Tottakai on ja miksi ei olisi? Selviäähän se jo kriitikkojen arvioita katsellessa, että tässä voi olla jotain. Adam Sandler on täydellisesti roolitettu, vaikka tietysti hän on se, josta on ensimmäisenä vaikea päästä yli. Hienosti hän ja tekijät kaivavat myötätuntoa hahmoa kohtaan, jota pitäisi halveksia. Kuten todettua, kyseessä kuumeisella energialla ja mustalla huumorilla täytetty nuorallatanssi kiireisestä kaverista, joka on addiktoitunut ottamaan riskejä. Elokuva on tyyliltään päähahmonsa ja hänen maailmansa - New Yorkin - mukainen, kiireinen ja äänekäs. Hetki tuossa tietysti menee, että hahmoon alkaa tykästyä ja elokuva luonnollisesti rakentaa koko ajan lopussa koittavaa crescendoa kohti.Onko tämä nyt oikeasti hyvä elokuva? Tuntuu, että on tosi jakautuneita mielipiteitä ollut tämän elokuvan osalta. Osa sanonut, että oikeasti hyvä leffa Sandlerilta ja osa taas piti täytenä kusetuksena. En tiedä mihin uskoa, Sandler on kusettanut minua aivan liian useasti aiemmin ja mietin, että tätä en varmastikaan katso, mutta pitäisikö sittenkin?
Tietysti jos ei tykkää, niin sitten ei tykkää. Itse pidän, kun elokuva herättää tuntemuksia ja Sandlerin hahmon reunalla tasapainottelun seuraaminen oli vuoristorata, jossa koko ajan odotti jonkun tönäisevän hänet alas. Tai nykimäisemmin saavan nyrkistä naamaan, tai puukosta kylkeen. Periaatteessa tuo on loppukädessä se avain, että kuinka hyvin tuohon Sandlerin hahmoon tykästyy. Mikä nyt toki yleisesti pätee kutakuinkin elokuvaan kuin elokuvaan.