Pari sanaa Harlinin elokuvista ns. rapakon takana kronologisessa järjestyksessä.
Painajainen Elm Streetillä 4 on jatko-osa, kuten tittelistä voi päätellä, mutta se oli selvästi terhakampi ja viihdyttävämpi kuin pari edellistä osaa. Ei mitään elokuvataiteen kaanonia, mutta antoi Harlinille mahdollisuuksia eteenpäin.
Ford Fairlane on ihan hauska, keskitason seikkailukomedia.
Die Hard 2 on oikein hyvä toimintaelokuva, jossa ei ole tekniseltä kannalta mitään vikaa, jossa on toimiva käsikirjoitus ja Bruce Willis kovassa vedossa. Die Hard -sarjahan menee käänteisessä järjestyksessä alaspäin, ykkösen ollessa viiden tähden elokuva. Kakkososa on neljän tähden teos. Uusinhan on yhden tähden paskaa.
Cliffhanger palautti Stallonen taas isommaksi nimeksi, ja on kliseinen mutta sujuvasti kuvattu ison budjetin toimintajännitys.
Cutthroat Island on aliarvostettu elokuva, joka on ihan katsottava eikä mikään "huonoin elokuva koskaan". Ihmiset haukkuvat sitä suurin piirtein näkemättä, koska se teki kovat tappiot. Mutta se vain oli 10 vuotta aikaansa edellä merirosvoelokuvien comebackin suhteen. Pirates of the Caribbean -sarjan kaikki muut osat paitsi ensimmäinen ovat huonompia ja tylsempiä elokuvia kuin tämä. Cutthroatista vain puuttui se lopullinen twisti (kuten zombiemerirosvot) sekä Johnny Deppin kaltainen ikimuistoinen roolihahmo.
Long Kiss Goodnight on Harlinin parhaita elokuvia, oivallinen trilleri alusta loppuun. Ei vain rapakon takana kestetty sitä, että pääosassa oli naistähti salamurhaajana ja hänen aisaparinaan musta mies Samuel L. Jackson.
Deep Blue Sea on ihan hauska Tappajahai-pastissi, jossa Samuel L. Jackson tekee parhaan roolisuorituksen. Parin tähden välityö.
Tästä eteenpäin eli 2000-luvulle mentäessä Harlinin elokuvien budjetti, käsikirjoitukset ja suurin intohimo ohjaukseenkin laskivat, ja tuloksena on ollut monta hyvinkin paskaa elokuvaa. Harlin on selvästi vain tehnyt rutiinityötä ja hankkinut elantonsa muutamaa poikkeusta kuten Samuel L. Jacksonin tähdittämää Cleaneria lukuun ottamatta.
Samuel L. Jackson tuntuu olevan avainsana Harlinin paremman pään elokuvien suhteen, samoin kuin Stallonen ja Willisin kaltaiset nimet. Kyllä mies heidän kanssaan saa kelvollista jälkeä aikaiseksi. Puutteistaan huolimatta Harlin on edelleenkin käytännössä ainoa suomalainen Hollywood-ohjaaja, joka on tehnyt pitkän uran ja joka on aikanaan ollut isojen poikien liigassa.
Alien-anthologyn bonusdokkarien katsojathan tietävät senkin, että Harlinin piti alun perin ohjata Alien 3, ja Rennyä haastatellaankin elokuvan dokkareissa. Ohjaushan päätyi sittemmin David Fincherille. Harlinin Alien olisi ollut mielenkiintoista nähdä silloin kun mies parhaassa vedossaan oli ja hänellä oli paremmin sananvaltaa käsikirjoituksiin.
