Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[Hyman Roth]

Nyt peräti viikko ja neljä päivää kokonaan vailla röökiä ja pakko sanoa, että tuntuupa hyvälle. Tämä oli strateginen päätös lähinnä siksi, että elvytän tässä juoksuharrastustani ja yritän muutenkin elämäntapoja parantaa, esimerkiksi myös alkon suhteen. Kyllä sen keuhkoista huomaa, että kun ei sauhuttele, niin nopeasti tuntuu hapenottokyky paranevan ja asiat tuoksuvat muutenkin paremmilta. Toki just terassilla afterworkeja juodessa tulee helposti fiilis, että nyt saispa yhden arkunnaulan, mutta pitää vain taistella maneeria vastaan.

 

[100A]

Jonkunverran on kavereissa näitä viihdepolttajia jotka n. vuosi "lopettamisen" jälkeen ovat aloittaneet kaljoitellessa polttamaan selittäen että ihan hyvin voi näin toimia. Kukaan ei ole onnistunut.

Voi onnistua tuokin, mä olen lopettanut säännöllisen polttamisen vuonna -96. Toki hiukan nyt harkitsen, että lopettaisin viihteellisen pikkusikariharrastukseni - ihan vain noin niinkuin esimerkin vuoksi mukulan teini-ikää ajatellen. Toki silti jos hänellekin saisi opetettua sen, että siitä ei ole pakko tehdä jokapäiväistä ongelmatapaa niin hyvä. Mutta ehkäpä luovuin Sweetseistäni.

 

[Trenchtown]

Kukaan ei ole onnistunut.

Pitää muistaa, että onnistumisen voi määritellä monella lailla. Tietysti parasta olisi lopettaa kokonaan, mutta säännöllisen polttamisen lopettamisenkin voi laskea onnistumiseksi.

Joka tapauksessa, ite lopetin joskus alkuvuonna 2012. Käytän nuuskaa edelleen ja poltan röökiäkin satunnaisesti, en kuitenkaan edes joka viikko, lähinnä jos joku sattuu oikeassa tilanteessa tarjoamaan. Aurinkolomillakin olen polttanut halvan röökin maissa. Kaksi tai kolme reissua on mennyt niin, että en ole lomalla käyttänyt nuuskaa oikeastaan ollenkaan, mutta kuitenkin polttanut viimeisen röökin siellä lentokentällä kotiin palatessa.

Lasken silti itseni onnistujaksi, kun pääsin 10-15 savukkeen päivittäisestä polttamisesta eroon, lähes 15 vuotta sitä kuitenkin kesti. Nikotiinin orja olen edelleen ja olen jatkossakin, mutta röökiin ei ole mitään pakkomiellettä tai tarvetta. Meinaan vaan sitä, että kyllä se satunnainen polttaminen toisilta onnistuu, vaikka paljon on totta kai epäonnistuneitakin yrityksiä.

 

[banaaninviljelijä]

5-6 vuotta tyystin savutta ja kertaakaan ei ole tullut mieli edes kokeilla. Siksi noin lavea aika, koska en muista edes kuukautta koska lopetin, kunhan lopetin. Alkuvuosi 2010 oli kyseessä joka tapauksessa ja kuukausi maksimissaan maaliskuu, mutta saattoihan tuo olla tammikuukin. Ja ennen marraskuuta olin ollut 5kk polttamatta. Röökiähän kului aikoinaan semmoiset 15-30 savuketta päivässä noin kahdenkymmenen vuoden ajan.

Jonkunverran on kavereissa näitä viihdepolttajia jotka n. vuosi "lopettamisen" jälkeen ovat aloittaneet kaljoitellessa polttamaan selittäen että ihan hyvin voi näin toimia. Kukaan ei ole onnistunut.

Pikkuveljeni kuului tähän, nykyään on sitten uskonut minua ja jättänyt viihteelläkin ollessaan tupakoimisen. Ja kuuluin samaan lahkoon ammoin minäkin. Pisin aika mitä tuo onnistui kesti noin vuoden.

 

[SamSal]

Voi onnistua tuokin, mä olen lopettanut säännöllisen polttamisen vuonna -96. Toki hiukan nyt harkitsen, että lopettaisin viihteellisen pikkusikariharrastukseni - ihan vain noin niinkuin esimerkin vuoksi mukulan teini-ikää ajatellen. Toki silti jos hänellekin saisi opetettua sen, että siitä ei ole pakko tehdä jokapäiväistä ongelmatapaa niin hyvä. Mutta ehkäpä luovuin Sweetseistäni.

Varmasti voi onnistua, mutta omassa kaveripiirissä ei ole kenelläkään onnistunut. Jokainen polttaa taas säännöllisesti.

Minä tiedän että jos yhdenkin illan polttelen niin sillä tiellä ollaan taas, joten en aio edes koittaa.

1766 päivää lakossa. Viimeksi lenkillä käydessä näin tumpin maassa ja välittömästi tuli fiilis että pitäisi vetää savut. Edelleenkin, kuten SamSalillekin, tulee tilanteita jolloin tuntuu siltä että nyt pitää polttaa. Kerran tupakoitsija on aina tupakoitsija, eli lakossa pyritään pysymään.

Ihan samanlaista se on mullakin, mutta se olo menee ohitse ja mitään vieroitusoireita ei tule. Tänään esimerkiksi olin syömässä jonka jälkeen otin jälkkärikahvin ja menin pihalle juomaan sitä. Siihen tuli sitten muuta porukkaa ruokasavuille ja heti tuli olo että pitäisi itsekin sätkä kiertää, mutta hetken kuluttua se oli jo pois mielestä.

 

[Katsoja]

1766 päivää lakossa. Viimeksi lenkillä käydessä näin tumpin maassa ja välittömästi tuli fiilis että pitäisi vetää savut. Edelleenkin, kuten SamSalillekin, tulee tilanteita jolloin tuntuu siltä että nyt pitää polttaa. Kerran tupakoitsija on aina tupakoitsija, eli lakossa pyritään pysymään.

Oma tupakkatauko/-lakko alkoi vähän vahingossa sairaalaan komennon myötä. Fiilarit samat kuin Dick Slasherilla. Koska minuuttien ja tuntien laskeminen vaihtuu niinkin pitkään aikayksikköön kuin päivä? Kyselee nimimerkki: 51087 min tauolla

 

[adolf]

Tuli näköjään tiistaina 4 vuotta kuluneeksi kun itse stumppasin viimeisen. Yleisestikin itse näen että kaikista näistä riippuvuuksista vapautuminen on tie paremmalle itsetunnolle.

Mulla meni jo se aski päivässä ja ensimmäinen asia mielessä joka aamu herätessä oli tupakka. Suoraan sängystä röökille.

Helppoa se lopettaminen sitten kuitenkin oli kun olin ilmeisesti jotenkin mielessäni valmis lopettamaan ja päivä oli etukäteen päätetty. Sitte kun se päivä koitti niin se jäi siihen. Ei ole tarvinnut käydä mitään taisteluja läpi.

 

[Katsoja]

Tänään tulee täyteen 99 päivää savuttomuutta. Erinäisiä henkisiä taisteluita on käyty, jotta se on saatu pidettyä. Asiaa on helpottanut saman mittainen nenän valkaisu. Huomenna olisi tarkoitus mennä tupakoivien ystävien kanssa juopottelemaan. Nyt olisi vinkeille käyttöä, jotta siltä retkeltä tullaan savuttomana takaisin.

 

[Fancy Jasper]

Huomenna olisi tarkoitus mennä tupakoivien ystävien kanssa juopottelemaan. Nyt olisi vinkeille käyttöä, jotta siltä retkeltä tullaan savuttomana takaisin.

Kerro ystävillesi heti alkuun, että olet tupakkalakossa. Pyydä heitä kunnioittamaan päätöstäsi ja kiellä heitä tarjoamasta tupakkaa silläkin uhalla että itse pyytäisit.

Nää tilanteet on niitä koetinkivejä. Tupakkariippusuus on myös tilanneriippuvuutta. Tästä tilanteesta kun selviät niin seuraava vastaava kerta on jo helpompi.

Itsellä vaikeimpia hetkiä oli työpaikalla kun tupakointitilanteissa yleensä kuuli parhaat jutut ja naurut.

 

[Nick Neim]

Allen Carrin Stumppaa tähän viimeinkin luettu ja tupakointi on nyt lopetettu. Hyvä kirja jo tämän päivän perusteella, koska tuo tosiaan avaa tupakanhimoa ja sen tarvetta tavalla, jota itse en edes osannut oikein ajatella. Mikäli vähänkin painiskelee tupakan lopettamisen kaltaisten ajatusten kanssa, niin lisätkää kirja ehdottomasti lukulistalle. Mitään sitä lukemalla ei voi hävitä, mutta kirja ainakin pistää ajattelemaan ongelmaa ihan uudelta kantilta, ja tuo "silmät aukeaa" fiilis on aikamoinen kirjan luettuaan.

Hieman vajaat 7 vuotta tässä tuli polteltua aski päivässä, ja nyt on varma tunne, että sauhuttelu loppui. Toki tyhmäähän se on vajaan puolen päivän perusteella mitään huudella, mutta aika ahaa elämyksen tuo kirja antoi jo tuollaisenaan, vaikka tämä lopetus epäonnistuisikin.

Tosin ei se epäonnistu.

 

[Red Label]

Kolmatta päivää menee (taas) ilman. Viimeisen vuoden aikana on ollut vähintään puolenkymmentä tällaista muutaman päivän röökaamattomuutta.

Himassa on helppoa olla useammankin päivän ilman röökiä, mutta heti esimerkiksi duuniin mennessä tulee heti ensimmäisenä mentyä röökille. Tapahan se on, ei mitään muuta. Johan tässä on tullut 12 vuotta röökattua, niin jospa nyt saisin hommalle stopin.

Kuukauden kesäloma alkoi juuri lauantaina, jospa nyt loman aikana saisi lopetettua. Enimmäkseen tulee himassa oltua, joka tosiaan helpottaa sitä lopettamista meikäläisen kohdalla.

Tänään vedin jopa pari mukillista kahvia ja muutaman bissen, enkä siltikään lähtenyt kauppaan röökiä ostamaan. Vahvaa suorittamista!

 

[V-G-]

Hieman vajaat 7 vuotta tässä tuli polteltua aski päivässä, ja nyt on varma tunne, että sauhuttelu loppui. Toki tyhmäähän se on vajaan puolen päivän perusteella mitään huudella, mutta aika ahaa elämyksen tuo kirja antoi jo tuollaisenaan, vaikka tämä lopetus epäonnistuisikin.

Tsemppiä kovasti! Allekirjoitan tuon tunteen, että kirjan lukemisen jälkeen oli aivan satavarma fiilis siitä, että nyt tupakoinnille on laitettu lopullinen stoppi. Itselläni tuo on pitänyt; poltin yhtäjaksoisesti tarkalleen kymmenen vuotta (n. viikon tarkkuudella) ja lopetin kirjan luettuani 1.9.2014. Sen jälkeen en ole käyttänyt yhtäkään tupakkatuotetta, eikä sellaista ole myöskään tehnyt mieli. Kerran tosin olen Amsterdamissa polttanut tupakattoman marihuana-jointin, mutta sepä ei olekaan tupakkatuote.

Kannustan jokaista tupakoivaa lukemaan tuon Allen Carrin kirjan, se auttaa oikeasti!

 

[Nick Neim]

Tsemppiä kovasti! Allekirjoitan tuon tunteen, että kirjan lukemisen jälkeen oli aivan satavarma fiilis siitä, että nyt tupakoinnille on laitettu lopullinen stoppi. Itselläni tuo on pitänyt; poltin yhtäjaksoisesti tarkalleen kymmenen vuotta (n. viikon tarkkuudella) ja lopetin kirjan luettuani 1.9.2014. Sen jälkeen en ole käyttänyt yhtäkään tupakkatuotetta, eikä sellaista ole myöskään tehnyt mieli.

Kiitoksia paljon. Paljon tuosta kirjasta tuli luettua palautetta netistä ja suht skeptinen sen suhteen tuli oltua, mutta aika vakuuttunut tosiaan tuosta kirjasta olen jo näinkin lyhyen ajan jälkeen. Kirjahan perustuu pitkälti asioiden toistamiseen ja ehkä jopa tietynlaiseen suggestioon, mutta mikäpä muukaan itseään myrkyttävää tervakeuhkoa kohtaan toimisi. Ne kiellot, varoitukset ja peloittelut kun ei tupakointia estä, koska muuten tässä maailmassa ei olisi ainoatakaan tupakoitsijaa enää jäljellä.

Kirja tuon toistelun ja tietynlaisen jopa "aivopesun" lisäksi tosin tarjoaa niin mielenkiintoisia ajatuksia ja näkökulmia tupakointiin, että kannattaa se tosiaan lukaista läpi. Kirjahan ei varsinaisesti ole mikään ihmekikka, mutta se auttaa. Mikä on aika jännää.

 

[Hauntti]

Osaakos joku lakkolaisista sanoa, koska nämä viimeisimmät veronkorotukset oikeasti näkyvät sen askin hinnassa? Satunnaisena lakkoilijana liityn luultavasti lopettelijoiden tai sähkötupakoitsijoiden joukkoon siinä vaiheessa. Ja kyllä, yritin itse etsiä tietoa, mutta en osaa.

 

[Nick Neim]

Osaakos joku lakkolaisista sanoa, koska nämä viimeisimmät veronkorotukset oikeasti näkyvät sen askin hinnassa? Satunnaisena lakkoilijana liityn luultavasti lopettelijoiden tai sähkötupakoitsijoiden joukkoon siinä vaiheessa. Ja kyllä, yritin itse etsiä tietoa, mutta en osaa.

Muistaakseni tuosta uutisoitiin, että nuo korotuksien hinnat näkyvät askeissa viimeistään vuoden 2017 alussa. Pidätän oikeuden muistaa väärinkin.

E: Taisinkin puhua läpiä päähäni. Maikkari kirjoittaa näin:

Tupakkavero nousee taas heinäkuun alussa.

Tupakan verotus kiristyy neljässä vaiheessa niin, että ensimmäinen korotus tehtiin vuoden alusta ja toinen heinäkuun alusta. Kolmas korotus tehdään vuoden 2017 alusta ja neljäs heinäkuun 2017 alusta.

Tästä linkki uutiseen.

 

[Kanerva]

Eikä noi korotukset muutenkaan näy askeissa per heti. Röökifirmat ajaa ennen korotuksia varastot täpötäpötäyteen ja veron nousun jälkeen myydään x aikaa vanhoilla veroilla kessua.

 

[Silkkeri]

Noin 12 vuotta on tullut poltettua säännöllisesti, muutama pidempi tauko mahtuu mukaan. Pariin kertaan olen ollut puoli vuotta polttamatta ja kerran vuoden, lisäksi lukuisia lyhyempiä taukoja. Viimeksi tammi-maaliskuussa olin 2kk ilman röökiä ja nyt parisen viikkoa. Monenlaisia (teko)syitä noiden taukojen katkeamiselle on ollut, pidemmät pätkät ovat katkenneet yleensä johonkin vittumaiseen elämäntapahtumaan. On ollut eroa kihlatusta ja äidin aivoinfarktia yms. mitkä on vieneet ajatukset niille raiteille, että on isompiakin huolia nyt kuin että poltanko tupakkaa vai en. Useimmiten nuo lopettamispäätökset on kuitenkin pyörretty ihan vaan siihen, että baarissa on pari promillea alla ja tekee röökiä mieli. Ei kun tiskille askia ostamaan ja aamulla herätessä kun se puolikas aski möllöttää pöydällä, niin eihän sitä voi hukkaankaan heittää... ja siitä se taas lähtee.

Itse olen sikäli onnekas, että en ole koskaan joutunut kärsimään sen kummemmista vieroitusoireista. Korkeintaan pari ensimmäistä päivää sellainen kevyt, lähes huomaamaton päänsärky taustalla. Tapariippuvuus onkin sitten suurempi ongelma. Vielä useamman kuukauden jälkeenkin esim. kotoa töihin lähtiessä tekee mieli sytyttää se aamurööki ja töistä kotiin lähtiessä myös. Sama myös aina esim. bussia tai kaveria odotellessa, kesällä puistossa kaljoitellessa, jne. Oikeastaan aina kun on ulkona, erityisesti jos kuvioissa on alkoholia ja/tai seurueessa joku polttaa.

Aiemmat tauot on tullut pidettyä ihan oman itseni takia. Ei edes välttämättä terveydellisistä syistä, se on ollut lähinnä vaan plussa. Enemmänkin on alkanut vituttaa se, kuinka paljon rahaa tuohon typerään tapaan menee. 4-5 askia viikossa tekee kuitenkin jo päälle satasen kuukaudessa. Sillä saa vuodessa parikin mukavaa ulkomaanmatkaa. No, nyt lauantaina kaverin kanssa kaljoitellessa päätin ottaa pientä lisäporkkanaa tähän hommaan. Melkoisessa laitamyötäisessä sovittiin, että olen polttamatta vuoden tuosta hetkestä eteenpäin eli 2.7.2017 asti. Jos sorrun ennen tuota, saan kunnian juosta kämpän korttelin ympäri alasti. Jos lakko pitää, kaveri tekee saman. Kyse ei ole mistään ihan haja-asutusalueesta, joten vaikea nähdä, että se yksi tupakka olisi mitenkään tuon arvoista.

Kaverin ei tietenkään tarvitse tätä tietää, mutta jos nyt satun voittamaan, ajattelin kyllä päästää hänet pälkähästä. Ihan tarpeeksi iso voitto on jo siinä, jos jonkun ulkopuolisen motivaattorin avulla olen päässyt vuodeksi irti tupakasta. Tietysti annan kaverin kiemurrella asiaankuuluvasti ja riisua vaatteensa ennen tuota kuitenkin. Oli niin varmana voitostaan, perkele.

 

[Meikäpoika]

Itselläni tuo paha tapa alkoi jo ollessani 15v, samalla kun olin niitä ensimmäisiä kertoja juomassa. Kaverit tottakai tuputtivat tupakkaa huulien väliin. Siitä asti tullut enemän tai vähemän aktiivisesti poltettua. Ennen inttiä olin vuoden polttamatta mutta pari kuukautta ennen inttiä sorruin "vuoden tauon kunniaksi" maistamaan ja siitä se sitten taas lähti eikä intissä lopettamisesta tullut tietenkään mitään.

Nyt täytettyäni 21v on niin sanottu elämäntaparemontti käynnissä eikä ole aikomusta ainakaan ihan heti lopettaa sitä. Tupakka ja alkoholi jäänyt pois ja liikunta tullut mukaan jokapäiväiseen elämään. (Kuukaudessa lähtenyt onneksi n. 6kg) Reilun kuukauden aikana ei ole ollenkaan tehnyt mieli kumpaakaan. Alkoholia varmaan tulen juomaan vielä joskus mutta tupakka saa jäädä lopullisesti pois. Sen polttaminen ei enää loppuvaiheessa tuntunut todellakaan edes hyvältä.

 

[-Kantor-]

Allen Carrin Stumppaa tähän viimeinkin luettu ja tupakointi on nyt lopetettu. Hyvä kirja jo tämän päivän perusteella, koska tuo tosiaan avaa tupakanhimoa ja sen tarvetta tavalla, jota itse en edes osannut oikein ajatella. Mikäli vähänkin painiskelee tupakan lopettamisen kaltaisten ajatusten kanssa, niin lisätkää kirja ehdottomasti lukulistalle. Mitään sitä lukemalla ei voi hävitä, mutta kirja ainakin pistää ajattelemaan ongelmaa ihan uudelta kantilta, ja tuo "silmät aukeaa" fiilis on aikamoinen kirjan luettuaan.

Hieman vajaat 7 vuotta tässä tuli polteltua aski päivässä, ja nyt on varma tunne, että sauhuttelu loppui. Toki tyhmäähän se on vajaan puolen päivän perusteella mitään huudella, mutta aika ahaa elämyksen tuo kirja antoi jo tuollaisenaan, vaikka tämä lopetus epäonnistuisikin.

Tosin ei se epäonnistu.

Tästä kirjasta on nyt kuulunut niin paljon hyvää, että laitoin itsekin sen tilaukseen. 8,90e AdLibriksestä (vink), samaa luokkaa vähitellen kuin yksi röökiaski. Olen tupakoinut viimeiset 14 vuotta sellaista ~10-15 röökin päivävauhtia. Juopotteluiltoina toki saattaa mennä jopa lähemmäs pari askia, mutta vastaavasti yleensä seuraavan päivän on pärjännyt parilla tupakalla. Kovin vakavissani en ole aiemmin yrittänyt lopettaa. Korvikkeet ei kiinnosta eikä ajatus nuppilääkkeistä (Champix) houkuta. Kovin epäileväinen olen ollut myös tähän kirjaan; miten muka joku yksittäinen opus voi saada lopettamaan noin pitkään pinttyneen tavan? Halu lopettaa on kuitenkin olemassa, joten eipä tämän lukemisesta haittaakaan ole. Ilmeisesti kyse ei ole mistään perinteisestä pelottelujargonista?

 

[Nick Neim]

Olen tupakoinut viimeiset 14 vuotta sellaista ~10-15 röökin päivävauhtia. Juopotteluiltoina toki saattaa mennä jopa lähemmäs pari askia, mutta vastaavasti yleensä seuraavan päivän on pärjännyt parilla tupakalla. Kovin vakavissani en ole aiemmin yrittänyt lopettaa. Korvikkeet ei kiinnosta eikä ajatus nuppilääkkeistä (Champix) houkuta. Kovin epäileväinen olen ollut myös tähän kirjaan; miten muka joku yksittäinen opus voi saada lopettamaan noin pitkään pinttyneen tavan? Halu lopettaa on kuitenkin olemassa, joten eipä tämän lukemisesta haittaakaan ole. Ilmeisesti kyse ei ole mistään perinteisestä pelottelujargonista?

Meillä on aika samankaltaiset taustat, joskin minun sauhutteluaikani oli puolet vastaavastasi. Kuitenkin, suht samoja määriä polteltu ilman todellisia lopettamisyrityksiä. 7 vuoden aikana taisin olla kerran kokonaisen päivän ilman nikotiinia, ja sekin johtui todella pahasta flunssasta ja tupakoiden kesken loppumisesta. Monta kertaa käynyt kyllä mielessä lopettaminen, mutta sitä on ajatellut "joskus sitten" kokeilevansa.

Carr kirjoitti heti kirjan alussa loistavasti jotenkin (joutuu vetämään ulkomuistista, vapaa lainaus) tähän tyyliin:

"Minä en kerro sinulle kuinka vaarallista, tyhmää tai kallista tupakointi on, enkä minä pelottele sinua tupakoinnin vaaroista. Jos ne pelottelut olisivat oikeasti auttaneet sinua, sinäkin olisit jo aikaa sitten lopettanut."

Mä en halua edes sen kummemmin yrittää tiivistää tuota kirjaa tai sen sisältöä tähän viestiin, koska se ei kuitenkaan onnistu. Sanotaan kuitenkin näin, että Carr lähestyy nikotiinikoukkua hieman erilaisesta, mutta ainakin mulle toimivasta näkökulmasta. Samalla tietenkin usealle muullekin toimivasta, ainakin palautteiden määrästä ja laadusta päätellen.

Ensimmäinen ja viimeinen lopetus tosiaan käynnissä, ja ensimmäinen vuorokausi alkaa olla takana. Ilman fyysisiä tai henkisiä oireita. Saas nähdä, miten seuraavat pari viikkoa menee, mutta ilmeisesti fyysiset vieroitusoireet ovat nikotiinin suhteen aika mitättömät.

 

[-Kantor-]

Meillä on aika samankaltaiset taustat, joskin minun sauhutteluaikani oli puolet vastaavastasi. Kuitenkin, suht samoja määriä polteltu ilman todellisia lopettamisyrityksiä. 7 vuoden aikana taisin olla kerran kokonaisen päivän ilman nikotiinia, ja sekin johtui todella pahasta flunssasta ja tupakoiden kesken loppumisesta. Monta kertaa käynyt kyllä mielessä lopettaminen, mutta sitä on ajatellut "joskus sitten" kokeilevansa.

Carr kirjoitti heti kirjan alussa loistavasti jotenkin (joutuu vetämään ulkomuistista, vapaa lainaus) tähän tyyliin:

"Minä en kerro sinulle kuinka vaarallista, tyhmää tai kallista tupakointi on, enkä minä pelottele sinua tupakoinnin vaaroista. Jos ne pelottelut olisivat oikeasti auttaneet sinua, sinäkin olisit jo aikaa sitten lopettanut."

Mä en halua edes sen kummemmin yrittää tiivistää tuota kirjaa tai sen sisältöä tähän viestiin, koska se ei kuitenkaan onnistu. Sanotaan kuitenkin näin, että Carr lähestyy nikotiinikoukkua hieman erilaisesta, mutta ainakin mulle toimivasta näkökulmasta. Samalla tietenkin usealle muullekin toimivasta, ainakin palautteiden määrästä ja laadusta päätellen.

Ensimmäinen ja viimeinen lopetus tosiaan käynnissä, ja ensimmäinen vuorokausi alkaa olla takana. Ilman fyysisiä tai henkisiä oireita. Saas nähdä, miten seuraavat pari viikkoa menee, mutta ilmeisesti fyysiset vieroitusoireet ovat nikotiinin suhteen aika mitättömät.

Kuulostaa hyvältä! Avoimin mielin ajattelin tutustua kirjaan ja toivon, että siitä saan riittävän motivaation pysyvään lopettamispäätökseen. Fyysisiä vieroitusoireita en pelkää vaan kyse on itselläni ennen kaikkea motivaatiosta (ja aiemmin sen puutteesta).

Tsemppiä sinulle ja pidetään peukkuja, että pysyt päätöksessäsi! Raportoin itsekin tuloksista kun olen saanut kirjan luettua.

 

[Saxon-747]

Itse olen lopetus päätöstä pureskellut hyvän tovin sillä rööki ei ole enää aikoihin maistunut vaan ollu paska tapa josta ei pääse eroon. 20 vuotta on kuitenkin tullu polteltua ja muutama lopetuskin mahtuu matkan varrelle. Koittanut purkkaa, laastaria mutta ei ne mihinkään auttaneet.. Isoin ongelma lopettaessa on että pinna ei kestä yhtään ja olen helvetin pahalla päällä.. etsin jokaista mahdollista kohtaa mihin tarttua ja räjähtää. Lakot loppuikin yleensä siihen että exä ei minua kestäny vaan kävi ostamassa röökiä.. Nyt kuitenkin alkaa lakko ku loma loppuu. 3 viikkoa on kotikonttori hommia tiedossa ja niitä on paljon. Joten saan olla yksin ja tekemistäkin on enemmän kuin tarpeeksi..

 

[DR_J]

Itse olen lopetus päätöstä pureskellut hyvän tovin sillä rööki ei ole enää aikoihin maistunut vaan ollu paska tapa josta ei pääse eroon.

Tähän lauseeseen voi hyvin tiivistää omankin suhtautumisen tupakkaan. Eihän röökaaminen enää vuosiin ole ollut hauskaa, tai maistunut hyvältä. Vaan nimenomaan tapa josta ei meinaa millään meinaa päästä eroon. Lopettaminen on pyörinyt jo pitkään mielessä ja tämän askin jälkeen saa seuraava jäädä ostamatta. Ajattelin ainakin alkuun mennä ilman korvaustuotteita, en nimittäin halua toista addiktiota tilalle.

On varmasti tässäkin ketjussa käyty jo monet kerrat läpi, mutta miten lopettaneilla on käynyt painon kanssa? Pari lisäkiloa ei itsellenikään pahaa varmasti tekisi, mutta ryhävalaaksi en haluaisi lopettamisen jälkeen muuttua. Liikunta on aina kuulunut elämäntapoihin punttiksen ja pallopelien muodossa, mutta onko muita keinoja hallita painoa lopettamisen jälkeen? Tietenkään herkkuja ei kannata mättää "röökinhimoon" mielinmäärin, mutta onkohan tupakalla vaikutuksia ihmisen normaaliin aineenvaihduntaan?

 

[Trenchtown]

Koittanut purkkaa, laastaria mutta ei ne mihinkään auttaneet.. Isoin ongelma lopettaessa on että pinna ei kestä yhtään ja olen helvetin pahalla päällä..

Ihan alkuun pitää sanoa, että vaikka sen noin 15 vuotta kestäneen tupakointini sainkin lopetettua, niin nuuskaa menee edelleen, eli nikotiinista en ole päässyt eroon, enkä ole kyllä pyrkimässäkään.

Samanlaista tarinaa lopetusyrityksistä löytyisi täältäkin vaikka millä mitalla, aina ne kusivat pinnan katkeamiseen. No miten se lopettaminen sitten onnistui? Heitin elämääni kurjistavan eukon pihalle, rakastuin tulisesti ja ennenkokemattomasti toiseen naiseen joka ei itse polttanut, eikä häntä tuntunut edes minun polttamiseni haittaavan, mutta jonnekin sinne matkan varrelle se tupakka vaan jäi.

Ei vaan enää tehnyt mieli tupakkaa, tai teki, mutta sen polttamisesta tuli paha ja jotenkin syyllinen olo. Itse asiassa pääsin tavasta yllättävän helposti eroon, toki joillain millä lie rakkaushormoneilla lieni asiassa iso osansa. Samat hormonit saavat mut toisinaan edelleen valtaansa, kun silloista uutta tyttöystävää ja nykyistä vaimoani (ovat sama ihminen, kirj.huom.) katson ja kuuntelen, mutta ne ovat eri ketjun asioita. Vai ovatko? Kyllähän se vaan niin on, että lopetuksessa auttaa ihan saatanasti, kun on onnellinen elämässään ja pärjäämisen peruspalikat ovat kasassa.

Kyllä mä tupakoin toisinaan edelleenkin, juuri tänään imaisin kaverin tarjoaman pikkusikarin, mutta se röökaaminen jää siihen. Tai ei jää, voihan sitä sitten vaikka viikon päästä polttaa toisen, jos joku sattuu tarjoamaan. Sanovat sen olevan vaarallista peliä jos tuolla lailla flirttailee röökin kanssa, että siitä se sitten kuulemma taas karkaa, mutta ei mulla ainakaan ole karannut, ei ole ollut lähelläkään. Poltan aika usein silloinkin jos olen kännissä, nämä kerrat vuodessa ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta sekin jää siihen, seuraavana päivänä tupakka ei käy edes mielessä. Tai käy jos on paljon polttanut, kivasti boostaa vakiodarraa, kun on edellisenä iltana ilolientä kiskoessaan röyhytellyt askillisen menemään.

Onnea ja menestystä kaikille Jatkoajan tupakkilakkolaisille yrityksessään päästä röökistä eroon! On se kyllä yksi suuri saatana, joka ottaa lujasti kiinni ja jatkuvasti puristaa, mutta kyllä siitä otteesta irtikin on päästy.

 

[Saxon-747]

Nuuska ei maistu joten sitä ei tarvii edes koittaa.. Täälläkin on elämää kurjistava neito jo pois kuvioista ja aina menossa olevat sinkku ajatkin jäi taakse viime kesän lopulla.. Toinen ei polta ku todella harvoin joten onhan se typerää aina juoksennella ottamassa savuja. Tosin koskaan ei palautetta ole tullut polttamisesta ja kuulema tukeakin tulee.. no ajattelin kuiteski hoitaa ekan viikon ihan yksin mököttäessä.. niin ei tarvii olla toiselle millään tavoin ilkeä ja vittumainen oman heikkouden takia.

Painoa vähän itsekin mietin sillä joskus olin keuhkokuumeessa ja ilman röökiä puolitoista kuukautta. Tuon jälkeen makuaisti ainakin parani jo jonkin verran joten melkoisesti tuli herkuteltua... sitten olikin illanistujaiset ja eihän kylmä bisse millekään maistunut ilman röökiä..

Nykyään tosin ikä opettanut muutenkin vähän katsomaan mitä syö joten eiköhän tuostakin selviä.