Kovin on taas pitkäksi venähtänyt tässäkin ketjussa viihtyminen. Kuten olen aikaisemminkin täällä ja muualla kertonut niin tupakoinnin lopettaminen on prosessi, johon kuuluu ylä- ja alamäkiä. Minun lopettamiseni oli loistavassa vauhdissa aina syyskuun alkuun asti. Yliopisto alkoi ja joissakin bileissä se idea taas pätkähti päähän, että jos yksi. Jokainen tietää myös, ettei se toimi noin. Yhdestä tulee kaksi, kahdesta tulee kolme jne. Tupakointi on ketjureaktio.
Kenellekään muulle en enää tässä iässä rupea lopettamaan kuin itselle. Tiesin jälleen koko tämän ajan, että jossakin vaiheessa tästä repästään taas itsensä irti ja niin on nyt jälleen kerran tapahtunut. Laitetaan semmonen varoitus tähän, että jos sinä et tykkää jojoilusta tupakoinnin lopettamisen kanssa niin viestistäni et ehkä saa mitään irti. Jos kuitenkin voin jotakin kanssapolttajaa auttaa omalla tekniikallani niin olen sen tässä lukuisten lopetuskertojen jälkeen pystynyt jossakin määrin laittamaan riittävän selkeäksi pakkaukseksi.
1) Tunnista motivaatio. Kaikkien elämässä on päiviä, jolloin motivaatiota on ja sitten on päiviä, jolloin sitä ei vain ole. Sellaisena hetkenä, kun tupakoinnin lopettamiseen ei ole oikeaa motivaatiota, ei kannata yrittää lopettaa tai ainakaan minä en sitä suosittele, koska usein se vie vain energiaa ja saa huonolle tuulille. Yritä siis tunnistaa oikea päivä lopettaa.
2) Perkaa rehellisesti aikaisempia lopetuskertojasi ja kirjaa ne oikeat syyt itsellesi ylös. Itsensä huijaaminen on taitolaji, mutta kannattaa silti myöntää lipsahdukset reilusti ja auliisti itselleen. Häpeän voi tunkea roskakoriin, koska lopetat ainoastaan itseäsi varten. Jokaisella on yleensä vähintään yksi ihminen lähipiirissä, jotka muistuttavat sinua aikaisemmista epäonnistumisistasi. Muista, että kyse on ainoastaan sinun prosessistasi ja ainoastaan sinä määrittelet prosessin. Sitä eivät tee muut sinun puolestasi, koska he eivät voi myöskään lopettaa puolestasi.
3) Uskalla olla impulsiivinen päätöksentekijä, jos tilanteesi sitä vaatii. Itse olen kokenut niin, että parhaiten olen onnistunut aikaisemmilla lopetuskerroilla siten, että olen odottanut motivaatiota ja tehnyt päätöksen impulsiivisesti yhtenä päivänä. Myönnän, että tässä on kahta hyvin erilaista koulukuntaa tarjolla: jotkut vannovat suunnittelun nimiin, mutta minä puolestani vannon hyvien perusteluiden sekä niiden muistamisen nimeen. Alussa se päätös on ihan mielettömän arvokas, koska se päätös pitää pitkään erossa tupakasta.
4) Kun olet lopettanut niin keskity ylläpitämään päätöstäsi. Minä olen tässä vaiheessa.
Minun ykkösjuttuni tässä on se, että olen päässyt jo useamman kerran maistamaan savutonta elämää ja minun kokemukseni mukaan:
- olen aikaansaavampi & onnellisempi savuttomana. Yksinkertaisesti savuttomana nautin siitä kaikesta vapaudesta joka minulla on. Tupakointi on yksi ikävimmistä tavoista, koska tapa itsessään on aika nolo ja sen lisäksi olet jatkuvasti nikotiinikoukussasi kyvytön nauttimaan oikeasti kivoista jutuista.
- voin paremmin aivan jokaisessa suhteessa. Jaksan liikkua enemmän, nukun yöni paremmin ja pystyn nauttimaan sosiaalisista kohtaamisista moninkertaisesti. Tupakoijana sosiaaliset tilanteet, joissa ei tupakoida, ovat vain seuraavan tupakan odottelua, jolloin itse tapahtuma menee ohitse.
- tupakointi ei sovi haluamaani imagoon. Se ei pue minua eikä sovi tapoihini.
Tupakoinnin lopettaminen on mielettömän moninainen prosessi, mutta yritän pitää itseäni tässäkin ketjussa aktiivisena. Tsemppiä kaikille lopettajille!
P.S. laittakaa vertaistukea ja kommentteja, millaisia kokemuksia sinulla on.