Jatkoajan leffakerho

[Mikke73]

Sanomattakin linee (?) selvää, että niistä uusista leffoista ei sitten mennä täällä paljastamaan mitään juonenkäänteitä!

Niinhän sitä luulisi, mutta ei sitten näemmä kuitenkaan.

 

[pernaveikko]

Alfonso Cuarónin seitsemän oscarin voittaja Gravity on nyt nähty ja aivan rehellisesti voin sanoa, että ei tämä elokuva olisi ansainnut oscareitaan muista kuin saamistaan kategorioista - jos kaikista niistäkään.

Nyt jätän todellakin guggenheimit muille ja keskityn vain urheiluun, jos siis tämä todella voitti seitsemän maailman arvokkainta palkintoa? Silloin sen yhden pystin arvo ei voi olla kummoinen.

Onneksi en ymmärrä riittävästi mistään hallusinaatiokohtauksista. Se työkaveri kävi siinä pikaisesti pyörähtämässä ja niin mitä sitten? Olisiko tuohon kohtaukseen pitänyt jotenkin erityisesti reagoida. Nyt ihan oikeasti, eikö missään muussa elokuvassa ole koskaan nähty unta.

 

[MustatKortit]

Tätä leffakeskustelua sivuten, funtsikaa hyvä ihmiset, millaisen täyskäännöksen Matthew McConagheyn ura on tehnyt hiljattain!

Kelatkaa nyt helvetti, kaveri vetelee jossain "How to lose a guy in 10 days"- rainoissa ilman paitaa ja siis ihan ö-luokan pätkistä kyse (pl. se vedonlyöntileffa Al Pacinon kanssa oli mielestäni ihan ok) ja nyt äkisti sälli voittaa parhaan miespääosan Oscarin ja hänestä puhutaan YLEn uutiskatsauksessa metodinäyttelijänä!

Eikä tässä vielä kaikki, heppu näyttelee pääosaa tv-sarja True Detectivissä, joka kaiken järjen mukaan tulee nousemaan pysyvästi osaksi dekkarien Hall Of Famea, jos minulta kysytään.

 

[ms.qvist]

Nyt jätän todellakin guggenheimit muille ja keskityn vain urheiluun, jos siis tämä todella voitti seitsemän maailman arvokkainta palkintoa? Silloin sen yhden pystin arvo ei voi olla kummoinen.

Leffa voitti seitsemän oscaria mutta onneksi se ei voittanut kuin oikeastaan yhden merkittävämmän pystin - minun mielestä siis - eli parhaan ohjauksen oscarin. Loput oscareista tulivat minun mittapuuni mukaan toisarvoisista alueista, kuten äänitys, äänitehosteet, kuvaus, leikkaus, erikoistehosteet ja musiikki.

Gravity oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi, jota se ei onneksi saanut mutta jos olisi saanut, olisi se ollut suuren luokan virhe. Gravityn Bullock oli ehdolla naispääosan oscarissa - eikä suoritus minusta sellainen ollut, että siitä olisi pitänyt antaa oscar. Samaten leffa oli ehdolla lavastuksen oscarin voittajaksi.

Minun silmissä on oscareita ja oscareita, tekniset oscarit - niin arvostettavia kuin ovatkin, niin ovat omissa silmissäni selkeästi toisenluokan oscareita vrt. paras elokuva, parhaat näyttelijät. Ainoa merkittävä oscar jonka Gravity voitti on parhaasta ohjauksesta myönnetty oscar.

vlad.

 

[SamSpade]

Tätä leffakeskustelua sivuten, funtsikaa hyvä ihmiset, millaisen täyskäännöksen Matthew McConagheyn ura on tehnyt hiljattain!

Kelatkaa nyt helvetti, kaveri vetelee jossain "How to lose a guy in 10 days"- rainoissa ilman paitaa ja siis ihan ö-luokan pätkistä kyse (pl. se vedonlyöntileffa Al Pacinon kanssa oli mielestäni ihan ok) ja nyt äkisti sälli voittaa parhaan miespääosan Oscarin ja hänestä puhutaan YLEn uutiskatsauksessa metodinäyttelijänä!

Eikä tässä vielä kaikki, heppu näyttelee pääosaa tv-sarja True Detectivissä, joka kaiken järjen mukaan tulee nousemaan pysyvästi osaksi dekkarien Hall Of Famea, jos minulta kysytään.

Luulen että hänellä tuli vastaan se tilanne että mainetta (ja rahaa) oli jo sen verran saatu että kaunis-poika rooleja ei tarvinnut ottaa vastaan vaan pystyi sanomaan mitä haluaa. Hitto, katsokaa Killer Joe, tai Tht Paperboy. Vetää melkoiset roolit näissäkin.

 

[Musta Nuoli]

Minun silmissä on oscareita ja oscareita, tekniset oscarit - niin arvostettavia kuin ovatkin, niin ovat omissa silmissäni selkeästi toisenluokan oscareita vrt. paras elokuva, parhaat näyttelijät. Ainoa merkittävä oscar jonka Gravity voitti on parhaasta ohjauksesta myönnetty oscar.

Minä olen vahvasti eri mieltä kuvauksen (cinematography) Oscarista, se on ehdottomasti merkittävä Oscar ja rinnastaisin sen hyvin lähelle parhaan ohjaajan Oscarin statusta. Vähän alapuolelle, mutta kuitenkin selvästi ns. teknisten Oscarien yläpuolelle.

Kuvaajan rooli on kenties yksi merkittävimmistä elokuvan kuin elokuvan tekemisessä, kuvaaja määrittää pitkälti elokuvan visuaalisen yleisilmeen ja yleisen kuvallisen tunnelman. Toki ohjaajan kanssa yhteistyössä ja viime kädessä ohjaajan linjauksien mukaan, mutta ei se sattumaa ole, että monissa parhaista elokuvista on mukana samoja huippukuvaajia.

Esimerkiksi Blade Runnerin futuristisen utuiset otokset ovat pitkälti kuvaaja Jordan Cronenwethin kädenjälkeä, ja parhaimpiin kuuluva ellei peräti alan paras kuvaaja Roger Deakins on syystä ottanut 11 Oscar-ehdokkuusta töistään.

Deakinsin kuvaamia ovat olleet esimerkiksi The Shawshank Redemption, Coenin veljesten leffoista iso osa, The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford, monet Sam Mendesin elokuvat ja niin edelleen. Näille on kaikille tyypillistä erittäin kaunis kuvaus, joka on omaleimaisen tyylikäs ja elokuvan narratiiviin täsmällisesti sopiva.

Ohjaaja ohjaa, hän siis antaa käskyjä ja kontrolloi kenraalina yleisprosessia, mutta kuvaaja on se kaveri, joka kuvaa elokuvan filmille ja alaistensa kanssa tekee elokuvasta elävää kuvaa.

Eli siis minä arvostan kuvaus-Oscaria erittäin korkealle. Hyvä kuvaaja saa keskinkertaisenkin ohjaajan näyttämään paremmalta, ja hyvän ohjaajan kanssa kuvaaja saa luotua usein mestariteoksia.

EDIT: Katsokaa vaikka esimerkin vuoksi Roger Deakinsin kuvaamien elokuvien listaa wikistä. Eiköhän aika monen nimen kohdalla tule nopeasti mieleen kyseisen elokuvan visuaalinen ilme, otokset ja tyyli?

 

[Musta Nuoli]

Luulen että hänellä tuli vastaan se tilanne että mainetta (ja rahaa) oli jo sen verran saatu että kaunis-poika rooleja ei tarvinnut ottaa vastaan vaan pystyi sanomaan mitä haluaa. Hitto, katsokaa Killer Joe, tai Tht Paperboy. Vetää melkoiset roolit näissäkin.

Tästä viimeaikaisten elokuvien listasta ei kannata unohtaa erinomaista Mudia, joka on kaihoisan tenhoava draama suistoalueiden kahdesta nuoresta pojasta,, jotka törmäävät vankikarkuri Mudiin. Mudin roolissa siis McConaghey. Kuin nykypäivän versio Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailuista, jossa McConagheyn arvoituksellinen, elämää nähnyt hahmo on vahvaa näyttelijätyötä.

Ei tarvitse varmasti rahan vuoksi enää McConagheyn vetää romanttisissa höttökomedioissa kiiltokuvapojan roolia, joten nyt mies voi keskittyä sellaisiin rooleihin kuin haluaa.

 

[ms.qvist]

Luulen että hänellä tuli vastaan se tilanne että mainetta (ja rahaa) oli jo sen verran saatu että kaunis-poika rooleja ei tarvinnut ottaa vastaan vaan pystyi sanomaan mitä haluaa. Hitto, katsokaa Killer Joe, tai Tht Paperboy. Vetää melkoiset roolit näissäkin.

Seuraava on ehkäpä hiukan idealistinen ajatus, mutta jotkut meistä kasvavat henkisesti vanhemmaksi tultuaan ja huomaavat, että kenties sitä haluaa jättää tietyssä mielessä pysyvämmän ja arvostettavamman jäljen itsestään kuin merkinnän "ikuisena kiiltokuvapojuna".

Toki taustalla voi olla ajatus siitä, että on ansaittu riittävästi ja seuraavaksi olisi mukava tehdä muutakin kuin höttöä ja soopaa - tehdä jotain mikä todella kiinnostaa ja josta saa arvostusta. Kyllähän se arvostus on rahan oheen monelle hyvin tärkeää, tai ainakin minulle ja tietyssä tapauksessa pidän tärkeämpänä sitä, että teen sitä mitä arvostan kuin että teen sitä mitä tienaan paremmin.

Musta Nuolen mainitsema Mud tuli tänään kotio postin kiikuttama ja kenties huomenissa sen katsastan. Ja kyllähän McConaghey oscar-roolikin pitää katsastaa hetimmiten kun dvd:lle tulee, oli nimittäin ehtinyt jo poistua finkinon ohjelmistosta Lahdessa.

vlad.

 

[Footless]

Deakinsin kuvaamia ovat olleet esimerkiksi The Shawshank Redemption, Coenin veljesten leffoista iso osa, The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford, monet Sam Mendesin elokuvat ja niin edelleen. Näille on kaikille tyypillistä erittäin kaunis kuvaus, joka on omaleimaisen tyylikäs ja elokuvan narratiiviin täsmällisesti sopiva.

Mä en ole ikinä leffoja sen suuremmin harrastanut, enkä tuollaisiin yksityiskohtiin ole juurikaan tutustunut. Tuli vaan tästä mieleen yksi leffa joka on jäänyt mieleen juurikin kuvauksen takia, eli In the Valley of Elah. Ja sehän onkin näköjään juuri Roger Deakinsin kuvaama. Kova vuosi kaverille 2007, sinä vuonna No Country for Old Men ja Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta myös kuvattuna, kahdesta jälkimmäisestä Oscar-ehdokkuus.

Kiitos muuten vinkistä sci-fiin, Gattacan tsekkasin pari päivää sitten ja oli pirun hyvä. Juuri sen tyyppistä sci-fiä mistä diggailen, sen kummempia analysoimatta. Pitääpä ne muutkin listan leffat pistää harkintaan, kunhan joskus joutaa.

 

[Prof. Puck]

Seuraava on ehkäpä hiukan idealistinen ajatus, mutta jotkut meistä kasvavat henkisesti vanhemmaksi tultuaan ja huomaavat, että kenties sitä haluaa jättää tietyssä mielessä pysyvämmän ja arvostettavamman jäljen itsestään kuin merkinnän "ikuisena kiiltokuvapojuna"...

Toinen McConagheyn tempun jo aiemmin tehnyt näyttelijä, joka alkoi suurin piirtein ilman mitään ennakkovaroitusta tehdä hyviä rooleja on aikaisempi kestoinhokkini Leonardo Di Caprio. Pitkästä ja nuorena alkaneesta urasta johtuen olin ehtinyt leimata hänet ns. käännetyksi kortiksi (jonkinlaisena oksennuksen multihuipentumana tietty Titanic) ja aika pitkään sen jälkeenkin suorastaan vitutti nähdä kyseisen tyypin päsrtä ja manööverit valkokankaalla. Olisikon ollut vasta muutenkin varsin pätevä leffa Blood Diamonds, joka lopulta sulatti ylettömän inhoni Leota kohtaan näyttelijänä ja vahva meno on sen jälkeen vain jatkunut! Eli kyllä se on mahdollista... Ainakin Di Caprion kohdalla uskon kyseessä olleen puhtaan miehistymisen.

Naisnäyttelijöistä ei oikein vastaavaa tule mieleen. Mainitsemani Bullock teki ihan kelpo suorituksen Gravityssa, mutta eihän parhaan naispääosan Oscaria nyt sen perusteella kuitenkaan voi antaa, että aikaisemmin puupökkelömäisen paska näyttelijä onnistuu tekemän yhden (tuostakin on vielä kuitenkin matkaa erinomaiseen...) hyvän suorituksen... eikä onneksi annettukaan!

 

[Musta Nuoli]

Mä en ole ikinä leffoja sen suuremmin harrastanut, enkä tuollaisiin yksityiskohtiin ole juurikaan tutustunut. Tuli vaan tästä mieleen yksi leffa joka on jäänyt mieleen juurikin kuvauksen takia, eli In the Valley of Elah. Ja sehän onkin näköjään juuri Roger Deakinsin kuvaama. Kova vuosi kaverille 2007, sinä vuonna No Country for Old Men ja Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta myös kuvattuna, kahdesta jälkimmäisestä Oscar-ehdokkuus.

Deakinsin kuvaustyyli on omaperäistä ja tyylikästä. Jos sattuu elokuvissa kiinnittämään huomiota vaikkapa maisemiin, kameran käyttöön ja muuhun, niin usein sitä huomaa, että tietyillä kuvaajilla on homma hallussa ja elokuva saa lisäpotkua/syvyyttä. Deakinsin leffoilla on tapana muutenkin olla tasokkaita, yleensä ns. laatuohjaajat pyrkivät hänen kanssaan tekemään yhteistyötä. Sam Mendes otti Deakinsin kuvaajaksi myös uusimpaan Bondiin, ei hullumpia otoksia siinäkään.

Se erikoinen piirre Deakinsin 11 Oscar-ehdokkuudessa on, että hän ei ole voittanut kertaakaan. Välillä jopa kaksikin ehdokkuutta samana vuonna, ja äänet syövät sitten toisiaan pois.

Gravity-leffan "paras kuvaus"-Oscarin jaoin mielessäni jo siinä vaiheessa kun Gravityn alkukohtaus oli ohi. Siinähän oli noin toistakymmentä minuuttia pitkä yhtenäinen kameraotos, jossa kamera tuntuu leijuvan ja kelluvan avaruudessa sulavan yhtenäisesti, pyörii päähenkilöiden lähellä mutta ei vain katkaise eikä leikkaa, kunnes se sitten vihdoin tarkensi Bullockin kasvoihin ja leikkasi uuteen otokseen, jota katsottiin sitten Bullockin perspektiivistä.

Toki leikkaajallekin tästä kiitos, ettei silpunnut elokuvaa lyhyiksi ADHD-pätkiksi, joissa näkökulma räpsyy kuin diskopallon valo. Leikkaus-Oscarkin oli Gravitylle täysin perusteltu, toki myös ohjaajan Oscar. Ohjaajahan projektia koordinoi.

Sen sijaan parhaan elokuvan Oscaria ei Gravity olisi minustakaan ansainnut. Kokonaisvaltaisesti paras elokuva voi syntyä ja yleensä syntyykin, vaikka se ei teknisiltä osa-alueiltaan olisikaan paras.

Kiitos muuten vinkistä sci-fiin, Gattacan tsekkasin pari päivää sitten ja oli pirun hyvä. Juuri sen tyyppistä sci-fiä mistä diggailen, sen kummempia analysoimatta. Pitääpä ne muutkin listan leffat pistää harkintaan, kunhan joskus joutaa.

Eipä kestä, hyvä kun pidit. Aiempien leffamainintojesi perusteella arvelinkin, että Gattaca toimii. Hyvä elokuva ja hyvät roolit.

 

[Musta Nuoli]

Naisnäyttelijöistä ei oikein vastaavaa tule mieleen. Mainitsemani Bullock teki ihan kelpo suorituksen Gravityssa, mutta eihän parhaan naispääosan Oscaria nyt sen perusteella kuitenkaan voi antaa, että aikaisemmin puupökkelömäisen paska näyttelijä onnistuu tekemän yhden (tuostakin on vielä kuitenkin matkaa erinomaiseen...) hyvän suorituksen... eikä onneksi annettukaan!

Amy Adams voisi tavallaan kuulua tähän kategoriaan, tosin hän ei koskaan ole ns. pökkelökategoriassa ollutkaan. Mutta Adams on nykyisin lähes vakiokasvo vakavissa Oscar-tason draamaelokuvissa. Uransa alussa hänelläkin oli kaikenlaista tauhkaa cv:ssään (Cruel Intentions 2).

Toisaalta Adamsin kohdalla taitaa olla samoin kuin McConagheyn, eli jostain sitä pitää aloittaa vaikka miten lahjakas näyttelijä olisi, mutta kunhan tietyn kynnyksen ylittää, niin sitten ei tarvitse ihan mitä tahansa tehdä.

Bullock on mielestäni mainettaan parempi näyttelijä, joka tietää melko tarkkaan omat rajansa ja on niiden rajojen puitteissa keskittynyt repimään helvetisti tuohta, hänhän on yksi maailman parhaiten palkatuista naisnäyttelijöistä ja hänen elokuvansa ovat tuoneet lipputuloja kassaan miljardikaupalla. Ei hän mikään luonnenäyttelijän perikuva ole, mutta pystyy kuitenkin riittävällä repertuaarilla hoitamaan hommansa ja takaamaan menestyksen varsin kovalla prosentilla.

Julia Roberts sen sijaan on minusta vähän yliarvostettu näyttelijänä. Hänhän on ns. Oscar-leffoja tehnyt ja pystin niistä voittanutkin (Erin Brockovich), mutta olen aina pitänyt häntä jotenkin kalseana. Hymy on häikäisevä ja hampaat kiiltävät, mutta siinä on suoraan sanottuna jotain pelottavaa aika ajoin. Vähän liian kulissimainen kestohymy, joka räpsähtää päälle kun kamerat käynnistyvät, mutta ei oikein tunnu silmiin asti ulottuvan.

Ehkä tämä on vain minun mielikuvani Robertsista, onhan hänet valittu maailman seksikkäimpien naistenkin joukkoon. Vai mitä mieltä JA-Leffakerholaiset ovat Robertsista?

 

[pettter]

Ensimmäistä kertaa ikinä kävin teatterissa katsomassa 3D-laseilla leffan. Jännä oli joo. Elokuva oli tuo 300: Imperiumin nousu. Kyllähän siitä viihdettä sai, mutta se nörttimäisyys häiritsi kyllä alusta loppuun. Rahalla en olisi mennyt, mutta tuollainen mahdollisuus tuli. Ihan kiva.

 

[ms.qvist]

Minä olen vahvasti eri mieltä kuvauksen (cinematography) Oscarista, se on ehdottomasti merkittävä Oscar ja rinnastaisin sen hyvin lähelle parhaan ohjaajan Oscarin statusta. Vähän alapuolelle, mutta kuitenkin selvästi ns. teknisten Oscarien yläpuolelle.

Perustelusi ovat kieltämättä hyvin vahvat ja oikeansuuntaiset, ei käy kieltäminen. Ja kun miettii elokuvataidetta ja kuvausken roolia elokuvan tekemisessä niin onhan se pakko minunkin tunnustaa, että jos kuvauksen oscaria pitää teknisenä oscarina niin ei sitä tällöin kuitenkaan voi verrata äänistykseen, äänitehosteisiin tms. teknisiin oscareihin, koska kuitenkin niihin verrattuna kuvauksen oscar on elokuvan itsensä kannalta merkittävämmässä roolissa ja samalla kuvauksella ja kuinka se on suoritettu on selkeä vaikutus siihen millaisena katsoja elokuvaelämyksen kokee. Tässä suhteessa se on siis selkeästi merkityksellisempi minustakin kuin äänistyksestä tai äänitehtosteista saatu tekninen oscar.

Ehkäpä oli minulta liian harkitsematonta niputtaa kaikki tekniset oscarit tiukasti saman kategorian alle vaikka kokonaisuuden kannalta osa voi olla merkityksellisempiä kuin toiset ja toisaalta elokuvan itsensä kannalta kuvaus on hyvin merkityksellisessä roolissa. Ohjaajan ja kuvaajan yhteistyö on varmasti myös hyvin tärkeää ja loistava kuvaaja saa elokuvaan sellaista tunnelmaa jota alan heikommin hallitseva ei taatusti saa.

vlad.

 

[pernaveikko]

(jonkinlaisena oksennuksen multihuipentumana tietty Titanic)

Ja miksi siis Titanic on suunnilleen maailman huonoin elokuva? Vähän jotain perusteluja tarvitsisi tai sitten se oli vain huono, koska se oli paska ja väärät näyttelijät.

Mielenkiintoinen historiallisiin faktoihin perustuva tarina sopivasti höystettynä hassulla rakkaustarinalla.

Toki Gravity on melkein maailman paras elokuva, koska se oli hieman nykyaikaisempi ja oli jopa oikein avaruudessa minne lähivuosikymmeninä pääsevät tavalliset kansalaisetkin matkaamaan järkevällä hinnalla. Ai niin ja siinähän nähtiin oikein unta, kun Titanicissa ihan vain nussittiin.

 

[psychodad]

DiCapriosta sen verran etta han teki nuorena hyvia rooleja, sitten paskoja pretty boy rooleja, ja nyt taas hyvia.

Basketball diaries ja What's eating Gilbert Grape ovat hyvia suorituksia.

 

[Seesam]

Ja miksi siis Titanic on suunnilleen maailman huonoin elokuva?

Korniudestaan huolimatta Titanic on minun mielestäni yksi maailman parhaista elokuvista. Vähän tuntuu siltä, että kyseistä pätkää ei arvosteta sen takia, koska naiset pitävät siitä ja Leo vei huomion miehiltä tms., mutta omasta mielestäni kyseessä on kuitenkin kaikkien aikojen paras ''rakkauselokuva'': loistavat näyttelijäsuoritukset, hieno toteutus ja kaikessa epäuskottavuudessaankin se saa katsojan samaistumaan henkilöhahmoihin. Toki jotkut inhoavat juurikin tuota genreä, mutta elokuvana omassa genressään (ja minun mielestäni muutenkin) Titanic on erinomainen elokuva.

Gravitysta minulla on samat mietteet kuin muillakin täällä. Se oli hienosti toteutettu ja elokuvateattereissa juurikin toteutus pääsi oikeuksiinsa, mutta elokuvana Gravity on todella tylsä ja ennalta-arvattava, eikä se näyttäisi enää niin hienolta kotisohvalta katsottuna. 12 Years a Slave oli mielestäni kaikessa koruttomuudessaan niin ikään tylsähkö, kun taas ehdoton suosikkini Wolf of Wall Street sai pidettyä minut otteessaan koko kolmen tunnin ajan. Selvä juttuhan se oli, ettei Wolf tulisi Oscaria parhaasta elokuvasta voittaamaan (koska huumeet, viina ja naiset), mutta olihan se nyt ihan selvästi paras elokuva tänä vuonna (in my opinion).

 

[Musta Nuoli]

Leo DiCaprio on suotta parjattu ja saanut minusta ihan liikaa paskaa niskaansa, oikeastaan vain sen takia, että hän on niin siloposkisen näköinen (erityisesti nuorempana). Ei "kauniina poikana" olo tarkoita näyttelijälahjojen puutetta.

Jos DiCaprion uraa tarkastelee, niin hän löi itsensä läpi Gilbert Grapella (1993) ja esim. Basketball Diariesilla (1995). Sitten seurasi muutama selkeämmin ison budjetin viihde-elokuviin painottuva vuosi, joukossa mm. Titanic vuonna 1997.

Titanicilla on omat ansionsa, tosin sillä on omat heikkoutensakin. Ansioina tekninen toteutus, Titanic-aluksen tuominen eloon ja liki raamatullinen spektaakkelimaisuus, jollaisia ei ole juuri tehty sitten 1950-1960-lukujen. Heikkoutena Cameronin perusheikkoudet eli taipumus pitkittää tarinoita, tarinan kliseisyydet ja tiivistämättä jättämiset sekä tunnetasojen liiallinen alleviivaaminen kohtauksissa. Lisäksi lopun hukkumakuolokohtaus on epälooginen, tarvetta itsensä uhraamiseen ei oikeasti olisi ollut tuolla tavoin.

Takaisin DiCaprioon. Vuodesta 2002 alkaen mies on tehnyt lähes järjestään hyviä elokuvia, yhtään varsinaista hutia ei ole mahtunut mukaan. Suuri osa rooleista on vahvaa luonnenäyttelyä. Nämä elokuvat muodostavat enemmistön DiCaprion filmografiasta, joten miestä on kohtuutonta arvostella muutaman yksittäisen köykäisemmän filmin takia, jotka mies teki joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla. Eivätkä nekään filmeinä katsomiskelvottomia ole, esim. Rautanaamio sekä Nopeat ja kuolleet ovat ihan katsottavia ja viihdyttäviä.

Catch Me If You Can, Gangs of New York, The Aviator, The Departed, Blood Diamond, Body of Lies, Revolutionary Road, Shutter Island, Inception, J. Edgar, Django Unchained, The Great Gatsby ja The Wolf of Wall Street. Siinä DiCaprion satoa vuoden 2002 jälkeen. Minusta tuossa on monta aika hemmetin hyvää elokuvaa, erityisesti Scorsese-yhteistyö on saanut DiCapriosta paljon uutta irti.

 

[Musta Nuoli]

Kävin katsomassa parhaan elokuvan Oscarin voittaneen 12 Years A Slaven. Olihan se hieno ja vaikuttava elokuva, ei siitä mihinkään pääse. Tositarina oli karmaisevuudessaan koruton ja karu, lisäksi näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia.

Tarinahan perustuu Solomon Northupin koettelemuksiin 1841-1853, joista Northup kirjoitti muistelmakirjan. Tuohon eivät tekijänoikeudet enää vaikuta, joten koko teksti on luettavissa internetissä, vaikka täältä mikäli aihe kiinnostaa. Minua kiinnostaa, Northupin tarina on varsin uniikki sikäli, että hän selvisi orjuudesta takaisin vapaaksi mieheksi sen jälkeen kun hänet oli kaapattu väkisin etelään orjaksi.

 

[ms.qvist]

Illalla annoin aikaa itselleni ja jätin netin ääressä päivystämisen hiukan vähemmälle katsoessani Jeff Nicholsin ohjaaman Mud'in.

Ehkäpä tavallisuudesta poiketen en tätä elokuvaa ostaessani tehnyt kovinkaan tarkkaa taustatyötä vaan ostin sen lähinnä kiintoisalta tuntuvan aiheen tähden ja toisaalta ajatuksenani oli nähdä perinteinen draama joka ei ole merkittävällä tavalla aiemmin silmiini osunut. Tilasin elokuvan jo ennen oscar-gaalaa, joten edes Matthew McConaugheyn oscar-pystillä ei ollut vaikutusta siihen, että ostin tämän leffan. (Huom: oscar ei tullut tästä elokuvasta vaan Dallas Buyers Club'ista, joka toki tullaan ostamaan kunhan dvd:lle ilmaantuu).

Alkuun McConaugheyhin oli hiukan vaikea samaistua, mutta syynä ei ollut hänen huono roolityöskentelynsä vaan vika oli täysin tässä päässä - mielessä pyörivät muistikuvat kiiltokuvapojusta jonka ansiot elokuvataiteen saralla aiempina vuosina ovat varsin vaatimattomat. Minun on kuitenkin tunnustettava, että McConaughey teki Mud'ina hienon ja tietyssä mielessä maltillisen mutta samalla persoonallisen roolityön. Hän oli karu ja uskottava, lisäksi hänessä oli maanläheisyyttä. Elokuvassa oli muitakin tavalla tai toisella kiintoisia ja hienoa roolitöitä, näyttelijät eivät yrittäneet ylittää itseään vaan osasivat tavallaan tehdä roolinsa mukaisen suorituksen. Voisin kuvitella, että esim. Ellisiä näytelleestä Tye Sheridanista tulemme kuulemaan vielä paljon. Hän teki kaikella tapaa rauhallisen ja inhimillisen roolin Ellisinä. Hyvä!

Mutta sitten itse elokuvaan. Katsoessani Mudia minulle tuli monta kertaa mielleyhtymä loistavaan Stand by me'hen. Mudissa oli jotain samankaltaista maagisuutta ja siinä elettiin aikakautta jonka päättyessä elämä sai uuden suunnan ja ja lapsuus sekä varhais teini-ikä olivat lopulta takana rakkauden, pettymyksen, väkivallan ja kuoleman tultua olennaiseksi osaksi elämää. Niin monen ihmisen elämä muuttui elokuvan aikana ja niin monen ihmisen elämään lopulta Mudillakin oli tavalla tai toisella vaikutus.

Kokonaisuutena Mud kantoi draamansa hyvin, se oli soljuva ja eteenpäin kulkeva tarina yrittämättä edes olla elämää suurempi mikä minusta lopulta on eräs elokuvan vahvuuksista. Se ei yritä mitään, se on pienimuotoinen draama elämästä, ihmissuhteista ja kasvusta ynnä sen tuomista kivuista. Jos jotain olisin tehnyt toisin, niin olisin päättänyt elokuvan minuuttia paria aiemmin ja antanut katsojien rakentaa oma loppunsa ja oma kohtalonsa Mudille - se on ainoa pieni miinus leffalle.

vlad.

 

[MustatKortit]

Nyt on pakko suositella YLEltä muutama päivä sitten tullutta HBO:n laatudraamaa Pelin henki (TV Movie 2012) - IMDb.

Kyseinen elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen McCainin vaalikampanjasta 2008 ja siitä, miten Sarah Palinista tuli varapresidenttiehdokas.

Todella mielenkiintoinen leffa ja hyviä näyttelijäsuorituksia, mainitaan nyt erityisesti Julianne Mooren veto Palinina, sekä Woody Harrelsonin rooli McCainin kampanjapäällikkönä. Huh.

Elokuva on tiivis katsaus itse kampanjaan ja Palinin persoonaan, yhtäältä tavallisena perheenäitinä, toisaalta häikäilemättömän opportunistisena poliitikkona, jonka päätä yleissivistys ei tosin kovasti pakota.

Itse jäin miettimään hieman pidemmältikin elokuvan pohjavirettä ja sitä surullista tosiasiaa, että niin hienon miehen kuin John McCainin viimeinen suuri kampanja jäi kuin sattuman oikusta ja pakon sanelemana toisaalta leffastara Obaman, että opportunisti-Palinin jalkoihin.

Elokuvassa pohditaan todella hienovaraisesti myös McCainin kampanjatiimin vastuuta - ja myöhemmin syyllisyydentuntoa - siinä prosessissa, millä Palin nostettiin kansakunnan kaapin päälle ja myöhemminhän hän sotkeentui jo arvokonservatiiveihin ja Tea Party-liikkeeseen.

Toisin sanoen porukkaan, jotka ovat itse asiassa äärimmäisen kaukana McCainin (ja hänen kampanjaväkensä) kunnollisesta old school-republikanismista.

Suosittelen kaikille poliittisen draaman ystäville!

edit. elokuva pohtii vähän myös politiikan muutosta netin ja jatkuvan uutis- ja julkkisvirran myötä. Harrelsonin henkilöhahmo pohtiikin eräässä vaiheessa sitä asiaa, että miten mitättömillä poliittisilla ansioilla (Obama) voi nousta todistetusti perinteisen ja superkunnioitetun ehdokkaan (McCain) ohi, näin ei aina ole ollut.

 

[Musta Nuoli]

Alkuun McConaugheyhin oli hiukan vaikea samaistua, mutta syynä ei ollut hänen huono roolityöskentelynsä vaan vika oli täysin tässä päässä - mielessä pyörivät muistikuvat kiiltokuvapojusta jonka ansiot elokuvataiteen saralla aiempina vuosina ovat varsin vaatimattomat. Minun on kuitenkin tunnustettava, että McConaughey teki Mud'ina hienon ja tietyssä mielessä maltillisen mutta samalla persoonallisen roolityön. Hän oli karu ja uskottava, lisäksi hänessä oli maanläheisyyttä.

Jokaisen on uransa jollain aloitettava, McConaughey aloitti näillä kiiltokuvarooleilla, joista sai elannon ja joilla sai nimeä/resursseja tehdä jotain muutakin. Nyttemmin mieshän on kieltäytynyt kategorisesti vastaavista hömppärooleista.

Ennen Mudia McConaughey on tehnyt muitakin hyviä draama/luonnenäyttelyrooleja. Esimerkiksi Killer Joessa miehen roolisuoritus on varsin hyytävä. Koko elokuva on synkkä, raadollinen sukellus ihmisen alennustiloihin, teoksen henkilöhahmot ovat toinen toistaan alhaisempia ja ansaitsevat kaiken minkä saavat. Näytelmään perustuvan elokuvan on ohjannut veteraani William Friedkin (mm. Manaaja), ja muutkin näyttelijät kuten Thomas Haden Church ja Juno Temple ovat paikallaan.

Tämä oli minulle ensimmäisiä McConaugheyn "tosissaan tehtyjä" rooleja, ja kontrasti miehen aiemman imagon sekä Killer Joen hahmon välillä on huikea.

The Paperboy on myös kelpo teos, siinä myös John Cusack kaivaa sisältään hikoilevan murhaajaniljakkeen syvän etelän parhaaseen malliin. Magic Mike pitäisi itsekin katsastaa joku päivä, sehän aloitti McConaugheyn nousun vakavammin otettavana näyttelijänä rom-com-leffojen komistuksen sijasta.

McConaughey on hyvässä sivuroolissa myös Richard Linklaterin onnistuneessa ohjauksessa Bernie, joka kertoo vinksahtaneen mutta autenttisen tositarinan leppoisasta hautaustoimiston kaverista, joka menee yhteen kärttyisän vanhemman rikkaan leskirouvan kanssa (kirpeän hapan Shirley MacLaine) ja päätyy sitten kohtalokkaaseen ratkaisuun.

Elokuva on paikoin liki dokumentaarinen ja sisältää aidon tapahtumapaikan kyläläisten kommentteja, mikä lisää teoksen makaaberia vaikutelmaa. Vaikka murhasta on kyse, niin teoksessa on sisäistä ja hyvin kätkettyä, liki välähdyksenomaista mustaa huumoria, jonka uskon löytävän kohteensa.

Pääosassa Bernienä on Jack Black, joka EI tee tyypillistä hassunhauskaa komediaroolisuoritustaan vaan vakavamman roolin aidosta, oikeasta ihmisestä. Blackin nimi saattaa monet karkoittaa, mutta turhaan, sillä vähäeleinen, hienovaraisempi roolisuoritus on erinomaista näyttelijäntyötä. Black on teoksessa nimen omaan näyttelijä, ei missään nimessä koomikko. Hänelläkin on varmasti tarvetta rikkoa ennakko-odotuksiaan ja tehdä jotain aivan muuta kuin irvailla ja pelleillä. Hollywoodissa se vain on vaikeaa, jos on roolitettu tiettyyn muottiin.

Berniessä on lisäksi monitahoisempaakin pohdittavaa siitä, voiko murhasta olla välillisesti jopa hyötyä yhteisölle ja mikä on moraalisesti oikein? Kitsas leskirouva lähinnä vainosi yhteisöään ja piti rahoistaan kiinni, rahoja ottanut Bernie taas käytti isoja summia aidosti yhteisön hyväksi - mutta rahat olivat verellä maksettuja. Vastaukset näihin kysymyksiin jäävät katsojalle, mikä on aina hyvä asia.

 

[Prof. Puck]

Ja miksi siis Titanic on suunnilleen maailman huonoin elokuva? Vähän jotain perusteluja tarvitsisi tai sitten se oli vain huono, koska se oli paska ja väärät näyttelijät...

Toki Gravity on melkein maailman paras elokuva, koska se oli hieman nykyaikaisempi ja oli jopa oikein avaruudessa minne lähivuosikymmeninä pääsevät tavalliset kansalaisetkin matkaamaan järkevällä hinnalla. Ai niin ja siinähän nähtiin oikein unta, kun Titanicissa ihan vain nussittiin.

Vastaan, kun suoraan kysytään... Ei Titanic ole 'suunnilleen maailman huonoin elokuva', mielestäni ei edes huono elokuva. Jos nyt vaivaudut tarkasti ton viestini lukemaan, niin en kritisoinut itse elokuvaa, vaan Di Caprion roolisuoritusta kyseisessä elokuvassa, jota kuvailin... myönnetään, että varsin värikkäästi... oksennuksen multihuipennukseksi, mitä se nyt ei tietenkään ole... Joten väärin vedetty herne nenään!

Tosin en kyllä itse leffaakaan minään mestariteoksena pidä.. Aivan yli mennyt hypettäminen varmasti omalta osaltaan käänsi aikanaan omia fiiliksiä pari naksua vielä enemmän negatiivisen puolelle, mitä elokuva olisi ns. puhtaalta pöydältä ansainnut... vähän sama kuin Cameronin tuoteemman ohjauksen, Avatarin, kohdalla. Puitteet ja lavastus olivat Titanicin kohdalla erinomaista tasoa ja moni muukin seikka vankkaa laatutasoa. Paljon siis hyvääkin!

Se, miksi leffa ei minun silmissäni mihinkään tähtisadetikku-kategoriaan ikinä yltänyt oli leffan kliseisyys, joka on valitettavan tyypillistä joillekin Cameronin leffoille (tässä jälleen esimerkkinä Avatar...), vaikka monia hienoja leffoja mies onkin ohjannut.

En vaan voi mitään sille, että henkilökohtaisesti ne Di Caprion perus-manööverit ja naamanvääntelyt vituttivat vielä Titanicin kohdalla, toisin kuin jälkikäteen, josta Di Capriolle tunnustusta annoin, että on mielestäni kasvanut hienosti näyttelijänä. Ja täytyy loppuun sekin todeta, etten ole juuri tuon tapaisten rakkaus/draama-elokuvien ystävä muutenkaan. Mielestäni esimerkiksi High Fidelity on monin verroin hienompi tekele rakkauselokuvien saralla, mutta makuasioita toki nämä!

Tota sun lopun purkausta Gravitysta tähän paikkaan en nyt oikein ymmärtänyt, kun en käsittääkseni ole ollut täällä Gravitya kovin aktiivisesti puolustamassa, osin jopa päinvastoin. Olen kyllä todennut Gravityn tekniset ansiot ja mielestäni sillä saralla se voitti varsin ansaitusti Oscarinsa. Ja sen lisäksi todennut, että olihan siinä tietynlainen psykologinen jännite onnistuttu rakentamaan, joka ei niinkään pohjautunut käsikirjoitettuun dialogiin, vaan päällä olevaan uhkaan ja tietoisuuteen, että pienikin virhe voi olla kohtalokas. Olen siis erittäin tyytyväinen, kuten moni muukin, ettei Gravity voittanut parhaan elokuvan oscaria, tai esimerkiksi oscaria parhaasta naispääosan esittäjästä.

 

[Mikke73]

Mainitsemani Bullock teki ihan kelpo suorituksen Gravityssa, mutta eihän parhaan naispääosan Oscaria nyt sen perusteella kuitenkaan voi antaa, että aikaisemmin puupökkelömäisen paska näyttelijä onnistuu tekemän yhden (tuostakin on vielä kuitenkin matkaa erinomaiseen...) hyvän suorituksen... eikä onneksi annettukaan!

Tämä puupökkelömäisen paska näyttelijä nappasi kuitenkin parhaan naispääosan Oscarin 2009, mutta tätä et laske hyväksi suoritukseksi?

 

[Ted Raikas]

Tämä puupökkelömäisen paska näyttelijä nappasi kuitenkin parhaan naispääosan Oscarin 2009, mutta tätä et laske hyväksi suoritukseksi?

Kyllähän noita pystejä näyttelijöille välillä myönnetään mitä erikoisimmilla perusteluilla ja suorituksille, jotka ei kyllä palkitsemisen arvoisia ole. Se nyt ei ole mitään uutta, että Oscarit ei aina todellakaan mene oikeisiin osoitteisiinsa. Eräs elokuvahistorian naurettava keissi oli mm. Lord of the Rings: Return of the Kingin hurja saalis pystien suhteen, vaikka elokuva oli trilogian kaikkein ontuvin ja monin paikoin typerin osa. Sille vaan oli "pakko" myöntää niitä pystejä ties mistä syistä. Onhan näitä muitakin hölmöjä esimerkkejä toki.