Thomas Vinterbergin Jahti (Jagten) on eräs väkevimpiä jollei jopa väkevin draamaelokuva viimeisimpien vuosien ajalta. Elokuvassaan Vinterbergin onnistuu luomaan täydellisen kuvauksen yhteisöstä, joka ajautuu epäinhimilliseen vainoon yhden pienen mitättömän valheen seurauksena ja kuinka tämän vainon myötä yhden ihmisen - täysin viattoman - elämä on tuhoutua lähes täysin ja kuinka elokuvan loppuessa näemme raadollisella tapaa sen ettei se tahra - pedofiilin tarha - välttämä kaikkoa vaikka totuus tulisi julki ja vaikka paljastuisi se, että kaikki tämä jahti sai alkunsa pienen tytön mitättömästä valheesta.
Elokuvasta tekee tavallaan väkevämmän Vinterbergin loistavan ohjaustyöskentelyn ohella se, että se tylyllä tavalla kertoo sen kuinka yhteisö voi ajautua vainoharhaisuuteen ja tilanteen ymmärtämisen tekee raadolliseksi se, että tällaisia tilanteita on ollut monia - jokainen meistä muistaa 90-luvun alkupuolen "pedofiili-" ja "insestivainot", jolloin mitättömien valheiden tai suoranaisten väärien ilmiantojen - kostojen - tähden kovin monen, pääasiassa miehen, elämä tuhoutui täysin ja vaikka heidät todettiin syyttömiksi kaikkiin syytöksiin. Monen kohdalla maine oli peruuttamattomasti mennyt ja ainoa mahdollisuus oli muuttaa paikkakunnalta pois. Riittää, että muutama ihminen ajattelee "entäpä jos syytökset pitivätkin paikkansa" ja jos tätä ajatusrakennelmaa tukee häiriintynyt osapuoli, joka edelleen jatkaa panettelua ja ihmisten manipulointia, niin tämä tahra ei välttämättä koskaan lähde pois. Aivan tällainen asetelma Vinterbergin elokuvassa ei ollut, siinä oli kyse viattomasta lapsen valheesta ja aikuisten herkkäuskoisuudesta, mutta elokuvan loppu kuitenkin paljastaa sen, että jollekin on jäänyt jotain kaihertamaan mielen pohjalle siitä huolimatta, että Lucasin maine on tullut puhdistettua. Lucasina loistava Mads Mikkelsen.
Elokuva ei ollut yksin Lucasia näytelleen Mads Mikkelsenin näytöstä vaan elokuvan henkilögalleria kaikkiaan on hyvin tasapainoinen ja onnistunut, voidaan sanoa, että jokainen näyttelijä - pienimpiä rooleja myöten onnistui roolissaan oikein hyvin ja oli omalla tavalla merkittävässä roolissa luomassa elokuvasta sitä mikä se lopulta on. Jännite elokuvan hahmojen välillä on hyvin uskottava, Lucasin ohella Klaran isä Theo - Lucasin paras ystävä, tuo oman voimakkaan suorituksensa tähän elokuvaan ja hänestä on kaikella tapaa aistittavissa se sisäinen taistelu jonka parissa hän on hänen hiljalleen tajutessa sen, että todellisuus ei vastaa hänelle kerrottua. Tuska ja epävarmuus ja lopulta varmuus todellisuudesta kuvastui hänestä todella loistavalla tavalla.
Henkilökohtaisesti Jahti vaikutti minuun hyvin voimakkaasti. Se on loistava elokuva ollen samalla myös tietyllä tavalla hyvin ahdistava, ahdistavaksi sen teki elokuvan todellisuuden tuntu, se olisi voinut olla loistavan draaman sijaan totisinta totta. Sitä katsoessa tunsi samaistuvansa eri hahmoihin, Lucasin tilanne tuntui epätoivoiselta ja epätodelliselta - sydäntä kouraisevalta. Toisaalta se kuinka yhteisö reagoi ja ajautui vainoharhaisuuteen teki ihmisistä yhdellä kertaa hyvin uskottavia, julmia mutta myös inhimillisiä - heillä oli tunteet ja moni koki tekonsa oikeutetuksi. Pervessin julma kohtelu oli heidän mielestä oikeutettua ja kaikella tapaa hyväksyttävää, olihan hän tehnyt heidän mielestä mitä julmimman teon lapselle - käyttänyt tätä hyväksi. Ja kaikki alkoi vain pienestä vähäisestä valheesta...
vlad.
