Jatkoajan leffakerho

[lake79]

Oscarit katsottu juuri, yöllä ei vaan jaksanut valvoa. Jos siis aiot katsoa uusinnan tuossa muutaman tunnin päästä, älä lue tästä eteenpäin tätä.

En ole vielä nähnyt Gravitya, mutta onko se oikeasti noin hyvä mukamas? Ei vaan voi olla, koska niin moni tuumannut elokuvaa vain kohtuu hyväksi (jos nyt tässä typistän). Lisäksi helvetillisen suuri pettymys oli, ettei DiCaprio voittanut VIELÄKÄÄN Oscaria, vaikka on sen urallaan ansainnut jo ainakin omasta mielestäni. Perkele.

12 Years of slave, Gravity, Captain Johnson ja pari muuta lähtee lähiaikoina katseluun kyllä.

 

[Murmeli]

En ole vielä nähnyt Gravitya, mutta onko se oikeasti noin hyvä mukamas? Ei vaan voi olla, koska niin moni tuumannut elokuvaa vain kohtuu hyväksi (jos nyt tässä typistän).

Luulisin, että aika moni on pettynyt elokuvaan ihan vaan sen vuoksi, että se oli hieman vähemmän action kuin moni varmasti kuvitteli. Gravity on huomattavasti monitahoisempi kuin ensifiilis antaisi olettaa ja paljon enemmän kuin kohtauksiensa summa. Toisin sanoen ihan kaikki eivät välttämättä ole ymmärtäneet Gravitya ja pitäneet sitä vain popcorn -viihteenä. En siis väitä, että itsekään olisin ymmärtänyt oikein (tai että siinä lopulta sitten välttämättä mitään erityistä piiloviestiä olisikaan) mutta oma fiilis on, että Gravity on hieman "vaikeampi" elokuva kuin moni muu samassa genressä.

 

[Ted Raikas]

Luulisin, että aika moni on pettynyt elokuvaan ihan vaan sen vuoksi, että se oli hieman vähemmän action kuin moni varmasti kuvitteli.

Jaa? Itse taas "petyin" (lainausmerkeissä, koska ei se nyt huono elokuva ole laisin), koska se oli niinkin toiminnallinen, täynnä tarzan-hyppyjä, täpäriä pelastumisia ja vähältä piti tilanteita. Odotin siltä jotain hiukan psykologisempaa jännitettä, eikä sellaista tehostemässäilyä. Elokuva olikin kiehtovin aina kun oli hiukan seesteisempää. Alku oli esim. upea kun Maa siintää kaukana alla ja tulee sellainen huimaava tunne, että putoaa itse sinne syvyyteen. Myös sisätiloissa tapahtuneet, missä seurataan henkilön ilmeitä ja tunneskaalaa. Heikoimmillaan niissä kun huidellaan avaruudessa ja paikat pirstoutuu. Kun lähdetään tekemään tälläistä suht realistista avaruuselokuvaa, niin tuollaiset ihme hypyt ja pelastumiset häiritsee. Missään lähtökohtaisesti toimintaleffassa sellaiset menee, koska koko juttu on lähtökohtaisesti absurdi ja irti kaikesta reaalimaailmasta.

Eli odotuksiin ja ennakkohehkutuksiin nähden oli vähän pettymyksenpuoleinen elokuva. Varsinkin kun ohjaajan edellinen elokuva Children of men oli niin täydellinen. Tässä ei ole samaa taikaa, vaikka toki nyt kerronnaltaan hyvin eri tyyppinen. Psykologinen taso uupui liiaksi ja sekavaa levotonta toimintaa taas yli tarpeen. Aineksia paljon parempaan oli.

Edit. Rispektiä kyllä Sandra Bullockille. Oli ihan vakuuttava roolissaan. Yleisesti ottaen kyseinen näyttelijä on niitä suurimpia inhokkejani Hollywoodin naisnäyttelijöiden joukosta. Tämän elokuvan myötä hiukan paransi osakkeitaan silmissäni.

 

[mikko600]

Luulisin, että aika moni on pettynyt elokuvaan ihan vaan sen vuoksi, että se oli hieman vähemmän action kuin moni varmasti kuvitteli. Gravity on huomattavasti monitahoisempi kuin ensifiilis antaisi olettaa ja paljon enemmän kuin kohtauksiensa summa. Toisin sanoen ihan kaikki eivät välttämättä ole ymmärtäneet Gravitya ja pitäneet sitä vain popcorn -viihteenä. En siis väitä, että itsekään olisin ymmärtänyt oikein (tai että siinä lopulta sitten välttämättä mitään erityistä piiloviestiä olisikaan) mutta oma fiilis on, että Gravity on hieman "vaikeampi" elokuva kuin moni muu samassa genressä.

Siis oikeasti? Kyllä Gravityssa löytyi uskomattoman komeaa kameratyöskentelyä jne. Ja oscareitahan napsui juuri näistä teknisistä saavutuksista. Mitään, siis mitään, monitahoisuutta on helvetin hankala löytää tuosta leffasta. Dialogi oli kökköä, elokuvan loppuratkaisun tiesi jo viiden minuutin jälkeen jne. Eli en nyt tässä ymmärrä teikäläisen logiikkaa.

Meikäläinen ei saanut mitään muuta kuin silmäkarkkia irti Gravitysta. Popcorn-viihdettähän se oli, tai omasta mielestäni ns. tekniikkademo. Ei muuta. Hienoa tietysti jos joku muu siitä noin paljon enemmän irti sai. Eipä se meikältä pois ole, mielipiteitähän nämä ovat.

 

[Vanha Len]

Psykologinen taso uupui liiaksi ja sekavaa levotonta toimintaa taas yli tarpeen. Aineksia paljon parempaan oli.

Minusta psykologista tasoa oli leffassa juurikin tuo ääretön tyhjyys, jossa otteen irtoaminen tietää varmaa kuolemaa. Painoton tila, ei apua lähellä ja ainoa luotto kaveriin. Sitten kun tämä kaverikin oli mennyttä ja jäätiin yksin äärettömyyteen niin täyttää mielestäni psykologisen pisteen suht hyvin.

Miten tulen yksin toimeen kun happi loppuu? Kuolen kohta. Kuinka otan tämän vastaan? Mahdollisuus pelastua. Onnistunko?

Sekavan toiminnan jälkeen tuli selkeä seesteinen osa jossa katsoja punnitsieri vaihtoehtoja. Moni katsoja menetti varmasti itsekin toivonsa eloon jääneen suhteen. Hallusinnatiot tyhjyyden keskellä, parhautta. Psykologista ainakin minusta.

 

[Murmeli]

Siis oikeasti? Kyllä Gravityssa löytyi uskomattoman komeaa kameratyöskentelyä jne. Ja oscareitahan napsui juuri näistä teknisistä saavutuksista. Mitään, siis mitään, monitahoisuutta on helvetin hankala löytää tuosta leffasta. Dialogi oli kökköä, elokuvan loppuratkaisun tiesi jo viiden minuutin jälkeen jne. Eli en nyt tässä ymmärrä teikäläisen logiikkaa.

Meikäläinen ei saanut mitään muuta kuin silmäkarkkia irti Gravitysta. Popcorn-viihdettähän se oli, tai omasta mielestäni ns. tekniikkademo. Ei muuta. Hienoa tietysti jos joku muu siitä noin paljon enemmän irti sai. Eipä se meikältä pois ole, mielipiteitähän nämä ovat.

Niin tällaiseen on vaikea olla vastaamatta kuulostamatta elitistiltä ja ilmoittamatta, että "olit vain niin tyhmä ettet tajunnut". Sen vuoksi on parasta vain todeta, että joku pitää joku ei ja niinhän se on kaikkien elokuvien kohdalla.

Jos tästä lähdettäisiin keskustelemaan kunnolla niin erityisesti kohdistaisin huomion väitteeseesi, että "elokuvan loppuratkaisun tiesi jo viiden minuutin jälkeen". Se nimittäin lähtee oletuksesta, että elokuvissa aina tapahtuu vain se mikä ihmisille kuvallisesti esitetään eikä mikään ole tulkittavissa. Mun mielestä loppu jätti tällä kertaa paljonkin tulkinnanvaraa.

 

[mikko600]

Niin tällaiseen on vaikea olla vastaamatta kuulostamatta elitistiltä ja ilmoittamatta, että "olit vain niin tyhmä ettet tajunnut". Sen vuoksi on parasta vain todeta, että joku pitää joku ei ja niinhän se on kaikkien elokuvien.

Heh. Samoin voisi tokaista teikäläisen väkisin hakevan merkityksiä ja syvyyttä. Itse en sitä löytänyt, kovin jäi pinnalliseksi koko leffa. Ja kyllä, tehostepornoahan tuo oli. Ilman sen syvempää merkitystä. Jos joku tuosta pätkästä saa irti syvällistä sanomaa, niin mikäs siinä sitten. Aikamoinen mielikuvitus saa olla, kun keksii tyhjästä jotain.

 

[Ted Raikas]

Minusta psykologista tasoa oli leffassa juurikin tuo ääretön tyhjyys, jossa otteen irtoaminen tietää varmaa kuolemaa.

Toki ja kyllä se hetkittäin tietysti toimikin. Silti jotenkin päälleliimattu laajempaa yleisöä kosiskeleva epäuskottava toiminnallisuus söi sitä psykologista latausta. No, ehkä odotin vähän erilaista. Täytynee vaan luupata Kubrickin 2001:sta loputtomiin.

Halusin vaan nähdä enemmän todellista pelkoa, hermojen murenemista ja toivottomuutta. Nyt päähenkilömme tuntui olevan melkoinen supersankaritar. Ja juu, tietysti huomattavasti realistisemmassa skenaariossa homma olis loppunut alta aikayksikön ja leffan pituus about 30 min.

Kenties vaan sitä toimintameininkiä olisi voitu viljellä yllättävemmin ja vähemmän, näin sen teho olisi ollut suurempaa ja vaikuttavempaa. Nyt siitä sai vaan ähkyn.

No se nillityksestä. Olihan tuossa tehosteiden suhteen tietysti paljon ansioita ja ei ne palkinnot väärään kohteeseen mennyt. Ainakin näytti miljöö uskottavalta eikä miltään cgi-hötöltä. Kukaties voisi tämän elokuvan katsella uusiksi vielä, jospa löytäisi niitä puuttuvia tasoja. Sinänsä mielenkiintoista allegoriaahan se sisälsi mm. syntymään liittyen. Sikiöasennot painottomassa tilanteessa, piuhat napanuorana jne.

 

[Murmeli]

Heh. Samoin voisi tokaista teikäläisen väkisin hakevan merkityksiä ja syvyyttä.

Tietysti, täysin avoin ovihan tuo on molempiin suuntiin.

Itse en sitä löytänyt, kovin jäi pinnalliseksi koko leffa. Ja kyllä, tehostepornoahan tuo oli. Ilman sen syvempää merkitystä. Jos joku tuosta pätkästä saa irti syvällistä sanomaa, niin mikäs siinä sitten. Aikamoinen mielikuvitus saa olla, kun keksii tyhjästä jotain.

Aika monessa elokuvassa joutuu "keksimään tyhjästä" merkityksiä, joita ei suoraan avata ja selitetä yksiselitteisesti katsojalle. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa David Lynchin elokuvat ja tarkastellaan niitä mustavalkoisesti ruudulle kuvattujen asioiden kautta jäävät kokonaisuudet aika sekaviksi.

 

[mikko600]

Tietysti, täysin avoin ovihan tuo on molempiin suuntiin.

Aika monessa elokuvassa joutuu "keksimään tyhjästä" merkityksiä, joita ei suoraan avata ja selitetä yksiselitteisesti katsojalle. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa David Lynchin elokuvat ja tarkastellaan niitä mustavalkoisesti ruudulle kuvattujen asioiden kautta jäävät kokonaisuudet aika sekaviksi.

Jälkimmäisestä kappaleesta täysin samaa mieltä. Gravityssa tämä vaan uupui kokonaan, omasta mielestäni. Kaikki oli siinä, mitä nähtiin. Tedin myös mainitsemat allegoriat jne. olivat taasen päivänselviä ja miljoonaan kertaan koettuja. Yksinkertaistettuja ja naamalle lyöviä, ettei vaan mene ohi keneltäkään.

 

[Hypnotised]

Kyllähän sitä itsekin tuli petyttyä Gravityyn. Ei tarjonnut ainakaan minulle enempiä ajattelemisen aiheita eikä ollut edes kovin viihdyttävä elokuva. Erittäin hyvät elokuvathan juuri pystyvät molempiin eli laittavat miettimään jopa oman elämän peruskysymyksiä olemalla samalla viihdyttäviä, saamalla nauramaan, itkemään, ahdistumaan jne. Subjektiivisia juttujahan nämä toki ovat. Ei tosin hyvän elokuvan välttämättä tarvitse laittaa miettimään syntyjä syviä, ainakaan omalla kohdalla, vaan hyvin kuvattu ja näytelty toimivan juonen kera tarjoava elokuva kelpaa vallan mainiosti myös. Omalla kohdalla myös soundtrackit näyttelevät suurta roolia elokuvissa, ja elokuvan tunnelmaan sopiva musiikki voi nostaa katselunautintoa yllättävän paljon.

Oscareista sen verran, että eipä niitä kannata välttämättä niin vakavasti aina ottaa. Esimerkiksi aikoinaan parhaan elokuvan Oscarin vei Crash, joka oli tasoa "ihan ok". Mutta arvatenkin käsittelemiensä teemojen (rasismi, ennakkoluulot jne.) puolesta vetosi valitsijoihin. Toki kyseessä on tärkeitä aiheita, mutta miten ne tuotiin elokuvassa esille, niin petyin. Crash siis tuntui jotenkin ontolta tapaukselta niin kuin Gravity eli tuli se tunne, että tästä olisi saanut niin paljon enemmän irti.

Gravityn ohjaajan ja käsikirjoittajan aiemmista elokuvista kannattaa tosiaan katsoa Children of Men. Ted Raikkaan kanssa olen samaa mieltä, että siinä elokuvassa on sitä jotain taikaa mikä Gravitystä puuttuu, ja muutenkin kyseinen elokuva on kaikin puolin paljon mielenkiintoisempi. Visuaalisestikin Children of Men miellytti omaa silmää paljon enemmän kuin Gravity.

 

[Prof. Puck]

Heh. Samoin voisi tokaista teikäläisen väkisin hakevan merkityksiä ja syvyyttä. Itse en sitä löytänyt, kovin jäi pinnalliseksi koko leffa. Ja kyllä, tehostepornoahan tuo oli. Ilman sen syvempää merkitystä. Jos joku tuosta pätkästä saa irti syvällistä sanomaa, niin mikäs siinä sitten. Aikamoinen mielikuvitus saa olla, kun keksii tyhjästä jotain.

En nyt leffaa pelkäksi tehostepornoksi alentaisi, vaikka eittämättä juuri tehosteet leffan vaikuttavinta antia ovatkin. Olen myös samoilla linjoilla nimimerkkien Vanha Len kanssa siitä, että psykologisen puolen leffaan toi juurikin ne ääneenlausumattomat asiat, ei niinkään dialogi ja Ted Raikkaan kanssa siitä, että Sanda Bullock yllätti positiivisesti olematta oma ällöttävä itsensä (kerrankin jotain, josta olemme Tedin kanssa samoilla linjoilla mitä naisiin tulee...). Minulle Gravity on tasan 4 tähden leffa, ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää. Siis kelpo leffa, muttei missään tapauksessa sen arvoinen, että olisi ns. tärkeimmistä Oscareista kilpaillut, vaikka yhden sellaisen voittikin.

Sitä en vaan tajua, miksi tuo 12 Years of Slavery on niin arvostettu leffa? Jouduin katsomaan leffan läpi kahdella eri kerralla, kun eka kerralla väsy iski silmään... Eli ei ainakaan silloin onnistunut tempaisemaan mukaansa. Ehkä sille pitää antaa vielä toinen mahdollisuus (ei kyllä millään jaksaisi...) ja katsoa se uudelleen virkeämmässä mielentilassa. Perustelkaa nyt palstaveljet, mikä tuossa leffassa oli niin ansiokasta?

 

[pernaveikko]

Jälkimmäisestä kappaleesta täysin samaa mieltä. Gravityssa tämä vaan uupui kokonaan, omasta mielestäni. Kaikki oli siinä, mitä nähtiin. Tedin myös mainitsemat allegoriat jne. olivat taasen päivänselviä ja miljoonaan kertaan koettuja. Yksinkertaistettuja ja naamalle lyöviä, ettei vaan mene ohi keneltäkään.

Saakohan amatööri taas osallistua keskusteluun, kun juuri tuli katsottua. Tuohan oli aivan turha elokuva missä ei ollut mitään ihmeellistä paitsi hienot avaruuskuvat. Hieman saa taas kuvitella liikoja itsestään, jos on näkevinään jotain mahtavia eri psykologisia tasoja. Aivan samalla lailla elokuvissa on pelätty vaikka pyssymiehen vankina kuin nyt tällä kertaa avaruudessa.

En tule koskaan katsomaan tuota rainaa uudestaan ihan vain sen takia, että avaruuskuvia näkee Nasan aidolta saitilta ja esimerkiksi avaruus.fi mitä säannöllisesti vilkuilen. Elokuvana tuossa ei ollut mitään sellaista mikä antaisi syyn katsoa uudelleen.

Kaikki maailman asiat voi toki ylianalysoida halutessaan tappiin asti, mutta mitä ihmeen nerokkuutta tuossa oli. Olen nähnyt paljon parempiakin elokuvia, ehkä joku toinen ei ole.

 

[Stark]

Moni on kritisoinut Gravityn suhteellisen yllätyksetöntä ja suoraviivaista juonta, mutta itse näen että tarina antaa yksinkertaisuudessaan tilaa nimenomaan visuaalisuudelle ja näyttelijäsuorituksille. Elokuva oli lisäksi täydellisen mittainen. Varmasti tulee hankittua, kunhan kauppoihin ilmestyy.

Tällaista kirjoittelin aikoinaan Gravitysta, kun olin teatterissa elokuvan nähnyt. Tuossa elokuvan saamassa kritiikissä on varmastikin kyse vain siitä, mitä katsoja haluaa ja odottaa elokuvakokemukselta. Moni huutelee juuri sen psykologisen ja syvemmän merkitystason perään. Uskoisin, että tällainen katsoja myös pettyy keskimääräistä useammin katsomaansa elokuvaan. Harva elokuva onnistuu kertomaan tarinaa useammalla tasolla onnistuneesti ja moni tällaista yrittänyt on kaatunut kömpelyyteensä ja alleviivaavaan kerrontaan. Mikään ei ole latistavampaa, kuin kiusalliset itsestäänselvät vertaukset ja tekemällä tehdyt merkitystasot. Toki on paljon elokuvia, mitkä onnistuvat useiden eri kerronnan tasojen välittämisessä ja yleensä ne ovatkin todella hyviä elokuvia.

Se missä Gravity mielestäni onnistui, oli juurikin edellä mainitunlaisen päälleliimatun syvällisyyden välttäminen. Elokuvan kerronta antoi tilaa visuaalisuudelle, jonka kautta kohtausten merkitys avautui katsojalle välittömästi. Avaruuden äärettömyys, ihmishengen riippuvaisuus ja haavoittuvaisuus tulevat esille vain ja ainoastaan audiovisuaalisten elementtien kautta ja mielestäni tekivät niistä kouriintuntuvampia. Tietyllä tapaa voisi puhua ultimaattisesta aivot-narikkaan-elokuvasta, jonka jälkeen ainakin allekirjoittaneella oli hyvä ja tyytyväinen fiilis.

 

[godspeed]

Gravityn katsomisen jälkeen on lähinnä mietityttänyt, että kuinka hyvä tästä elokuvasta olisi voinut tulla, mikäli Tarkovski olisi syntynyt hiukan myöhemmin, hän olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut avaruuden tutkimisesta elokuvakameran keinoin sekä hänelle olisi annettu riittävästi rahaa projektin toteuttamiseen.

Toisaalta, ainahan voi katsoa 2001:n uudestaan. Gravityä en usko katsovani moneen vuoteen uudestaan, joskus ehkä, koska ei sovi sanoa ei koskaan enää.

 

[Ted Raikas]

Ei sen juonen nyt olisi tarvinnut olla tuota kummempaa, kun ei siitä nyt sen syvällisempää oikein noissa puitteissa saa. Toteutus vaan oli liian paljon epäuskottavaa ja yliammuttua äksöniä sisältävä ja psykologinen kuumotus ja intensiivisyys ei saanut riittävästi tilaa tai ainakaan menneet sille leveleille, että se tuntuisi katsojaan saakka (tässä tapauksessa allekirjoittaneeseen).

No, menee saman toistoksi jo. Ei ole huono elokuva todellakaan, mutta ennakkoon juuri sai monien tuttujen hehkutuspuheista sen käsityksen, että noita peräänkuuluttamiani asioita esiintyisi enemmän ja myös, että 3D tehosteet olisi poikkeuksellisen toimivia - no eivät olleet. Vika voi tietysti olla minussakin, että en pysty jotenkin näkemään sitä 3D:ta "oikein". Samoin vika myös minussa, että muiden kommenttien pohjalta odotan jotain maagista. Pitäisi vaan olla odottamatta mitään. Helpommin sanottu kuin tehty.

godspeed puhuu kyllä asiaa tuossa.

 

[ms.qvist]

Alfonso Cuarónin seitsemän oscarin voittaja Gravity on nyt nähty ja aivan rehellisesti voin sanoa, että ei tämä elokuva olisi ansainnut oscareitaan muista kuin saamistaan kategorioista - jos kaikista niistäkään.

Sitä ei käy kieltäminen etteikö elokuva ollut paikoitellen visuaalisesti hyvin näyttävä ja näkymät olivat upeita, mutta eivät nämä ulkonäölliset seikat riitä nostamaan elokuvaa keskinkertaista elokuvaa paremmaksi. Minusta elokuvan ydin ja tärkein asia on kuitenkin sen tarinan ja psykologian kantavuus ja tässä suhteessa Gravity ei kyllä ole keskinkertaista elokuvaa kummempi. Se ei kykene tarintaltaan tarjoamaan mitään todella erikoista, eikä se edes hetkittäisiä tapahtumia lukuunottamatta kykene luomaan sellaista tunnetta, että Ryan Stonen (Bullock) pään sisään ujuttauduttaisi toden teolla ja hän todellakin kävisi kamppailua psykologisessa mielessä elämästä ja kuolemasta - jollainen tilanne kuitenkin kaikesta huolimatta on.

Hallusinaatio - Kowalskin (Clooney) kohtaaminen uudelleen sojuzissa - on harvoja elokuvan kiehtovia ja monella tasolla olevia kohtauksia ja sellaisia joissa elokuvassa ujuttaudutaan uudelle tasolle, mutta yksi tällainen kohtaus ei todellakaan riitä pelastamaan elokuvaa vaan on vain häivähdys paremmasta, joka latistuu sitten olemattomiin elokuvan loppua kohden mentäessä, jossa pinnalle pyrkii voimakas toiminnallisuus ja maisemilla ynnä ulkokultaisella karkilla kikkailu!

Tällä rakenteella toteutettuna elokuvaa ei todellakaan olisi kannattanut venyttää kovinkaan montaa minuuttia nähtyä pidemmäksi, tarina ei yksinkertaisesti olisi kantanut ja jokainen turha venyytetty minuutti olisi vienyt vähääkin kiinnostusta leffasta pois. Sen sijaan elokuva olisi helposti voinut olla pidempikin ja samalla kiintoisampi jos lähestymistapa olisi tyystin ollut toinen ja katsoja olisi joutunut kokemaan avaruuden tyhjyyden ja äänettömyyden ja kuoleman läheisyyden aivan toisella tavalla. Minä olisin vähentänyt olennaisella tapaa toiminnallisia osuuksia ja lisännyt osuutta jossa astronautti on konkreettisella tavalla yksin oman itsensä kanssa taistelemassa elämästä ja kuolemasta.

Ja kenties raadollisinta olisi ollut jättää Ryan Stone yksin avaruuteen, olipa hän sitten sojuzissa tai kiinalaisessa sojuz-kloonissa. Tai vain yksin kaikkeudessa avaruuspuvussa, muutaman sadan kilometrin päässä maasta mutta käytännössä tavoittamattomissa ja täydellisen yksin. Vain Stone ja odottava kuolema.

Onneksi leffaa ei palkittu parhaan elokuvan oscarilla, sillä sellaisen ojentaminen tälle leffalle olisi ollut suuren luokan vääryys. Jopa ehdolla oleminen kategoriassa tuntuu minusta oudolta.

vlad.

 

[psychodad]

Onneksi leffaa ei palkittu parhaan elokuvan oscarilla, sillä sellaisen ojentaminen tälle leffalle olisi ollut suuren luokan vääryys. Jopa ehdolla oleminen kategoriassa tuntuu minusta oudolta.

vlad.

Aika lailla taysin samanlaiset fiilikset oli itsellakin tuosta leffasta. Ryanin selviaminen myos halvensi draama-arvoa.

Ainoa mielenkiintoisempi kohtaus oli tosiaan Clooneyn hallusinaatio-osuus ja se jai hyvin lyhyeksi. Siita tuli mieleen yksi paljon parempi elokuva jossa Clooney oli myos avaruudessa, eli Solariksen jenkkiversio. Siina oli paljon syvempi elokuva, joka jai mietityttamaan pidemmaksi aikaa.

 

[Mikke73]

Sanomattakin linee (?) selvää, että niistä uusista leffoista ei sitten mennä täällä paljastamaan mitään juonenkäänteitä!

Niinhän sitä luulisi, mutta ei sitten näemmä kuitenkaan.

 

[pernaveikko]

Alfonso Cuarónin seitsemän oscarin voittaja Gravity on nyt nähty ja aivan rehellisesti voin sanoa, että ei tämä elokuva olisi ansainnut oscareitaan muista kuin saamistaan kategorioista - jos kaikista niistäkään.

Nyt jätän todellakin guggenheimit muille ja keskityn vain urheiluun, jos siis tämä todella voitti seitsemän maailman arvokkainta palkintoa? Silloin sen yhden pystin arvo ei voi olla kummoinen.

Onneksi en ymmärrä riittävästi mistään hallusinaatiokohtauksista. Se työkaveri kävi siinä pikaisesti pyörähtämässä ja niin mitä sitten? Olisiko tuohon kohtaukseen pitänyt jotenkin erityisesti reagoida. Nyt ihan oikeasti, eikö missään muussa elokuvassa ole koskaan nähty unta.

 

[MustatKortit]

Tätä leffakeskustelua sivuten, funtsikaa hyvä ihmiset, millaisen täyskäännöksen Matthew McConagheyn ura on tehnyt hiljattain!

Kelatkaa nyt helvetti, kaveri vetelee jossain "How to lose a guy in 10 days"- rainoissa ilman paitaa ja siis ihan ö-luokan pätkistä kyse (pl. se vedonlyöntileffa Al Pacinon kanssa oli mielestäni ihan ok) ja nyt äkisti sälli voittaa parhaan miespääosan Oscarin ja hänestä puhutaan YLEn uutiskatsauksessa metodinäyttelijänä!

Eikä tässä vielä kaikki, heppu näyttelee pääosaa tv-sarja True Detectivissä, joka kaiken järjen mukaan tulee nousemaan pysyvästi osaksi dekkarien Hall Of Famea, jos minulta kysytään.

 

[ms.qvist]

Nyt jätän todellakin guggenheimit muille ja keskityn vain urheiluun, jos siis tämä todella voitti seitsemän maailman arvokkainta palkintoa? Silloin sen yhden pystin arvo ei voi olla kummoinen.

Leffa voitti seitsemän oscaria mutta onneksi se ei voittanut kuin oikeastaan yhden merkittävämmän pystin - minun mielestä siis - eli parhaan ohjauksen oscarin. Loput oscareista tulivat minun mittapuuni mukaan toisarvoisista alueista, kuten äänitys, äänitehosteet, kuvaus, leikkaus, erikoistehosteet ja musiikki.

Gravity oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi, jota se ei onneksi saanut mutta jos olisi saanut, olisi se ollut suuren luokan virhe. Gravityn Bullock oli ehdolla naispääosan oscarissa - eikä suoritus minusta sellainen ollut, että siitä olisi pitänyt antaa oscar. Samaten leffa oli ehdolla lavastuksen oscarin voittajaksi.

Minun silmissä on oscareita ja oscareita, tekniset oscarit - niin arvostettavia kuin ovatkin, niin ovat omissa silmissäni selkeästi toisenluokan oscareita vrt. paras elokuva, parhaat näyttelijät. Ainoa merkittävä oscar jonka Gravity voitti on parhaasta ohjauksesta myönnetty oscar.

vlad.

 

[SamSpade]

Tätä leffakeskustelua sivuten, funtsikaa hyvä ihmiset, millaisen täyskäännöksen Matthew McConagheyn ura on tehnyt hiljattain!

Kelatkaa nyt helvetti, kaveri vetelee jossain "How to lose a guy in 10 days"- rainoissa ilman paitaa ja siis ihan ö-luokan pätkistä kyse (pl. se vedonlyöntileffa Al Pacinon kanssa oli mielestäni ihan ok) ja nyt äkisti sälli voittaa parhaan miespääosan Oscarin ja hänestä puhutaan YLEn uutiskatsauksessa metodinäyttelijänä!

Eikä tässä vielä kaikki, heppu näyttelee pääosaa tv-sarja True Detectivissä, joka kaiken järjen mukaan tulee nousemaan pysyvästi osaksi dekkarien Hall Of Famea, jos minulta kysytään.

Luulen että hänellä tuli vastaan se tilanne että mainetta (ja rahaa) oli jo sen verran saatu että kaunis-poika rooleja ei tarvinnut ottaa vastaan vaan pystyi sanomaan mitä haluaa. Hitto, katsokaa Killer Joe, tai Tht Paperboy. Vetää melkoiset roolit näissäkin.

 

[Musta Nuoli]

Minun silmissä on oscareita ja oscareita, tekniset oscarit - niin arvostettavia kuin ovatkin, niin ovat omissa silmissäni selkeästi toisenluokan oscareita vrt. paras elokuva, parhaat näyttelijät. Ainoa merkittävä oscar jonka Gravity voitti on parhaasta ohjauksesta myönnetty oscar.

Minä olen vahvasti eri mieltä kuvauksen (cinematography) Oscarista, se on ehdottomasti merkittävä Oscar ja rinnastaisin sen hyvin lähelle parhaan ohjaajan Oscarin statusta. Vähän alapuolelle, mutta kuitenkin selvästi ns. teknisten Oscarien yläpuolelle.

Kuvaajan rooli on kenties yksi merkittävimmistä elokuvan kuin elokuvan tekemisessä, kuvaaja määrittää pitkälti elokuvan visuaalisen yleisilmeen ja yleisen kuvallisen tunnelman. Toki ohjaajan kanssa yhteistyössä ja viime kädessä ohjaajan linjauksien mukaan, mutta ei se sattumaa ole, että monissa parhaista elokuvista on mukana samoja huippukuvaajia.

Esimerkiksi Blade Runnerin futuristisen utuiset otokset ovat pitkälti kuvaaja Jordan Cronenwethin kädenjälkeä, ja parhaimpiin kuuluva ellei peräti alan paras kuvaaja Roger Deakins on syystä ottanut 11 Oscar-ehdokkuusta töistään.

Deakinsin kuvaamia ovat olleet esimerkiksi The Shawshank Redemption, Coenin veljesten leffoista iso osa, The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford, monet Sam Mendesin elokuvat ja niin edelleen. Näille on kaikille tyypillistä erittäin kaunis kuvaus, joka on omaleimaisen tyylikäs ja elokuvan narratiiviin täsmällisesti sopiva.

Ohjaaja ohjaa, hän siis antaa käskyjä ja kontrolloi kenraalina yleisprosessia, mutta kuvaaja on se kaveri, joka kuvaa elokuvan filmille ja alaistensa kanssa tekee elokuvasta elävää kuvaa.

Eli siis minä arvostan kuvaus-Oscaria erittäin korkealle. Hyvä kuvaaja saa keskinkertaisenkin ohjaajan näyttämään paremmalta, ja hyvän ohjaajan kanssa kuvaaja saa luotua usein mestariteoksia.

EDIT: Katsokaa vaikka esimerkin vuoksi Roger Deakinsin kuvaamien elokuvien listaa wikistä. Eiköhän aika monen nimen kohdalla tule nopeasti mieleen kyseisen elokuvan visuaalinen ilme, otokset ja tyyli?

 

[Musta Nuoli]

Luulen että hänellä tuli vastaan se tilanne että mainetta (ja rahaa) oli jo sen verran saatu että kaunis-poika rooleja ei tarvinnut ottaa vastaan vaan pystyi sanomaan mitä haluaa. Hitto, katsokaa Killer Joe, tai Tht Paperboy. Vetää melkoiset roolit näissäkin.

Tästä viimeaikaisten elokuvien listasta ei kannata unohtaa erinomaista Mudia, joka on kaihoisan tenhoava draama suistoalueiden kahdesta nuoresta pojasta,, jotka törmäävät vankikarkuri Mudiin. Mudin roolissa siis McConaghey. Kuin nykypäivän versio Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailuista, jossa McConagheyn arvoituksellinen, elämää nähnyt hahmo on vahvaa näyttelijätyötä.

Ei tarvitse varmasti rahan vuoksi enää McConagheyn vetää romanttisissa höttökomedioissa kiiltokuvapojan roolia, joten nyt mies voi keskittyä sellaisiin rooleihin kuin haluaa.