Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[Rinksu]

Send help.

Tuon kamalan tarinan seuraksi sitten kevennys:

Tupakoinnin lopettamisen yksi hyöty on se, että erektio paranee.

Tsemppiä ja pidä vaan päätöksestä kiinni. Pikku hiljaa helpottaa.

 

[kehveli]

Day 3 kokonaan ilman tupakkaa, sitä ennen viikon ajan koitin vaan koko ajan vähentää ja vähentää ja ottaa Zonnicia väliin pahimpien niksojen karkoittamiseksi. Lähinnä sen takia tämä että tuli perseiltyä alkukuusta rahojensa kanssa ja nyt joutuu valitsemaan tupakoinnin ja syömisen väliltä loppukuussa. Alan kallistumaan siihen että kyllähän sitä nyt ihminen pari päivää syömättä pärjää.

On se kauhea myrkky ja on tää 20v jälkeen polttamattomuus kamala fiilis. Halua olisi lopettaa kokonaan, niin lasteni takia kuin itsenikin, mutta voi helvetin helvetti kun mistään ei tule mitään ja hermot on riekaleina ja tekisi mieli mennä vaikka myymään hanuria Meskun nurkalle yksistä jämistä. Zonnic auttaa noin 5min ajan. Kamalasti yritän keksiä itselleni tekemistä ja olla ajattelematta tätä, mutta kyllä sitä perkele ihminen huomaa tällaisina hetkinä tahdonvoiman olevan heikko.

Send help.

Toivottavasti valitsit ruuan. Ekat viikot ilman nikotiinia voivat kyllä olla perseestä. Muistan itsekin pahimpaan hätään ratsanneeni omia tuhkakuppejani yrittäessäni olla "lakossa". Vaikea ymmärtää mitä hohdokasta tuossakin tavassa näki joskus silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten :(

Ainakin parikymmentä vuotta meni itselläkin lopettamisessa ja vieläkin, muutaman savuttoman vuoden jälkeen, tupakka tulee kyllä välillä mieleen. Ei sitä oikein voi olla ajattelemattakaan, siitä täytyisi vain järjestelmällisesti kieltäytyä. Lopettaminen ja polttaminen aika yksilöllistä, eli mahdotonta antaa kunnon neuvoja, mutta voimia lopettamiseen haluan toivottaa!

 

[Woofer]

Itsellä tulee nyt kesällä 4 vuotta täysin nikotiinitonta elämää. Sitä ennen kymmenisen vuotta tuli nuuskattua säännöllisesti. Koskaan en ole sanonut, että lopetin, mutta ollut käyttämättä. Neljä vuotta sitten yksi kaunis päivä päätin vain kokeilla taukoa täysin seinään ja sillä tiellä ollaan edelleen. Välillä sitä miettii, että olisiko vaan pitänyt odottaa sitä tunnetta, että nyt lopetan enkä koskaan enää käytä nuuskaa/nikotiinituotteita, mutta voipi olla ettei sellaista olisi eteen tullut. Kyllähän sitä jotenkin vieläkin aika ajoin itselleen värittelee, että olihan se nyt hienoa hommaa (mitä se ei oikeasti toki ollut) ja pohtii, että paraniko tässä elämän laatu lopulta merkittävästi, vaikka toki mahdolliset terveyshaitat tiedostaa taustalla kokoajan. Tällä hetkellä en usko, että koskaan tulee enää aloitettua. Itselleen ei osaa tässä asiassa valehdella, että jotenkin satunnaisesti nuuskaisi tmv. Sen tietää, että kun sen taas aloittaisi, niin siitä se varmastikin taas lähtisi. Onneksi nykyään ei nuuska ole enää mielessä kuin satunnaisesti, joten nykyään ei enää houkutuksetkaan tullessaan ole enää niin voimakkaita. Ensimmäinen 100 päivää oli vaikeimmat.

Tsemppiä kaikille lakkolaisille, varsinkin alkumetreillä oleville!

 

[peterra]

Kuukausi lisää tupakoimattomaan arkeen. Yksi viesti lisää tänne.

Mitenkäs muilla sujuu?

Kuten olen aikaisemmin toistellut niin päivät ovat erilaisia. Helleaalto ja kesän yllätysalku heikon alun jälkeen toivat itselleni kovat muistot menneisyydestä ja tupakoinnista. Lopettamisprosessini on siis edennyt jälleen yhden pienen askeleen seuraavaan vaiheeseen, koska nämä kovat mielihalut muistan jo menneisyydestä. Jostain syystä itselläni niitä ei oikeastaan ihan parin ensimmäisen lopetuskuukauden aikana vielä ilmene, mutta erityisesti täällä neljän ja kuuden kuukauden välimaastossa tupakointi on jo niin kaukana jopa ajatuksissa, että mieleen vaeltaa ajatus siitä, kuinka en varmasti sortuisi, jos polttaisin yhden.

Tupakoijan mieli on todella kova vastus nujertaa. Konkreettista vaaraa en ole kuitenkaan itse kokenut, koska olen oikeastaan hävittänyt kaikki helpot hankkia tupakkaa. Olen myös päättänyt, etten pyydä tupakkaa yhdeltäkään tutulta ihmiseltä ja vieraalta pulsuaminen olisi kovin noloa. Näinpä olen vaikeistakin hetkistä selvinnyt ihan vaan odottamalla. Mieliteot menevät kyllä ohitse, kun vain muistaa niiden hetkellisyyden.

Koen edelleen suurta ja jatkuvaa onnistumisen tunnetta, että olen päässyt tupakasta eroon. Vaikka kilot tulevat ja ruoka maistuu niin saan nauttia urheilusta aivan uudella tavalla, kun minun on esim. pyöräillessä nyt aina vain helpompaa löytää se helppous siitä lajista. Rullaluistelemaan pystyn niin, ettei ole ihan kuolemaksi. Kunnon ja yleisvoinnin parantumisen huomaa myös siitä, kuinka joskus tekee mieli jo juostakin rappusia. Ei olisi vielä muutama kuukausi sitten tullut mieleenkään.

Toivotan kaikille lopettajille ison kesätsempin. Vaikka ilmat ovat hyvät niin pää kannattaa pitää kylmänä. Minulla on uskoa, että tämä olisi nyt oikeasti se real thing.

 

[Rapukäsi]

En tiedä olenko poikkeus, mutta en ole nikotiinista saanut vieroitusoireita ikinä. Enkä kyllä kofeiinistakaan. Ei tule päänsärkyä tai muuta.

Itse en ole ainakaan vielä lopettamassa, mutta kaikille lopettajille kaikki henkinen tuki, thoughts and prayers jne. Kun ei ole halua lopettaa niin ei kannata edes yrittää varsinaisesti.

Väittäisin, että puhut paskaa. Jos sulla ei ole vieroitusoireita, niin miksi sanot, että ei edes kannata yrittää lopettamista? Ilman vieroitusoireita ei tarvitsisi edes yrittää lopettamista, sitä vaan lopettaisi.

Se on sitten eria asia, jos et vain halua lopettaa. Vieroitusoireet eivät ole fyysisiä ja fyysisten oireiden puuttuminen ei tarkoita, että vieroitusoireita ei olisi.

Tai sitten olet polttanut vasta vähän aikaa, jolloin oireita ei huomattavasti vielä ole.

Ilman vieroitusoireita olisit lääketieteellinen ihme.

 

[Rapukäsi]

@peterra
1.5 vuotta täysin ilman nikotiinia ja melkein joka päivä edelleen käy tupakka mielessä, mutta helppo ohittaa noi hetket ja kestävät vain muutaman sekunnin.

Ei kannata sekoilla enää lainkaan tupakan kanssa, edes sitä yhtä kertaa. Et hyödy siitä mitään, mutta voit menettää helvetisti mm. hyvän olon ja terveytesi. Himo kyllä menee ohi ja voit myös sisälläsi sääliä tupakoitsijoita, koska eivät tajua kuinka paljon parempi olo on ilman.

 

[Patukka88]

Puoli vuotta lakkoiltu tällä kertaa ja kyllähän sitä tässä mieli on tehnyt taas viime viikot. Jännästi ekat kuukaudet meni melko kivuttomasti, mutta nyt on sitten vähän hankalampi jakso. 20 vuotta tuli poltettua, että en mä nyt olettanutkaan sen helppoa olevan. Nicoretella mennään.

 

[Nahkasohva]

Tupakka on kyllä jännä juttu. Lopetin 13 vuotta sitten, ja edelleen ajattelen jollain tavalla tupakkaa joka päivä. Ei sitä tee mieli, mutta jossain syvällä mielen sopukoissa olen kai edelleen tupakoitsija. Kessuttelin 20 vuotta, ja viimeisinä vuosina meni kaksi askia päivässä. Olin viimeisen päälle koukussa. Jopa keuhkokuumeessa piti saada rööki tunnin välein. Tämän 13 vuotta olen ollut ilman ainuttakaan henkosta, koska tiedän että yksikin johtaisi mut taas polttamaan säännöllisesti. Ilman tupakkaa aion mennä hautaan asti.

Suuret tsempit kaikille hiljattain lopettaneille! Pysykää lujina.

 

[pyyksteri]

Reilu kuukausi sitten tuli 35 mittariin, josta enemmän ja vähemmän 20 vuotta tupakointia. Pari pidempää lopetusyritystä ollut ja kaatuneet siihen "voin mä savut ottaa" "kyllä nyt yhen voi".

Siinä kun heräsi krapuloissaan Dubrovnikilaisen kodin sängyltä niin päätin että koitetaan taas. Luin jostain että kun kolmevitosena lopettaa niin keuhkosyövän riski on sama kuin tupakoimattomalla. Ilmeisesti vaatii aina jonkinlaisen syvemmän motiivin nämä lopetusyritykset ja aina lopetan seinään ilman korvaustuotteita.

Haasteena tietty kesän alkaminen, terassit, festarit, juhannus, tulevat häät jne. mutta niin vain on ilman savuja pärjännyt, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Tiedän että ne yhdet savut johtaa samantien lopulliseen sortumiseen niin täytyy vaan pysyä lujana!

Tsemppiä kaikille lopettaneille, kohta lopettaville ja sitä suunnitteleville!

 

[Konson Antti]

Reilu kuukausi sitten tuli 35 mittariin, josta enemmän ja vähemmän 20 vuotta tupakointia. Pari pidempää lopetusyritystä ollut ja kaatuneet siihen "voin mä savut ottaa" "kyllä nyt yhen voi".

Siinä kun heräsi krapuloissaan Dubrovnikilaisen kodin sängyltä niin päätin että koitetaan taas. Luin jostain että kun kolmevitosena lopettaa niin keuhkosyövän riski on sama kuin tupakoimattomalla. Ilmeisesti vaatii aina jonkinlaisen syvemmän motiivin nämä lopetusyritykset ja aina lopetan seinään ilman korvaustuotteita.

Haasteena tietty kesän alkaminen, terassit, festarit, juhannus, tulevat häät jne. mutta niin vain on ilman savuja pärjännyt, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Tiedän että ne yhdet savut johtaa samantien lopulliseen sortumiseen niin täytyy vaan pysyä lujana!

Tsemppiä kaikille lopettaneille, kohta lopettaville ja sitä suunnitteleville!

N. 25v enemmän ja vähemmän nikotiinin kanssa tekemisissä olleena ja pari kertaa pidemmäksi aikaa lopettaneena(nyt vuoden ollut ilman), löytyy tuosta viestistä totuuden siemen.

Älkää ottako yhtään savuja, pussia, nenänuuskaa tai nikotiinipastillia lopettamisenne jälkeen. Ikinä. Se on kuin kuivan heinäpellon äärellä tikkujen raapiminen, saattaa syttyä tai olla syttymättä, mutta jos syttyy niin sitten mennään. Eihän se kerralla välttämättä syty, mutta jää kytemään.

 

[SamSpade]

Ikää 50 ja takana 35 vuotta polttelua. Viime vuosina oli ajatus koko ajan mielessä että vähennän. Viikolla meni enää sellaiset 7-8/päivä ja viikonloppuisin mökillä 3-4. Heinäkuun puolessa välillä päätin illalla mökillä, pienessä pöhnässä että nyt vedän viimeisen. Siitä asti ilman. Ensimmäiset viikot meni 3-4 2mg nikotiinipurkkaa/päivä. Nyt menee muutama purkka per viikko. Varmaan siirryn tavalliseen ksylitolipurkkaan tällä viikolla. Yllättävän helposti mennyt, vaikka satunnainen "himo" iskee muutaman kerran päivässä, ei se ollut lähellekään sitä mitä ajattelin ja olen ottanut 5 minuutin kävelyn aina kun tehnyt mieli.

 

[godspeed]

Ainahan sitä tupakanpolton lopettamista kannattaa kokeilla, sillä vastoin joitain käsityksiä siinähän ei menetä yhtään mitään. Eikä siinäkään, että kokeilee useamman kerran, jos sitten heti ei nappaa. Kun on lopettanut, niin miettii, että minkä helvetin tähden ei kokeillut aiemmin. Minäkin poltin kaikista vuosista reilusti yli 10 vuotta siten, että olisi hyvin voinut lopettaa niin, että se olisi vieläpä ollut paljon helpompaa kuin sitten myöhemmin. Tietysti tupakka-addiktiotakin on pidetty sairautena, jolloin ajatukset voivat olla sairauden vietävinä, eikä koe mahdolliseksi lopettamista. Hullu pää.

Tupakan kyllä unohtaa. Addiktion yleensäkin voi tietyllä tavalla unohtaa, mutta vähintään se taantuu muiston tasolle. Muistoista sitten vastaavasti voi olla kaikenlaista hyötyä lopettamisen suhteen, koska osaa ainakin sitten suhtautua paremmin erittäin haitalliseen asiaan, josta on järkiperustein päässyt viimein eroon.

 

[Nick Neim]

Alas on ketju valahtanut, kun eihän kai kukaan vuonna 2024 enää röökaa. Paitsi ne kaikkein sinnikkäimmät.

Aikalailla 14 vuotta sitten aloitin vakituisesti polttelemaan, verrattain myöhäisellä iällä, eli lähes 17-vuotiaana. Humalapäissään tuli usein lähdettyä mukaan röökille ja satunnaispolttelustahan se lopulta lähti. Ja sitten mentiinkin kovaa, papatti käytännössä koko aika huulessa. Noin askin ja puolentoista askin välissä olevaa päivävauhtia, eli tuhansia euroja on kirjaimellisesti palanut savuna ilmaan.

Suht vakituiseen tuli polteltua ensimmäiset 10 vuotta (yksi vajaan 2kk lopetus välissä), jolloinka pahan flunssan (tai todennäköisemmin koronan) kärsittyäni päätin, että nyt saa luvan riittää, keuhkot alkaa olemaan niin heikossa hapessa. Lopetin seinään, oudonkin helposti ja olinkin kokonaan ilman nikotiinia lähes 1,5 vuotta putkeen. Ei edes yhtään pientä hairahdusta välissä. Noh, mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsee, kun kännipäissään sitä taas maistoi pitkästä aikaa yhden tupakan, olinhan mä nikotiinimörön jo "kellistänyt". Tai niin ainakin luulin. Seuraavalla ryyppyreissulla menikin jo muutama, kun enhän siitä yhdestäkään koukkuun jäänyt. Sitä seuraavalle ostikin oman askin, kun eihän sitä kännipäissään kehtaa koko aika muilta pummia ja voi sitten muillekin tarjota röökiä. Ja lopulta se jäi sitten selväpäisenäkin päälle. Se hienon hieno lopettaminen menikin vituiksi ihan täysin oman tyhmyyden takia.

Taas on jokunen vuosi tässä röökiä mennyt, kunnes nyt se taas sitten loppui. Noh, ei ole vielä viikkoakaan täynnä, mutta se on jännä, että tiedän, etten siihen selvinpäin enää retkahda. Samanlainen zen-fiilis kuin viimeksi, ei edes mitään fyysisiä vieroitusoireita, ja taas ihmettelee, miksi sitä ei vain ole yrittänyt tosissaan lopettaa aikaisemmin. Nikotiinipusseja ostin tällä kertaa varmuudeksi, mutta sen nopeasti huomasin, että eivät ole mun juttu. Jokunen pussi on tullut käytettyä, mutta lentänevät roskiin, ei ole mun ikenille ne. Nuuskasta en ole koskaan välittänyt, joten siitäkään ei tarvitse olla huolissaan.

Sen takia tätä viestiä itseasiassa kirjoitan muistutuksena itselleni, että en ole yhtään huolissani selväpäisestä itsestäni, mutta koita nyt saatana muistaa tällä kerralla, että vaikka olisi kulunut 10 vuottakin savutonta elämää, niin kännipäissäsi et sitä röökiä pummaa tai polta. Et edes sitä yhtä hatsia. Se on joko tai, poltat, tai olet ilman, välimallia ei mun mielenlujuudella ole. Ja mä olen valinnut nyt sen ilman olemisen.

Loppukaneettina vielä hauska lukea omaa vanhaa viestiä tästä ketjusta, kun tuolloin 1,5 vuoden ajanjaksolla tulin tänne keulimaan, kuinka pojasta polvi paranee. Faija-vainaa poltti 20 vuotta ja lopetti kolmannella kerralla ollen lopulta yli 30 vuotta putkeen polttamatta, ja minä totesin onnistuneeni toisella kerralla. Noh, yhtä jääräpää sitä näköjään on kuin faijakin ja vähintään kolmannen kerranhan se täälläkin vaati. Mennään nyt sitten seuraavaksi ne yli 30 vuotta ja hankitaan niitä kannuksia, ennen kuin höpötellään mistään pojasta polven parantuvan.

 

[peterra]

Minulle tämä ketju alkaa jo olla jonkinlainen monumentti. On hienoa lukea noita omia tekstejä tuolta, ja muistaa se, että tämä ei ole tuomion paikka, vaan analyysin paikka. Tupakointi eli ts. nikotiiniriippuvuus on minun elämäni yksi sitkeimmistä ja vaikeimmista kokonaisuuksista. Olen luvannut itselleni tälläkin kertaa, etten vaadi itseltäni loppuelämän päätöksiä, vaan yritän jälleen kerran nauttia tästä hetkestä.

Lopettamisen lopettaminen 2023
Kuten aikaisemmilta lopetuskerroilta tiesin todeksi, myös tällä kertaa ongelmia oli tiedossa. Nikotiiniriippuvuus on oikeasti sairaus, siis samanlainen sairaus kuin alkoholismi, että siitä yhdestä ei käy tie kuin alaspäin. Jos kaikkia niitä, kohta kymmeniä kertoja, kun olen lopettanut ja polttanut viimeisen savukkeeni, kirjoittaisi yhteen, niin voisi sanoa, että muutoksiin kannattaa suhtautua hyvin vakavasti. Toki jokainen tupakoija on erilainen, ja ne tunteet, joihin tupakointi kytkeytyy voivat olla hyvin erilaisia.

Sain yllättäen työpaikan uudelta alalta kesällä 2023. Se oli siis mahtava homma, mutta niitä muutoksia alkoi tulla aika nopeasti. En ehtinyt irrottaa itseäni kunnolla edellisestä työpaikasta, kun uusi työpaikka kaukana pohjoisessa oli hommattuna. Tuohon tilanteeseen liittyi paljon erilaisia tunteita: pelkoa tulevasta (sosiaalinen verkosto), ajatuksia ammatillisesta identiteetistä (mikä sopii opettajalle ja mikä ei sovi?) sekä stressaavia ajatuksia sellaisista arjen asioista kuten muutto. Se, mitä ei tiedä, se aiheuttaa tunteiden vuoristoradan. Tätä vuoristorataa minä en osannut tuossa mittakaavassa avaa, vaan yht'äkkiä minulla olikin taas "se yksi tupakka huulessa" viikko ennen kuin muutin. Lupasin, että kun muutto on ohi, niin lopettaminen jatkuu. *askat.

Pian olinkin uudessa ympäristössä, kaikkien niiden pelkojen ja ajatusten kanssa. Se tupakka oli taas minulle se kaveri. Kun en luonnollisista syistä tuntenut täällä ketään, niin alusta asti sitä tarvitsee jotain omaa ystävää. Se ajatus on looginen, mutta ratkaisu on ihan naurettava.

Ennen kuin huomaatkaan
Kauheinta riippuvaisen arjessa on se, että asiat vain tapahtuvat. Riippuvainen ei voi tietää, mitä vapaus on, koska kaikki hänen ympärillään vain tapahtuu. Näin se on minullekin näiden yhdeksän kuukauden aikana sieltä kesästä tapahtunut vaikka mitä, ammatillisesti ja privaatissa, mutta eipä sitä tajua, kun ei haluakaan tajuta. Todellinen vapaus on sitä, että hallitsee ainakin osaa niistä ympärillään olevista asiosta. Pelot karisevat, kun ne kohtaa.

Ja näin siitä viime kesän muutosaallosta, saatiin uudestaan aikaan se ikuinen tupakkakierre. Pian poltin kuin vanhaan malliin ja koko tätäkin ketjua välttelin kuin ruttoa. Ei sitä omia touhujakaan pysty edes halutessaan katsomaan silmästä silmään. En ole kenellekään muulle edes tilivelvollinen kuin itselleni, mutta niin se tilivelvollisuus vaan itsellekin pelottaa niin paljon, ettei tätäkään ketjua ole uskaltanut edes avata.

Ja näinpä tämäkin kahdeksan kuukautta kului polttaen. Ja taas helmikuu oli se, jolloin tämä alkaa pikkuisen ärsyttää. Mikä ärsyttää? Tupakoinnissa ärsyttää oikeasti kaikki: vapauden katoaminen, salaileminen, piiloutuminen, passivoituminen jne. Tupakointi on omasta mielestäni yksi säälittävimmistä jutuista elämässäni, koska se oikeasti saa minut voimaan paitsi fyysisesti myös henkisesti todella pahoin.

Savuverho pois
Helmikuussa alkoi se päivittäinen prosessointi. En taaskaan tiedä, mikä sen aiheutti tai miksi se alkoi, mutta tärkeintä on, että se alkoi. Polttaminen sai minut tuntemaan voimakasta syyllisyyttä eikä se tuntunut minusta mitenkään mukavalta. Minua ärsytti töissä se peterra, joka minusta nikotiiniriippuvaisena tahtoo tulla: koko työpäivä on odotuslista. Odotat sitä, että pääsisit kotiin ja voisit kaivaa tupakat esiin. Sen tärkeys on niin käsittämätön, että se ärsyttää ajatuksenakin. Uudessa ympäristössä tällainen on entisestään sellainen ajatus, että tupakointi on koko ajan sellaista salaisempaa.

Piilottelet kylällä tupakoidesi kanssa, hiiviskelet omalla takapihalla ja kaupassa pelkäät, näkeekö joku tuttu, että taas ostat askin LM:n harmaata. Tähän päälle tulee se, ettei tämä sosiaalinen erkaantuminen auta mitään. Se on savuverho, jonka rakennat itsesi ympärille; muuri, jonka väleistä kurkistelet peloissasi. Sekö on vapautta ja nautintoa? Ei siitä saa vapautta eikä mitään nautintoa. Ainoa nautinto on se hetkellinen kuvitelma, kun ruokit sitä pientä hirviötä sisälläsi. Ja sillehän ei riitä mikään, joten ketjureaktio vain pahenee.

Masennusta
Tupakointi on jännä, koska kuvittelen ainakin itse joka kerta, että tupakointi jotenkin tuo sisältöä elämääni. Että jos minulla on alakuloa tai muuta sellaista, täysin normaalia, elämään kuuluvaa vaikeampaa vaihetta, jännitystä tai jopa ahdistusta, niin jollakin tavalla se tupakka tämän pelastaisi. Eihän se pelasta! Se ainoastaan pahentaa näitä kaikkia.

On muutamankin päivän lopettamisen jälkeen kaikkien kuviteltujen ja todellisten vieroitusoireiden keskellä jotenkin hauskaa huomata, kuinka nopeasti positiivisia asioita alkaa kertyä. Yhtäkkiä haluatkin lähteä kävelemään ulos tai yhtäkkiä haluatkin pitää täyden kalsaripäivän kotona. Se on vapautta. Siis oikeaa vapautta.

Olisipa tämä viimeinen lopetuskerta! Vahvasti mennään nyt alkutaivalta, ja monenlaisia riskejäkin on edessäni. Ystävän häät ovat parin kuukauden päässä, pari pääsykoetta ja jonkinlaisia bileitäkin on kesällä tulossa. Nyt on tärkeintä muistaa se, etteivät nuo ole minulta pois ja mitään minun ei tarvitse muuttaa. Täytyy vaan muistaa olla sytyttämättä se yksi tupakka.

 

[Pulle Nah]

Poltin viimeisen tupakin 10.9.2023 ja tämän jälkeen käytin nikotiinipusseja marraskuun loppupuolelle. Sitten loppui sekin leikkaukseen. Eli täysin nikotiinittomana viides kuukausi menossa. Nyt on vissiin päässä naksahtanut jotain suuremmin, koska se jatkuva piilohimokin on poissa ja jos ajatus tulee tupakoinnista mieleen, niin kuittaan sen pois vasta-ajatuksella: onneksi ei tarvitse polttaa enää ja hankalimmat ajat lopetuksen jälkeen jo takanapäin.

Olen ennenkin lopettanut mutta tässä on nyt jotain eri tavalla, aiemmin esim. ajatus alkoholin nauttimisesta on saanut jopa surun ja vihan tunteita aikaan, koska tupakointi on ollut niin iso osa saunailtoja sun muita, että vituttanut jo valmiiksi, kun ei saa polttaa ja näin täydentää nautintoa. Nyt ajatus alkoholista ei sisällä enää ajatusta tupakoinnista. Olen aivan hemmetin onnellinen asian laidasta ja tällä kertaa on kova luotto siihen, että se loppui nyt lopullisesti.

Tsemppiä @peterra!

 

[peterra]

Olen ennenkin lopettanut mutta tässä on nyt jotain eri tavalla, aiemmin esim. ajatus alkoholin nauttimisesta on saanut jopa surun ja vihan tunteita aikaan, koska tupakointi on ollut niin iso osa saunailtoja sun muita, että vituttanut jo valmiiksi, kun ei saa polttaa ja näin täydentää nautintoa. Nyt ajatus alkoholista ei sisällä enää ajatusta tupakoinnista. Olen aivan hemmetin onnellinen asian laidasta ja tällä kertaa on kova luotto siihen, että se loppui nyt lopullisesti.

Olet pitkällä omassa prosessissasi ja hattu pois täältä tuon kunniaksi.

Olen itse hakenut jokaisella lopetuskerralla itselleni apukeinoiksi erilaisia psykologisia teorioita riippuvuudesta. Psykologinen riippuvuus on vaikea taklata, mutta kertomasi perusteella, olet juuri onnistunut kääntämään asian psykologiseksi vahvuudeksi itsellesi.

Tupakasta on sinulla ns. kadonnut asenne. Olet ottanut savuttoman identiteetin itsellesi ja uskot tähän identiteettiin niin paljon, että se identiteetti itsessään tuottaa sinulle iloa. Kaikkien muutoksien perusta on se, että jotta ihminen voi muuttua yhtään mitenkään, muutoksen kohteena olevan asian täytyy saada hänet tuntemaan hyvää oloa. Sinä tunnet savuttomuudestasi hyvää oloa eli olet mennyt identiteetin muutosprosessin loppuun.

Tsemppiä myös sinulle. Nyt olet vahvoilla, ja toivotaan myös sinulle, että tämä on viimeinen lopetuskerta!

 

[Fancy Jasper]

Oiskohan tää röökinpoltto nyt mun osalta ohi. Päivä se on ensimmäinenkin savuttomana. Onneksi on lomaviikko niin arki poikkeaa muutenkin normaalitavoista. Varmaan parikyt vuotta tullut poltettua enemmän tai vähemmän, viimeiset puoli vuotta 5-6 röökiä päivässä.

Viheliäinen addiktio tää on. Jos ostan askin niin se on kahdessa päivässä tyhjä. Halvemmaksi tulee ostaa lähipubista, joka myy irtotupakkeja á 70 senttiä. Mutta alkaa sekin vähän hävettämään kun yhtenään poikkean muutaman röökin ostamiseen. Täyttä askia en voi ostaa koska muutoin röökaaminen karkaa entisestään lapasista.

 

[smugu]

Itsellä viimeisin rööki paloi viime vuoden heinäkuussa. Sen jälkeen meni sähköröökiä, mutta sekin on jäänyt aika vähälle tämän vuoden puolella ja nyt menee sitten nikotiinipusseja 0-5kpl per päivä.

Normaalia perinteistä tupakkaa en jostain syystä pysty edes kuvittelemaan, että enää ikinä polttaisin. Tämä on jännä juttu, koska aiempien lopetuskertojen ainana tuli se tupakanhimo aina tosi suureksi ja lopulta kasvoi sellaisiin lukemiin, että piti vain jatkaa tupakointia. Nyt jos joku vaikka kadulla polttaa tupakkaa ja kävelen ohitse, niin pidätän hengitystä niin kauan, että en varmasti saa edes passiivisesti sitä pahanhajuista ilmaa keuhkoihini.

Edit. Niin ja piti vielä sanoa, että ehkä isoimpana tekijänä tässä nykyisessä kohta vuoden kestäneessä lakossa on se, että en ole ikinä lopettanut tupakointia tai kieltänyt sitä itseltäni. Se vain pääsi unohtumaan kun aluksi keksin sähköröökin ja myöhemmin nikotiinipussit.

 

[peterra]

Täyttä askia en voi ostaa koska muutoin röökaaminen karkaa entisestään lapasista.

Minä olen itse ajatellut sen omalle kohdalleni niin, että sattuu vähemmän, kun kerralla irrottaa itsensä koko tupakoinnista. Ja kuten olen tässä keskustelussa aikaisemmin sanonut, niin minä en usko "vääriin tapoihin lopettaa". Joillekin sopii toinen tapa (=kontrolli ja hallittu luopuminen) ja toisille sitten se ns. kertalaakista poikki. Minä olen itse yleensä takerrellut siinä henkisellä puolella, koska siellä ne kaikki ongelmat ainakin itse koen.

Minä olen pitänyt itselleni sitä suoraan "aski päivässä ja seuraavana aamuna nolla" hyvänä, mutta en tälläkään tavalla itse ole päässyt ylläpidossa siihen, mihin haluan. Se viimeinen lopettaminen vaatii jonkin verran oikeita olosuhteita, aitoa tahtoa sekä riippuvuuden kaikkien osatekijöiden käsittelyä.

Olen aikaisemminkin täällä kertonut, että minulle tupakka on aina ollut enemmän osastolla "kaveri". Se ei ole minulle niinkään sosiaalinen tapa. Itse asiassa sosiaalinen kanssakäyminen on aina vähentänyt omaa haluani polttaa eikä minulla ole ollut enää vuosiin varsinaisesti ongelmaa sellaisissa paikoissa, joissa ei voi polttaa. Se ei tietysti poista sitä riippuvuutta, koska heti kun tilanne tai tapahtuma on ohi niin kiire on kotiin ja tupakkia polttamaan.

Olen nyt tässä lopettamisprosessissani päivällä 10 menossa. Sieltä se elämä jo alkaa voittaa ja esimerkiksi päivä saattaa jo mennä melko lailla kokonaan ilman tupakanhimoa. Tupakanhimo itsessään on ärsyttävä, koska se on ihan täysi illuusio. Tupakoinnin vieroitusoireethan ovat karkeasti positiivisia ajatuksia tupakoinnista, mutta ainakin itse olen tyhjentänyt sen lippaan, jossa oikeasti kuvittelisin, että siellä olisi positiivisia juttuja. Ongelmaa yritän katsoa silmästä silmään ja haluan saavuttaa vapauteni ja pitää sen. Tupakassa ei ole mitään sellaista, mitä kaipaan. Mutta alussa se nyt on vaan ikävä ja harmittava tosiasia, että mieli yrittää tarjota sellaisia ajatuksia lähes koko ajan.

Jos tästä pitkästä viestistä nyt jotain sinulle haluan viestiä, niin pohdi tupakointia myös psykologisesta näkökulmasta. Mikä on se tarve, johon se yksi tupakka sinulle vastaa, jonka käyt ostamassa lähipubista? Ja muuttaako se jollakin tavalla asioiden tilaa?

 

[Fancy Jasper]

Yhdeksäs savuton päivä ilman myöskään korvaavia tuotteita. Pystyn jopa lähipubissa käymään ilman tupakkiostoksia. Yllättävän kivuttomasti mennyt tähän asti. Tosin paljon on joutunut tekemään mentaalista työtä näkökulman vaihtamisessa. Aivot ei ymmärrä negaatiota, eli jos ajattelen että 'en polta', niin alitajunta ymmärtää ainoastaan sanan 'polta'. Joten ajattelenkin olet niin päin että 'olen savuton', jolloin alitajunta ei pääse tekemään tepposia. Sinänsä jänniä kielimalleja mutta ilmeisen toimivia.

Nyt parhaillaan flunssaa kun keuhkoputket alkavat palautumaan uuteen normiin. Eilinen meni päivystykssä acutassa kun työterveys halusi poissulkea keuhkoveritulpan mahdollisuuden. Ylätiehengitysoireista tässä nyt saikuttanut neljättä päivää.

 

[Konson Antti]

Yhdeksäs savuton päivä ilman myöskään korvaavia tuotteita. Pystyn jopa lähipubissa käymään ilman tupakkiostoksia. Yllättävän kivuttomasti mennyt tähän asti. Tosin paljon on joutunut tekemään mentaalista työtä näkökulman vaihtamisessa. Aivot ei ymmärrä negaatiota, eli jos ajattelen että 'en polta', niin alitajunta ymmärtää ainoastaan sanan 'polta'. Joten ajattelenkin olet niin päin että 'olen savuton', jolloin alitajunta ei pääse tekemään tepposia. Sinänsä jänniä kielimalleja mutta ilmeisen toimivia.

Nyt parhaillaan flunssaa kun keuhkoputket alkavat palautumaan uuteen normiin. Eilinen meni päivystykssä acutassa kun työterveys halusi poissulkea keuhkoveritulpan mahdollisuuden. Ylätiehengitysoireista tässä nyt saikuttanut neljättä päivää.

Haa, käytän itse alitajuntaani samalla tavalla!

13 vuotta sitten lopetin noin 15v jatkuneen polttamisen. Semmonen perus aski päivässä. Mikään oksennustauti tai 40 asteen kuume ei ollut saanut pitämään edes yhtä välipäivää polttamisesta. Itse käytin ajatuksena sitä, että jos olen yhden päivän polttamatta, voin olla koko loppuelämän. No pääsin kyllä tupakasta irti ja voimieni tunnossa kokeilin parin vuoden jälkeen vanhaa tuttuani nuuskaa jolloin olin taas kiekko per päivä vauhdissa jonkun aikaa. Nyt täysin nikotiinittomia vuosia on kolme. Tällä kertaa olen viimeistään jo päättänyt etten voi nikotiinia hallita, joten mikään tilanne ei ole saanut minua enää sitä kokeilemaan

Edit. Älkää menkö lakkoon, lakko on väliaikaista, lopettakaa kokonaan. On hyvä tehdä alitajunnalle selväksi oikeat päämäärät

 

[Melekone kala]

Itse poltin 38vuotta, lopetin viime elokuussa tupakoinnin, pureskelen nikotiinipurkkaa 0-4/pv, en tiedä jatkuuko se loppuelämän mutta elämä ilman savukkeita on aikas yes

 

[Nick Neim]

Aikalailla 6 viikkoa savutonta tuli täyteen, mutta hieman hämmästyneenä tässä on tupakointi tullut nyt parina yönä uniin. Siinä mielessä tätä hämmästelen, kun mitään isoa houkutusta ei ole hereillä ollessa ollut ja lopettaminen mennyt jälleen yllättävänkin leppoisasti. Edellisilläkään lopettamiskerroilla ei tupakka uniin tullut, joten uuden ja jännän äärellä siinä mielessä.

Alkujaan kirjoittelin, ettei nikotiinipussit ole mun juttu, mutta jokusia nikotiinipusseja menee tällä hetkellä päivässä. Tuollainen kaupasta saatava 4 euron kiekko kestää tällä hetkellä kuitenkin n. 4-5 päivää, joten hyvällä tiellä ollaan. Eiköhän nekin siitä kohta jää kokonaan tosiaan pois, kun ei niistä sellaista samanlaista koukkua ole onneksi tullut.

 

[peterra]

Edit. Älkää menkö lakkoon, lakko on väliaikaista, lopettakaa kokonaan. On hyvä tehdä alitajunnalle selväksi oikeat päämäärät

Tässä on iso pointti.

On hyvä tehdä selväksi päässään oikea termistö. Lakkoilu tarkoittaa sitä, että on tupakoimatta, mutta aikoo vakaasti harkiten palata tupakoimaan uudestaan. Lakothan loppuvat. Pelkästään sanan lakko tarkoittaa mentaalisesti paljon, koska silloin ovi tupakalle jää raolleen.

Kuten hyvin totesit, niin nikotiinia ei voi hallita. Ajatus siitä, että nikotiinia kuluttamalla pääsee eroon nikotiinista, niin minulle se on ainakin ollut joka kerta ns. tuplavaikeaa noin. Ja edelleen, en tuomitse ketään, koska pelkohan se on aina siellä esteenä. Nikotiini saa meidät ihmiset näkemään niin väärin, ettemme kestä sitä todellisuutta, jossa nikotiini on kaikkien suoritustemme pohjalla.

Suoritustaso juuri missään ei tipahda tupakoinnin lopettamiseen jälkeen, vaan käy itse asiassa monessa juuri vastapäin. Tupakoinnin lopettamisella on myös paljon dynaamisia vaikutuksia, joita ei huomaa: energiaa vapautuu uudenlaiseen käyttöön ja kun energia vapautuu, sitä on ihmisen pakko tuhlata johonkin. Itse olen esimerkiksi tämän vuoden ollut mukana partiossa. Partio on ollut tupakoijalle sellaista "pakollista pahaa", jossa olet käynyt tunnin kallisarvoista vapaa-aikaa roikkumassa kerran viikkoon. Meni kauan ymmärtää, että se tuntui uhraukselta, koska uhrasin niitä lyhyitä tunteja päivästäni, jolloin sain kotona polttaa rauhassa.

Kun lopetin, niin nopeasti huomaa, kuinka sitä nauttiikaan lenkkeilystä ja kuinka kova tarve onkaan saada pyörä toimimaan. Dynaamisia vaikutuksia on lisäksi se, ettei tarvitse juosta kaupassa koko ajan ja kun et juokse kaupassa, niin kummasti jää kaikki ylimääräinen hömpötys (karkit ja herkut) hankkimatta.

Tässä neljännellä viikolla on itse hyvä nostaa esille se, että minulla menee koko ajan paremmin. Tupakalle ei ole takaovea auki, mutta edelleen siellä on ne muutamat pahat. Olen huomannut, että minulle lähes vaikein hetki tupakoimatta on se, kun pääsen töistä kotiin. Tuo tunne kestää joitakin minuutteja, ja siinä joudun taistelemaan. Mieli tarjoilee siinä ajatusta, että "no eihän se yksi aski mitään haittaa", kun kuitenkin haluat vähän hengähtää ja nauttia työpäivän jälkeen. Kyllä se haittaa.

 

[Useful Idiot]

Alkujaan kirjoittelin, ettei nikotiinipussit ole mun juttu, mutta jokusia nikotiinipusseja menee tällä hetkellä päivässä. Tuollainen kaupasta saatava 4 euron kiekko kestää tällä hetkellä kuitenkin n. 4-5 päivää, joten hyvällä tiellä ollaan. Eiköhän nekin siitä kohta jää kokonaan tosiaan pois, kun ei niistä sellaista samanlaista koukkua ole onneksi tullut.

Siis saako näitä pusseja ihan normaalisti eri kaupoista jostain kassalta? Multa on mennyt koko nikotiinipussit täysin ohitse ja nuo kuulostaa siltä, että voisi ainakin alkuun toimia. Nim. lopettamista pohtiva.