Kong: Pääkallosaari oli kyllä yllättävän hyvä ja mukavan kieli poskessa tehty viihdepläjäys. Eikä sen kiehtovuutta ainakaan vähentäneet lukuisat kunnianosoitukset Apocalypse Now'lle. Tulee muuten krediittienkin jälkeen tavaraa kun Legendary Pictures virittelee Monsterverseaan. Muistelin, etten olisi sarjaan kuuluvasta Godzillasta tykännyt sitten alkuunkaan ja saattoi mennä jopa kelailuksi. Nyt on ikään kuin lähdetty korjaamaan tuon leffan kauneusvirheitä ymmärtääkseni. Eli pääosan nimihirviötä ei piilotella leffan loppuun saakka ja mennään kevyemmissä merkeissä. Tarinakin lähtee uusille urille.
Japanissa on kyllä 80-luvulla tehty aikamoista tavaraa animaation saralla ja osa näistä ei sovi lasten silmille... Akira, Vampire Hunter D, Urotsukidoji (Legend of the overfiend), Fist of the north star, Devilman, Barefoot Gen, Nausicaa of the valley of the wind, Kikis delivery service, Laputa, Totoro ja tietenkin Grave of the Fireflies. Hayao Miyazakin seuraksi löytynyt semmoisia nimiä kuin Satoshi Kon, Makoto Shinkai ja Isao Takahata, joilta löytyy pitkä kavalkadi loistavia animaatioita. Shinkain ura on vieläpä vasta alkupuolella kun on vasta n. 45. Kon taas kuoli jo alta viisikymppisenä jättäen jälkeensä timanttisen kovan tuotannon, josta ei heikkoja lenkkejä löydy.
Vähän vain on nuo jotkut vanhat japsianimaatiot tehty selkeästi pienemmällä budjetilla kuten joku Space Adventure Cobra, jossa taustat ovat todella karkeita ja se on hetkittäin ollut kitkerä pala nieltäväksi. Samoin osa on ollut pohjimmiltaan silti vähän lapsellisia, vaikka ulkokuori olisi muuta henkinyt ja yrittänyt olla. 70-luvulta taas löytyi esimerkiksi kokeellinen ja ehkäpä hieman psykedeelinenkin Belladonna of Sadness, jonka jälkeen animaatiota katsoo jälleen vähän uudenlaisin silmin.