Olen katsonut, kuin myös Masahiro Shinodan ohjaaman japanilaisversion (Chinmoku) vuodelta 1971. Kirjaa, johon molemmat perustuvat, en ole lukenut, mutta olen kuullut että Scorsesen versio olisi lähempänä kirjaa kuin Shinodan. Voi johtua siitäkin, kun kirjan kirjoittaja Shusaku Endo ja Scorsese ovat molemmat katolisia, Shinoda taas oli jotain muuta porukkaa.
Aika pitkälti samanlaisiahan nuo juonet elokuvissa on, mutta loppuratkaisu on japanilaisversiossa lohduttomampi kristittyjen kannalta.
Raakaa katsottavaahan nuo molemmat ovat, ei mitään mukavaa mutta mieleenjäävää. Japanilaisversio on ehkä hivenen taiteellisesti ansioituneempi ja turhia selityksiä paremmin välttävä, mutta tarinan lopun kyllä Scorsese käsittelee paremmin imho. Joten jos pitäisi katsoa jompi kumpi uudestaan, niin varmaan Scorsesen version valitsisin. Turhana uusintaversiona sitä ei ainakaan voi pitää.
Scorsese-asteikolla niin varmaan tuonne muiden Scorsesen "henkisten" elokuvien (Kundun, Kristuksen viimeinen kiusaus) joukkoon vähintäänkin tasaveroisena jäsenenä sopii.
Aika pitkälti samanlaisiahan nuo juonet elokuvissa on, mutta loppuratkaisu on japanilaisversiossa lohduttomampi kristittyjen kannalta.
Raakaa katsottavaahan nuo molemmat ovat, ei mitään mukavaa mutta mieleenjäävää. Japanilaisversio on ehkä hivenen taiteellisesti ansioituneempi ja turhia selityksiä paremmin välttävä, mutta tarinan lopun kyllä Scorsese käsittelee paremmin imho. Joten jos pitäisi katsoa jompi kumpi uudestaan, niin varmaan Scorsesen version valitsisin. Turhana uusintaversiona sitä ei ainakaan voi pitää.
Scorsese-asteikolla niin varmaan tuonne muiden Scorsesen "henkisten" elokuvien (Kundun, Kristuksen viimeinen kiusaus) joukkoon vähintäänkin tasaveroisena jäsenenä sopii.