituttaa tuo nikotiinin orjana oleminen nyt niin paljon, että olen valmis näyttämään keskaria tuleville vieroitusoireille, sillä sitä myrkkyä en aio enää elimistööni pumpata, missään muodossa. Tai itse asiassa oireet ovat päällä tälläkin hetkellä; päätä särkee julmetusti, hikoilen kuin sika eikä paikallaan meinaa pysyä. Ärtymys on myös sitä luokkaa, että avasin risiipussin sen verran kovakouraisesti, että nyt on sitten keittiö riisin peitossa. Riisiä, joka puolella. Mutta tupakkaa en aio enää suuhuni laittaa, se nyt vaan on niin. Enkä ole koskaan ennen edes harkinnut lopettamista, joten sikäli erikoista, että näin kertarysäyksellä olen täysin vakuuttunut lopettamisestani.

Sen verran vielä, että eniten tässä lopettamisessa ahdistaa se, että olen lukenut monia kauhutarinoita siitä, kuinka tupakoinnin lopettaneet vielä vuosienkin päästä ovat jollain tasolla koukussa tupakkaan, tai ainakin kokevat kiusauksia polttamisen suhteen, ja pahimmassa tapauksessa retkahtavat uudestaan polttamaan. Itse kun olen totaalisen väsynyt siihen, kuinka tupakka hallitsee elämääni ja muistuttaa jatkuvasti olemassaolostoon, niin en suoraan sanoen kestä ajatusta, että syöpäkääryle tulisi kummittelemaan ajatuksiini vielä vuosienkin jälkeen lopettamisesta. Että onko tosiaan niin, että aivot ovat lopullisesti vioittuneet, kun sen ensimmäisen tupakkasi olet vetänyt, eikä tupakasta pääse ainakaan ajatuksen tasolla lopullisesti eroon koskaan? Karmea ajatuskin, joskaan ei silti vaikuta lopettamispäätökseeni.
 

.creep.

Jäsen
Sen verran vielä, että eniten tässä lopettamisessa ahdistaa se, että olen lukenut monia kauhutarinoita siitä, kuinka tupakoinnin lopettaneet vielä vuosienkin päästä ovat jollain tasolla koukussa tupakkaan, tai ainakin kokevat kiusauksia polttamisen suhteen, ja pahimmassa tapauksessa retkahtavat uudestaan polttamaan. Itse kun olen totaalisen väsynyt siihen, kuinka tupakka hallitsee elämääni ja muistuttaa jatkuvasti olemassaolostoon, niin en suoraan sanoen kestä ajatusta, että syöpäkääryle tulisi kummittelemaan ajatuksiini vielä vuosienkin jälkeen lopettamisesta. Että onko tosiaan niin, että aivot ovat lopullisesti vioittuneet, kun sen ensimmäisen tupakkasi olet vetänyt, eikä tupakasta pääse ainakaan ajatuksen tasolla lopullisesti eroon koskaan? Karmea ajatuskin, joskaan ei silti vaikuta lopettamispäätökseeni.

Kaveri kertoi joskus istuneensa baarissa iltaa kavereiden kanssa. Viereisessä pöydässä vanhempi ukko oli vetänyt ketjussa tupakkaa ja huomautellut viereiseen pöytään aina välillä, miten hyvältä tupakka maistuu. Illan myötä kaverini ja tämä vanha äijä olivat päätyneet samaan pöytään, jossa ukko oli kertonut lyöneensä noin 30 vuotta aikaisemmin vetoa kaverinsa kanssa tupakoinnin lopettamisesta. Panoksena oli ollut kossupullo. Tämä kaveri oli nyt 30 vuotta myöhemmin kuollut ja vedon toinen osapuoli oli painunut suoraan alkoon, hakenut kossupullon ja sieltä kauppaan röökiä ostamaan.

Ettei menis ihan OTksi niin itse yritin lopettaa vähän ennen joulua. Noin kuukausi meni ihan helposti, sitten alkoi lipsumaan. Viime keskiviikkona kaljoille lähtiessäni ostin jo askin. Sitä ennen olin pummaillut kavereilta n yhden röökin päivässä, mikä ei tuntunut pahalta. Nyt olen tuosta askista poltellut pari kolme röökiä päivässä ja en pysty filtteriin asti polttamaan, koska rööki maistuvat niin pahalta. Toivottavasti tosta askista eroon päästyäni pysyisin taas nollalinjalla, sillä olo oli ihan helvetisti parempi jo parin viikon jälkeen.
 

owaali

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tsemppiä vaan kaikille Lopettamis-päätöksen tehneille.
Itsellä tulee kohta 3kk siitä kun tumppasin.
Täytyy kyllä sanoa että tuo Allen Carrin Stumppaa Tähän kirja sai meikäläisen lopettamaan jo 45v kestäneen tupakoinnin.(Suosittelen kirjaa vilpittömästi)
Osaltaan tietty auttoi viime lokakuussa sairastettu sitkeä keuhkokuume ja sen myötä todettu alkava keuhkoahtauma-tauti.
Noudatin Carrin ohjeita, tietoinen viimeinen tupakki lopettamis iltana, ei mitään lääkkeitä eikä nikotiini tuotteita.
Omalla kohdalla havaintona että 3 ensimmäistä viikkoa oli vaikeimmat (koko ajan tiesi monesko päivä on menossa) mutta sen jälkeen helpotti.
Yllättävän nopeasti keuhkojen kapasiteetti nousee savutuksen loputtua kuten myös ääreis-verenkierto paranee.
Se on tuo keuhkoahtauma-tauti melko ikävä kaveri, se kun ei parane mutta eteneminen kuitenkin hidastuu savuttomuuden myötä...
Palataan myöhemmin kuulumisiin.

t:Owaali
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös