Jatkoajan leffakerho

[Aunt Wang]

The Revenant:
-DiCaprio
-Hardy
-Inarritu

Ei voi olla paska. Traileri oli huono, toivottavasti leffa ei.

 

[SamSpade]

Kyllähän nuo Jacques Tatin elokuvat ovat hyvin persoonallisia, nokkelia ja tyyliltään voidaan sanoa positiivisen oudoiksi. Joku "Enoni on toista maata" ja "Playtime" ovat ihan huikean upeita.

Playtimessa ei oikeastaan ole edes juonta. Kuvaus ja jutun kuljetus ovat silti briljantteja. Kamera paikallaan ja miljoona yksityiskohtaa.

Tatin leffat löytyvät muuten nyt Bluraylla uudelleen masteroituna versioina yhdessä boxissa.

 

[Buster]

Ant-Man tuijoteltu 3D;nä. Ei mitään hajua etukäteen kuka/mikä tuo päähahmo oikein oli, lähinnä vain herätti huvitusta. Mutta se nyt oli lopulta ihan keskinkertainen genrensä elokuva, joka ei keksinyt pyörää uudelleen. Mietin aika ankarasti kuka oli naissivuosassa ja paljastui vasta lopputeksteistä, että sehän oli Evangeline Lilly. Näköjään heti osaksi seuraavaa leffafranchisea. Perinteistä pikkuhuumoriahan tässä leffassa oli hetkittäin, joista tutusti aika iso osa meni hieman ohi ja vaikutti väkisinkin väännetyltä, mutta muutaman kerran löysi huumori maalinsa omassakin tapauksessani. Marvelin leffa, joten lopputekstien aikana tuli peräti kaksi eri pikkuklippiä vielä.

Pieni rantti sitten 3D:stä... Miten näissä Marvelin leffoissa se 3D on tuntunut kovin vaisulta? Tässä leffassa oli ensinnäkin hemmetisti "sumennoksia" (suomenkielinen termi on mikä?), eli välillä oli etuala sumennettu, välillä vasen osa ruutua, oikea, takaosa, välillä vain yksi ihminen oli fokuksessa. Ihan jumalattoman ärsyttävää. Eikö tuon nyt kuitenkin pitäisi antaa tilan ja elävyyden tunnetta. Mutta suurinpiirtein jokaisessa kohtauksessa ohjataan katsetta kuin avutonta pikkulasta ja osa katsojan näkökentästä sumennetaan. Hieman kyseenalaista 3D-leffoissa, koska se särähtää välittömästi silmiin kun osa omaa näkökenttää sumennetaan. Toki tämäkin leffa on jälkikäteen vasta muunnettu 3D:ksi. Ruudulta ei hypännyt/leijaillut mitään ulos, vaikka passeleita tilanteita löytyi muutama. Kameran liike/vauhti oli tietyillä pikkuhetkillä vähän liian suuri, jolloin ei oikein tahdo hahmottaa mitään. Ja valoisuuskin oli vaihtelevaa tasoa. Avengers Ultron oli samanlainen suoritus. Herättää lievää ihmetystä.

Arvosana varmaankin tasoa 6,5. En oikein osaa päättää kumpi. Haisisi hieman kutoselta kotona katseltuna, mutta teatterikokemus melkeinpä aina nostaa suotuisana ja ideaalina ympäristönä sillä yhdellä ylöspäin. Odotukset oli olemattomat ja olihan tuo ihan kelvollista perusviihdettä, sekä suorittamista läpikotaisin. Paul Ruddkin meni lopulta "supersankarista" ilman hampaiden kiristelyä. Eikä yllättäen nämä leffat juuri vaadi mitään ihmeellisiä suorituksia näyttelypuolella. Nuo kutistumiskohtaukset ja pienenä oleminen olivat ihan nätisti tehtyjä. Jopa hieman sykähdyttäviä, ainakin ihan eka.

 

[Buster]

Mission Impossible: Rogue Nationhan oli lopulta ihan mukavahko pläjäys. Christopher McQuarrie käsikirjoittanut ja ohjannut. Kaverin CV:stä löytyy kässäripuolelta krediittiä mm. leffoista The Usual Suspects, The Edge Of Tomorrow ja Valkyrie. Mutta sanotaanko, että se juoni nyt jotenkin menetteli ja kiemurteli riman yli. Ei siinä nyt sen kummempaa vikaa sinänsä. Kovalla vauhdilla eteni paikasta toiseen sisältäen perinteisiä pikkutwistejä. Pahis ei herättänyt mitään tunteita. Onkohan tuo Syndikaatti tuttu jo aiemmista MI-elokuvista? Kaikki toki olen nähnyt aikoja sitten. Siinähän se on ongelma monissa toimintaleffoissa kun ei ehdi edes parissa tunnissa syttymään sille pahikselle. Mutta stunteista tykkäsin paljon. Näyttäviä, äänekkäitä ja riittävän realistisiä, sekä pienen mittakaavan omaavia. Samaten ruotsalainen Rebecca Ferguson oli kyllä erittäin hyvässä kunnossa. 7

The Voices sopii mainita. Ryan Reynolds näyttelee aavistuksen yksinkertaista ja pidettävän oloista kaveria, joka kuitenkin kuulee ääniä päässään ja projektoi ne ulos mm. kissansa ja koiransa kautta. Siitä lähtökohdasta onkin hyvä lähteä iskemään työpaikan tiliosaston tytteleitä. Mustaa huumoria koko rahalla. Päähenkilö elelee hieman omassa maailmassaan ja blokkaa ikävät asiat tyystin mielestään. Siellä värit ovat kirkkaita ja lämpimiä jne. Sisältää myös ihan hauskan credits scenen. Ja Anna Kendrickin. Ja Gemma Artertonin. 7,5

Teemalta tuli vielä ranskalainen Les Diaboliques katsottua jostain vuodelta 1955 ja olihan se hehkutuksen arvoinen. Ei muuta kuin värit vain päälle, niin olisi käynyt nykyaikaisesta elokuvasta. Juonellisesti kun oli reippaasti aikaansa edellä ja jännityskin rakentui piinaavaksi ilman mitään musiikkeja, tai keinotekoisia pelotuskeinoja. Jouduin myöhään illalla katsellessa laittaamaan varmuuden vuoksi valot päälle. Ohjaaja Clouzot'n nimi korvan taakse, jos joskus ehtisi kaivamaan lisää elokuvia. Juonihan sinänsä olisi sopinut täysin Hitchcockin elokuvaan ja ilmeisesti Hitch olikin yrittänyt ostaa kirjan oikeuksia itselleen siinä onnistumatta. 10

 

[MustatKortit]

Uusi Poltergeist oli kyllä aika tuubaa... Eihän tuo ollut jännittävä saati pelottava juuri ollenkaan, se on aika huono homma, kun kyseessä on kauhuleffa.

Elokuvista Sinister ja The Conjuring on kummastakin tulossa pian kakkososat. Nämä olivat varsin päteviä kauhuleffoja, joten on kyllä odotuksia hyvistä jatkoistakin. Erityisesti tuo Sinisterin jatko-osan juoni vaikutti mielestäni lupaavalta, kun trailerin katsoin.

 

[Squit]

Tuli katseltua Ex Machina. Joku ei tossa toiminut omalla kohdalla, en saanut kiinni, mutta hemmetin hyvaa nayttelijatyota taytyy sanoa. Domhnall Gleason on tuttu ja hyvaksi todettu, Oscar Isaacilla myos loistava suoritus. Molemmat muuten nayttelevat seuraavassa Star Warsissa. Homman varastaa silti Alicia Vikander joka veti huikean rooliin. Kova nayttelijatar tulossa ruotsista ja tulee olemaan huikea nimi.

 

[Jupe]

Tuli katsottua viikonloppuna pari loisteliasta elokuvaa, aloitetaan melkein täydellisestä.
Grand Budapest Hotel
Odotin ehkä vielä enemmän tältä, näyttelijäsuoritukset olivat priimaa, mutta pieni jäykkyys ja vielä hullumpi tarina olisi toiminut paremmin, elokuvallinen tyyli olisi antanut odottaa vieläkin repäisevämpää stooria ja samat näyttelijät olisi toiminut mainiosti. Jotkut sivuroolit jäi vähän ohuiksi, pyydetty isoja nimiä mukaan mutta eivät silti olleet mielestäni merkittävästi esillä ja päässeet esiin vahvuuksillaan. Musascore ja äänimaailma oli vahva.
Kokonaisuudessaan erittäin viihdyttävä elokuva ja upeasti kuvattu. 4+ / 5

Sitten tullaan mestariteokseen nimeltä Whiplash.
Tämä pääsi yllättämään ja ampaisee kirkkaimpaan kärkeen ainakin musiikkielokuvien osalta mitä olen nähnyt reilun 30 vuoden aikana. Huikea rooli J K Simmonsilta ja tämä suoritus vasta puskista tulikin, miehen näin umpisurkeassa Terminatorissa jokseenkin kökössä sivuroolissa löysä puku päällä ja nyt, tsiius, en olisi ikinä uskonut että pystyy tuollaiseen "turkkamaiseen" suorittamiseen, preesenskin oli jäätävä. Miles Tellerin suoritus oli taas huikean realistinen kun esitti normaalinoloista koulupoikaa joka satsaa kaiken rumpuihin ja yrittää onnistua vaativassa orkesterissa.
Tämä tulee katsoa hyvillä äänillä varustetusta setistä ja kun lopputekstit pamahti ruudulle olin jenkkiläisittäin goosebumbseilla. Huh huh, ei ole vähään aikaan mikään päässyt näin paljon yllättämään. Yksi syy elokuvan vaikuttavuuteen on musiikki, sillä on iso merkitys mun elokuvakokemuksiin. Mestariteos. 5+ / 5

_

 

[stunt cock]

Kiinnostaisi tietää oudoimpia näkemiänne elokuvia? Mielellään sellaisia mitä pidätte ainakin omasta mielestänne jollain muotoa harvinaisina, joten mitkään peruslynchit tai niistä vaikutteita ottaneet sekoiluineen tai sen paremmin muutkaan tavalliset juonitwisti/mindfuck-jutut ei kelpaa. Obskuuri lienee avainsana. Saa olla tekemällä tehtyä taidettakin, tai ehkä näkökulmasta riippuen juuri sitä. Genrellä ei väliä.

Salo, sodoman 120 päivää varmaan täyttää hyvin määritelmän outo elokuva. Myös Caligula vuodelta 1979 on varsin hyvin määritelmään sopiva. Taxidermiaa ei myöskään sovi vähätellä.

 

[Jupe]

Caligula vuodelta 1979 on varsin hyvin määritelmään sopiva.

Caligulahan on vain paska elokuva, ei outo tai voihan se olla oudosti paska. :) Mielipiteitä toki mutta outous mitä tarkoitat on ilmeisesti ne pornokohtaukset mitkä lisättiin siihen jälkikäteen ja niitä ei ohjannut Tinto Brass eikä muutenkaan nimekkäät näyttelijät olleet mukana. Leffahan on muuten Penthouse lehden tuottama ja muistaakseni joutuivat vuokraamaan oman teatterin ensi-iltaa varten jotta saivat esitettyä leffaa johtuen pornosta.

_

 

[Kalmari]

Caligulahan on vain paska elokuva, ei outo tai voihan se olla oudosti paska. :) Mielipiteitä toki mutta outous mitä tarkoitat on ilmeisesti ne pornokohtaukset mitkä lisättiin siihen jälkikäteen ja niitä ei ohjannut Tinto Brass eikä muutenkaan nimekkäät näyttelijät olleet mukana. Leffahan on muuten Penthouse lehden tuottama ja muistaakseni joutuivat vuokraamaan oman teatterin ensi-iltaa varten jotta saivat esitettyä leffaa johtuen pornosta.

_

Itse muistan lukeneeni, että leffa oli avausviikonloppunaan ihan "oikeissa" teattereissa ja teki huikeaa lippumyyntiä. Sitten elokuvaa kiellettiin esittämästä näissä "oikeissa" teattereissa ja esitykset pyöri lähinnä näissä XXX -teattereissa ilman mainostusta.

Mutta joo, onhan se suhteellisen paska. Vähän kuin huonoa pehmopornoa katsoisi, johon lisätty muutama hc-kohtaus.

 

[mako]

Noel Marshallin "Roar" vuodelta 1981 on kieltämättä yksi erikoisimpia elokuvakokemuksia hetkeen. Laitan tästä lainauksen Elitisti.netin arviosta:

"Sanotaan se suoraan, pasifisteille sun muille hipeille (joiden on ehkä alun perin ajateltu olevan elokuvan kohderyhmää) elokuva on liian kökkö ja typerä. Sen dialogi on lähes The Room -tason tyhjänpäiväisyyksiä kankeasti lausuttuna, juoni olematon, ja ratkaisuksi tarjottu lopetus ei ratko oikeasti yhtään mitään. Tästä huolimatta katsojilla on alhaisia viettejä. Näihin lukeutuu muun muassa se, että on viihdyttävää seurata, kun iso leijona juoksee kiinni pakenevan miehen ja kaataa tämän maahan, sivaltaa ihmistä tassulla tai yrittää tunkea ukon pään kokonaisena kitaansa. Jackass-tyylisestä kipuhuumorista nauttiville elokuva on mannaa.

Elokuvan uusintakierroksen yhteydessä tavataan muistuttaa, ettei eläimiä vahingoitettu elokuvaa tehtäessä, mutta 70 kuvausryhmän ihmisjäsentä sai näiden kynsissä erilaisia vammoja. Näistä Noel Marshall sai kuolion toistuvista haavoista, Melanie Griffith joutui ottamaan kasvojen uudelleenmuotoiluleikkauksen, ja kuvaaja Jan De Bont menetti koko päänahkansa, joka piti kiinnittää 130 tikillä uudestaan paikalleen. Apulaisohjaaja Doron Kauperia purtiin kurkkuun ja matkalla ambulanssin kyytiin leijonat purivat häntä vielä takapuoleen. Verenvuodatusta on taltioitu kiitettävästi filmillekin, ja on ajoittain uskomatonta, millaisia kohtauksia elokuvaan on jätetty. Kukaan näyttelijä ei ilmeisesti suostunut enää uusintaottoihin. Kuvauksiin meni kaikkiaan viisi vuotta."

Suosittelen katsomaan, vaikka elokuvalliset arvot ovat mitä ovat. Vaikka leffoja on tullut nähtyä vuosien aikana tuhansia, niin tämä onnistui hämmentämään pitkästä aikaa.

 

[Jupe]

^ En ole kyseistä Roar -elokuvaa nähnyt, mutta clipeistä päätellen en usko että suurta hinkua näihin rooleihin on ollut. Vai onko Noel Marshall tehnyt tämän vähän niin kuin Star Warsit että kerrotaan sitten näyttelijöille paikan päällä miten kohtaus menee ja kenen kanssa näyttelet, 10 urosleijonan, yes!
"Lion Fight" ROAR Movie Clip # 3 - YouTube

_

 

[Squit]

^ En ole kyseistä Roar -elokuvaa nähnyt, mutta clipeistä päätellen en usko että suurta hinkua näihin rooleihin on ollut. Vai onko Noel Marshall tehnyt tämän vähän niin kuin Star Warsit että kerrotaan sitten näyttelijöille paikan päällä miten kohtaus menee ja kenen kanssa näyttelet, 10 urosleijonan, yes!
"Lion Fight" ROAR Movie Clip # 3 - YouTube

_

Tuossa kohtauksessa heiluva kaveri on kasittaakseni herra Noel Marshall itse. Aika hyvin puraisee urosleijona kadesta kun kavi tappeluparin erottamassa. Nayttelijathan saa katevasti perheesta. Tippi Hedren oli silloin herran vaimo ja Tippin tytar on taas Melanie Griffith. Omat pojat John ja Jerry menee muiden mukana tietty. Kasittaakseni Noelilla oli itsellaan jotain elaimia, tai sitten kokemusta niiden kaitsimisesta ja varmaan sen takia luuli olevansa joku Tarzan. Lyhyista patkisa mita saa selville, niin tuntuu, etta kissipedot on lyoty ihmisten kanssa yhteen ja Noel Marshall juoksee sinne tanne ilman kassaria estaakseen kissojen ja ihmisten valiset konfliktit.

 

[Jupe]

Tuossa kohtauksessa heiluva kaveri on kasittaakseni herra Noel Marshall itse.

Niinpä onkin en tunnista herran ulkonäköä ja näemmä saanut vihdoinkin teatterilevityksen jenkeissä nyt 2015 keväällä. Ei ole aiemmin ollut jenkeissä elokuvateattereissa ja eläimet olivat heidän omiaan jos ymmärsin alla olevasta klipistä oikein, perheellä oli tuolloin farmi täynnä petoja.

Tässä hyvä n 4min CBS klippi missä kerrataan elokuvan "kohokohdat" joissa meinaa käydä kalpaten näille nimekkäille näyttelijöille. Erikoisuudessaan mielenkiintoinen elokuva ja olihan CBS klippinsäkin otsikoinut Most Dangerous Movie.
"Roar" actors battle animals in newly-released 1981 film - YouTube

_

 

[Ted Raikas]

Katselin tuossa viime vuonna ilmestyneen Pompeii -leffan ja herrajumala, mitä sontaa se oli. Odotin kyllä, että sieltä ei kovinkaan huikeaa spektaakkelia ole luvassa, mutta alitti kaikki matalat odotuksetkin aika reippaanlaisesti. Tuossa elokuvassa ei toiminut oikeastaan yhtikäs mikään. Näyttelijäsuoritukset oli puisevia ja elottomia kautta linjan, vaikka mukana on joitain ihan nimekkäitä ja kannuksia ansainneitakin tapauksia. Jotenkin näyttelijöistä ihan huokuu, että nyt ollaan tekemässä sellaista paskakekoa, että ei tässä kannata paljoa edes yrittää. Juoni sisälsi suunnilleen kaikki kliseet mitä kuvitella voi ja rytmitys sen mukaista. Tehosteet oli nykystandardeilla aivan käsittämättömän heikkolaatuisia ja epäuskottavia. En tiedä paljonko rahaa tähän tekeleeseen on syydetty, mutta ainakaan sillä ei olla oikeata näyttävyyttä saatu aikaan.

Melkoista. No, välillä on hyvä nähdä tälläisiäkin, niin osaa taas arvostaa hyvin tehtyjä elokuvia. En kyllä voi suositella kenellekään tätä kikkaretta.

 

[Baldrick]

"Schindlerin lista" tuli toissapäivänä katsottua taas ja onhan se vaan yksi historian parhaimmista elokuvista. Ketkä ei ole vielä nähneet, paikatkaa aukko sivistyksessä, suosittelen lämpimästi. Spielberg ilmeisesti teki työnsä ilman palkkaa, kun ei halunnut rahastaa juutalaisten kärsimyksillä. Biografioiden joukossa kirkasta kaartia, sillä henkilö on sataprosenttisesti ansainnut elokuvan itsestään ja vielä loistavan sellaisen, minkä saikin.

"Whoever saves one life, saves the world entire."

 

[alwahla]

Katselin tuossa viime vuonna ilmestyneen Pompeii -leffan ja herrajumala, mitä sontaa se oli.

Mitäs tykkäsit Jon Snown esityksestä? Vetikö sanattomaksi?

 

[Ted Raikas]

Mitäs tykkäsit Jon Snown esityksestä? Vetikö sanattomaksi?

Sama ilmehän sillä oli koko ajan naamalla kuin Game of Thronesissa. Ei kyllä ole Kit Harington näyttelijänkyvyillään vielä vakuuttanut (jos niitä nyt onkaan). GoT:ssa nyt menee, kun hahmo itsessään on kirjoitettu hyvin ja homma muutoin on osaavien ohjaajien hanskassa.

Oli kyllä kaikki muutkin näyttelijät aika seipään nielleitä. Kiefer Sutherlandkin oli aivan uskomattoman onneton, lähinnä tahattoman koominen hahmo. Adewale Akinnuoye-Agbaje oli ainoa jolla oli vähän yritystä, mutta muuten...

 

[alwahla]

Tuli katsottua viikonloppuna pari loisteliasta elokuvaa, aloitetaan melkein täydellisestä.

Grand Budapest Hotel on yksi viime aikojen parhaimmista mustista komedioista, ellei peräti paras. Todellista tykitystä alusta loppuun ja kaikki palaset loksahtivat paikalleen.

Whiplash ei puolestaan kolahtanut yhtään J.K. Simmonsin maanista suoritusta lukuunottamatta. Jazz on yksi harvoista musiikkilajeista, joita en voi sietää ollenkaan ja koska tässä filmissä keskityttiin nimenomaan jazzin "ihmeellisyksiin", olin kuolla tylsyyteen niissä soittokohdissa. Pidän rumpujen soitosta, mutta kun niitä hakataan näennäisesti vailla mitään päämäärää, alkaa se tuntua puuromaiselta. Loppukohtaus oli harvinaisen tylsä ja ennakoitavissa.

 

[Vintsukka]

Genreleffoja esittävä Cinemadrome järjesti tänään Tampereen Niagarassa mysteerileffaillan. Liput 3 euroa, leffaa ei kerrota etukäteen. Täysi sali räjähti nauruun ja antoi aplodit kun elokuvan nimi lävähti kankaalle: Emmanuelle - erotiikkaa maailman ympäri (The Degradation of Emmanuelle), Italia 1977. Eipä olisi tullut tuollaistakaan koskaan mentyä tietoisesti leffaan katsomaan, mutta tulipahan nyt koettua. Tahatonta komediaahan tuo oli nykypäivän mittapuulla eikä mitään erotiikkaa, melkein saman verran pyllyä ja puskaa on nykyään joka toisessa toimintaleffassa. Hauska kokemus kaiken kaikkiaan.

 

[Klose16]

Whiplash ei puolestaan kolahtanut yhtään J.K. Simmonsin maanista suoritusta lukuunottamatta. Jazz on yksi harvoista musiikkilajeista, joita en voi sietää ollenkaan ja koska tässä filmissä keskityttiin nimenomaan jazzin "ihmeellisyksiin", olin kuolla tylsyyteen niissä soittokohdissa. Pidän rumpujen soitosta, mutta kun niitä hakataan näennäisesti vailla mitään päämäärää, alkaa se tuntua puuromaiselta. Loppukohtaus oli harvinaisen tylsä ja ennakoitavissa.

Oli musiikista mitä mieltä vaan, imo itse soittokohtaukset olivat aivan tajuttoman hienosti tehdyt. Rytmitys aivan nappiin. Parhaat hetket toki niissä harjoitusten pienissä hakemisissa. ;-)

Harvoja leffoja viime vuosilta, jotka meni nopeasti täydellä nautinnolla. Lopun olisi voinut jättää joo bonuksiin.

 

[Ted Raikas]

Oli musiikista mitä mieltä vaan, imo itse soittokohtaukset olivat aivan tajuttoman hienosti tehdyt. Rytmitys aivan nappiin. Parhaat hetket toki niissä harjoitusten pienissä hakemisissa. ;-)

Lisäksi tuo päänäyttelijä, eli Miles Teller käsittääkseni on oikeastikin rumpali näyttelemisen ohella, joten varmaan jotain jutusta ymmärtää ja osaa siten heittäytyä tilanteeseen. Miehen todellisista taidoista ei ole toki hajua, mutta se nyt on aika irrelevanttia sinällään.

Huikea elokuva kyllä. Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tulee vuoden loputtua äänestettyä sinne ykköstilalle täällä Jatkoajassa.

 

[Osmo Rapeli]

Hihkun tässä nyt alkavaa Bruce Lee -elokuvien viikonloppua koticinemassani. Jo pelkkä kansitekstien lukeminen saa aina hyvälle tuulelle.

 

[Buster]

Fantastic Four katseltu ja oli sitten aika pitkä 1h 40m. Tuostakin sitten pitänyt rebootti/mikälie origin story yrittää viritellä. Alku on ihan mielenkiintoinen, mutta jossain siellä keskivaiheilla on vedetty huolella mutkat suoraksi. Jonkinlaisia konflikteja viriteltiin päähahmojen välille, mutta sitten ne yhtäkkiä ohitetaan suurinpiirtein olankohautuksella. Ympäristö ei vaihdu mihinkään. Jos pahista joudutaan odottamaan elokuvan viimeiselle 25 minuuttiselle saakka ja ollaan tyyliin tunti tiedetty kuka sieltä on tulossa, niin onhan se hieman käsittämätöntä supersankarileffassa. Visuaalisesti aika köyhää, ei kunnon toimintakohtauksia ja lopputaistelussakin Miles Tellerin hahmolla taitaa olla kolme peräkkäistä vuorosanaa, joilla se selventää meille tyhmille katsojille laiskimmalla mahdollisella tavalla mitä siellä valkokankaalla oikein tapahtuu ja miksi meidän pitäisi välittää. Paskan ja mielikuvituksettoman elokuvan summaa osuva loppukohtaus, missä mietitään supersankariryhmällemme nimeä. Mikähän se mahtaisi olla? Siihenkin vielä päädytään kömpelösti ja huumorittomasti. Hyvä casti, mutta mielikuvitukseton ja tylsä. Elokuvan suurin saavutus saattaa olla se, että se onnistuu olemaan uskomattoman keskinkertainen olematta kuitenkaan varsinaisesti huono. Toki jos se olisi ollut huono, niin silloin se olisi edes viihdyttänyt, koska sen huonoudelle olisi voinut naureskella. 5

Pixels oli sitten toinen ja jostain syystä jo ajatus Kevin Jamesista presidenttinä nauratti. Vanhoista arcadepeleistä kertova elokuva siis kyseessä. Ja olihan se ihan passelia ajankulua, eritoten 3D:nä. Nostalgiatrippiä vanhoille patuille ja nuoremmatkin tuntuivat ihan hyvin viihtyvän, vaikka varmaan meni 80-luvun viittaukset ohi. 6+

Papertowns puolestaan yllätti ihan positiivisesti. Kelpo näyttelyä, riittävän mielenkiintoinen juoni ja soundtrack maistui. Vaikken nyt varmaan kohdeyleisöä ollutkaan, vaikkei niistä teinivuosista nyt niiin kauaa ole 7,5

 

[DarkTower]

"Schindlerin lista" tuli toissapäivänä katsottua taas ja onhan se vaan yksi historian parhaimmista elokuvista. Ketkä ei ole vielä nähneet, paikatkaa aukko sivistyksessä, suosittelen lämpimästi."

En tiedä onko kuitenkaan yksi parhaimmista IMO, mutta hieno leffa silti. Itse aihe/juoni/faktapitoisuus taas on yksi historian parhaimmista. Tämä leffa pitäisi näyttää yläasteella historian-tunneilla joka koulussa. Jottei natsien tekemiset unohtuisi ikinä.

Vieläkö saisi vastaavan elokuvan Stalinin joukkomurhista venäläisten keskitysleireillä toisessa maailmansodassa.