Jatkoajan leffakerho

[Jupe]

Näin setämiehenä tekee kyllä mieli syyttää nykyajan PC (ei personal computer) kulttuuria sekä mielensäpahoittamista, joka on saanut kaikki takajaloilleen eikä mitään uskalleta tehdä, koska vihainen twitter-hiekkapillu suuttuu jos on mälliä hiuksissa.

Täällä yksi setämies lisää, siitä on kauan kun viimeksi olen hyvän komedian nähnyt.
Sanotaan nyt vaikka niin että huumori mikä puree on jotain alkuperäisen tanskalaisen Klovnin tasoa ja lontoota puhuvana edellinen ehkäpä Sacha Baron Cohenin tuottoksia kuten vaikkapa loistava Who is America. Taikka Larry Davidin Curb your enthusiasm. Ei nää tosin elokuvia ole.

Ja mikä pahinta tässä niin kahden edellä mainitun viimeisimmät elokuvalliset tuotokset oli silkkaa paskaa, taso ihan nollissa eli Klovn -Final elokuva ja Borat 2.

Missä on komedian tulevaisuus?

Heittäkääpä nimiä, tekijöitä, näyttelijöitä. Ketä on nykyajan Zucker Abrahams Zucker tai onko enää olemassa fyysistä komediaa kuten oli vielä viime vuosituhannen lopussa.

 

[Tjapalala]

Hyvää pohdintaa komedia elokuvista täällä. Itse en ole komedioiden suurin ystävä vaan yleensä tykkään enemmän draamallisemmista ja synkemmistä elokuvista. Sellasista jotka käsittelevät isompia asioita. Siksi heitänkin modernina komediana lähivuosilta JoJo Rabbitin. Mielestäni hyvää komediaa joka ei tunnu halvalta, mutta siinä on kaikki hyvän draaman elementit ja herättää tunteita surullisessa mielessäkin. Taika Waititin tuotannon parasta päätä. Vahva suositus heille ketkä sitä eivät ole nähneet.

Tuossa puhuttiin näistä piirrossarjoista ja niitähän on puskettu ulos paljon. Rick and Morty ei ole todellakaan kaikille sopiva, mutta omaan makuun se hauskin tällä hetkellä.

 

[disco-stu]

Summa summarum; ennen ei olleet asiat paremmin, sinusta vain tuntuu siltä.

Tämähän on ihan taivaan tosi, mutta kun kyse on täysin subjektiivisesta asiasta, niin näin ne asiat koetaan.

Ja sen verran tarkennettakoon, että en nyt pidä Family Guyta mitenkään "kovana kamana", vaan esimerkkinä miten nössöksi sekin on mennyt vuosien saatossa. Uudemmista tuttavuuksista Rick & Morty sekä Big Mouth ei vain lähde, BoJack oli hyvä ja Archer yksi suosikeistani. Myös Brickleberryllä on omat ansionsa. Mutta tämä sarjoista, väärä ketju.

Dramaakomediaa ei ollut tarkoitus kategorisesti dissata, muuta kuin siinä mielessä, että tuollainen "komedia" ei vaan kelpaa komediana, koska ansiot ovat muualla - jos mitään ansioita on.
Köykäisestä draamasta ei saa parempaa lisäämällä irtovitsejä.

Itsekin sen totesit, että vaikka kategoria on draamakomedia niin eipä noissa mainitsemissasi elokuvissa paljoa naurattanut, mutta ei toki tarvitsekaan koska draama kantaa helposti. Ja se on ihan hyvä se. Sellaista irrottelevaa komediaa silti vähän kaipaa, vaikka vanhemmiten toki kuivaksi on itsekin muuttunut.

 

[Jakedeus]

Tästä olen täysin samaa mieltä. Alienin kohdalla ongelma on vain se, että tuolla saralla tehtiin aikamoista pioneerityötä. Eli siis vaikka olen practical efektien suuri fani, niin kyllähän tuollaisessa 70-luvun toteutuksessa chestburster on aika alkeellisen näköinen ja täysikasvuinen Alien on välillä aika selkeästi tyyppi puvussa. Ja siis ymmärrän tosiaankin, että 79 vuonna nähtynä tuo on ollut varmasti todella vaikuttavaa ja eihän se nytkään katselukokemusta pilaa. Vähän vaan sellainen pieni kauneusvirhe, jos jotain negatiivista pitää Alienistä etsiä.

Aliensin toteutuksen aikaan onkin sitten practical efektit olleet jo huipputasolla. Voi vain kuvitella kuinka paljon laimeampi Queen olisi CGI:nä toteutettuna. Se on todella harmi, että nuo maskeeraukset, nuket ja muut on jääneet niin paitsioon. Yksi pahimpia esimerkkejähän on Lord of the Rings vs Hobitti; Lord of the Ringsissä oli todella tyylikkäitä örkkimaskeerauksia, mutta Hobitissa nämä on käsittämättömästi korvattu vain CGI-hahmoilla. Ei näin! Ja tottahan CGI:llä pystytään toteuttamaan jotain juttuja mitkä ei olisi pratical efekteillä mahdollisia, mutta silti sitä aina toivoisi, että nykyäänkin luotettaisiin edes lähikuvissa muihun kuin tietokonegeneroituihin hahmoihin.

Paljolti samaa mieltä. Varsinkin toisen kappaleen kanssa. Jacksonin keskimaa-elokuvat ovat kyllä erinomainen esimerkki kuinka käytännön tehosteet (vai miten practical effects suomennetaan?) voivat näyttää paljon paremmalta myös ns. modernin kuvakielen keskellä kuin CGI (ilmeisesti tosin Hobbitissa ratkaisuun CGI:ihin nojaamisesta vaikutti paljon ajanpuute).

Tosin Alienin kohdalla chestburster mielestäni toimii, sen sijaan on totta että loppupuolella kun Alien-hahmoa näytetään kokonaan, niin se tosiaankin näyttää turhan vahvasti ihmiseltä puvussa (mikä rikkoo eläimellisyyden ja uhkaavuden tunteen). Mutta toisaalta en ole varma onko kyseessä suoranaisesti se, että elokuva olisi vanhentunut, vaan myös se, että itse elokuvan tekeminen kyseisissä kohdissa on hieman epäonnistunut, ja siis jo 1970-luvulla on saatettu ajatella, että näissä kohdissa hirviö ei näytä niin hyvältä kun olisi voinut näyttää. Elokuvahan oli Ridley Scotilta vasta toinen, ja muistaakseni kuvauksiltaan melkoinen koettelemus.

 

[Nosebleed]

Jacksonin keskimaa-elokuvat ovat kyllä erinomainen esimerkki kuinka käytännölliset tehosteet (vai miten Practical effects suomennetaan?) voivat näyttää paljon paremmalta myös ns. modernin kuvakielen keskellä kuin CGI (ilmeisesti tosin Hobbitissa ratkaisuun CGI:ihin nojaamisesta vaikutti paljon ajanpuute).

Juuri näin. LOTRin kohdalla Jacksonillä ja tiimillä oli kolme vuotta aikaa suunnitella kaikki ennen kuin edes kamerat alkoivat rullaamaan ensimmäisiä kohtauksia. Hobittien kohdalla taisi olla aikaa 6 kuukautta, joten mutkia jouduttiin oikomaan. Siihen nähden on pienoinen ihme, että koko trilogian saatiin valmiiksi ja niistä tuli edes niin hyvät kuin mitä ovat. Suosittelen katsomaan näistäkin ne extended versiot ennen LOTRia mm. viittauksien vuoksi. Toisin päin ovat tietenkin pettymys kun seuraavat yhtä parasta trilogiaa ikinä.

 

[Oles]

Parasite ja Jojo Rabbit muuten määritellään tähän paljon parjattuun draamakomedian luokkaan. Mielestäni molemmat ovat erinomaisia elokuvia ja tästä tyylilajista löytyy ainakin omalla kohdallani varmaan yksittäisistä genreistä eniten kiitettäviä arvosanoja IMDB:stä. Lost In Translation, Little Miss Sunshine, Koskemattomat, Juno ja mainitsemasi Green Book ovat vanhempia esimerkkejä erinomaisista draamakomedioista, joiden kohdalla en ole ihan varma nauroinko niiden aikana kertaakaan. Ei näitä oikein voi American Piehin tai Nuijaan ja tosinuijaan järkevästi verrata. Aivan eri elokuvatyypistä on kyse.

Missä näitä elokuvia on määritelty draamakomedioiksi?

 

[hablaa]

Teini-ikäinen tyttäreni on nykyään alkanut osoittaa enemmän kiinnostusta animea kohtaan. Eikä siinä sikäli mitään vikaa, löytyyhän genrestä ihan mainiota materiaalia (ja myös hirveästi tuubaa, mutta sama pätee mihin hyvänsä genreen). Netflixin tarjonnassa on nykyään (täällä pohjoisessa, kerrankin saadaan jotain mitä jenkeillä ei ole) koko Miyazakin tuotanto, tai ainakin kaikki oleelliset elokuvat, ne ovat toki klassikkoja (Mononoke Hime on oma suosikki). Ne on myös katsottu jo useampaan otteeseen, osa ihan taaperosta alkaen (Totoro oli pienenä ehdoton juttu - ja ihan syystä, onhan se yksi parhaimpia lasten elokuvia ikinä).

Mutta ei flixissä koko Studio Ghiblin tuotantoa ole, on niitä muitakin ohjaajia kuin Miyazaki. Joten, kerta tyttö on jo sen verran iso, kai sille voi näyttää jotain vähän aikuisempaakin. Jos/kun täältä löytyy ihmisiä, joiden mielestä anime on pelkästään lapsille tai ei voi käsitellä mitään vakavia teemoja, niin: Grave of the Fireflies (1988) - IMDb

Katsottiin tuo juuri yhdessä. Olin itse elokuvan nähnyt jo kertaalleen vuosia sitten, ja teki kyllä vaikutuksen, mutta en muistanutkaan miten rankasta elokuvasta on kyse. Sijoittuu palopommien runtelemaan Japaniin toisen maailmansodan loppuhetkillä (Hiroshima ja Nagasaki jaksetaan muistaa länsimaissa, ihan syystäkin, mutta palopommit tekivät myös todella rumaa jälkeä). Ei silti että kyseessä olisi mitenkään väkivaltainen elokuva - joitain ruumiita näkyy (pääosin pressujen alla) ja pommeja tippuu taivaalta, mutta visuaalien puolesta kovin kilttiä. Sen sijaan itse tarina, huhhuh. En sano mitään muuta kuin että jos et elokuvan loputtua tunne mitään, niin olet joko nukkunut viimeiset 90 minuuttia tai sitten kannattaisi käydä juttelemassa jollekin ammatti-ihmiselle. Omalta osalta kaadan seuraavaksi itselleni ison viskilasillisen ja yritän parhaani mukaan pysyä kasassa.

 

[Ollakseni]

En sano mitään muuta kuin että jos et elokuvan loputtua tunne mitään, niin olet joko nukkunut viimeiset 90 minuuttia tai sitten kannattaisi käydä juttelemassa jollekin ammatti-ihmiselle. Omalta osalta kaadan seuraavaksi itselleni ison viskilasillisen ja yritän parhaani mukaan pysyä kasassa.

Kokemukseni oli semmoinen tuon elokuvan kanssa, ettei sellaista halua kokea enää. 90 minutes of ugly crying.

 

[Barnes]

South Park vielä jossain määrin pitää pintansa, mutta ahtaalle sekin on ajettu ja aika kieli keskellä suuta joutuu taiteilemaan, verrattuna taas vaikka sarjan alkuaikoihin.

Siis South Parkhan on paljon hauskempi ja terävämpi kuin alkuaikoinaan. Alussa huumori oli sitä lapsellista pissakakkaa ja Mr Slave, Big Gay Al kaltaisilla hahmoilla shokeeraamista. Vähitellen näitä elementtejä on karsittu pois taidokkaan yhteiskuntakritiikin tieltä. Parasta South Parkissa on, että se vittuilee juurikin kaikille puolille. Ero johonkin Putouksen ja Trevor Noahin (jota kyllä sinänsä katsoo) "nauretaanpa nyt taas Trumpille" -juttuihin on valtava.

Kreisikomedioille on paikkansa ja aikansa, myönnän viihtyväni American Pien ja Hangover 1 ja 2 parissa, mutta joillekin Adam Sandlerin leffoille ei voi saumaa antaa

 

[godspeed]

Aina voi valittaa, ettei elokuva ole komedia, jos se ei naurata, mutta samalla logiikalla voi väittää johonkin omaan mielipiteeseen tukeutuen, ettei elokuva voi olla kauhuelokuva, jos se ei yhtään pelota. Tuli vaan mieleen, että tarkoitus genreillä on yleensä vain kuvata mahdollisimman osuvasti kutakin elokuvaa, jolloin esimerkiksi jokin komedia tai draama voi olla vain kattotermi, jonka alle mahtuu kaikenlaista. Naurattaa tai pelottaa sitten kuinka tahansa, tai ei yhtään. Onko jollakulla sitten oikeutta määritellä mitään termistöä uusiksi tai edes vähän muokatakseen, niin se on kokonaan sitten ihan eri keskustelu. Mitäs mieltä olette kauhukomedioista?

 

[Vintsukka]

Missä näitä elokuvia on määritelty draamakomedioiksi?

Ainakin IMDb määrittelee kaikki mainitut elokuvat draamakomedioiksi. Tai tarkemmin sanottuna listaa kaikki sekä draaman että komedian kategoriaan.

 

[Tarinankertoja]

The Dig


Netflix leffa. Draama Sussexsissa tehdystä arkeologisesta kaivauksesta juuri toisen maailmansodan alla. Ei mitään suureellista tai mahtipontista, vaan hyvin kerrottu kertomisen arvoinen tarina. Hyvät ja aidot ihmiskuvaukset tuo syvyyttä sinänsä simppeliin tarinaan jossa kaikki hahmot tuntuu tosi aidoilta ihmisiltä.

Laadukasta ajanvietettä pienen hyvin kerrotun tarinan ääressä.

 

[Buster]

The Dig


Netflix leffa. Draama Sussexsissa tehdystä arkeologisesta kaivauksesta juuri toisen maailmansodan alla. Ei mitään suureellista tai mahtipontista, vaan hyvin kerrottu kertomisen arvoinen tarina. Hyvät ja aidot ihmiskuvaukset tuo syvyyttä sinänsä simppeliin tarinaan jossa kaikki hahmot tuntuu tosi aidoilta ihmisiltä.

Laadukasta ajanvietettä pienen hyvin kerrotun tarinan ääressä.

Plussaa myös malickmaisista väläytyksistä heti alussa ja sitten vielä tukevammin mm. loppupuolella laskevassa ilta-auringossa. Muuten toki perinteisempää.

Hyvin tehty ja kirjoitettu perinteinen lämmin "sunnuntai alkuillan" brittielokuva. Fiennes erinomainen, mutta yllättääkö se nyt ketään. Mukavaa myös nähdä Carey Mulligania pitkästä aikaa.

 

[vastaantulija]

Kattelin eilen "salkkarileffan" Nightmare - painajainen merellä

En osaa selittää miksi tein sen

 

[Kuopionkukko]

Vuokrasin Tenetin ja nyt ymmärrän kaiken sen kehun ja hypen. Oli loistava Bond leffa olematta Bond

 

[Buster]

Nelisen päivää enää Golden Globeihin, jotka ovat siirtyneet Oscareiden alkuperäiseen ajankohtaan. Globeja vietetään sekä itärannikolla Rockefeller Centerin Rainbow Roomissa että länsirannikolla tavallisella paikassa Beverly Hiltonissa. Tina Fey juontaa New Yorkista ja Amy Poehler Los Angelesista. Hirveästi ei mitään käytännön tietoa ole saatavilla järjestelystä, mutta ilmeisesti nämäkin pippalot mennään ilman yleisöä - tässä tapauksessa siis ehdokkaat jännittävät kotisohvalta, mutta toivottavasti kuitenkin etiketin mukaisesti pienessä huppelissa. Tietysti mahdollista on, että molemmissa paikoissa olisi läsnä jonkinlainen pieni yleisö. Vähän eristäytymistä ennen tapahtumaa ja negatiivinen koronatesti tai kaksi ei ole ollut mitenkään epätavallista. Kuka tietää. Vähän latistavia nämä palkintogaalat ovat olleet ja aika alkaa Oscareiltakin loppua, että saataisiin teatteri täyteen väkeä. Ellei sitten niissä ilmaispussukoissa jaeta kaikille ilmaisten iPhonien sijaan rokotteita, mikä ei jostain syystä ihmetyttäisi, vaikkei tule tapahtumaan tänä aikakautena.

Mutta siis ehdokkaat:

Paras elokuva - Draama:

The Father

Mank

Nomadland

Promising Young Woman

The Trial of the Chicago 7

Paras elokuva - Komedia tai Musikaali:

Borat 2

Hamilton

Music

Palm Springs

The Prom

Paras näyttelijä - Draama:

Riz Ahmed - Sound of Metal

Chadwick Boseman - Ma Rainey's Black Bottom

Anthony Hopkins - The Father

Gary Oldman - Mank

Tahar Rahim - The Mauritanian

Paras näyttelijätär - Draama:

Viola Davis - Ma Rainey's Black Bottom

Andra Day - The United States vs. Billie Holiday

Vanessa Kirby - Pieces of a Woman

Frances McDormand - Nomadland

Carey Mulligan - Promising Young Woman

Paras näyttelijä - Komedia tai Musikaali:

Sacha Baron Cohen - Borat 2

James Corden - The Prom

Lin-Manuel Miranda - Hamilton

Dev Patel - The Personal History of David Copperfield

Andy Samberg - Palm Springs

Paras näyttelijätär - Komedia tai Musikaali:

Maria Bakalova - Borat 2

Kate Hudson - Music

Michelle Pfeiffer - French Exit

Rosamund Pike - I Care a Lot

Anya Taylor-Joy - Emma

Paras miespääsivuosa:

Sacha Baron Cohen - The Trial of the Chicago 7

Daniel Kaluuya - Judas and the Black Messiah

Jared Leto - The Little Things

Bill Murray - On the Rocks

Leslie Odom Jr. - One Night in Miami

Paras naissivuosa:

Glenn Close - Hillbilly Elegy

Olivia Colman - The Father

Jodie Foster - The Mauritanian

Amanda Seyfried - Mank

Helena Zengel - News of the World

Paras ohjaaja:

Emerald Fennell - Promising Young Woman

David Fincher - Mank

Regina King - One Night in Miami

Aaron Sorkin - The Trial of the Chicago 7

Chloé Zhao - Nomadland

Paras käsikirjoitus:

Emerald Fennell - Promising Young Woman

Jack Fincher - Mank

Aaron Sorkin - The Trial of the Chicago 7

Florian Zeller & Christopher Hampton - The Father

Chloé Zhao - Nomadland

Paras alkuperäismusiikki

Trent Reznor, Atticus Ross & Jon Batiste - Soul

Trent Reznor & Atticus Ross - Mank

James Newton Howard - News of the World

Alexandre Desplat - Midnight Sky

Ludwig Göransson - Tenet

Paras alkuperäislaulu:

Fight For You - Judas and the Black Messiah (D´Mile, H.E.R., Tiara Thomas

Hear My Voice - The Trial of the Chicago 7 (Celeste & Daniel Pemberton)

Io Si (Seen) - The Life Ahead (Laura Pausini, Niccoló Agliardi, Diane Warren)

Speak Now - One Night in Miami (Sam Ashworth, Leslie Odom Jr.)

Tigress and Tweed - The United States vs. Billie Holiday (Andra Day, Raphael Saadiq)

Paras animaatio:

The Croods: A New Age

Onward

Over the Moon

Soul

Wolfwalkers

Paras ulkomainen elokuva:

Another Round - Tanska

La Llorona - Guatemala

The Life Ahead - Italia

Minari - Yhdysvallat

Two of Us - Ranska

Eniten ehdokkuuksia:
6 - Mank
5 - The Trial of the Chicago 7
4 - The Father, Nomadland, Promising Young Woman
3 - Borat 2, One Night in Miami

Wikipediasta näkee sitten myös televisiopuolen ehdokkaat, en niitä tänne leffapuolelle viitsi liittää.

Koronavuosi näkyy, koska Mank oli vain ihan hyvä ja Chicago 7 taas oli parhaimmillaan kohtalainen. Silti sieltä on saatu molempien heikoista kohdista, ensin mainitun kaksiteräinen hiomaton käsikirjoitus ja toisen ohjaus, saatu niillekin ehdokkuus. Olkoonkin, että Mankin käsikirjoitus saattaa Oscar-ehdokkuuteenkiin yltää, mutta se oli silti hiomaton ja olisi voinut olla parempi.

En ole vielä tutustunut, että mitä tuolta puuttuu. Välittömästi tuli kuitenkin mieleen, että missä ovat esimerkiksi King of Staten Island (komedia) ja Never Rarely Sometimes Always. Outolintuja tietysti Minarin sijoittaminen ulkomaiseksi elokuvaksi, koska siinä ei puhuta tarpeeksi englantia. Samoin Hamiltonin (ja Lin-Manuel Mirandan) ehdokkuus 5-6 vuotta vanhana filmatisoituna Broadway-näytelmänä on eksoottinen. Omissa sfääreissään on sitten The Promin ja James Cordenin ehdokkuudet. Ja tietysti Baron Cohen ja Borat 2 myös omalla tavallaan.

Lupaavan nuoren naisen vankkureissa, vaikuttaa nerokkaalta elokuvalta. Käsittelee naisen kokemusta, miesosiin castattuna pidettyjä komedisia näyttelijöitä, romanttinen komedia, kostotarina, mustaa huumoria. Pakko olla hyvä, jos noin vahvan oloisena genre-elokuvana kerää tuollaisen pöhinän. Ei ole helppoa yhdistellä ja vaihdella raskautta sekä kepeyttä. Tulee ensi-iltaan vasta 23.4 näillä näkymin ja Oscarit pidetään nykysuunnitelmissa 25.4. Animaatioista toivoisi jatkuvasti hyvää kamaa tuottavan Cartoon Saloonin Wolfwalkersin voittoa, mutta Soul on kovin hypetetty.

Peukku ylös myös La Lloronan ehdokkuudelle.

 

[Jupe]

Kiitos jälleen @Buster erinomaisesta viestistä tähän ketjuun.

Itsellä ja varmasti monella muullakin ensimmäistä kertaa sellainen vuosi takana että ei ole päässyt elokuvateatteriin katsomaan Golden Globe ja Oscar-ehdokkaita, eikä pääsekään vähään aikaan. Täytyy googletella mistä nuo elokuvat löytyisi. Mank taitaa olla Netflixissä.

Olen yleensä leffateatterissa katsonut elokuvia ajatuksella ja kotisohvalta vähän kevyempää matskua. Siihen menee sekin että olen nähnyt yllä mainituista vain Boratin ja Soulin. Molemmat ennakko-odotuksiin nähden pettymyksiä.
Vaikka Sachan huumorista pidänkin niin Borat oli häneltä ehkä huonoin tuotos koskaan, ratsasti vain tällä vanhalla hahmolla ja vitsit huonoja. Jos hänen edelliset komediat on mulle genressään 3-4/5 tähden elokuvia niin tämä oli 1/5. Ja täytyy miettiä mistä sen yhdenkin tähden antaa, ehkä siitä Giuliani tempauksesta mistä pääsi uutisiinkin.

Soul on tosiaan ylihypetetty. Itse olisin mieluummin katsonut vanhanliiton piirrettyä soul-kapakkamaisemissa ja kun totuus oli se että mennään siinä sielunmaisemassa ihan liian pitkään niin ei toiminut mulle.

Tituleeraan itseäni viralliseksi musascore-mieheksi, ihan vain sen vuoksi kun harva nostaa elokuvamusiikkia framille, mun mielestä se on todella tärkeässä osassa hyvää elokuvanautintoa. Nautin hyvästä ja monimuotoisesta, kokeilevastakin musiikista elokuvissa. Siihen liittyen hienoa nähdä NIN miehet Trent Reznor & Atticus Ross näin vahvasti mukana elokuvamusassa. Nostaa odotuksia jatkoakin ajatellen että elokuvamusiikkin panostetaan, eikä se ole vain yksi Celine Dionin kiekaisu mistä puhutaan sitten parikymmentä vuotta.

 

[Tjapalala]

Linkki: https://youtu.be/jBa_aHwCbC4

Ei näyttänyt tästä olevan vielä juttua, muuta uuden Mortal Kombatin trailleri tuli viime viikolla. Ihan positiiviset vibat itselle tuosta jäi. Ei tule olemaan mikään masterpiece, mutta toiminta voi kannattella elokuvaa. Vähän niinkuin John Wick jatko-osissa. Jos rehellisiä ollaan moni varmaan haluaa nähdä/kuulla vain ”finish him” lauseen.

Linkki vie youtubeen ja on ikärajoitettua materialia, niin ei näy tässä.

 

[Tarinankertoja]

Samoin Hamiltonin (ja Lin-Manuel Mirandan) ehdokkuus 5-6 vuotta vanhana filmatisoituna Broadway-näytelmänä on eksoottinen.

Tää on aika käsittämätön juttu.. siis toi stagetaltiointi on huikean hyvä, ja itse musikaali on rajoja rikkova ja hieno kaikenkaikkiaan.. mutta mitä tää tekee leffojen joukossa??

 

[Buster]

Tää on aika käsittämätön juttu.. siis toi stagetaltiointi on huikean hyvä, ja itse musikaali on rajoja rikkova ja hieno kaikenkaikkiaan.. mutta mitä tää tekee leffojen joukossa??

Nyt kun on pitkä työpäivä takana, niin piti oikein tutustua tähän tarkemmin Googlen kanssa. Mennään ensin Oscar-historiaan. Muun muuassa Laurence Olivierin ja Maggie Smithin tähdittämä Othello vuodelta 1965 oli periaatteessa filmatisoitu näytelmä, sillä se perustui National Theatre Companyn näytelmän käsikirjoitukseen lavasteita myöten. Ymmärtääkseni samankaltainen tapaus oli vuoden 1975 The Man in the Glass Booth.

Sen sijaan vuoden 1974 elokuva Give 'Em Hell Harry oli yhdeksällä kameralla tallennettu yhden miehen näytelmä, jota oli vielä yleisökin katsomassa ja pääosan esittäjä James Whitmore pokkasi suorituksestaan Oscar-ehdokkuuden. Samalla suorituksella irtosi ilmeisesti Grammy-voittokin parhaasta "puhealbumista" (spoken word album).

Teknisesti ottaen Hamilton olisi ollut myös sallittu Oscar-ehdokas. Ainoastaan dokkareiden kohdalla säännöissä on maininta, ettei ehdokkaaksi kelpaa esimerkiksi "unfiltered records of performances". Ilmeisesti siellä on Oscareiden säännöistä vastaava komitea kokoontunut ihan varta vasten ennakkoon käsittelemään Hamiltonia ja päättänyt, ettei se ole kelvollinen Oscar-ehdokas. Tulevaisuudessa lienee odotettavissa jonkinlainen sääntömuutos tai sanamuotojen selkeytys, joka torppaa tällaisen reilut neljä vuotta vanhan taltioinnin potentiaalisen kelpuutuksen suoralta kädeltä.

Samaan tapaan monilla muillakaan palkintogaaloilla ei ole mitään selkeitä torppaavia sääntöjä filmatisoituja esityksiä kohtaan. Jotkut tosin käsittelevät Hamiltonia elokuvan sijaan tv-ohjelmana.

Perinteisestihän esimerkiksi konserttitaltioinnit on niputettu dokumenteiksi, koska se nyt vaan on tavallaan oikean elämän tallentamista sellaisenaan - jonkun asian tai tapahtuman faktuaalinen tallennus. Tietysti jos hiuksia halutaan haroa, niin elokuvan määritys on kuta kuinkin: liikkuva kuva, joka kertoo tarinan. Siitä sopii sitten esimerkiksi pohdiskella, että kuinka paljon Hamiltonin filmatisoinnin ohjaajalla taas on ollut varaa kuvillaan sitä tarinaa kertoa. Minun ajatusmaailmassa kun kuitenkin elokuvaohjaaja on sen materiaalin jumala, mies jolla on visio, ja joka vastaa elokuvan artistisista ja dramaattisista aspekteista herättäen käsikirjoituksen (audio)visuaalisesti henkiin.

Onhan tuo kaikin puolin jännä homma, että 2016 Tonyt putsannut teatteriesitys samalla porukalla putkahtaa aikakapselista viisi vuotta myöhemmin pintaan - esitetään suoratoistona, töllöttimessä ja teattereissa - jonka jälkeen se niittää elokuva-alan ehdokkuuksia/palkintoja 2021. Ja pillit on alkuperäisen castin osalta pantu pussiin nelisen vuotta sitten, ainakin jos unohdetaan Mirandan kotimaassa järjestetyt hyväntekeväisyysnäytökset.

Ja on kyllä saakelin hyvä, itsekin sen näkemistä tuon 5-6 vuotta odotti. Mutta mielenkiintoinen tapaus.

 

[SamSpade]

Tästä olen täysin samaa mieltä. Alienin kohdalla ongelma on vain se, että tuolla saralla tehtiin aikamoista pioneerityötä. Eli siis vaikka olen practical efektien suuri fani, niin kyllähän tuollaisessa 70-luvun toteutuksessa chestburster on aika alkeellisen näköinen ja täysikasvuinen Alien on välillä aika selkeästi tyyppi puvussa. Ja siis ymmärrän tosiaankin, että 79 vuonna nähtynä tuo on ollut varmasti todella vaikuttavaa ja eihän se nytkään katselukokemusta pilaa. Vähän vaan sellainen pieni kauneusvirhe, jos jotain negatiivista pitää Alienistä etsiä.

Aliensin toteutuksen aikaan onkin sitten practical efektit olleet jo huipputasolla. Voi vain kuvitella kuinka paljon laimeampi Queen olisi CGI:nä toteutettuna. Se on todella harmi, että nuo maskeeraukset, nuket ja muut on jääneet niin paitsioon. Yksi pahimpia esimerkkejähän on Lord of the Rings vs Hobitti; Lord of the Ringsissä oli todella tyylikkäitä örkkimaskeerauksia, mutta Hobitissa nämä on käsittämättömästi korvattu vain CGI-hahmoilla. Ei näin! Ja tottahan CGI:llä pystytään toteuttamaan jotain juttuja mitkä ei olisi pratical efekteillä mahdollisia, mutta silti sitä aina toivoisi, että nykyäänkin luotettaisiin edes lähikuvissa muihun kuin tietokonegeneroituihin hahmoihin.

Alien leffan tunnelmasta saa aika vahvasti kiittää ohjaaja Ridley Scottia. Ei kertonut näyttelijöille etukäteen missä käytävässä se Alien on sitten työnnettiin naaman eteen yllättäen. Sama juttu klassisessa ruokapöytäkohtaulsessa. Kertoi vain isot linjat, ei sitä että räjähtää mahasta ulos ja lisäksi tehosteina tekoverta ja sisäelimiä.
tässä hyvä kooste miten tuo tehtiin.

https://i.postimg.cc/fWVgkCtK/B97-FC8-F4-BB7-D-49-C0-8-D6-C-866-A074-CC687.jpg

What’s the Story Behind the Chestburster Scene in “Alien”? | Watch | The Take

Every so often, a horror movie comes along with a scene so disturbing it becomes a permanent part of our cultural consciousness. There was the…

the-take.com

 

[Jupe]

Aliensin toteutuksen aikaan onkin sitten practical efektit olleet jo huipputasolla. Voi vain kuvitella kuinka paljon laimeampi Queen olisi CGI:nä toteutettuna. Se on todella harmi, että nuo maskeeraukset, nuket ja muut on jääneet niin paitsioon. Yksi pahimpia esimerkkejähän on Lord of the Rings vs Hobitti; Lord of the Ringsissä oli todella tyylikkäitä örkkimaskeerauksia, mutta Hobitissa nämä on käsittämättömästi korvattu vain CGI-hahmoilla. Ei näin!

Näitä lueskellessa tulee mieleen lähipäiviltä esimerkki Lucasin maailmasta kun poika tuossa katseli Star Warseja. En muistanutkaan kuin surkeita hahmototeutuksia Phantom Menace on täynnä. Järkyttävää suorastaan.
Itse juuri katsonut Mandaloriania ja fiilistellyt sitä Disneyn Mandalorian dokkaria missä kerrotaan kuinka he kunnioittavat Lucasin maailmaa oikeilla nukeilla, pienoismalleilla, maskeilla, musiikilla ja myös hienovaraisesti tuomalla uutta tekniikkaa rinnalle jota itse Lucaskin käy tekovaiheessa katsomassa(=hyväksymässä). Mandalorian sarjana ei yllä parhaimpien leffojen tasolle jo ihan itseään toistavan kerronnankin vuoksi mutta iso hatunnosto tekijäjoukolle jota kiitettävästi esitellään tuossa dokkarissa.

Toki ymmärrän että tuo CGI oli samalla tavalla uutta aikanaan mutta nyt katsottuna oli iso virhe ja jää tahrana elokuvahistoriaan varsinkin tälläisten merkittävien elokuvien osalta.

 

[oiler99]

Legendaarinen Beavis & Butt-head Do America saa jatko-osan. Leffa ilmestyy Paramount +-striimauspalvelussa.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QNgR62hMATk

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/tSSpMmepoXg

Zack Snyder palaa zombie-genreen Netflixin Army of the Dead leffalla.

 

[Oadie]

Viaplaylle tänään ilmestynyt The Hunt on aivan loistava satiirinen toimintapläjäys, jossa riittää verta, hikeä ja no kyyneleitä ei ehkä niinkään vaan komediallisiakin elementtejä. Itselle tämä kohosi viime vuoden top-2 leffaksi. Amerikan vasemmisto ja oikeisto saavat molemmat osansa elokuvassa ja yllätyksiä yllätysten perään. 10/10.

ps. Naispääosan vetäjä oli aivan loistava.