Onkohan muuten yhdessäkään fiktiivisessä jenkkielokuvassa onnistuttu Yhdysvaltain presidentin salamurhassa? Kyseessä tuntuu olevan suorastaan jonkinlainen sanaton sopimus siitä, että jenkkipressaa ei leffoissa saada hengiltä (pois lukien siis tositapahtumiin perustuvat JFK, Lincoln jne). Yleensä presidentti on leffoissa myös suoraselkäinen ja rehti sankari, mutta varapresidentti voi olla kiero kusipää.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 413 557
- 12 327
Tämäpä juolahti myös mieleeni kun eilen Netflixiltä kurkin "Angel has fallen"-pätkän. Ihan pari tuntia tuossa vierähti vaikka kohtuullisen ennalta arvattavahan tuokin oli. Pointsit ikääntyneelle Nick Noltelle roolista. Eikä Butlerkaan tietenkään näissä petä. Vähän tuo Statham-mättöjä toki mieleen kun päätähti on niin kova.
Sound of Metal (2019) - IMDB
Tuli katsottua vuoden ensimmäinen Oscar -bait. Ja noh, olihan se elokuva.
Jos haluaa nähdä hyviä näyttelijäsuorituksia kautta linjan, niin kai tästä jotain irti saa. Koska mitään muuta elokuvassa ei sitten ole. Ei uskottavaa kasvutarinaa, ei mielenkiintoisia sivuhahmoja, ei mielenkiintoisia tapahtumia, eikä tuosta päähenkilön vammasta oikein oteta mitään irti. Minulle katsojana ei missään vaiheessa välittynyt fiilis siitä, minkälaisesta matkasta on kyse. Leffa alkaa kyllä lupaavasti ja jopa melko ahdistavasti, kun katsojana saamme osviittaa siitä, minkälaista on menettää kuulonsa äkillisesti. Mutta sitten leffa jotenkin läsähtää. Ensiksi ollaan tuollaisessa kuurojen yhteisössä, missä saamme tuskailla mukana, kun päähenkilö on pihalla kuin lumiukko ja sitten sormia napsauttamalla hyppäämme ajassa eteen päin ja päähenkilö onkin jo suvereeni viittomakielellä puhuja ja tilanteensa enemmän tai vähemmän hyväksynyt.
Jotenkin kaikki käy liian helposti ja ainoa edes puoliksi tyydyttävä kohtaus on loppukohtaus, mistä en nyt enempää viitsi tässä paljastaa. Mutta matka tuohon loppuun tuntui jotenkin hätiköidyltä ja epäuskottavalta. En tiedä. Halusin tykätä tästä elokuvasta, mutta en vain voi sitä kutsua kovinkaan hyväksi.
5/10
Tuli katsottua vuoden ensimmäinen Oscar -bait. Ja noh, olihan se elokuva.
Jos haluaa nähdä hyviä näyttelijäsuorituksia kautta linjan, niin kai tästä jotain irti saa. Koska mitään muuta elokuvassa ei sitten ole. Ei uskottavaa kasvutarinaa, ei mielenkiintoisia sivuhahmoja, ei mielenkiintoisia tapahtumia, eikä tuosta päähenkilön vammasta oikein oteta mitään irti. Minulle katsojana ei missään vaiheessa välittynyt fiilis siitä, minkälaisesta matkasta on kyse. Leffa alkaa kyllä lupaavasti ja jopa melko ahdistavasti, kun katsojana saamme osviittaa siitä, minkälaista on menettää kuulonsa äkillisesti. Mutta sitten leffa jotenkin läsähtää. Ensiksi ollaan tuollaisessa kuurojen yhteisössä, missä saamme tuskailla mukana, kun päähenkilö on pihalla kuin lumiukko ja sitten sormia napsauttamalla hyppäämme ajassa eteen päin ja päähenkilö onkin jo suvereeni viittomakielellä puhuja ja tilanteensa enemmän tai vähemmän hyväksynyt.
Jotenkin kaikki käy liian helposti ja ainoa edes puoliksi tyydyttävä kohtaus on loppukohtaus, mistä en nyt enempää viitsi tässä paljastaa. Mutta matka tuohon loppuun tuntui jotenkin hätiköidyltä ja epäuskottavalta. En tiedä. Halusin tykätä tästä elokuvasta, mutta en vain voi sitä kutsua kovinkaan hyväksi.
5/10
Jenkkielokuvissa eetos on läpi historian ollut, että asioiden on päätyttävä jollain tavalla onnellisesti ja pahan on saatava palkkansa. Se on yksi iso ero elokuvakulttuurien välillä muuhun maailmaan verraten.
Ja jotenkin tuo presidentti on tosiaan lähes aina suoraselkäinen sankarihahmo, kiillotettu kansakunnan kilpi ja oikeudenmukaisuuden kasvot, jota käsitellään kuin olisi sädekehä pään yläpuolella. Ovathan yhdysvaltalaiset patrioottista kansaa, joilla on ollut lapsenomainen usko tähän instituutioon ja ainakin menneinä aikoina myös valtava kunnioitus positiota kohtaan. "Jos opiskelet koulussa tosi ahkerasti, sinusta tulla seuraava Yhdysvaltain presidentti". Se asema on tosin vähän kärsinyt inflaatiota viime vuosikymmeninä alkaen ihan Johnsonista ja Vietnamin sodasta, jopa JFK:n sadekehää on ehditty tuon jälkeen nakuttamaan.
Vähän mietin, että kun niitä presidentin salamurhia on oikeassa elämässä tapahtunut useita historian saatossa, niin en tiedä halutaanko niitä oikeasti nähdä amerikkalaiskatsojien taholta ja tuoko elokuvantekijän näkökulmasta sellaisen tappaminen jotain oleellista lisäarvoa elokuvaan. Sitä saattaisi kutsua puoleensa vihaisia reaktioita ja kaikki muu elokuvasta jäisi toissijaiseksi.
Vähän ehkä näkisin, että jos haluaa käsitellä tuota presidentin tappamista, niin löytyy näitä historiallisia tapahtumia, joiden kautta voi rakentaa elokuvan Clint Eastwoodin In the Line of Firen tapaan.
Vuodelta 2006 löysin fiktiivisen elokuvan Death of a President, mutta muuten en oikein löytänyt fiktiivisiä kuvauksia tapetuista jenkkilän presidenteistä. Toivottavasti ei tämän hakuhistorian perusteella joudu jollekin fbi-listalle. Sitten on tietysti Michael Douglas jossain elokuvassa oli pettävä presidentti, joka pani salaa Annette Beningin esittämää avustajaa. Gene Hackman näytteli myös Absolute Powerissa aika karkeaa presidenttiä, joka piti naisista ja viinasta. Elokuvassa Hackman yrittää väkisin ottaa ystävänsä vaimon, joka sitten kuolee epäonnisesti ja naisen kuolemaa yritetään parhaan mukaan peitellä. Ja sitten on jenkkipresidenttejä kyllä nähty pelkureina, kaksinaamaisina poliitikkoina ja muinakin, mutta en kyllä muista itse törmänneeni, että olisi kuolleet heihin kohdistuvan uhan seurauksena. On se sinänsä kyllä ihan jännä homma, mutta kun valtion päämiestä kun käsittelee, niin sillä on iso symbolinen arvo, jonka kanssa tekijän on oltava varovainen ja tietoinen vastuustaan.
Ja tietysti Hollywoodin elokuvanteossa on aina ollut tiiviisti läsnä politiikka. On vainottu kommunisteja, ajettu Haysin tuotantokoodeja ja toisen maailmansodan aikaan Rooseveltin kätyrit valvoivat tiukasti elokuvien sisältöä, minkä johdosta moni tuon ajan sotaa käsittelevä elokuva sisälsi puheita FDR:ltä, joita elokuvan sotilaat - ja varmasti myös aikansa yleisö - inspiroituina kuuntelivat. Eiköhän noilla studiopäillä ole edelleenkin hyviä ja tiiviitä poliittisia kytköksiä.
TV-sarjapuolelta 24ssa presidentti David Palmer salamurhattiin, mutta ei ollut enää aktiivinen presidentti. Aiemmin murhaa yritettiin kun oli ehdokkaana. Tämän veli Wayne taisi olla presidenttinä kun kuoli lopulta salamurhayrityksessä saaminsa vammoihin. Toki välillä kävi sairaspediltä viimeisillä voimilla tekemässä jonkun urotyön ettei varapresidentin ryökäle aloita sotaa. Presidentti Logan, joka oli kunnon konna alusta loppuun, muistaakseni puolestaan otti lopulta itseltään hengen.
The American President -leffassa Douglasin esittämä pressa oli kylläkin jäänyt jo vuosia aiemmin leskeksi, eli eipä tuossa pettämisestä ollut kyse. Ja Beningin roolihahmo oli vastapuolen lobbari, eikä siis presidentin avustaja.
Elokuvassa Dave (1993) USA:n pressa kuolee kyllä kun harrastaa seksiä avustajan kanssa. Leffa oli muuten tehty pari vuotta ennen Monica Lewinsky tapausta.
Itse leffa on sarjassa elokuvia jonka juonen käänteet ja vitsit arvaa ennen leffan näkemistä.
Chaplinin tuotannon katsominen julkaisujärjestyksessä on viimein lähtenyt käyntiin. Ostin jokunen vuosi sitten ihan dvd-boksina noita sen lyhytelokuvia, että saan parhaat mahdolliset versiot niistä käyttöön ja tekstitettyinä, että muutkin voisivat halutessaan katsoa ja ymmärtää kaiken. Kun nyt sitten katsoin noita, niin ne on ihan samoja karseita versioita, joihin netissäkin voi törmätä ja ehkä suurimpana häväistyksenä framing on ihan päin persettä - eli nykytermein katsoja ihmettelisi, miksi kuvaa on zoomattu. Joissain kohtauksissa saattaa nimittäin olla, että hahmojen pää jää kuvasta ulos ja tätä ongelmaa on koko ajan enemmän tai vähemmän. Jotkut lyhytelokuvat eivät edes ole kokonaisina versioina. Kun valtaosa materiaalista on vapaata riistaa tekijänoikeudellisesti, niin herää kysymys onko vaan lyöty kaikki nättiin suomalaisissakin kaupoissa myytyyn pakettiin ja yritetty napata muutama euro. Boksi nimittäin lupaa pohjoismaisia tekstityksiäkin, mutta ei ole ollut ainakaan alkupään elokuvissa. Oppiipahan taas katsomaan vähän tarkemmin mitä ostaa.
Toisaalta tuo boksi on melko varmasti julkaistu kauan ennen vuotta 2010, jolloin Kino Lorber restauroi Keystone-materiaalin ja sitä sitten seurasivat Mutual-materiaalit, Essanayt ja muut eri tahojen toimesta. Nämä kaikki parhaat saatavilla olevat versiot ovat ihan ilmaiseksi Youtubessa ja ne tunnistaa, kun tsekkaa heti joko videon alun tai lopun. Esim. kanavat Charlie Chaplin (Keystone), OldSilentFilms, HappyMonks, Laurel & Hardy, Old Classic Movies -kanavien kautta näkee kaikki Chaplinin lyhytelokuvat niin hyvällä laadulla kuin mahdollista.
Keystonen komediatavara, eli Chaplinin oppikoulu elokuvantekijänä, on melkoista - niitä on minulla vielä 3-4 jäljellä. Mack Sennett pestasi New Yorkissa brittiläisen Fred Karnon vaudeville-ryhmän (mukana oli myös Stan Laurel, sieltäkö pojat on hattua oppineet pompauttelemaan) esiintyneen lupaavan nuorukaisen Keystonelta lähtöä tehneen Ford Sterlingin seuraajaksi. Keystone-elokuvien ja eikä vähiten itse Sterlingin näyttelytyyli oli vanhaa viktoriaanista farssia, eli jumalatonta parin ilmeen suurieleistä heilumista, josta Chaplinin tavaramerkiksi muodostuva hienovaraisuus ja sentimentaalisuus oli kaukana.
Keystone tuotti elokuviaan liukuhihnameiningillä ja improvisoiden vailla mitään erityistä suunnitelmallisuutta. Yksi heidän tunnistettavimmista tavoistaan oli ottaa kamera mukaan ja lampsia oikeisiin kohteisiin vailla mitään käsikirjoitusta. Paikalla sitten laitettiin kamera päälle ja näyttelijät improvisoivat sen parin tunnin/iltapäivän aikana kokonaisen reilun kymmenen minuutin lyhytelokuvan. Sekin täysin ristiriitaista Chaplinille, joka myöhemmällä urallaan Keystonen jälkeen tuli kuuluisaksi siitä, että hän haki elokuvissaan ja komediassaan täydellisyyttä, ja siinä ei kelloa katseltu, tai filmiä säästelty.
Usein Keystone-elokuvien miljöönä oli aitoja tapahtumia, kuten vaikka autokisoja. Näin Sennettin studio sai nätit ja kalliit puitteet maksamatta itse mitään. Ja jos ei meinattu keksiä mitään elokuvan aihetta, niin takuuvarma ratkaisu oli mennä tuon ajan elokuvantekijöiden suosiossa olevaan Westlake Parkiin ja kehitellä siellä elokuva. Sataprosenttisella varmuudella elokuva päättyy siihen, että näyttelijät putoavat järveen/lampeen, mutta ei ennen studion trademarkkeihin kuulunutta armotonta nyrkkienheiluttelua ja kaatuilua piirroskomedian hengessä. Studion elokuvissa esiintyivät usein myös komediset Keystone Copsit (myös Chaplin esitti sellaista ainakin yhdessä selviytyneessä elokuvassa), joiden ilmestyessä ruutuun saattoi olla varma, että elokuva on nyt kääntymässä kohti loppuhuipennustaan ja että poliisit ovat kohta kaikki perseellään - useasti - ja sitten myöhemmin mahdollisesti märkinä jollain keinolla.
Chaplin esiintyi vielä ensimmäisessä elokuvassaan ehkä jonain Fred Karno aikojensa ja Max Linderin viitoittamana fuusiona. Chaplinin mukaan ohjaaja Lehrman vihasi häntä hyläten hänen ehdotuksiaan ja lopulta leikaten kaikki parhaat komediaosat hänen roolisuorituksestaan - myöhemmin Lehrman myönsi halunneensa osoittaa koppavalle englantilaisnuorukaiselle, joka jo muutaman kuukauden jälkeen tiesi niin tavattomasti elokuvanteosta, kaapin paikan. Ehkä senkin vuoksi melko nopeasti Chaplinin komedia muuttui moniosaisemmaksi, etteivät ohjaajat voisi saksia hänen suorituksiaan enää yhtä helposti ja se taas vaikutti ihan nopeatempoisina ja lyhytotoksisina tunnettujen Keystone-elokuvien rakennettakin otosten keskiajan kasvaessa. Mikä on hyväkin sinänsä, koska tuo ensimmäinen elokuva piti katsoa uudelleen hidastettuna.
Seuraavaan elokuvaansa Chaplin olikin jo kehitellyt pikku kulkurin hahmonsa, jota hän sitten viilaili läpi Keystone-aikansa. Kulkuri nimittäin oli aika ilkeä ja vähemmän sympaattinen alkuaikoina Chaplinin ehkä noudattaessa Keystone-kaavoja. Chaplinilla oli ongelmia ohjaajan kuin ohjaajan kanssa (ml. studiotähti Mabel Normand) ja lopulta itse studiopomo Mack Sennett ohjaili viimeisiä Chaplinin roolisuorituksia ennen kuin he totesivat, että kai tuo poika pitää päästää itsekin kameran taakse, että sen saa hiljaiseksi. Tässä vaiheessa - nelisen kuukautta Chaplinin ensiesiintymisen jälkeen kameran edessä - hän oli jo studion suurin vetonaula ja kaikkien tunnistama tähti. Sen näkee jo noista muutamista oikeissa lokaatioissa kuvatuista yleisökohtauksia sisältäneistä otoksista, joissa tavalliset ihmiset eivät pysty lopettamaan hymyilemistä ja nauramista silmät pyöreinä seuratessaan Chaplinin temppuja.
Chaplinin palkka nousi vastuun mukana, mutta Sennett ei uskonut Charlien kykyihin soolo ohjaajana ilmeisesti. Kun esikoiselokuva Caught In The Rain oli purkissa, Sennett oli kutsunut kaikki Keystone-ohjaajat katsomaan sitä ja kaikki odottivat näkevänsä surkean tekeleen. Sen sijaan jälki olikin vakuuttavaa ja näytäntö päättyi tiettävästi aplodeihin. Jo tuossa elokuvassa on nähtävissä selkeästi se, että Chaplin rakentaa tarinaansa elokuvan keinoin eikä näyttelyn/pantomiimin, kuten tavallinen Keystone-elokuva tuona aikana. Elokuva nimittäin koostuu paljon suuremmasta määrästä erillisiä otoksia kuin standardi Keystone-pätkä, elokuvassa on tarinakin, joka on melko koherenttikin vielä, ja siinä ei ole juurikaan välitekstejä selittämässä asioita, vaan Chaplin luottaa visuaalisen kerronnan viestivän tarvittavan.
Pikku hiljaa jäljen vaikuttavuus vain kasvaa, olkoonkin että joitain "throwaway"-elokuvia sieltä löytyy, joista voisi kuvitella studion vaatineen Chaplinilta elokuvaa ja hän on käynyt tekemässä sellaisen totuttuun tapaan melko nopeasti. "Yksi teille, yksi minulle". Evoluution suorastaan näkee ja tarina sekä komedia alkaa kummuta luonnollisesti hahmoista, sekä myös pikku kulkuri alkaa muotoutua aina vain lähemmäksi sitä, millaisena hänet on opittu tuntemaan Chaplinin maineikkaimmissa elokuvissa.
Keystone ajalta löytyi myös näyttelijöitä, jotka olivat Chaplinin mukana myös hänen uransa huipulla. Isokokoinen Mack Swain tuli myöhemmin olemaan mm. The Gold Rushissa olemaan Chaplinin kanssa lumen eristämänä mökissä. Parhaiten olen viihtynyt Keystone-elokuvista Taikinaa ja dynamiittia parissa, jossa Chaplinin parin muodosti Chester Conklin, joka esiintyisi Nykyajassa, Suuressa Diktaattorissa. Ehtipä Chaplin esiintyä myös muutamaan kertaan Roscoe "Fatty" Arbucklen kanssa. The Masqueraderissa heillä oli hieno kohtaus studion pukuhuoneessa, jossa heidät erotti pieni väliseinä ja The Roundersissa heissä oli pieni häivähdys kuin enne Ohukaisesta ja Paksukaisesta - ennen kuin Ohukaista ja Paksukaista olikaan.
Hyvää tavaraa on myös löytynyt samalla noiden mukana olleiden ihmisten taustoja lukiessa. Monenlaista skandaalia, murhaa, rikossyytteitä, huumeidenkäyttöä, takahuoneiden sala-abortteja ja amerikkalaisen yleisön kaksinaismoralismia. Yksikin näyttelijätär kun oli salaa tapaillut vanhempaa ohjaajamiestä, niin moraalinvartijat ja lehdistö sitten boikotoivat tämän näyttelijättären uran nurin. Suhde paljastui murhatutkintojen ohessa, kun tämä mies oli tapettu ja murha jäi selvittämättä. Edellämainitun The Fat Boyn (Arbuckle) urahan käytännössä kuoli perättömään raiskaussyytökseen, jolla lehtimoguli Randolph Hearst revitteli urakalla dollarit silmissään. Siinä ei auttanut mm. edes Chaplinin ja Keatonin julkiset vetoomukset ja todistukset luonteesta. Myöhemmin Arbuckle esiintyi hieman Keatonin kanssa ja ohjasi elokuvisa salanimen takaa, mutta se lupaava ja iso ura tuolla 140 kilon keijukaisella (oli hyvin atleettinen) kuivui siihen.
Muutama Keystone-pätkä on vielä jäljellä ja sitten Essanaylle, jossa Chaplin mm. alkoi tehdä "remakeja" vanhoista elokuvistaan hyödyntäen paremmin skenaarioiden tarjoaman komedian ja alati kasvavat taitonsa elokuvantekijänä. Sennett olisi halunut Chaplinin jatkavan Keystonella, mutta hän tietysti halusi pitää miehen mahdollisimman halvalla. Joten hän antoi Chaplinin sopimuksen umpeutumisen päivämäärän tulla aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi vailla mitään puheita jatkosta. Samalla hän yritti salaa selän takana pitää kaikkien muiden studioiden kiinnostuksen salassa Chaplinilta, että tämä alkaisi epäröidä ja panikoida ja tarttuisi lopulta kiitollisena Sennettin halpaan tarjoukseen. Ei onnistunut, vaan Essanay tarjosi 1 250 viikkopalkkaa ja 10 000 usd allekirjoitusbonuksen, sekä varmasti vielä lisää fyrkkaa elokuvakohtaisesti.
Sitten kun tästä raapaisusta Chapliniin selviää joskus, niin seuraavana listalla on Keatonit, Lloydit, Laurel&Hardyt ja Abbott&Costellot, sekä Marx-veljekset. Three Stooges mahdollisesti myös.
Kun katselee tuota Chaplinin lirkuttamista naisille, jolloin se oikein heiluttelee päätä, hymyilee, nauraa ja on ihan mielin kielin. Sekä miten sen käytös muuttuu aina kauniin naisen nähdessä, niin kovasti tulee Uuno Turhapuro mieleen.
Toisaalta tuo boksi on melko varmasti julkaistu kauan ennen vuotta 2010, jolloin Kino Lorber restauroi Keystone-materiaalin ja sitä sitten seurasivat Mutual-materiaalit, Essanayt ja muut eri tahojen toimesta. Nämä kaikki parhaat saatavilla olevat versiot ovat ihan ilmaiseksi Youtubessa ja ne tunnistaa, kun tsekkaa heti joko videon alun tai lopun. Esim. kanavat Charlie Chaplin (Keystone), OldSilentFilms, HappyMonks, Laurel & Hardy, Old Classic Movies -kanavien kautta näkee kaikki Chaplinin lyhytelokuvat niin hyvällä laadulla kuin mahdollista.
Keystonen komediatavara, eli Chaplinin oppikoulu elokuvantekijänä, on melkoista - niitä on minulla vielä 3-4 jäljellä. Mack Sennett pestasi New Yorkissa brittiläisen Fred Karnon vaudeville-ryhmän (mukana oli myös Stan Laurel, sieltäkö pojat on hattua oppineet pompauttelemaan) esiintyneen lupaavan nuorukaisen Keystonelta lähtöä tehneen Ford Sterlingin seuraajaksi. Keystone-elokuvien ja eikä vähiten itse Sterlingin näyttelytyyli oli vanhaa viktoriaanista farssia, eli jumalatonta parin ilmeen suurieleistä heilumista, josta Chaplinin tavaramerkiksi muodostuva hienovaraisuus ja sentimentaalisuus oli kaukana.
Keystone tuotti elokuviaan liukuhihnameiningillä ja improvisoiden vailla mitään erityistä suunnitelmallisuutta. Yksi heidän tunnistettavimmista tavoistaan oli ottaa kamera mukaan ja lampsia oikeisiin kohteisiin vailla mitään käsikirjoitusta. Paikalla sitten laitettiin kamera päälle ja näyttelijät improvisoivat sen parin tunnin/iltapäivän aikana kokonaisen reilun kymmenen minuutin lyhytelokuvan. Sekin täysin ristiriitaista Chaplinille, joka myöhemmällä urallaan Keystonen jälkeen tuli kuuluisaksi siitä, että hän haki elokuvissaan ja komediassaan täydellisyyttä, ja siinä ei kelloa katseltu, tai filmiä säästelty.
Usein Keystone-elokuvien miljöönä oli aitoja tapahtumia, kuten vaikka autokisoja. Näin Sennettin studio sai nätit ja kalliit puitteet maksamatta itse mitään. Ja jos ei meinattu keksiä mitään elokuvan aihetta, niin takuuvarma ratkaisu oli mennä tuon ajan elokuvantekijöiden suosiossa olevaan Westlake Parkiin ja kehitellä siellä elokuva. Sataprosenttisella varmuudella elokuva päättyy siihen, että näyttelijät putoavat järveen/lampeen, mutta ei ennen studion trademarkkeihin kuulunutta armotonta nyrkkienheiluttelua ja kaatuilua piirroskomedian hengessä. Studion elokuvissa esiintyivät usein myös komediset Keystone Copsit (myös Chaplin esitti sellaista ainakin yhdessä selviytyneessä elokuvassa), joiden ilmestyessä ruutuun saattoi olla varma, että elokuva on nyt kääntymässä kohti loppuhuipennustaan ja että poliisit ovat kohta kaikki perseellään - useasti - ja sitten myöhemmin mahdollisesti märkinä jollain keinolla.
Chaplin esiintyi vielä ensimmäisessä elokuvassaan ehkä jonain Fred Karno aikojensa ja Max Linderin viitoittamana fuusiona. Chaplinin mukaan ohjaaja Lehrman vihasi häntä hyläten hänen ehdotuksiaan ja lopulta leikaten kaikki parhaat komediaosat hänen roolisuorituksestaan - myöhemmin Lehrman myönsi halunneensa osoittaa koppavalle englantilaisnuorukaiselle, joka jo muutaman kuukauden jälkeen tiesi niin tavattomasti elokuvanteosta, kaapin paikan. Ehkä senkin vuoksi melko nopeasti Chaplinin komedia muuttui moniosaisemmaksi, etteivät ohjaajat voisi saksia hänen suorituksiaan enää yhtä helposti ja se taas vaikutti ihan nopeatempoisina ja lyhytotoksisina tunnettujen Keystone-elokuvien rakennettakin otosten keskiajan kasvaessa. Mikä on hyväkin sinänsä, koska tuo ensimmäinen elokuva piti katsoa uudelleen hidastettuna.
Seuraavaan elokuvaansa Chaplin olikin jo kehitellyt pikku kulkurin hahmonsa, jota hän sitten viilaili läpi Keystone-aikansa. Kulkuri nimittäin oli aika ilkeä ja vähemmän sympaattinen alkuaikoina Chaplinin ehkä noudattaessa Keystone-kaavoja. Chaplinilla oli ongelmia ohjaajan kuin ohjaajan kanssa (ml. studiotähti Mabel Normand) ja lopulta itse studiopomo Mack Sennett ohjaili viimeisiä Chaplinin roolisuorituksia ennen kuin he totesivat, että kai tuo poika pitää päästää itsekin kameran taakse, että sen saa hiljaiseksi. Tässä vaiheessa - nelisen kuukautta Chaplinin ensiesiintymisen jälkeen kameran edessä - hän oli jo studion suurin vetonaula ja kaikkien tunnistama tähti. Sen näkee jo noista muutamista oikeissa lokaatioissa kuvatuista yleisökohtauksia sisältäneistä otoksista, joissa tavalliset ihmiset eivät pysty lopettamaan hymyilemistä ja nauramista silmät pyöreinä seuratessaan Chaplinin temppuja.
Chaplinin palkka nousi vastuun mukana, mutta Sennett ei uskonut Charlien kykyihin soolo ohjaajana ilmeisesti. Kun esikoiselokuva Caught In The Rain oli purkissa, Sennett oli kutsunut kaikki Keystone-ohjaajat katsomaan sitä ja kaikki odottivat näkevänsä surkean tekeleen. Sen sijaan jälki olikin vakuuttavaa ja näytäntö päättyi tiettävästi aplodeihin. Jo tuossa elokuvassa on nähtävissä selkeästi se, että Chaplin rakentaa tarinaansa elokuvan keinoin eikä näyttelyn/pantomiimin, kuten tavallinen Keystone-elokuva tuona aikana. Elokuva nimittäin koostuu paljon suuremmasta määrästä erillisiä otoksia kuin standardi Keystone-pätkä, elokuvassa on tarinakin, joka on melko koherenttikin vielä, ja siinä ei ole juurikaan välitekstejä selittämässä asioita, vaan Chaplin luottaa visuaalisen kerronnan viestivän tarvittavan.
Pikku hiljaa jäljen vaikuttavuus vain kasvaa, olkoonkin että joitain "throwaway"-elokuvia sieltä löytyy, joista voisi kuvitella studion vaatineen Chaplinilta elokuvaa ja hän on käynyt tekemässä sellaisen totuttuun tapaan melko nopeasti. "Yksi teille, yksi minulle". Evoluution suorastaan näkee ja tarina sekä komedia alkaa kummuta luonnollisesti hahmoista, sekä myös pikku kulkuri alkaa muotoutua aina vain lähemmäksi sitä, millaisena hänet on opittu tuntemaan Chaplinin maineikkaimmissa elokuvissa.
Keystone ajalta löytyi myös näyttelijöitä, jotka olivat Chaplinin mukana myös hänen uransa huipulla. Isokokoinen Mack Swain tuli myöhemmin olemaan mm. The Gold Rushissa olemaan Chaplinin kanssa lumen eristämänä mökissä. Parhaiten olen viihtynyt Keystone-elokuvista Taikinaa ja dynamiittia parissa, jossa Chaplinin parin muodosti Chester Conklin, joka esiintyisi Nykyajassa, Suuressa Diktaattorissa. Ehtipä Chaplin esiintyä myös muutamaan kertaan Roscoe "Fatty" Arbucklen kanssa. The Masqueraderissa heillä oli hieno kohtaus studion pukuhuoneessa, jossa heidät erotti pieni väliseinä ja The Roundersissa heissä oli pieni häivähdys kuin enne Ohukaisesta ja Paksukaisesta - ennen kuin Ohukaista ja Paksukaista olikaan.
Hyvää tavaraa on myös löytynyt samalla noiden mukana olleiden ihmisten taustoja lukiessa. Monenlaista skandaalia, murhaa, rikossyytteitä, huumeidenkäyttöä, takahuoneiden sala-abortteja ja amerikkalaisen yleisön kaksinaismoralismia. Yksikin näyttelijätär kun oli salaa tapaillut vanhempaa ohjaajamiestä, niin moraalinvartijat ja lehdistö sitten boikotoivat tämän näyttelijättären uran nurin. Suhde paljastui murhatutkintojen ohessa, kun tämä mies oli tapettu ja murha jäi selvittämättä. Edellämainitun The Fat Boyn (Arbuckle) urahan käytännössä kuoli perättömään raiskaussyytökseen, jolla lehtimoguli Randolph Hearst revitteli urakalla dollarit silmissään. Siinä ei auttanut mm. edes Chaplinin ja Keatonin julkiset vetoomukset ja todistukset luonteesta. Myöhemmin Arbuckle esiintyi hieman Keatonin kanssa ja ohjasi elokuvisa salanimen takaa, mutta se lupaava ja iso ura tuolla 140 kilon keijukaisella (oli hyvin atleettinen) kuivui siihen.
Muutama Keystone-pätkä on vielä jäljellä ja sitten Essanaylle, jossa Chaplin mm. alkoi tehdä "remakeja" vanhoista elokuvistaan hyödyntäen paremmin skenaarioiden tarjoaman komedian ja alati kasvavat taitonsa elokuvantekijänä. Sennett olisi halunut Chaplinin jatkavan Keystonella, mutta hän tietysti halusi pitää miehen mahdollisimman halvalla. Joten hän antoi Chaplinin sopimuksen umpeutumisen päivämäärän tulla aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi vailla mitään puheita jatkosta. Samalla hän yritti salaa selän takana pitää kaikkien muiden studioiden kiinnostuksen salassa Chaplinilta, että tämä alkaisi epäröidä ja panikoida ja tarttuisi lopulta kiitollisena Sennettin halpaan tarjoukseen. Ei onnistunut, vaan Essanay tarjosi 1 250 viikkopalkkaa ja 10 000 usd allekirjoitusbonuksen, sekä varmasti vielä lisää fyrkkaa elokuvakohtaisesti.
Sitten kun tästä raapaisusta Chapliniin selviää joskus, niin seuraavana listalla on Keatonit, Lloydit, Laurel&Hardyt ja Abbott&Costellot, sekä Marx-veljekset. Three Stooges mahdollisesti myös.
Kun katselee tuota Chaplinin lirkuttamista naisille, jolloin se oikein heiluttelee päätä, hymyilee, nauraa ja on ihan mielin kielin. Sekä miten sen käytös muuttuu aina kauniin naisen nähdessä, niin kovasti tulee Uuno Turhapuro mieleen.
Kunnioitettava projekti meneillään, virtuaaliknallia nostan.
Chaplinhan on näistä kaikkein onnekkain, sillä hänen elokuvansa ovat säilyneet hyväkuntoisina ja ovat sellaisina myös helpoimmin saatavilla. Laurel & Hardy sekä Keaton seuraavat heti perässä, tosin ensin mainittujen uraan tutustuminen ennen yhteisiä elokuvia on ongelmallista, koska molemmilla on joltiseenkin paljon elokuvia tehtyinä, eivätkä ne kaikki ole ihan parhaimmassa kunnossa.
Harold Lloyd on erikoinen tapaus, sillä kymmenisen vuotta sitten julkaistua massiivista boksia lukuun ottamatta ei muita kattavia julkaisuja ole ja etenkin lyhäreitä saa kaivaa Youtubesta oikein urakalla - edes Lloydin virallinen kanava ei ole tuonut helpotusta tähän. Toivottavasti tilanne on muuttunut paremmaksi siinä vaiheessa kun aloitat projektiasi.
En ehkä nyt ihan 5/10 antaisi, mutta erityisen hyvä elokuva ei ollut minustakaan. Kertoo ehkä tämän hetkisestä elokuvateollisuuden taantumasta, että tämmöinen elokuva on saa näin hyvät arvostelut ja useamma Oscar-ehdokkuuden.
Mikäli haluaa katsoa hyvän elokuvan aiheeseen liittyen, niin: Whiplash (2014) - IMDb
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Nainen ikkunassa
Olen lukenut kirjan, joka oli pienoinen pettymys, koska sitä verrattiin huikeaan ”Nainen junassa” kirjaan. Kirja oli hieman ehkä hidastempoinen ollakseen thrilleri…
Mutta elokuvana tämä toimii paremmin, varsinkin kun nettikeskustelut on jätetty pois. Hankaliahan ne leffassa olisikin esittää. Mutta toisaalta tekeekö tämä katsojalle mahdottomaksi arvata ”syyllisen” en tiä, kun ite tiesi kirjan lukeneena.
Ihan pätevä thrillerileffa, kovat näyttelijät, jopa Gary Oldman ja Julianne Moore tärkeissä pikkurooleisaan. Leffatoteutus huomattavasti parempi kuin ”nainen junassa” kirjasta, joka oli kirjana taas erinomainen.
Olen lukenut kirjan, joka oli pienoinen pettymys, koska sitä verrattiin huikeaan ”Nainen junassa” kirjaan. Kirja oli hieman ehkä hidastempoinen ollakseen thrilleri…
Mutta elokuvana tämä toimii paremmin, varsinkin kun nettikeskustelut on jätetty pois. Hankaliahan ne leffassa olisikin esittää. Mutta toisaalta tekeekö tämä katsojalle mahdottomaksi arvata ”syyllisen” en tiä, kun ite tiesi kirjan lukeneena.
Ihan pätevä thrillerileffa, kovat näyttelijät, jopa Gary Oldman ja Julianne Moore tärkeissä pikkurooleisaan. Leffatoteutus huomattavasti parempi kuin ”nainen junassa” kirjasta, joka oli kirjana taas erinomainen.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Happi
Ranskalainen leffa, jonka alkuasetelma on vähän liiankin tuttu, mutta josta kuitenkin kehkeytyy ihan hyvä scifielokuva. Nainen herää siis kyrolaatikossa jonkin virheen takia syväjääunestaan, eikä muista mitään. Tietokoneavustajan avulla sitten pikkuhiljaa kaivaa esiin asioita ja saa yhteyden ulkomaailmaan.. ihan pätevä pikku scifi
Ranskalainen leffa, jonka alkuasetelma on vähän liiankin tuttu, mutta josta kuitenkin kehkeytyy ihan hyvä scifielokuva. Nainen herää siis kyrolaatikossa jonkin virheen takia syväjääunestaan, eikä muista mitään. Tietokoneavustajan avulla sitten pikkuhiljaa kaivaa esiin asioita ja saa yhteyden ulkomaailmaan.. ihan pätevä pikku scifi
Pitää kai tätäkin nostaa: Road to Perdition on niin jäätävän hyvä leffa. Mafialeffoissa jää aina varjoon vähän...
Nörteille, se oli 2002 viimeinen Paul Newnanin leffa, ja millä roolilla lähti!
Tom Hanks osaa ilmeisesti näytellä mitä vaan, uskottava tässäkin.
Sam Mendesin ohjaus on kans ihan mestarillista.
Nörteille, se oli 2002 viimeinen Paul Newnanin leffa, ja millä roolilla lähti!
Tom Hanks osaa ilmeisesti näytellä mitä vaan, uskottava tässäkin.
Sam Mendesin ohjaus on kans ihan mestarillista.
Njaahas, lisää zombi-mättöä Netflixiin. Army of the Dead (2021) - IMDb
Aihe tulee jo korvista, mutta pakkohan tuo on vilkaista koska Znyder.
Aihe tulee jo korvista, mutta pakkohan tuo on vilkaista koska Znyder.
Olihan se pakko katsella joo. Ihan hyvä, mutta tästä olisi saanut paljon paremman. Suurin puute ehkä oli se, että leffa kesti 2,5h ja silti tuntui, että koko ajan on kiire. Olisin tiettyjä kohtia mehustellut enempi.
Tätä odotellessa:
Kauhumestari George A. Romeron viimeinen zombielokuva on päätymässä tuotantoon
Zombikuningas George A. Romeron vaimo Suzanne Romero on työskennellyt miekkosen viimeisen zombiteoksen parissa kaikessa hiljaisuudessa ja käsikirjoitus on vihdoin viimeistelty. Keuhkosyöpään vuonna 2017 kuolleen Romeron Twilight of the Dead on päätynyt virallisesti tuotantoon. Romero työskenteli...
www.episodi.fi
Tulipa katsottua näin lauantai-illan viihteeksi netflixistä The Highwaymen (2019). Positiivinen yllätys, kyseinen leffa mennyt itseltä vähän ohi. En ole oikein ikinä tykännyt Costnerista tai varsinkaan Harrelsonista, mutta tähän leffaan pari sopi kuin nyrkki silmään. Oikein sopiva leffa jonka pystyi nappaamaan suoraan katseluun ilman suurempia taustatiedusteluja. Tarina on mielenkiintoinen ja jokainen vähänkin historiaa tietävä saa juonesta nopeasti kiinni.
4/5
4/5
Mulla on jonkunlainen secret crush zombie-leffoihin. Harmi vaan, yli 90% tämän genren edustajista on täyttä sontaa. Niin on myös viikonloppuna Netflixiin tullut Army of The Dead.
Juoni? Onneton.
Näyttelijät? Korkeintaan C-luokkaa.
Näyttävä? No eipä oikeastaan edes sitä, ainoa plussa tiikeristä.
Pituus? Ihan liikaa, kaksi ja puoli tuntia mitäänsanomattomuutta olisi mahtunut puolet lyhyempäänkin aikaan.
Jotain mahdollisuuksia tuossa aihiossa olisi ollut, mutta kaikki mahdolliset mielenkiintoiset juonenkäänteet sekä henkilöhahmot heitettiin surutta hukkaan pelkän meuhkaamisen tieltä, eikä mihinkään niistä tartuttu.
En suosittele kellekään, vaikka IMDB-arvosanan mukaan jotkut ovat vissiin tykänneetkin. Ihan maksimissaan 1/5
Juoni? Onneton.
Näyttelijät? Korkeintaan C-luokkaa.
Näyttävä? No eipä oikeastaan edes sitä, ainoa plussa tiikeristä.
Pituus? Ihan liikaa, kaksi ja puoli tuntia mitäänsanomattomuutta olisi mahtunut puolet lyhyempäänkin aikaan.
Jotain mahdollisuuksia tuossa aihiossa olisi ollut, mutta kaikki mahdolliset mielenkiintoiset juonenkäänteet sekä henkilöhahmot heitettiin surutta hukkaan pelkän meuhkaamisen tieltä, eikä mihinkään niistä tartuttu.
En suosittele kellekään, vaikka IMDB-arvosanan mukaan jotkut ovat vissiin tykänneetkin. Ihan maksimissaan 1/5
Army of the Dead
Mitä tapahtuu kun aikamme yliarvostetuin elokuvantekijä ohjaa, tuottaa ja kirjoittaa kokonaisuudessaan elokuvan? 2.5 tuntia puhdasta kidutusta.
Myönnän, vihaan kaikkea mihin Zack Snyder koskee. Mutta koska tuo Snyder Cut Justice Leaguesta ei ollut höyryävää paskaa, korkeintaan hieman pahalta tuoksahtavaa, niin ajattelin, että ehkä jos tuo äijä ei ottaisi itseään ja elokuvia niin tosissaan, niin tuollainen kesäinen, rennolla meiningillä varustettu ja trailereiden perusteella Zombie komedia voisi toimia. Intro oli ihan hyvä ja lupauksia herättävä, annetaan sen verran kunniaa.
Elokuva on klassista Snyderia. Kärjistetysti tuntuu, että puolet kestosta on tarpeettomia hidastuksia, tai 'taiteellisia' otoksia epäfokusoituneella kameralla. Juoni sitten tavallaan kulkee siinä rinnalla aivan poskettoman huonojen näyttelijäsuorituksien säestämänä. Ja tämä ei ole puhtaasti näyttelijäkaartin vika, esimerkiksi Dave Bautistan pökkeleisyys ja taidottomuus voi toimia osaavan ohjaajan käsissä.
Normaalisti juoniaukoista nillittäminen zombieleffoissa on turhaa, mutta tämä koko leffa on yksi helvetin iso juoniaukko, missä ei ole mitään järkeä. Mikä olisi tietenkin ihan ok, jos elokuva olisi kieliposkessa tehtyä gorepornoa ja hurttia huumoria. Molemmat elementit puuttuvat, joten jäljelle jää aivan uskomattoman laiskasti tehty CGI -paska, missä on ehkäpä yksi pienen hörähdyksen aiheuttanut kuolema.
3/10
Mitä tapahtuu kun aikamme yliarvostetuin elokuvantekijä ohjaa, tuottaa ja kirjoittaa kokonaisuudessaan elokuvan? 2.5 tuntia puhdasta kidutusta.
Myönnän, vihaan kaikkea mihin Zack Snyder koskee. Mutta koska tuo Snyder Cut Justice Leaguesta ei ollut höyryävää paskaa, korkeintaan hieman pahalta tuoksahtavaa, niin ajattelin, että ehkä jos tuo äijä ei ottaisi itseään ja elokuvia niin tosissaan, niin tuollainen kesäinen, rennolla meiningillä varustettu ja trailereiden perusteella Zombie komedia voisi toimia. Intro oli ihan hyvä ja lupauksia herättävä, annetaan sen verran kunniaa.
Elokuva on klassista Snyderia. Kärjistetysti tuntuu, että puolet kestosta on tarpeettomia hidastuksia, tai 'taiteellisia' otoksia epäfokusoituneella kameralla. Juoni sitten tavallaan kulkee siinä rinnalla aivan poskettoman huonojen näyttelijäsuorituksien säestämänä. Ja tämä ei ole puhtaasti näyttelijäkaartin vika, esimerkiksi Dave Bautistan pökkeleisyys ja taidottomuus voi toimia osaavan ohjaajan käsissä.
Normaalisti juoniaukoista nillittäminen zombieleffoissa on turhaa, mutta tämä koko leffa on yksi helvetin iso juoniaukko, missä ei ole mitään järkeä. Mikä olisi tietenkin ihan ok, jos elokuva olisi kieliposkessa tehtyä gorepornoa ja hurttia huumoria. Molemmat elementit puuttuvat, joten jäljelle jää aivan uskomattoman laiskasti tehty CGI -paska, missä on ehkäpä yksi pienen hörähdyksen aiheuttanut kuolema.
3/10
Cruella, 2021
Tuli mieleen, että tässä on Disneyn versio Harley Quinnistä. 101 dalmatialaista elokuvaan tämä ei juuri liittynyt kuin nimellisesti. Vauhtia oli vähän liikaakin ja miljoona eri 70-luvun rock klassikkoa kuultiin, koska rahasta ei ole pulaa. Jatko-osaa ollaan jo puuhaamassa.
1,5/5
Army of the Dead, 2021
Ei mikään mestariteos, mutta ihan viihdyttävä viikonloppu-elokuva. Mitä elokuvan jälkeen luin ja katsoin videoita niin ilmeisesti kaikenlaisia time looppeja, robotteja ja alieneita voi bongailla toisella katselukerralla. Tällekin ollaan kyhäämässä jotain universumia ilmeisesti.
2,5/5
Ja laitetaas tämä tähän missä Snyder parodioi itseään Colbertin vieraana, koska Snyderhan on niin tosikko ja ottaa liian vakavasti elokuvansa :) (alkaen 1:38 klipissä)
Tuli mieleen, että tässä on Disneyn versio Harley Quinnistä. 101 dalmatialaista elokuvaan tämä ei juuri liittynyt kuin nimellisesti. Vauhtia oli vähän liikaakin ja miljoona eri 70-luvun rock klassikkoa kuultiin, koska rahasta ei ole pulaa. Jatko-osaa ollaan jo puuhaamassa.
1,5/5
Army of the Dead, 2021
Ei mikään mestariteos, mutta ihan viihdyttävä viikonloppu-elokuva. Mitä elokuvan jälkeen luin ja katsoin videoita niin ilmeisesti kaikenlaisia time looppeja, robotteja ja alieneita voi bongailla toisella katselukerralla. Tällekin ollaan kyhäämässä jotain universumia ilmeisesti.
2,5/5
Ja laitetaas tämä tähän missä Snyder parodioi itseään Colbertin vieraana, koska Snyderhan on niin tosikko ja ottaa liian vakavasti elokuvansa :) (alkaen 1:38 klipissä)
Viimeksi muokattu:
TuleeEnnenaikaisesti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
A Quiet Place: part II. This summer. In theatres near you. Yhden modernin ajan parhaista apokalyyttisistä kauhuscifeistä - koronan takia pitkään - odotettu kakkososa tuli kurkattua heti ensimmäisessä näytöksessä.
Jos diggasi ensimmäisestä osasta, tuskin petyttää tämäkään. Suosittelupisteet: 147,3/147,4
Jos diggasi ensimmäisestä osasta, tuskin petyttää tämäkään. Suosittelupisteet: 147,3/147,4
Viimeksi muokattu:
Tätä kyllä olen odottanut pitkään, pitää heti käydä katsomassa kun mahdollista. Ensimmäinen osa oli yksi lempi kauhuleffoistani.
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Nyt on jäänyt aukko sivistykseen. Pitäiskö olla ykkösosa nähtynä, ennen kuin menee katsomaan vai toimiiko itsenäisenä leffana?
TuleeEnnenaikaisesti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Ei nyt ehkä ihan välttämätöntä, mutta melko suositeltavaa. Eip sitten ainakaan tule onttoa fiilistä muustakin kuin tolkuttomasta popkornin syömisestä.
Ja jonsei muuten, niin ihan vaikka pelkästään jo siksikin, että se on hyvä.
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Joo, kuulostaa kyllä hyvältä. Cmorella näyttäis olevan, mutta ei oo nyt tilattuna.
Mietitään.
Blockbusterissa vuokra HD-laadulla 2,90€. Ei ole paljon noin hyvästä leffasta.
Hiljainen paikka
SHHH! … Pienikin ääni voi tappaa! Hengenvaaralliset oliot, jotka jahtaavat äänijälkeä seuraten, ovat tappaneet suurimman osan väestöstä. Aviopari Evelyn ja Lee ovat onnistuneet luomaan hiljaisen elämän heidän kahden lapsensa kanssa, sillä he kommunikoivat viittoen. Mutta Evelyn on raskaana, ja...
blockbuster.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy