Jatkoajan leffakerho

[pernaveikko]

mutta itse leffa olikin varsin puuduttava ja vanhojen jo filmattujen juttujen uudelleenlämmitystä.

Ai olet jostain netistä onnistunut jo varastamaan kolmannen Tuntemattoman.

 

[MustatKortit]

Entourage oli todella viihdyttävä elokuva, siis sarjaa seuranneille. Leffa ei ollut saanut mitään kovin erikoisia arvosteluja ja ymmärtäähän sen, kun juoni on aika perinteinen, aivan kuin siitä tv-sarjasta repäisty. Tällä ei tavallaan ole paskaakaan väliä sarjan ystävälle, sillä kaikki halutut elementit leffasta löytyvät: vanha kööri koossa, maaninen Ari studiopomona, kauniita naisia ja huikea cameo-roolien kavalkadi. Itse asiassa leffassa oli niin paljon cameoita, että menin aivan sekaisin laskuissa.

Erittäin hyvillä mielin tuon katsoi, tuli useita kertoja naurahdettua ääneen näille sälleille.

 

[Barcelona]

Tuli tällä viikolla katsottua digiboksilta hieman klassikkoleffoja eli Casablanca (1942) ja The Night of the Hunter (1955). Molemmat leffat on IMDB:n top 250 listalla sijoilla 33 (Casablanca) ja 234 (The Night of the Hunter).

Casablancan olen nähnyt vuosia sitten mutta näköjään sen vielä hyvin muisti ulkoa. Ehkä se että elokuva on klassikko ja muutama kohtaus on niin legendaarinen että se vei vähän terää kyseisistä kohtauksista. Ja sitä "As Time Goes By" biisiä on varmaan kuullut hisseissä kyllästymiseen saakka kun se tuppasi leffan aikana ärsyttämään. Mutta Ingrid Bergman ja Humphrey Bogart on sen verran legendaarisia näyttelijöitä että kyllähän ton leffan uudestaan katsoi. Erityisesti Ingrid Bergmanissa silmä lepäsi ja siinä on kyllä ollut todella kaunis nainen!

"The Night of the Hunter":in taas katsoin nyt ekaa kertaa. Robert Mitchum oli kyllä aivan loistava roolissaan ja pidin leffan visuaalisesta ilmeestä. Mutta leffan loppu oli kyllä pienoinen kultuurishokki ja siinä huomasi taas miten elokuvan tekeminen on vuosien saatossa muuttunut. Mitenkään hirveesti loppua spoilaamatta niin nykyään kun lopputappelu/jahtaus kestää yleensä about pienen ikuisuuden niin nyt homma oli ohi parissa minuutissa. Tavallaan mukavaa vaihtelua.

Kuten yleensäkkin ennen 60 lukua tehdyissä leffoissa niin pikkaisen meikäläistä häiritsi se teatterimaisuus mikä aina noita leffoja leimaa. Esim. näkee että jotkut ulkoilmakohtaukset on kuvattu lavasteissa ja näyttelijät puhuvat melkeen kirjakieltä eivätkä kiroile. Siksi itselle näiden vanhojen leffojen arvosteleminen, eli tähtien antaminen IMDB:ssä, on aina hieman vaikeaa. Arvostellako leffa sen mukaan mikä fiilis oli leffan jälkeen vaiko pitäisikö ottaa siinä huomioon sitten ajan henki, tekniikka ja vaatimukset.

 

[MustatKortit]

...Erityisesti Ingrid Bergmanissa silmä lepäsi ja siinä on kyllä ollut todella kaunis nainen!
...

Ylehän on tässä viime viikkoina esittänyt paljon Bergmanin elokuvia ja Casablanca tuli muutama päivä sitten. Tietysti katsoin.

Kaunis nainen.

 

[Buster]

Itsekin tuli Bergmanin leffoista toissa päivänä katsottua tallennettuna ollut en kvinnas ansikte. Ihan pätevä elokuva, eikä näköjään ihme jos loppu tuntui hieman kiirehdityltä ja katkonaiselta kun trivian mukaan ohjaaja Gustaf Molander jossain vaiheessa keskeytti kuvaukset kokonaan, koska ei ollut vielä selvillä miten leffa loppuu. Leffa oli vielä ajalta ennen Bergmanin Hollywoodiin lähtöä, eikä ollut kovinkaan vaikea leffaa katsoessa kuvitella, että tytöstä tulee pian legenda. Hyvin ne ruotsalaiset osaa tuon elokuvanteon kun olisi mielestäni käynyt täysin Hollywood -elokuvasta. Ja myöhemmin MGM näköjään tehnyt oman versionsa Joan Crawfordin tähdittäessä.

Omaa sivistystä tuli myös aavistuksen paikattua kun viimeinkin vyön alle saatiin alkuperäinen Apinoiden planeetta. Kun elokuvan tekovuosi 1968 on tiedossa, niin leffaa katsoessa ei jää varmaan kenellekään epäselväksi, mikä on pääviestinä kun Charlton Hestonkin vieläpä kiroaa ihmiskunnan typeryyttä. Lisäksi apinat esitetään äärimmäisen suvaitsemattomina ja ennakkoluuloisina muita vieraita lajeja/kulttuureja vastaan. Sitä en tiedä onko omassa ja ilmeisesti vähän muidenkin päässä vain vikaa, koska ruudulla kun näkyi vain valkoisia ihmisiä, niin ei voinut olla ajattelematta vertauskuvallisesti, että apinat olisivat afrikkalaisia orjia. Ja valkoiset ihmiset puolestaan olisivat samanlaisia kuin orjuuttajien silmien läpi nuo afrikkalaiset orjat vaikuttivat olevan. Toki ainakin kirjan kirjoittanut Pierre Boullet totesi, että sai idean tarinaan eläintarhassa ollessaan ja miettiessä, että mitä jos apinoiden ja ihmisten osat vaihtuisivat. Vai onko kyse vain ihan jostain muusta leffantekijöiden kohdalla. Kymppi tuolle tuli lätkäistyä kun aikansa punnitsi ja pari tuntia meni kuin sormia napsauttamalla.

Parhaan animaation Oscar taitaa olla aika selvää kauraa kun tuon Inside Outin idea oli mahtava ja toteutuskin toimi erittäin hyvin jopa suomeksi dubattuna. Siinä on jollain välähtänyt vähän samalla tavalla kuin sillä "Hei kuka puhuu" -leffojen ideoijalla. Eli ihmiset on koneita, joita hahmoiksi puetut tunteet ohjailevat napeista ja vivuista. Välillä nämä tunteet miettivät miten ja millä tavalla mihinkin tilanteeseen reagoida, mutta välillä joku tunne ottaa vallan ja painaa sieltä ilman muiden tunteiden "konsultaatiota" ja jarruttelua omanlaisensa reaktion kehiin. En tiedä oliko leffa jopa hauskempi vähän varttuneemmalle katsojalle, koska itsellä ainakin oli naama virneessä jatkuvasti ja nähtiinpä siellä myös Chinatown-viittaus. Mikä parasta niin elokuvassa oli oikeasti ajatusta, eikä siinä ollut mitään aivotonta kohellusta vailla mitään tarkoitusta. Toki jonkinlaista toimintaa siihen oli pakko ollut saada mukaan, mutta ihan kohtuu tyylikkäästi ja tarinaa palvelevasti se oli kiedottu mukaan. Lopulta tarjottiin ihan tyylikäs opetus. Aavistuksen sakkasi loppua kohden, mutta parhaita animaatioita mielestäni viime vuosina ja ysin lätkäisin, mikä on paljon animaatiolle jos ei tekijöistä löydy Miyazakia. Olkoonkin etten ole nähnyt niitä muita pientä hypeä aiheuttaneita kuten Frozenia, Upia, tai Wall-E:tä.

 

[avatar]

Pakko rustata pitkästä aikaa leffakommentti, koska vieläkin meinaan fiilistellä kokemusta. Katsoin tuossa taannoin parhaan trilogian, mitä elokuvahistoria mielestäni tietää.

Ja nyt pitää painottaa, että hommahan toimii todella juurikin trilogiana.

Ensimmäinen osa, Before Sunrise

Rakkautta ennen aamua (1995) - IMDb

Toinen osa, Before Sunset

Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) - IMDb

Ja kolmas osa, Before Midnight

Rakkautta ennen keskiyötä (2013) - IMDb

Olin aikanaan nähnyt ensimmäisen osan joskus vuosia vuosia sitten ja olin siitä teini-iässä varsin vaikuttunut. Sen jälkeen asia jäi jonnekin synapsivarastoon ja en ollut sen suuremmin ajatellut koko leffaa.

Kunnes tuossa joitakin päiviä sitten törmäsin vain ihan sattumalta siihen tosiseikkaan, että mainiolle leffalle oli tehty jatko-osa. Ja mikä mielenkiintoisinta, vielä toinenkin jatko-osa.

No, päätin sitten ensin verestää muistia alkuperäisellä rainalla. Ja katsoin sitten miltei samaan syssyyn nuo kaksi jatko-osaa. Mind blown!

Tiedän. Täällä todennäköisesti aika moni vierastaa jo koko tarinaa ensimmäisen osan perusteella. Onhan se sellaista yltiöromanttista hömppää. Se on totta. Se ON yltiöromanttista hömppää. Mutta saatanan hienosti kirjoitettua sellaista. Ja on myönnettävä myös se, että Ethan Hawkin ja Julie Delpyn näyttelijäsuoritukset ensimmäisessä osassa nuorina ovat vielä vähän hapuilevia. Hieno leffa se silti on.

Mutta annapa olla, kun jatkoin ensimmäiseen jatko-osaan. Leffathan on siis kuvattu jotakuinkin yhdeksän vuoden välein jokainen. Mikä tekee saagasta todella vaikuttavan. Henkilöt ovat aidosti vanhenneet juuri sen verran, kuin leffassakin annetaan ymmärtää. Ja on myöskin näiden kahden henkilön kypsyys näyttelijöinä selkeästi nostanut tasoaan. Ja on myöskin dialogin rakentaminen ja vieminen petraantunut. Julmetun hienoja keskusteluja. Julmetun hienoja ja pitkiä kamera-ajoja. Julmetun hienoa henkilökemiaa.

Mutta se kolmas leffa. Se vei kyllä maton ihan tyystin jalkojen alta. En spoilaa ketään, joka leffoja ei ole nähnyt, joten jätän yksityiskohdat. Mutta totean vain, että niin vaikuttavaa kerrontaa, pitkää kamerarallia ja dialogia en ole nähnyt ikinä, missään. Varsinkin kolmannen osan pitkät pätkät saivat jo Quentin Tarantinon sinällään hienot, mutta sisällöttömät dialogirallit näyttämään melko amatöörien puuhasteluilta.

Sehän näissä leffoissa se oleellisin homma onkin, että vaikka on aivan perusteltua todeta, että eihän moista tarinaa todellisessa elämässä ikinä tapahtuisi - vaikka se toki mahdollista onkin - mutta se ei millään tapaa häiritse. Hienointa on ehkä se, että se ällöromanttinen meno muuttuu saagan edetessä koko ajan lähemmäs realismia ja niin tyylillä, että vain ahmin ja ahmin sitä tarinaa, mitä leffat verkkokalvoilleni syytivät.

Ja kyllä on Julie Delpystä kehittynyt ensimmäisen ja viimeisen leffan välillä aika eri näyttelijä. Toki ikääkin on sen 18 vuotta enemmän. Ja silti, vaikka mamma on allekirjoittanutta jonkin verrankin vanhempi, niin kyllä silti vielä söisin sen kädestä. Itse asiassa Ethan Hawkin hahmo ensimmäisessä leffassa ei ollut niin järin uskottava. Ehkä siksi, kun poika - vielä silloin "poika" - oli vain niin tyystin kaunis objekti. Sittemmin kaverikin sai jo vähän särmää ulkonäköönsä.

Nyt enää jään odottamaan, viekäkö porukalla Linklater, Delpy, Hawk olisi mielenkiintoa seitsemän vuoden kuluttua vääntää neljäs leffa. Ei haittaa, vaikkeivät tekisikään. Mutta en oikein pysty uskomaan, että silloinkaan pettäisivät. Kaikki leffat imdb:ssä kasin yläpuolella. Ei syyttä. Mutta trilogia yhtenä kokonaisuutena ansaitsisi vähintään sen ysin. Todelliset aplodit viimeisen leffan viimeisistä viidestätoista minuutista.

Sanoisin toki, että jos olisin parikymppinen teinipoika, en minä tätä tekstiä nyt kirjoittaisi. Viisitoista vuotta myöhemmin tämä on parasta, mitä maailma minulle on tarjonnut leffojen saralla

Onkohan ketään, kuka olisi edes lähelle samaa mieltä?

 

[avatar]

Kolmonen taisi olla omalla listalla vuoden paras elokuva ja on jopa vähän ihmeellistä miten sitä tuli katsottua jotenkin euforiassa ja iho kananlihalla.

Kyllä. Se kontrasti sen päivällispöytäkeskustelun ja sen lopun välillä on kyllä huikaiseva. Tuijotin vain koko leffan kuin puulla päähän lyötynä. Euforia on kyllä paras sana kuvaamaan kokemusta.

Joutunee varmasti jäähdyttelemään vaikka puolisen vuotta ja joskus kevättalvella pistää 1,5 litran punkkuleka pöytään ja ahmia koko settiä kerralla uudestaan.

 

[Jupe]

Tuli katsottua Michael Mannin ohjaama Heat uudestaan. 20 vuotta edellsiestä katsomisesta ja en muistanut elokuvasta juuri mitään. Ensi vaikutelmat elokuvan jälkeen oli vähän kaksijakoiset, ehdottomasti laadukas elokuva ja huippuun viritettyä näyttelijä työtä Bobby De Nirolta ja Pacinolta etunenässä. Mutta täytyy todeta että suurena Michael Mann ohjauksien ystävänä en kuitenkaan elokuvallisesti nosta tätä hänen parhaaksi, Pidän itse enemmän Mannin tyylitellymmästä tehdä elokuvaa jota nähdään vaikkapa Collateralissa, mies on valojen ja yöllisen kaupunkikuvauksen mestari, unohtamatta intensiivisiä musascoreja.
Heat kuitenkin on kovan luokan toimintaa eturivin näyttelijöillä, tarinaa ja tarinan vientiä ajojahtia on aika kauan, ehkä 30min liikaa sujuvamman elokuvakerronnan kannalta mutta toisaalta kaksi päästaraa pelastaa pitkän elokuvan ja pitää mielenkiinnon yllä. Viimeisen kohtauksen kasvokuva Pacinosta on kuin Leonen länkkäreistä, upea ja intensiivinen close up.
Leffa on parasta 90-luvun toimintaa ja gangsteritarina ikäänkuin tutummatkin De Niro ja Pacino tuotokset mutta vain tuotuna nykyaikaan. Arvosana 4½ / 5

Sitten tullaankin elokuvan jälkimaininkeihin kun päätin hakea tietoa youtubesta, behind the scenes jne. Tuo erilaisen lähestymisen elokuvaan kun tutustuun tapaan jolla elokuva tehtiin ja saatiin näyttämään ammattimaiselta. Muutamia pointteja:
- Neil MacCauley on oikea henkilö Chicagosta, kuin myös Pacinon esittämä etsivä joten tarina henkilöistä ja tapahtumien kulussta perustuu tositapahtumiin, jopa kuuluisa keskustelu mikä leffassa nähtiin starojen kesken kahvilassa.
- Mann Chicagolaisena tutustui Chicagon rikoshistoriaan tuttujen etsivien kautta, eli mm tähän Pacinon esittämään etsivään, tässä käy myös ilmi että edes mennyt Dennis Farina joka on Mannin ohjauksista tuttu niin Miami VIcesta kuin muistakin rooleista on oikeasti ollut Chicagolainen poliisi.
- Näyttelijät mm päästarat harjoittelivat ensimmäistä kertaa urallaan oikeilla luodeilla ammattikouluttajien kanssa 3 kuukautta ennen leffantekoa.
- Elokuvassa on paljon realismia Mannin tyyliin, studiokuvauksia vähän ja paljon autentisia ulkokuvauksia niin laittomilta kukkotappeluareenoilta jotka Mann totesi sopivan rähjäisiksi elokuvaan kuin esimerkiksi rahankuljetusauton ryöstön jälkimainingit kadulla sisältää extroina oikeita työtä tekeviä etsiviä eli kohtaus esitetään samoilla taustahenkilöillä jotka olisivat olleet paikalla jos tapahtuisi ryöstö oikeastikin.

Mielenkiintoinen kokonaisuus tämä elokuva ja ehdoton toimintaklassikko.

_

 

[avatar]

Mielenkiintoinen kokonaisuus tämä elokuva ja ehdoton toimintaklassikko.

On. Joskin olen siitä eri mieltä, etteikö olisi Mannin paras elokuva, koska tämä itse asiassa on omalla listallani ylipäätään kaikkien aikojen paras yksittäinen elokuva.

Pitäisikin tsekata itsekin noita behind the scenes juttuja. Alkoi nyt kiinnostaa, kun mainitsit. On aina jäänyt. Oli aikanaan dvd:llä tämä joskus vuosikymmen ja kauemminkin sitten. Mutta siihen aikaan ei paljon lisämatskuja ollut, kun leffa nykäisikin vielä keskellä, kun vaihtoi layeria. Hienot pahvikannet oli.

Leffan katsonut varmaan vuosien myötä kymmenisen kertaa. Nyt on pakko odotella ainakin pari vuotta, että siitä taas saa ehkä jotain irti, kun vuorosanatkin kait ovat jo kohta päässä valmiina.

 

[nikozwan]

Onkohan ketään, kuka olisi edes lähelle samaa mieltä?

Pitkä päivä takana, ei jaksa nyt pureutua tarkemmin aiheeseen, mutta kyllä, olen erittäin lähelle samaa mieltä. Itse diggailin myös viimeisestä osasta todella paljon. Arkirealismi ja näiden kahden päänäyttelijän henkilökemia ovat niin vahvoja, ettei voinut tehdä muuta kuin nojata leffateatterin penkissä taaksepäin, ja nauttia kyydistä. Linklater osaa kyllä dialogin ja näyttelijäohjauksen aivan esimerkillisen hyvin. Pitäisi katsoa uudestaan. Tuo punkkuleka-idis kuulosti itse asiassa hyvältä.

 

[SamSpade]

North Hollywood shootout joka oli Heatin pohjana, sekä FBIn Miami shootout 1986 olivat siinäkin mielessä merkityksellisiä että molemmat muuttivat melko radikaalisti poliisien aseistautumista ja varautumista tilanteisiin. FBI vaihtoi Miamin jälkeen 9mm pistoolit .40 kaliiberiin ja North Hollywoodin jälkeen .45 sallittiin käyttöön ja AR-15 kiväärit tulivat autoihin mukaan.

Mutta kyllä, on tuo klassikko ja kestää hyvin sen pari katselukertaa. Iso plussa todellakin tuosta ampumakohtauksesta joka oli hyvin realistinen (harvoin näin päin).

Edit: FBI on vaihtamassa takaisin 9mm

 

[Jupe]

On. Joskin olen siitä eri mieltä, etteikö olisi Mannin paras elokuva, koska tämä itse asiassa on omalla listallani ylipäätään kaikkien aikojen paras yksittäinen elokuva.

Tästä vielä, olen pitkälti samaa mieltä että on poikeuksellisen loistava elokuva mutta ajatus mitä hain oli että tässä pääkaksikko nousee ikään kuin ohjaajan yläpuolelle massiivisella karismalla ja täten himmentää Mannin osuutta lopputulokseen. Joten voisin jopa sanoa että tämä saa omallakin asteikolla paremman arvosanan kuin mikään muu Mannin elokuva johtuen paljolti pääkaksikosta mutta saan silti enemmän kiksejä hiukan erilaisesta Mann ohjauksesta. Itse arvostan esimerkiksi Manhunterin todella korkealle, pitkälti johtuen Mannin taidosta luoda täydellistä kasaritunnelmaa ja elokuvassa kääntyy eduksi ettei ole tähdillä täytetty näyttelijäkaarti. Mitä taas tulee vielä tyylitellympään ohjaukseen niin kamera-ajoja esimerkiksi yöllisistä autotunnelmista löytyy paremmin vaikkapa Collateralista ja Miami Vicesta vaikka tarinana olisikin köyhempi. Mann on muutenkin mestari kamera-ajoissa, henkilöiden toimiessa olet usein lähietäisyydellä mukana ja harvoin käytetään intensiivisissä kohtauksissa jotain yläviistosta kuvattua laajakuvaa.

_

 

[Skeletor]

Taas todistin itselleni, että kriitikoiden suosimat "huumorielokuvat" ovat yleensä jotain muuta mistä itse pidän. Kävin katsomassa tuon kovasti kehua saaneen Häiriötekijä-komedian. En ole nähnyt näytelmää, eikä mulla ollut mitään muita ennakko-odotuksia, kuin että pitäisi olla kuulemma hyvä. Aivan uskomattoman surkea tekele. Jos leffassa nauraa kerran ja lopun aikaa odottaa sen loppumista myötähäpeäfiiliksissä, niin onnea vaan kriitikoille. Tonnin seteli-ilme on nähty jo Kummelissa ajat sitten ja siinä se sentään toimi (näytettiin 10 sekuntia). Nyt koko leffa yritetään vetäistä saman ilmeen varaan. Tässä olisi tarvinnut sitä kuuluisaa taustanaurua, että olisi tietänyt, milloin pitää nauraa....

 

[sampio]

Heittäkääs joku leffasuositus kepeästä seikkailusta tai lievästi mustaan taittavasta komediasta. Kesällä katsoin muutaman leffan, joista Kingsman oli hyvä. Nyt on sellainen vaihe töissä ja opinnoissa, ettei jaksa mitään ultrarealistista sotakuvausta tai hitaasti kehittyvää ihmissuhdedraamaa katsoa, vaan kepeää hyvän fiiliksen lauantaileffaa tartteisin angstiini lääkkeeksi. Sopivan överi komediakin käy, muttei mitään loputonta kikkelivitsiä tartte tarjota kuitenkaan.

 

[Squit]

Heittäkääs joku leffasuositus kepeästä seikkailusta tai lievästi mustaan taittavasta komediasta. Kesällä katsoin muutaman leffan, joista Kingsman oli hyvä. Nyt on sellainen vaihe töissä ja opinnoissa, ettei jaksa mitään ultrarealistista sotakuvausta tai hitaasti kehittyvää ihmissuhdedraamaa katsoa, vaan kepeää hyvän fiiliksen lauantaileffaa tartteisin angstiini lääkkeeksi. Sopivan överi komediakin käy, muttei mitään loputonta kikkelivitsiä tartte tarjota kuitenkaan.

En tieda mita leffoja olet nahnyt, mutta heitan tassa muutaman mita on tullut nahtya. Mad Max: Fury road on tietenkin sopiva aivot narikkaan leffa. Mustaa komediaa, niin viime aikoina olen katsonut leffat St. Vincent (St. Vincent (2014) - IMDb ja This is where i leave you (Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2014) - IMDb St. Vincent oli oikeastaan loistava, kiitos Bill Murrayn joka on nero. This is where i leave you on sopivan kepea musta komedia. Jos overia komediaa haluaa, niin What we do in the shadows (What We Do in the Shadows (2014) - IMDb on loistava leffa. Komediat on yleensa samasta puusta veistetty ja tama uusi-seelantilainen mocumentti oli loistavasti erilainen ja mielestani viimeiseen vuoteen paras komedia.

 

[Vintsukka]

Rocky IV:n pistin pitkästä aikaa pyörimään. Naurettava leffahän tämä on mutta on se vaan perkele kuinka se toimii joka kerta! Apollon näytösmatsi ja James Brown. Rocky juoksemassa lumessa kun Drago treenaa huipputeknologian kanssa. Burning Heart. "I must break you." Yleisön kääntyminen Rockyn puolelle. Ja tietysti Gorbatsovin aplodit. Ei tätä leffaa voi olla rakastamatta.

Survivor - Burning Heart

 

[attendo]

Olin eilen pitkästä aikaa ihan elokuvateatterissa. Popcornia, vähän suklaata ja vesipullo. Kännykkä äänettömällä. Elokuva oli The Visit, mikä osoittautui virhevalinnaksi. Täyttä paskaa alusta loppuun. Mutta noin muuten oli tosi kiva käydä pitkästä aikaa leffassa ja aion mennä heti kohta uudelleen katsomaan Napapiirin Sankarit 2 kun tulee ensi-iltaan. Käykää ihmiset elokuvissa ja tukekaa elokuvasäätiötä!

 

[godspeed]

Jos haluatte tukea elokuvasäätiötä, niin käykää katsomassa jotain muuta kuin Napapiirin Sankarit 2. Muita ehdokkaita pyörii tälläkin hetkellä teatterissa.

 

[sampio]

Kiitokset @Squit suosituksista. Tällä kertaa valinta suosi Ranskalaista häähumua, joka löytyi Netflixistä. Natsasi juuri siihen mitä hain, eli kepeä komedia. Muutaman kerran nauratti ja pääosin oli hyvä meno päällä, vaikkei vitsit olisi osuneetkaan. Sellainen hyvän mielen komedia. Ajankohtainenkin vielä maahanmuuttaja teemallaan.

 

[Trenchtown]

Käykää ihmiset elokuvissa ja tukekaa elokuvasäätiötä!

En nyt osaa arvioida paljonko elokuvissa käymiseni tukee elokuvasäätiötä, mutta muuten olen leffassa käymisestä kanssasi samaa mieltä, oikein mukavaa puuhaa. Tätä Veikkauskortilla saatavaa etua olen hyödyntänyt paljon, kotimaisten elokuvien katsominen on tuon myötä selkeästi lisääntynyt.

Eläkkeellä kun olen, niin päivänäytöksien suosiminen on kohdallani osoittautunut hyväksi systeemiksi. Menneen kesän alussa Finnkino tosin nosti päivälippujen hintaa parilla eurolla, mutta kun eläkeläisalennus normaalihintaisista lipuista on arkena ennen klo 17 alkavissa näytöksissä -30% ja muina aikoinakin -20%, niin ei se älyttömän kalliiksi käy.

Nuorempana - eli joku 10-15 vuotta sitten - tuli käytyä leffassa paljonkin, mutta se sitten syystä tai toisesta jäi, kunnes viime vuosina olen löytänyt leffateatterissa elokuvan katsomisen ilot uudelleen. Useimmiten olen liikkeellä vaimon kanssa, mutta toisinaan yksinkin. Varsinkin kuumana kesäpäivänä on mukavaa siirtyä pariksi tunniksi elokuvateatterin viileään hämärään nauttimaan leffasta ja popkornista. No joo, onhan se nautinnon määrä toki kiinni elokuvasta, mutta aika vähän olen onnistunut mitään rimanalituksia valitsemaan.

 

[Vintsukka]

Kyllä leffassa käynti kivaa on. Viime vuonna tuli muistaakseni 48 leffaa nähtyä teatterissa. Tänä vuonna en ole ihan samassa vauhdissa mutta R&A-festarien ansiosta varmaan suunnilleen samoihin lukemiin päädyn vuodenvaihteeseen mennessä.

Viikon päästä alkaa viikon loma, bussimatkat ja hotelli sekä liput 16 R&A-festarinäytökseen ostettuna (viime vuonna katselin vain 9). Voisiko sitä paremmin lomaviikkoa käyttää?

 

[ZayWest]

Jens Lapiduksen Rahalla saa - luksuselämää(trilogian viimeinen osa) tuli eilen illalla ylefemmalta ja samalla kirjoihin nojaava trilogia maaliinsa Suomenkin televisiossa. Hyvällä tavalla todellista pahan mielen kamaa koko trilogia, mutta suosittelen rikosdraamojen ystäville ehdottomasti.

 

[MustatKortit]

Jens Lapiduksen Rahalla saa - luksuselämää(trilogian viimeinen osa) tuli eilen illalla tvfemmalta ja samalla kirjoihin nojaava trilogia maaliinsa Suomenkin televisiossa. Hyvällä tavalla todellista pahan mielen kamaa koko trilogia, mutta suosittelen rikosdraamojen ystäville ehdottomasti.

Hyvä trilogia kokonaisuudessaan, mutta mielestäni se eka osa on kuitenkin tavallaan kiinnostavin. Siinähän päähuomio keskittyy juuri tähän Joel Kinnamonin esittämään nuoreen kaveriin, joka tasapainoilee alamaailman ja Ruotsin elitistisen yläluokan (samanlaista yläluokkaa ei Suomesta löydy) ristipaineessa.

Elokuvassa kuvataan hyvin sitä eliittiin nousemisen esteenä olevaa lasikattoa.

Mutta kuten sanottua, niin kokonaisuudessaan hieno trilogia.

 

[ZayWest]

Hyvä trilogia kokonaisuudessaan, mutta mielestäni se eka osa on kuitenkin tavallaan kiinnostavin. Siinähän päähuomio keskittyy juuri tähän Joel Kinnamonin esittämään nuoreen kaveriin, joka tasapainoilee alamaailman ja Ruotsin elitistisen yläluokan (samanlaista yläluokkaa ei Suomesta löydy) ristipaineessa.

Minusta vain ja ainoastaan hyvä ettei nuo paremmat piirit ottaneet isompaa roolia. JW:n tarina(kuten koko trilogia) on kuitenkin aivan muuta kuin eliittipennut oikkuineen ja onneksi noista revittiin irti vain tarpeellinen.

 

[sampio]

Ai tuosta Rakkautta ennen -tuplasta on tehty jälleen jatko. Enpä ollut huomannutkaan, joten täytyy ottaa katseluun. Kaksi ekaa ainakin olivat todella hyviä draamoja, ei mitään perinteisiä lässyn lässyn -saippuoita, vaan muistaakseni aika elämänmakuisia tarinoita.